6.1. Ateistikin uskoo johonkin
Tutkimuksen 1. luvussa, johdannossa liitin kaksi käsitettä toisiinsa ristiriitaisella tavalla – uskonnoton ja usko. En pyri kumoamaan yleisesti hyväksyttyjä käsitteitä, mutta haluan kuitenkin pohtia niiden merkityksiä avarammin.
Uskonnoton on määritelty sellaiseksi, joka ei usko Jumalaan. Tarkoittaako se, ettei hänen tarvitse uskoa mihinkään? Tämän tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että kyllä tarvitsee. Uskonnoton sanana viittaa siihen, ettei usko ole millään tavalla maailmakuvan pohjana. Materialistinen maailmakuva ei kuitenkaan perustu vain tieteelliseen tietoon, vaan myös siihen uskoon, ettei ole olemassa muuta kuin materiaalinen todellisuus. Tätä on käsitelty laajasti, erityisesti luvuissa yksi ja kaksi.
Uskonnottomuudella ehkä halutaan antaa kuva, että se maailmankuva perustuu tietoon eikä uskoon. Tämä on kuitenkin väärä kuva. On totta, että luonnontieteellistä tietoa Jumalasta ei ole, mutta sehän tarkoittaa että, tietoa ei ole. Tiedon puutetta ei voi muuttaa tiedoksi millään tieteellisellä tavalla.
Luonnontiede oman määritelmänsä mukaan ei tutki muuta kuin materiaalista todellisuutta. Joten se ei voi sanoa mitään materiaalisen todellisuuden ulkopuolella olevasta. Väittämä, ettei ole muuta kuin materiaalinen todellisuus, on metafyysinen, ei tieteellinen. Tieteellinen maailmankuva ei siis ole sama asia kuin materialistinen maailmakuva. Henkilöllä voi olla tieteellinen maailmankuva ja samalla myös uskonnollinen maailmankuva. Väittäisin siis, että uskonnotonkin uskoo, hän uskoo, ettei Jumalaa ole.
Esko Valtaoja esitti oman uskontunnustuksensa kirjassaan ”Kaiken teoria”. Siinä hän kirjoitti sanan Sattuma isolla alkukirjaimella maailman synnyn yhteydessä. Se on hänen uskonsa kohde. Toki tuskin hän sitä näin ilmaisee, vaan sanoo ennemmin, ettei usko mihinkään.
Ateisti ei voi loogisesti sanoa Jumalan olemassaolosta uskovansa tieteeseen, koska tiede ei tutki Jumalan olemassaoloa. Muuten kyllä tieteeseen voi uskoa, uskon ja luotan minäkin. Se on paras tapa tutkia materiaalista todellisuutta.
Yleensä ateisti tai uskonnoton sanookin olevansa agnostikko. Tämä tarkoittaa, ettei voida tietää onko Jumala olemassa, siis ”ei voi tietää” (a-gnosis).
Kuitenkin mielestäni sanalle ateisti pitäisi antaa arvon palautus. Kuka on ateisti, ilman arvolatausta ja leimaamista? Sana syntyy kahdesta osasta a-teisti. On siis ei-teisti, ei-jumalaa. Ateisti ei merkitse sitä, että on tyhmä, ja ”tietää” ettei Jumalaa ole. Hän on vain sitä mieltä, että Jumalaa ei ole.
Jos soveltaa näitä ajatuksia uskonnottomiin kriitikkoihin, jotka ovat olleet hyvin tietoisia ja tarkkoja eri termien käytöstä, miltä tilanne näyttää? Cantell ja Dawkins eivät vältelleet ateistin nimitystä. Enqvist ei halunnut itseään kutsuttavan sillä termillä, mutta Valtaoja kyllä kutsuu Enqvistiä ateistiksi. Valtaoja taas on päättänyt pysyä agnostikkona, koska ei voi tietää onko Jumalaa olemassa.
Silti agnostikoksi itseään kutsuva Valtaoja kuitenkin ilmaisi kirjassaan itse olevansa tukevasti sillä puolella, että Sattuma on hänen ainoa Jumalansa. Hän on ateisti, ilman arvostelua tai haukkumista, vain a-teisti, eli ei-jumalaa. Mielestäni ei ole tarpeen liittää ateistia halventavaa lisäystä, että hän muka ”tietää”, ettei Jumalaa ole. Näin ollen hän olisi ateisti eikä puolitiehen jäänyt agnostikko. ”Ääriateistiksi” voisi kutsua henkilöä, joka vastoin olemassa olevaa tieteellistä tai muutakaan tietoa väittää tietävänsä, ettei Jumalaa ole. Enqvist tyrmää tämän termin omassa kirjassaan, mutta hän ei ole ehkä ajatellut asiaa tästä näkökulmasta. Tämä olisi toimiva ratkaisu, jotta voitaisiin antaa ateisti-sana järkevien a-teistien käyttöön.
Uskonnottomuus, mitä se siis on? Tässä on esitetty vakiintuneesta käsityksestä poikkeava näkökulma. Uskonnottomuutta on monenlaista, mutta niissä usko on aina jollain tavalla mukana. Uskonnottomuus on nykykäytössä melko harhaan johtava termi. Tunnistan sekä uskonnottomia, jotka uskovat, että uskovia, jotka ovat uskonnottomia.
Ja jos vielä kärjistää väittämää, voisi sanoa, että ei ole uskonnottomia, jotka eivät usko johonkin. Täydellistä tietoahan ei ole, tiedon loppuessa alkaa usko. Jumalan olemassaolo on kaikilla uskon asia, myös sen kieltäminen.
Ateistikin uskoo johonkin.