14.4. Tyhjä hauta todisteena

Meillä on kaksi tutkittavaa asiaa, jotka antavat mahdollisen ratkaisun evankelistojen ja Paavalin väliseen jännitteeseen. Tyhjä hauta ja Jeesus ruumiillisesti ylösnousseena. Todetaan heti alkuun, että Paavali kuoli Roomassa n. 60–62 jaa. Hän ei siis ollut elossa, kun ensimmäinen evankeliumi näki päivän valon n. 70 jaa. Asiasta ei siis voitu käydä keskustelua.

Ennen kuin Paavalin kirjeet tulivat ”pyhiksi kirjoituksiksi”, oli myös evankeliumit jo kirjoitettu. Pyhiksi ne tulivat vasta 300-luvulla, kun kanonisointiprosessi tuli päätökseen. Kuitenkin luvussa 10.1. kerroin, että Paavalin kirjeiden kokoelma oli olemassa ja tunnettu ensimmäisen vuosisadan lopulla. Ei siis ole todennäköistä, että evankelistat tunsivat hyvin Paavalin tekstejä. Ja jos tunsivat, ei heillä ollut tarvetta kunnioittaa niitä pyhinä, eiväthän he tehneet sitä toistensa teksteillekään.

Päättelemme siis, että jännite ja ristiriita Paavalin 1.Kor.kirjeen evankeliumitekstin kanssa joko ei ollut tiedossa evankelistoilla tai se ei haitannut, vaikka olisikin ollut. Tämä on ymmärrettävää, evankelistat eivät tienneet, että UT-niminen kirjoituskokoelma oli syntyvä, jotta edes olisivat osanneet pyrkiä ristiriidattomuuteen. He kirjoittivat omille aikalaisilleen, vastasivat sen hetken haasteisiin ja pyrkivät vakuuttamaan, että Jeesus on Kristus, maailman Vapahtaja, johon uskominen toisi pelastuksen.

Antiikin kulttuuri ja uskomukset on tärkeä muistaa, kun evankelistoja arvioidaan. Yksi keskeinen ongelma antiikin aikana oli, että ylösnoussutta ilman ruumista pidettiin vain haamuna. Toisaalta Rooman keisarit kuoleman jälkeen polttohaudattiin ja aina ”löytyi ihmisiä, jotka vannoivat, että olivat nähneet kuolleen keisarin kohoavan taivaaseen” (Aejmelaeus I, 1993, s.64). Tämä todisti heidän tulleen jumaliksi. Eri asia oli, ketkä siihen uskoivat. Näistä syistä erityisesti Luukkaalla on selvästi suuri tarve osoittaa Jeesus ”kuolleista palanneena miehenä” (Aejmelaeus II, 1994, s.285). Korostus ruumiillisesta todellisuudesta oli suurta – Jeesus oli lihaa ja luita, oli koskettelua, hän söi kalaa, ja oli siis elävä ihminen eikä aave. Syykin on siis ilmeinen Luukkaalla, torjua pelkät ”aavenäyt”. (Aejmelaeus II, 1994, s.286, laajemmin s.281–288).

Evankeliumien historiallisuus?

Kun tiedämme, että evankelistat eivät olleet historian kirjoittajia vaan julistajia, pitää kysyä, kuinka pitkälle voimme luottaa yksityiskohtiin näissä teksteissä. Kokonaiskuva on varmasti totta, tapahtumat ovat historiallisia. Mutta sitten yksityiskohtana tyhjä hauta? Kumpi on todennäköisempi päättely, oliko se:

että Jeesus on ylösnoussut, siksi hautakin kai oli tyhjä (progressiiviset, esim. Borg, Aejmelaeus) VAI
koska hauta oli tyhjä, on Jeesus noussut kuolleista (konservatiivit, esim. Wright)

Pohtimalla pidemmälle evankeliumien luonnetta julistuksena, saamme ehkä lisää painoa toiselle edellä mainituista vaihtoehdoista.

Evankeliumit, niiden jo esitetyt hautaperikoopit (edellinen luku) jättävät meille joukon kysymyksiä, joiden selvittely auttaa. Keskityn vain aivan keskeisiin kysymyksiin, joissa jännitteet ja ristiriidat ovat suuria:

Olivatko opetuslapset Galileassa vai Jerusalemissa ylösnousemuksen tapahduttua?
Ilmestyikö Jeesus haudalla vai ei?
Tapahtuiko korotus (taivaaseen astuminen) heti, vai myöhemmin?
Saiko Jeesukseen koskea vai ei?

