6.3. Uskonnoton kristillisyys

6.3. Uskonnoton kristillisyys

Itse koen olevani uskonnoton ja silti uskon. Tarkoitan tällä, että en ole uskonnollinen henkilö, enkä juuri harjoita ulkoisia uskonnollisia rituaaleja. Uskonnoton voi siis uskoa, tälläkin tavalla. Tästä käytetään yleisemmin sanaa ei-uskonnollinen. Mutta uskonnoton (vrt. religionless) on oikeastaan sen synonyymi.

Tällaisen käsitteen kuin uskonnoton kristillisyys on vahvasti tuonut esiin saksalainen teologi Dietrich Bonhoeffer, jonka natsit teloittivat juuri ennen sodan loppua 1945.

Ajatukset uskosta ilman uskonnollisuutta ovat siis jo kaukaa 1940-luvulta. Vastaanotto on ollut monitahoista niin kuin yleensäkin, ja vielä tänä päivänä teologit pohtivat Bonhoefferin ajatuksia.

Boenhoeffer oli joidenkin tämän tutkimuksen teemojen kanssa samoilla linjoilla, siis jo yli 80 vuotta sitten. Hän sanoi mm. että (lainaukset Bonhoeffer, 1963, s. 198, 205, 216):

• ”Emme saa antaa Jumalan esiintyä tiedoissamme olevien aukkojen täydentäjänä.”
• ”Kristillisen apologian hyökkäystä maailman täysi-ikäisyyttä vastaan pidän ensiksikin mielettömänä, toiseksi epähienona ja kolmanneksi epäkristillisenä.”
• ”Teologia on turhaan hyökännyt darvinismia yms. vastaan.”
• Häntä on myös pidetty postmodernin ajattelun edelläkävijänä (Haynes & Hale, 2009, s.83).

En enää paneudu kuitenkaan näihin teemoihin, mainitsen nämä vain, jotta aiheiden pitkä historia käy ilmi.

Bonhoefferin ajatuksia uskonnottomasta uskosta on ruodittu lukuisissa kirjoissa aivan näihin päiviin asti (Haynes & Hale 2009, Kirkpatrick 2011, Klassen 1981, Pugh, 2008, ym.) Osa piti häntä hulluna, vankilaan jouduttuaan. Osan mielestä uskonnoton kristillisyys huipensi hänen teologisen ajattelunsa. Ja joidenkin mielestä hän ajatteli uusiksi asioita ja päätyi tähän radikaaliin tapaan ajatella. Yksi lähteistä antaa viitteitä molemmista keskeisistä vaihtoehdoista, mutta päätyy esittelemään uskonnottoman kristillisyyden hänen teologiansa huipentumana, jossa kaikki hänen aikaisempi ajattelunsa saa synteesin. (Haynes & Hale, 2009, s.119–138). Kuitenkin turvallisin tapa on ajatella, että emme tiedä, mitä hän lopulta aikoi sanoa ”uskonnottomasta uskosta”. Jos kuitenkin ensin kootaan yhteen vain se, minkä Bonhoeffer itse kirjoitti vankilasta, seuraavaksi esitettävät teemat nousevat esiin. Vaikka hänen tekstinsä on vanhaa ja kieleltään jo hiukan vierasta, käytän kuitenkin lainauksia, joita myöhemmin yritän tulkita ja sanoittaa uusiksi. Olen jaotellut lainaukset niissä näkemieni teemojen mukaan:

Uskonnoton aika, sekulaari aika oli Bonhoefferin mielestä selviö. Hän myös piti selvänä, että uskon pitää muuntua sen mukana (lainaukset Bonhoeffer, 1963, s.169–170).

• ”Me kuljemme täysin uskonnotonta aikaa kohti.”
• ”Onko olemassa uskonnottomia kristittyjä?”
• ”Mitä merkitsee kristitty elämäntapa uskonnottomassa maailmassa?”

Hän tekee eron uskonnon ja uskon välille. Uskonto on jotain, mikä ei ole ajatonta, vaan voi olla jopa uskon ymmärtämisen tiellä ja esteenä (lainaukset Bonhoeffer, 1963, s.171, 208).

• ”Onko uskonto pelastuksen edellytys?”
• ”Käsitteet on nyt vain tulkittava tavalla, mikä ei edellytä uskontoa uskon ehtona.”

Hän myös ajattelee, että uskon keskeiset käsitteet pitää voida tulkita uudelleen, uskonnottomasti ja maailmallisesti, siis sekulaariin aikaan sopiviksi (lainaukset Bonhoeffer, 1963, s.173–176, 220, 228).

