6.2. Agnostikko vasta tienhaarassa
Edellinen luku väitti, että ateistikin uskoo johonkin. Hänen mielestään Jumalaa ei ole. Tieteellistä tietoa tästä ei ole, joten tieteellinen maailmankuva se ei ole.
Esitin edellisessä luvussa, että koska luonnontieteellistä tietoa Jumalasta ei ole, niin se tarkoittaa että, tietoa ei ole. Tiedon puutetta ei voi muuttaa tiedoksi millään tieteellisellä tavalla.
Luonnontiede oman määritelmänsä mukaan ei tutki muuta kuin materiaalista todellisuutta. Joten se ei voi sanoa mitään materiaalisen todellisuuden ulkopuolella olevasta. Väittämä, ettei ole muuta kuin materiaalinen todellisuus, on metafyysinen, ei tieteellinen. Tieteellinen maailmankuva ei siis ole sama asia kuin materialistinen maailmakuva. Henkilöllä voi olla tieteellinen maailmankuva ja samalla myös uskonnollinen maailmankuva.
Tässä luvussa halusin antaa oman tilan myös agnostikon käsittelyyn, siis ”ei voi tietää”-ajatukselle.
Koen olevani itse myös agnostikko, sillä en tiedä varmasti, onko Jumala olemassa. Joudun operoimaan todennäköisyyksillä. Mutta olen päätynyt pohdinnoissani siihen, että todennäköisyys Jumalalle on riittävän suuri ja siksi uskon Jumalaan. Tässä mielessä olen myös uskonnoton, agnostikothan olivat uskonnottomia.
Kuka on siis agnostikko? Koska kukaan ei voi tietää, onko Jumalaa, kaikki ovat agnostikkoja. Mutta agnostikko on ikään kuin jäänyt matkalla puoliväliin, tien risteykseen, josta voi kääntyä vain kahteen suuntaan, joko uskon suuntaan tai uskon hylkäämisen suuntaan. Voiko tuossa risteyksessä odotella koko elämänsä? Kyllä kai. Mutta aika epäloogista se mielestäni on, jos katsoo tätä esittämäni ajatuspolun näkökulmasta.
Ehkä useimmat agnostikot käyttävät tätä termiä vain siksi, että ateistin katsotaan väittävän mahdotonta, eli tietävän, ettei Jumalaa ole. Ehdotin edellisessä luvussa sanalle ateisti arvon palautusta. Ateisti on ei-teisti, ei-jumalaa. Ateisti ei merkitse sitä, että on tyhmä, ja ”tietää” ettei Jumalaa ole. Hän on vain sitä mieltä, että Jumalaa ei ole. Se on hänen valintansa maailmankuvaksi.
Loogisena jatkona tälle ehdotan, että agnostikko on vasta puolivälissä pohdintaa, eikä ole oikein ajattelun todellinen päätepiste. Kesken pohdinnan se on varmaan hyvä termi, mutta ehkä pitäisi pohtia edemmäs ja ratkaista omalla kohdalla, kuinka uskoo – uskooko ateistina vai uskooko Jumalaan.
Uskonnottomuus, mitä se siis on? Tässä on esitetty vakiintuneesta käsityksestä poikkeava näkökulma. Uskonnottomuutta on monenlaista – voi olla ateisti, agnostikko tai Jumalaan uskova – mutta niissä usko on aina jollain tavalla mukana. Uskonnottomuus on siis nykykäytössä melko harhaan johtava termi.
Ja jos vielä kärjistää väittämää, voisi sanoa, että ei ole uskonnottomia, jotka eivät usko johonkin. Täydellistä tietoahan ei ole, tiedon loppuessa alkaa usko. Jumalan olemassaolo on kaikilla uskon asia, myös sen kieltäminen.
Agnostikko on vielä tienhaarassa.