Galilea vai Jerusalem?

Markus ja Matteus sijoittavat opetuslapset Galileaan. Markus jopa kahteen otteeseen (Mk.14:28, 16:7). Aejmelaeuksen mukaan opetuslapset pakenivat Galileaan jo ristiinnaulitsemisen tapahduttua, pelosta joutua itsekin pulaan (Aejmelaeus III, 1996, s.181–188). Myös Matteus esittää Galilean paikkana, jossa Jeesus lupaa ilmestyä. Ja myös ainoa ilmestyminen opetuslapsille (Mt.28:16–20) tapahtuukin Galileassa.

Matteus sitten kuitenkin lisää omaa tuotantoaan tekstiin. Matt 28:8–9, jossa naiset kohtaavat ylösnousseen jo haudalla on redaktionaalista (siis lisättyä), ei historiallista (Aejmelaeus II, 1994, s.162–171). Myöskään Luukkaan mukaan haudalla ei naiset nähneet muuta kuin enkeleitä. Näin myös Markuksessa. Aejmelaeus toistaa useasti, kuinka Matteus sortuu tekstin rikastuttamiseen. Todistelu on laajaa, mutta ei tähän lyhyeen tekstiin mahdu. Tämä tulee uudestaan esiin, kun pohdimme Jeesuksen ilmestymistä haudalla.

Päätämme siis, että Matteuskin oli Galilean kannalla, jos jätetään huomiotta ylimääräiset lisäykset, joita hän teki epäloogisesti ja sekoittaen kertomuksensa.

Johannes puolestaan on hyvin sekava tässä kysymyksessä Galilea vs. Jerusalem. Ensin tapahtuu kaikkea Jerusalemissa, niin haudalla kuin suljettujen ovien takana. Mutta sitten yhtäkkiä hypätään Galileaan (Joh.21), jossa tapahtuu lisää, erityisesti Pietarin nostaminen tulevan kirkon johtajaksi. Tämän historiallisuus on osin heikolla pohjalla ja kirkollisen redaktorin lisäämä. Ei kirjoittajalle, eikä redaktorille ollut sijaintipaikka olennainen. Aejmelaeus käsittelee kyllä laajasti, lähes 150 sivua Johannesta osassa III.

Luukas on käsittelyssä viimeinen siksi, että siinä tulee suurin poikkeama varhaisempiin Markukseen ja Matteukseen verrattuna. Hän on siirtänyt kaiken tapahtumaan Jerusalemissa, eikä Galilea ole lainkaan tapahtumapaikkana. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että hän venyttää monia muita asioita niin pitkälle pois toisista synoptisista evankeliumeista, että vain Jerusalem voi toimia näyttämönä.

Päättelemme tästä, että Galilea on uskottavampi historiallinen tapahtumapaikka Jeesuksen ilmestyksille.

Ilmestyikö Jeesus haudalla vai ei?

Markus ja Luukas eivät tällaista kirjoita. Matteus näyttää lisänneen jostain syystä ristiriitaisen ja sopimattoman tekstin, jossa ensin kumoaa enkelin sanoman, ja sitten Jeesus sanoo samat sanat kuin jo enkeli sanoi, että Galileassa hän ilmestyy.

Ainoa evankeliumi, jossa Jeesus näyttää todella ilmestyvän hautaperikoopissa on Johannes, Marian toisella käynnillä. Aejmelaeus pitää hyvin mahdollisena, että tämä ilmestyskokemus on ollut aito suullisessa traditiossa, ja luonteeltaan visio, johon liittyi myös äänen kuuleminen (Aejmelaeus III, 1996, s.77–84). Kohtaamisessa Jeesus kieltää koskemasta, se sopii ilmestyksen luonteeseen, se ei siis ollut ruumiillinen. Miksi tämä mahdollisesti aito traditio on jäänyt ajallisesti viimeiseen evankeliumiin, on hyvä kysymys. Kenties siksi, että Pietarin piti liikkeen johtajana olla ensimmäinen ilmestyksen saanut, ei ”hullu nainen” (sama, s.81). Tällöin myös se on loogista, ettei Paavali tiennyt Magdalan Marian kokemuksesta, se ei ollut tullut esille kunnolla kuin vasta vuosikymmeniä myöhemmin.

Siis Markus, Luukas ja uskottavasti Matteuskin eivät sano Jeesuksen ilmestyneen haudalla. Vain Johannes antaa Jeesuksen ilmestyä Marialle, joka mahdollisesti on jopa aitoa traditiota, mutta kuitenkin ristiriitaisena ehkä jätetty tietoisesti pois ennen Johannesta. Lopullista tietoa ei ole, tämä on vain päättelyä ja mahdollisuuksien kartoitusta.