• ”Miltä tämä uskonnoton kristinusko näyttää, minkä muodon se saa?”
• ”Miten käsitteet parannus, usko, vanhurskauttaminen, uudestisyntyminen, pyhitys ovat ”maailmallisesti” uudelleen tulkittavissa?”
• ”… raamatullisten käsitteiden ei-uskonnollista tulkintaa.”
• ”Kehitys kohti maailman täysi-ikäisyyttä raivaa pois väärän Jumala-kuvan ja avaa siten silmämme näkemään Raamatun esittämän Jumalan, joka voimattomuutensa kautta saa valtaa ja tilaa maailmassa. Tästä kai sitten alkanee ”maailmallinen tulkinta”. Väärä Jumala-kuva on Boenhoefferin mielestä ”deus ex machina”, eli Jumala koneena, joka ilmaantuu ja ratkaisee ongelman, ja poistuu jälleen. (Ks. analyysi tästä Haynes & Hale s.122–129).

Bonhoeffer kritisoi uskonnon tuonpuoleisuutta ja korostaa tämänpuoleisuutta siis uskon elämää tässä ajassa ja kiinni tässä maailmassa (lainaukset Bonhoeffer, 1963, s.213–214, 234).

• ”Pääpaino lankeaa tällöin kuoleman rajan tuolle puolen. Ja juuri tässä näen virheen ja vaaran.”
• ”Kristillinen ylösnousemustoivo osoittaa ihmiselle uudella … vielä jyrkemmällä tavalla hänen paikkansa elämässä täällä maan päällä.”
• ”Tämänpuoleista ei saa ennenaikaisesti panna syrjään.”
• ”… oppinut yhä enemmän tuntemaan ja ymmärtämään kristinuskon syvällistä tämänpuoleisuutta.”
• ”Vasta elämän täydellisessä tämänpuoleisuudessa oppii uskomaan.”

Hän jopa ehdottaa elämää maailmallisesti, siis todella kiinni tässä ajassa. Olen käyttänyt ilmaisua ”radikaalisti samanlaisena” kuin kuka tahansa ihminen. Tavallisen ihmisen tavallista elämää.

-”Ihminen kutsutaan myötä kärsimään Jumalan kärsimystä jumalattomassa maailmassa. Hänen on siis todella elettävä jumalattomassa maailmassa… hänen on elettävä ”maailmallisesti”… Kristittynä oleminen … se merkitsee olla ihminen.” (s.230). Hän toteaa, ettei tämä tarkoita ”säädyttömien pinnallista… tämänpuoleisuutta” (s.234).

Hän ei myöskään ollut synnin korostuksen kannattaja. (lainaukset Bonhoeffer, 1963, s.199, 213–217, 231).

• ”Jumala on opittava tuntemaan keskellä elämää, …eikä vasta synnissä”
• ”Lunastus tulee silloin merkitsemään pelastusta … synnistä… Minä kiistän sen.”
• ”Jeesus ei ensin tehnyt jokaisesta ihmisestä syntistä. Hän kutsui heidät pois heidän synnistään, ei heidän syntiinsä.”
• ”Paimenet … seimen äärellä, ei ”kääntyneinä syntisinä”, vaan yksinkertaisesti siksi, että heidät sellaisina kuin he olivat, vedettiin seimen ääreen.”
• ”Kapernaumin sadanpäämies, joka ei suorita mitään syntien tunnustamista, asetetaan uskon esikuvaksi.”

Bonhoefferin vankilassa kirjoitettujen kirjeiden perusteella hän aloitti tutkielman tekoa uskonnottomasta uskosta elokuussa 1944, jonka sisällysluettelon hän kuvasi (3.8.1944, Bonhoeffer, 1963, s.243–247). Sitten hän kertoi – ainakin 10.8. ja 23.8. olevansa juuri tämän tutkielman kimpussa. Tuo jälkimmäinen jäi viimeiseksi teologiystävälle lähteneeksi kirjeeksi ja se oli viimeinen kirje kirjassakin. Silloin aika loppui ja hän joutui entistä tiukempaan Gestapon vankilaan. Kaikki hänen tekstinsä siitä eteenpäin hävitettiin, eikä hän enää juurikaan päässyt käymään kirjeenvaihtoa. Syynä tähän oli 20.7.1944 epäonnistunut Hitlerin murhayritys, josta epäiltynä myös Bonhoeffer joutui Gestapon käsiin. Näin todetaan kirjan johdannossa. Hän ei siis päässyt kehittelemään teemaansa, josta hän useasti totesi aikaisemmissa kirjeissä, että ne ovat vasta hataria ja kehittelemättömiä ajatusten raakileita. Näin ollen hänen syvemmät ajatuksensa uskonnottomasta kristillisyydestä jäivät salaisuudeksi. Kuten yllä olleista lainauksista huomaa, useat kommentit ovat kysymyksiä, joihin hän oletti pääsevänsä vastaamaan.
Jos yritän tulkita ja vetää yhteen näistä löytyvistä lainauksista Bonhoefferin näkemyksiä, syntyy seuraavia ajatuksia:

