2. Totuuskäsitys?
2.1 Silmälasit kaikilla
Joudun heti alkuun vaikeiden käsitteiden selvittelyyn. Kansantajuisesti asian voi ilmaista yllä olevan otsikon tavoin: meillä kaikilla on silmälasit, joiden läpi näemme todellisuuden. Punaisista silmälaseista taisi ensimmäisenä puhua jo Immanuel Kant (1724–1804). Katsomme todellisuutta silmälasiemme läpi, emme siis objektiivisesti vaan subjektiivisesti. Hänen aikansa jälkeen tästä on toki menty paljon eteenpäin. Mutta pääväittämä on, että meillä kaikilla on joku totuuskäsitys, joka määrittää, mitä tiedämme ja uskomme.
Tätä väittämää selvitelläksemme tutkimme valistuksen aikaa ja modernin sekä postmodernin tiedon käsitystä. Vastaan tulevat tieteen teorian käsitteet ja niiden esittäminen yksinkertaisesti tai kansantajuisesti ei ole helppoa. Yritän määritellä kansantajuisesti, mitä ontologia, epistemologia ja positivismi tarkoittavat. Edelleen hahmotan mitä postmoderni aika tarkoittaa. Itse törmäsin tieteen parissa postmodernin tutkimuksen ajatukseen Helsingin yliopiston 350-vuotisjuhlapuheen myötä. Siinä Georg H. von Wright esitti, että tiede on kääntymässä modernista ajasta postmoderniin aikaan. Tämä on ollut hyvin kiistelty aihe vuosikymmeniä. Erityisesti luonnontieteilijät vastustavat sitä, ja varsinkin uusateistit1. Ja kuinka ollakaan, kriittisiä ovat myös monet konservatiiviset kristityt, jotka pitävät Raamattua erehtymättömänä Jumalan sanana. Modernin ajan tutkimusote on ollut positivistinen, voisiko sanoa ”yhden totuuden paradigma”, jota taas postmoderni tutkimusote kritisoi.
Wikipedia määrittelee esiin otettuja termejä seuraavasti2:
”Epistemologia eli tietoteoria on filosofian osa-alue, joka pyrkii selvittämään mitä voidaan tietää ja millainen tieto on oikeaa tietoa ja onko tieto ylipäätään mahdollista…. Epistemologiaan liittyy keskeisenä myös kysymys totuudesta ja totuuden määrittelystä.” Yksinkertainen kuvaus on: Kuinka voidaan tietää?
”Ontologia eli oppi olevaisesta on filosofian osa-alue, jossa pohditaan millainen todellisuus perimiltään on. Ontologia esittää kysymyksiä todellisuuden luonteesta ja siitä, mikä on todellista. Ontologia luetaan usein metafysiikan osa-alueeksi niin sanottuna yleisenä metafysiikkana. Se tutkii olemisen ja olemassaolon käsitteitä ja olevaisen perimmäistä laatua, kuten sitä, mitä tyyppiä olevia asioita on olemassa ja minkälaisia suhteita niiden välillä on.” Jälleen yksikertaisimmillaan: Mitä voi tietää, mikä on tietoa?
”Positivismi on varsinaisesti 1800-luvulla syntynyt filosofinen suuntaus, jonka mukaan todellista tietoa on vain tieteellinen tieto, jollaista voidaan synnyttää ainoastaan päätymällä positiiviseen lopputulokseen … tiukkaa tieteellistä menetelmää hyödyntämällä. Tämän vuoksi positivismi pyrki rajoittumaan välittömiin havaintoihin, tehden mahdollisimman vähän käsitteellisiä oletuksia… 1950-luvun jälkeisen positivismin perusperiaatteita ovat:
• Keskittyminen tieteeseen tuotteena, joukkona kielellisiä tai numeerisia väittämiä.
• Kiinnostus aksiomatisointiin näyttämällä toteen näiden väittämien looginen rakenne ja johdonmukaisuus.
• Kiinni pitäminen siitä, että ainakin joidenkin näistä väitteistä tulee olla koeteltavissa, verifioitavissa, vahvistettavissa tai falsifioitavissa havainnoimalla todellisuutta empiirisesti.
Nykyaikainen positivismi liittyy läheisesti reduktionismiin, koska kummatkin katsovat, että ”yhden lajin oliot ovat redusoitavissa [palautettavissa] toisen lajin olioiksi” — prosessit voidaan palauttaa fysiologisiksi, fysikaalisiksi tai kemiallisiksi tapahtumiksi; yhteiskunnalliset prosessit voidaan palauttaa ihmisten välisiksi suhteiksi ja toiminnaksi; ja biologiset organismit voidaan palauttaa fysikaalisiksi järjestelmiksi. Tällaisen näkemyksen mukaan siis esimerkiksi yhteiskunnalliset asiat voidaan palauttaa lopulta luvuiksi tai mielen tapahtumat kemiallisiksi tapahtumiksi.”
”Postmodernismi (myös jälki- tai myöhäismodernismi): Postmodernismi on monimerkityksinen ja kiistelty käsite. Etuliitteen post- tai jälki- sisältävä käsite postmodernismi tarkoittaa modernismin jälkeen tulevaa aikakautta tai tyyliä. Keskeistä on siis käsitys, että modernismista on siirretty uuteen kauteen. Postmodernista filosofiasta alettiin keskustella 1970- ja 80-luvuilla.”
Marcus J. Borg kiteyttää käsityksensä postmodernismista kolmeen ajatukseen3: Se on havainto, että moderni aikakin on suhteellista historian rakennelmaa. Moderni maailmankuva ei ole viimeinen sana todellisuudesta. Toiseksi postmodernismi on kääntymistä kokemuksen arvostamiseen. Luottamus on siihen, mitä itse on kokenut. Ja vielä, postmodernismi on nousua ”fakta fundamentalismin” yläpuolelle.
Juuri tällä hetkellä kritisoidaan paljon ”totuuden jälkeistä aikaa” ja ”vaihtoehtoisia totuuksia” ja tämä pistetään usein postmodernin ajan syyksi. Edelleen, relativismi lyödään leimakirveen tavoin postmoderniin ajatteluun. On kuitenkin sanottava, että vakavasti otettava postmoderni tieteen tekeminen ja tiedon teoria ei ole syypää nykypäivän valehteluun, populismiin ja tiedon tahalliseen vääristämiseen. Niitä on ollut olemassa kaikkina aikoina. Internetin aikakaudella trollaus, valeuutiset ja räikeä valheilla vaikuttaminen ovat lisääntyneet valtavasti.
Yksinkertaistettuna voi sanoa, että kaksi totuuskäsitystä käyvät kamppailua, kumpi omistaa totuuden, kumpi on oikeassa. Ja taustalla vaikuttavat tiedon teoria ja tutkimuksen filosofia.
Modernin totuuskäsityksen edustajat – tähän on valittu uskonnottomat luonnontietieteiden edustajat – kritisoivat voimakkaasti filosofian esiin ottamista. Sehän ei oikeastaan ole tiedettä lainkaan, tuntuvat luonnontieteen edustajat ajattelevan4. Positivismi, sen yllä oleva määritelmä kuvaa hyvin luonnontieteilijän tutkimusotetta. Enqvist kirjoittaa: ”Tieteen ja ”toisenlaisen tiedon” esittäminen tasavertaisina kumppaneina on kristillinen strategia, jolla uskonnon hiipuvaa merkitystä tiedonhankinnan menetelmänä ylikorostetaan.5” Tuo ”toisenlainen tieto” on muuta kuin mitä luonnontieteellisellä tavalla voidaan tietää.
Marcus J. Borg toteaa kirjassaan, että epistemologiasta (kuinka voidaan tietää) on tullut ontologiaa (mitä voi tietää, mitä on olemassa), ja tarkoitti tällä juuri positivismin tuottamaa tulkintaa. Vain se, joka voidaan tietää luonnontieteellisellä tavalla, voidaan ylipäätään tietää6. Eräs hauska vertaus kuvaa tätä hyvin: ”metallinpaljastimet ovat ylivoimaisen hyviä metallin löytämisessä; näin ollen muuta kuin metallia ei ole olemassa.”7 Jos tämän kirjoittaa auki tieteen osalta, se menisi näin: Luonnontieteellisen tutkimuksen menetelmät ovat ylivoimaisia materiaalisen maailman tutkimisessa; näin ollen muuta kuin materiaalinen maailma ei ole olemassa.
Kyse näyttää siis olevan siitä, millaisen tieteen filosofian tai tiedon teorian edustaja kukin on. Luonnontiede ja sen peruslähtökohdat ovat luonnollisuus, kokeellisuus, testattavuus ja falsifioitavuus. Kun siis luonnontiede tutkii vain materiaalista todellisuutta, kuinka se voi antaa vastauksia ei-materiaaliseen todellisuuteen? Jos joku tieteeseen vedoten väittää, että ei-materiaalista todellisuutta ei ole olemassa – siis alue, jota tiede ei edes tutki – on se hyvin epäloogista. Eikö luonnontieteen tulisi verifioida tämä väite kokeellisesti ja toistettavasti, ollakseen luonnontiedettä?
On täysin hyväksyttävää uskoa, ettei muuta kuin materiaalinen todellisuus ole olemassa. Mutta väittää sitä luonnontieteelliseksi tiedoksi, on todistamaton väite. Ja mitä luonnontieteen tekemisen lainalaisuuksista on tässä selvitetty, ei sitä luonnontieteen keinoin voi todeksi osoittaa.
Millaiset silmälasit sinulla on? Sitä on hyvä pohtia. Ehkä moderni ja postmoderni totuuskäsitys eivät ole ainoita maailmassa, mutta ne hallitsevat meidän maailmamme todellisuutta tällä hetkellä. Toinen niistä on ehdoton, ja kutsun sitä ”yhden totuuden paradigmaksi”, ja se on kyllä toimiva tapa ajatella, jos on tekemisissä eksaktien tieteiden kanssa, kuten matematiikka ja fysiikka. Sen sijaan humanististen tieteiden ympäristössä postmoderni ajattelu toimii paremmin, että ei ole yhtä totuutta useinkaan olemassa. Rakentavan dialogin ja väittelyn pohjaksi kaikkien osapuolien tulisi myöntää, että kellään ei ole täysin objektiivista näkökulmaa todellisuuteen. Kaikilla on jonkinlaiset silmälasit, siis joku näkökulma totuuteen.
1McGrath (1), s.188
2Ks. myös Sanasto kirjan lopussa.
3Borg (2), s.17-18
4Esim. Valtaoja s.7-25, ensimmäinen luku on pitkälti filosofian ja metafysiikan kritiikkiä.
5Enqvist (2) s.148
6Borg (2), s.15
7Stenmark, s.242