Tapahtuiko korotus heti, vai myöhemmin?

Korotuksesta Joh.20:17 tuo asian hyvin esiin: ”Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo”. Korotus on siis Isän luo menoa, taivaaseen astumista.

Markuksen tekstin tarkastelussa tyhjä hauta viittaa ylös tempaamiseen (korotukseen), ei ylösnousemukseen (paluuseen eläväksi) (Aejmelaeus II, 1994, s.35–42). Niinpä korotus Markuksen mukaan oli välitön, esittää Aejmelaeus. Tämäkin jättää uusia kysymyksiä ilmaan, kuten mitä ruumiille tapahtui.

Matteus ei mainitse mitään taivaaseen astumisesta (korotuksesta). Matt.28:16–20 on ongelmallinen, se on evankelistan kirjoittama, eikä enää varsinainen ilmestyskertomus, esittää Aejmelaeus. Oliko näissä jakeissa Herra konkreettisessa hahmossa vai taivaallisena yläilmoista ilmestyneenä, kumpikin on mahdollista (Aejmelaeus II, 1994, s.185). Lähetyskäskyn globaali perspektiivi herättää hämmennystä, kun UT:ssa muualla näkyy pitkä prosessi, ennen kuin evankeliumi pakanoille oli mahdollista ja hyväksyttyä. Myös trinitaarinen kastekäsky viittaavat tekstin myöhempään, redaktioon, ei traditionaaliseen syntyyn (Aejmelaeus II, 1994, s.186–191). Tästä voisi päätellä, että Jeesuksen ilmestyminen oli taivaallisena, korotuksen jälkeen.

Johanneksessa on eräänlainen venytetty malli korotuksesta. Marian kohtaaminen esitetään ennen korotusta. Johannes horjuu tässä, onko se yksi- vai kaksivaiheinen ylösnousemus ja korotus. Niinpä paremman puutteessa tulee malliksi eräänlainen ”venytetyn taivaaseen siirtymisen” malli (Aejmelaeus III, 1996 s. 89–92).

Näiden kolmen evankeliumin näkemys näyttäisi olevan yksivaiheinen korotus, eli ylösnousemus. Johannes venyttää sitä hieman, mutta vuorokauden-viikon kuluessa tyhjästä haudasta myös korotus on tapahtunut. Tämä vanhempi ylösnousemuskäsitys on, että ylösnousemus ja korotus ovat yksi ja sama tapahtuma (Aejmelaeus II, 1994 s.297–298).

Luukas poikkeaa tästä kuitenkin täysin. Hän esittää kaksivaiheisen korotuksen mallin. Apt.1:2–10 esittää, kuinka Jeesus pysyi ruumiissaan 40 päivää ja opetti, söi ja vietti aikaa opetuslasten kanssa, ennen kuin hänet otettiin ylös. Tosin Luukkaan evankeliumissa näytti kaikki tapahtuvan vain yhden päivän kuluessa, myös ylösnousemus taivaaseen (Luuk.24:50–51).

Luukkaalla oli selvästi suurimmat paineet aikalaistensa taholta, ja hän joutui rakentamaan monimutkaisen esityksen, joka sitten johti sisäisiin ristiriitoihin. Koska Luukas korosti ruumiillisuutta, tarvittiin erillinen korotus eli taivaaseen astuminen. Hänen tekstinsä ei kestä tarkastelua, vaan ristiriidat paljastuvat:

Evankeliumin ja Apt:n aikajana korotuksessa, yksi päivä vai 40 päivää?
Ristiriita oliko ruumiillinen vai ylösnoussut henkiolento: Jeesusta ei tunnistettu, hävisi hetkessä ja ilmaantui hetkessä, oppilaat kauhistuivat nähdessään ja Jeesus saattoi olla kahdessa paikassa samanaikaisesti. Sitten kuitenkin häntä saattoi kosketella ja hän söi.
Taivaalliseksi olennoksi Jeesus muuttui vasta korotuksen jälkeen, 40 vrk:n kuluttua, mikä ei ollut tarkka aika, vaan Raamatullinen luku. Ilmestykset tapahtuivat tässä aikaikkunassa.
Tästä syystä Paavalin ilmestyskokemus ei voinut Luukkaan mielestä olla apostoliuden antava ilmestys. Myös ilmestyksen ”yli 500 veljelle” Luukas jättää pois, koska se tapahtui helluntaina, luodun aikaikkunan jälkeen.
Luukkaan itsensä aiheuttama pakko kaksivaiheisesta korotuksesta oli karhunpalvelus kristilliselle uskolle, sille naureskeltiin jo aikalaisten sivistyneistön piirissä (Aejmelaeus II, 1994 s.333–336).
Aejmelaeus pitää Luukkaan kertomusta sellaisena, ettei ” siitä opi mitään, mitä kerran todella tapahtui” (sama, s.336). Siitä tulee kuitenkin sen ajan näkemys hyvin esiin, kuinka asioista ajateltiin jo n. 60 vuotta myöhemmin. Paineet muuttaa kertomus yhä paremmaksi oli kova.