• Uskonnoton aika ei ollut Bonhoefferille negatiivinen asia, hänhän kutsuu sitä maailman täysi-ikäisyydeksi.
• Uskonto sen sijaan oli hänelle negatiivinen asia, se piti voida perata pois, jotta usko sopisi tähän aikaan.
• Usko piti ilmaista ja kristityn tuli elää maailmallisesti, siis sekulaaristi, uskonnottomasti.
• Elämä tässä ja nyt oli kristityn tärkein velvollisuus, ei tuonpuoleisuuden odotuksessa vatvominen.

Tästä yritän hahmotella, miltä uskonnoton kristillisyys voisi näyttää. En väitä tätä Bonhoefferin tulkinnaksi, koska hänen ajatuksensa olivat vasta alustavia. Pidän kuitenkin mahdollisena, että hänellä on ollut samansuuntaisia ajatuksia. Tämän arvioimiseksi, olen ottanut lainauksina hänen ajatuksensa, jotta voit itse arvioida, onko tämä mahdollista. Tätä hahmotelmaa ei pidä myöskään ottaa kehotuksena kaikille, vain yhtenä mahdollisena kristillisyyden ilmenemismuotona. Vain niille, joille se tuntuu sopivan. Erilaisuus on rikkaus.

Uskonnoton usko ei ole synnin ja syyllisyyden keskellä tuskailua, vaan vapaudesta nousevaa huomion kiinnittämistä toisiin ihmisiin, heidän elämäänsä osallistuminen auttaen ja palvellen.

Uskonnottomuus voisi olla sitä, että usko näkyy enemmän arvoina ja käytännön elämän elämisenä, ei niinkään uskonnon toteuttamisena rituaalein ja uskonnollisin menoin (uskonnollisia rituaaleja Bonhoefferin ajattelussa on myös ruodittu, ks. esim. Klassen, 1981, s. 268–280). Jumalan palveleminen olisi ihmisten palvelemista. Uskon elämä on käytännön elämän, tavallisen arkipäivän elämistä. Usko näkyisi rakkautena, ilona, rauhana, ystävällisyytenä, hyvyytenä, haluna palvella ja tehdä hyvää toisille. Usko olisi iloa omasta elämästä, ilon ja nauttimisen näkymisenä arjessa. Vaikeuksissa näkyisi kärsivällisyys, itsehillintä ja rauha, usko siihen, että lopussa kaikki on hyvin, tai ainakin niin hyvin, kuin voi olla. Surukin on osa elämää.

Uskonnottomuus on myös maallisen työn arvostusta, maailman rakentamista omalta pieneltä osaltaan. Elämä keskellä muita uskonnottomia ihmisiä, ystävyys ja suhteet omassa elinpiirissä ovat tärkeitä. Hengellinen yhteisö on pienemmässä roolissa, eikä ainakaan vedä uskonnotonta kristittyä irti maailmasta ja tavallisista uskonnottomista ihmisistä. Kristitty on ennemmin radikaalisti samanlainen kuin radikaalisti erilainen verrattuna uskonnottomiin ihmisiin.

Rituaalit saattavat olla vain pienessä roolissa, eikä niillä ansaita mitään eikä saavuteta hyväksyntää tai kiitosta Jumalan silmissä. En toki tarkoita, että niitä omassa elämässään arvostavat harjoittavat rituaaleja palkkion toivossa. Rituaaleja voi olla sen verran kuin itselle sopii (rituaalien merkityksestä, ks. Vartiainen 2015). Usko voi olla hiljaista, sisäistä rauhaa, sovinnossa Jumalaan ja rakkautta kolmeen suuntaan –Jumalaan, toisiin ihmisiin ja itseen.

Lähdeluettelo

Bonhoeffer Dietrich	Kirjeitä Vankilasta	Lähetysseura, Pieksämäki 1963
Haynes Stephen R. & Hale Lori Brandt	Bonhoeffer for Armchair Theologians	Westminster John Knox Press, USA 2009
Klassen A.J. (toim.)	A Bonhoeffer Legacy	Wm. B. Eerdmans Publishing Co., USA 1981
Kirkpatrick Matthew D.	Attacks on Christendom in a World Come of Age – Kierkegaard, Bonhoeffer and the question of “Religionless Christianity”	Pickwick Publications, USA 2011
Pugh Jeffrey C.	Religionless Christianity	T&T Clark International, GB 2008
Vartiainen Anneli	Messu, yhteisö ja muistaminen	Kirkon tutkimuskeskus, Helsinki 2015