14.2. Yhteenveto aikaisemmista teksteistä

14.2. Yhteenveto aikaisemmista teksteistä

Osassa A otimme vakavissaan kritiikkiä kristinuskon sisältöön. Jeesuksen ylösnousemuksen mahdottomuus oli yksi keskeisimpiä. Siis tieteen aikakaudella katsottuna. Tapahtumahetkellä noin 2 000 vuotta sitten ei ollut muuta kuin antiikin maailmankuva tarjolla. Kuinka sovittaa nämä yhteen? Teen tässä yhteenvetoa ja rakennan johdonmukaista kuvausta, kuinka kysymystä ylösnousemuksesta voi tässä ajassa pohtia. Yksi keskeinen kysymys tietenkin on, voiko yhtä aikaa säilyttää sekä luonnonlakien rikkomattomuuden että ylösnousemuksen mahdollisuuden.

Johdanto-luvussa oli koottuna yhteen kaikki näiden tutkimusten aikaisemmat tekstit ylösnousemuksesta. Ryhmittelen niistä löytyvät ajatukset seuraavasti:

1. Keskeiset vaihtoehdot ylösnousemukselle
2. Historiallisia taustoja vaihtoehdoille
3. Perustelut vaihtoehdoille ja kritiikkiä
4. Kyseenalaiset motiivit taustalla
5. UT:n sisältämät vaihtoehdot

Keskeiset vaihtoehdot ylösnousemukselle

Neljästä vaihtoehdosta kaksi oli potentiaalisia ratkaisuja. Itse ylösnousemus on vahvasti perusteltu, ainakin seuraajien usko ylösnousemukseen on kiistatonta.

Toista vaihtoehtoa eli ”ruumiillista” ylösnousemusta puoltavat monet perustelut, ja se onkin kirkon virallinen kanta. Seuraajat vakuuttuivat hänen ylösnousemuksestaan, jopa siinä määrin, että uskoivat hänen ruumiillisesti nousseen kuolleista – tai ainakin evankelistat, jotka siitä 40-70 vuotta myöhemmin kirjoittivat. Tätä puoltaa myös evankeliumeissa esiintyvä vahva tyhjän haudan puolustus. