Avaraa, iloista, älykästä ja suvaitsevaista

Avaruus on sitä, että ei ole yhtä totuutta. Kaikki katsovat todellisuutta omien silmälasiensa läpi, siis subjektiivisesti. Ei tarvitse torjua ja vastustaa eri tavalla ajattelevia, mutta ei myöskään taipua painostukseen omien perusteltujen ajatusteni kanssa. Diversiteetti ja erilaisuus on rikkaus.

Alkukirkon aikana kukoistanut erilaisuus ja moninaisuus ei tukahtunut, vaikka yhtä ”oikeaoppista” uskoa on haettu läpi kristillisen historian kovinkin keinoin. Todisteena on tämän päivän kristillisten ilmauksien laaja kirjo. Nyt ovat nousussa moninaisuuden ja avarakatseisuuden kunnioitus ja edistäminen.

Yksi kielikuva löytyy tikkataulusta ilman napakymppiä. Tikka osuu tauluun sadoilla eri tavoilla. Tässä tikkataulussa ei ole häränsilmää (”bull’s eye”), johon pitäisi tähdätä. On hyvä keskustella, käydä dialogia, keskinäisessä kunnioituksessa, mutta kun joku väittää, että hän on osunut ainoana keskelle, se tukahduttaa dialogin.

Avaran kristillisyyden voisi lyhyesti tiivistää: erilaisuuden kunnioittaminen, uskon ja elämän moninaisuuden ymmärtäminen ja arvostaminen.

Ilon pitäisi kuulua kristillisyyteen: Ilon tulee olla iloa tässä ajassa, liiallinen tuonpuoleisuus helposti tukahduttaa ilon. Valitettavasti usein harras kristillisyys on jopa lietsonut elämän synkkyyden korostusta. Tuonpuoleisen ilon hintana on saatettu pitää tämän ajan kurjuutta.  On jopa pyritty kurjuuteen ja askeesiin.

Jos kristillisyys vielä uudelleen alkaisi kiinnostaa tämän ajan ihmisiä, ilo on siinä avainasemassa. Iloinen kristillisyys on elämästä nauttimista. Raamattukin sanoo: ”älä tartu, älä maista, älä kosketa” ovat vain arvottomia käskyjä, ja tyydyttävät ihmisen ylpeyttä”.[1] Tietenkin elämästä nauttimisen tulee olla vastuullista eikä pidä vahingoittaa toisia. Käskyjen ja sääntöjen sijaan voisi korostaa ”elämästä nousevia arvoja”, siis että elämä opettaa mikä on hyvää ja mikä vahingollista. Niistä ei pidä tehdä käskykokoelmaa ja uskonnon perusteella vaatia niiden sokeaa noudattamista. Raamatun mukaan uskon vaikutus elämään on parhaimmillaan ”rakkaus, ilo, rauha” jne.[2]

[1] Kolossalaiskirje 2:21-23

[2] Galatalaiskirje 5:22

Lähtökohtana on tieteen arvostus tunnistaen kuitenkin sen rajoitukset. Tiede tutkii materiaalista maailmaa.

Kestääkö kristillisyys älykkäiden tieteen ammattilaisten kritiikin? Löytyykö niihin älykkäitä, perusteltuja vastauksia ja kestääkö kristillisyys tässä rumputulessa. Tämän sivuston perusteella voi sanoa, että kyllä kestää. Mutta uudelleen sanoitettuna. Tätä kriittisyyttä ja uudelleen arviointia on tehty jo pari sataa vuotta – myös kristityt itse. Ehkä voi jopa sanoa, että sitä on tehty aina. Se on hyvä asia. Usko pitää sanoittaa uudelleen kuhunkin aikaan sopivaksi. 

Uskon täytyy käydä järkeen, ja se voi olla järkeen käyvää. Ei järkeä tarvitse uskossa ainoana nostaa jalustalle. Mutta monille on ollut ongelma, että järki ei ole ollut aina mukana uskon sisällön kehityksessä.

Toisen uskon kunnioitus on positiivista suvaitsevaisuutta. Lisäksi siihen liittyy inklusiivisuus, siis ajatus, että erilainenkin usko voi viedä toivottuun lopputulokseen – vapauteen tässä elämässä ja mahdolliseen iankaikkiseen elämään, mitä se onkin. Muutkin uskonnot ovat aitoa Jumalan etsintää.

Näillä avaran uskon arvoilla voi itse kukin etsiä tapaa olla ”uskottavasti uskossa”. Rakkauden uskossa.

Tämän sivuston sekä tekstit että teknisen toteutuksen ovat luoneet Jyri Lehtinen ja tiimi. Voit lähettää palautetta ja kommentteja s-postilla osoitteeseen palaute@avaraauskoa.fi. Pyrimme vastaamaan asiallisiin sähköposteihin.