Saiko Jeesukseen koskea vai ei?

Varhaisin evankeliumi Markus ei esitä koskettelua. Matteus lisäsi omaa tuotantoaan tekstiin, Matt 28:8–9, jossa naiset kohtaavat ylösnousseen jo haudalla ja syleilevät Jeesuksen jalkoja. Sitä on pidetty redaktionaalisena (siis lisättyä), ei historiallisena (Aejmelaeus II, 1994, s.162–171).

Luukkaan tekstissä ei haudalla Jeesusta kohdata. Mutta myöhemmin tulee useita tapahtumia, joissa Jeesus ilmestyy ja käyttäytyy kuin eläväksi palannut mies. Ensin on Emmauksen tien kertomus, ja erillinen Pietarille ilmestyminen, sitten seuraajilleen yhtäkkiä ilmestyminen, jossa myös kehottaa koskettamaan (Luuk.24:39), ja jopa syö (j.43). Sitten Jeesus otettiin taivaaseen. Apt.1 lisää vielä useita näyttäytymisiä todisteeksi hänen ”olevan elossa” (Apt.1:3) ja myös aterioi opetuslasten kanssa.

Johannes on monimutkaisin tässä kysymyksessä. Ensin haudalla Jeesus kieltää Mariaa koskemasta, koska ei ole mennyt vielä Isän luo. Sitten samana iltana Jeesus ilmestyi opetuslapsille, ilmestyen lukittujen ovien läpi. Jeesus näytti kätensä ja kylkensä siis ristiinnaulitsemisen jäljet, joka viittaa ruumiilliseen olemukseen. Kukaan ei koske häneen.

Viikon kuluttua Jeesus ilmestyy taas suljettujen ovien läpi ja tarjoaa Tuomakselle mahdollisuutta koskea kylkeä, jossa oli ristiinnaulitsemisen jälki. Tuomas ei tekstin mukaan koske, vaan uskoo jo nähtyään. Jeesus erikseen sanoo autuaaksi niitä, jotka uskovat, vaikka eivät näe, mikä selvästi on suunnattu meille kaikille tämän tapahtuman jälkeen. Ja vielä luvun lopussa sanotaan, että tämä on kirjoitettu, jotta uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus.

Jos yrittää tehdä selkoa näistä ristiriitaisista teksteistä, seuraavia havaintoja voi tehdä:

Tapahtunutta koskettelua on vain Matteuksessa epäselvässä ja ristiriitaisessa kohdassa, jossa naiset syleilivät Jeesuksen jalkoja. Muissa Jeesus tarjoutuu kosketettavaksi, mutta teksteissä ei mainita niin tapahtuneen. Siksi on arveltu, että Johanneksessa ollut kielto ”älä koske” oli moite Matteuksen tekstiin.
Ilmestyksissä on yksi iso kysymys: tapahtuivatko ne ennen vai jälkeen korotuksen? Ennen korotusta olisi kyseessä ruumiillinen ilmestyminen ja taas korotuksen jälkeen taivaallinen ja ei-ruumiillinen. Suuri ongelma ja epäloogisuus on kuitenkin siinä, että ilmestymiset sisältävät sekä ruumiillisuuden että taivaallisen olennon piirteitä.

Markus on selkeä, ei ilmestymisiä, vain tyhjä hauta.
Matteuksella on epäselvä ja ristiriitainen esitys naisten ja Jeesuksen kohtaamisesta, sekä opetuslasten ja taivaallisen Jeesuksen kohtaaminen (korotuksen jälkeinen). Matteus siis melko selvä, jos poistaa tuon epäselvän kohdan.
Johanneksen tekstissä Jeesuksen ja Marian kohtaaminen haudalla oli ei-ruumiillinen ja siinä koskettelu selvästi kiellettiin. Se oli kuitenkin ennen korotusta.
Johannes kuitenkin sotkee muihin kohtaamisiin sekä ruumiillisia että taivaallisia piirteitä: Jeesus kulkee suljettujen ovien läpi, mutta esittelee myös käsiään ja kylkiään.
Joh.21 on myöhemmin lisätty kirkollisen redaktorin teksti, jossa kolmas kerta, kun Jeesus ilmestyi. Jeesus ei ole tunnistettavissa, hän antaa opetuslapsille ruokaa. Tässäkin Jeesuksessa on sekä ruumiillisia että taivaallisia piirteitä.
Luukas myös sotkee kaikkiin ilmestyksiin sekä ruumiillisia että taivaallisia piirteitä. Emmauksen tiellä eivät kaksi opetuslasta tunnista Jeesusta, ennen kuin Jeesus mursi leipää. Sitten Jeesus katosi. Ja mahdollisesti samaan aikaan hän oli ilmestynyt myös Pietarille toisaalla. Sitten Jeesus ilmestyy yhtäkkiä kuin aave, pelästyttäen opetuslapset. Hän näyttää käsiään ja kylkeään ja myös syö. Syöminen oli paras todiste siitä, ettei kyseessä ollut aave.

Joudumme toteamaan, etteivät evankeliumit ole johdonmukaisia keskenään eivätkä edes sisäisesti. Jos jättää Luukkaan liian pitkälle viedyn todistelun pois sekä Johanneksen kirkollisen redaktorin lisäyksen (Joh.21), saadaan kuva vähän selkeämmäksi.

Koskettelu ei kuulunut ilmestyksiin
Syöminen ei myöskään kuulunut ilmestyksiin
Taivaallinen ja ei-ruumiillinen ilmestyminen on parempi selitys tapahtumille
Jää kuitenkin kysymys siitä, kuinka Jeesus näytti ilmestyvän ristiinnaulitun merkit ”ruumiissaan”, eikä ollut ”hengellinen ruumis”?

Evankeliumien esitykset eivät pyrkineet historialliseen esitykseen. Heillä oli eri tavoite: esittää uskoa synnyttävä todistus Jeesuksen ylösnousemuksesta aikalaisilleen. He vastasivat oman aikansa nousseisiin vastaväitteisiin, kuten että kyseessä oli aave, eikä oikeaa ylösnousemusta ollut tapahtunut. Rikastaessaan tapahtumia evankelistat kuitenkin synnyttivät niin moni-ilmeisen kokonaisuuden, että historiallista tarkkaa tapahtumien kulkua ei saa enää selville. Yleiskuva on kuitenkin selvä.

Tyhjä hauta jää heikosti todistetuksi. Hautaperikoopin tekstit (edell. luku) olivat hyvin ristiriitaiset. Naiset eivät täsmänneet, opetuslapset eivät todennäköisesti edes olleet Jerusalemissa, kuinka olisivat voineet käydä haudalla. Ilmestykset haudalla ovat epäselviä. Ainoa varhaisimman tradition – siis historiallinen – ilmestyminen saattoi olla Johanneksen esittämä Jeesuksen ja Marian kohtaaminen.

Tämä kohtaaminen jäi mahdollisesti tärkeämmän todistelun jalkoihin, sen että Pietarin piti yhteisön johtajana olla ensimmäinen ylösnousemuksen todistaja. Siksi myöskään Paavali ei ollut kuullut tyhjästä haudasta mitään. Silti on mahdollista, että tyhjä hauta todella oli nähty ja sitä ihmetelty, niin kuin useampi evankelista siitä todisti. Uskoa se ei näyttänyt synnyttävän, ihmettelyä kyllä.

Näin ollen taivumme enemmän sille kannalle, että Jeesus on ylösnoussut, siksi hautakin kai oli tyhjä. Jeesuksen ilmestymiset saattoivat olla taivaallisia, korotuksen jälkeen tapahtuneita. Ruumiilliset ilmestykset olivat hyvin ristiriitaisia ja sekoittuneita taivaallisten ilmestysten piirteisiin. Ja ne olivat pääosin Luukkaan liian pitkälle viedyn tapahtumien rikastuttamisen tulosta.

Lähdeluettelo

Aejmelaeus Lars	Jeesuksen ylösnousemus osa I	Suomen Eksegeettinen Seura Helsinki, 1993
Aejmelaeus Lars	Jeesuksen ylösnousemus osa II	Suomen Eksegeettinen Seura Helsinki, 1994
Aejmelaeus Lars	Jeesuksen ylösnousemus osa III	Suomen Eksegeettinen Seura Helsinki, 1996

paluu

seuraava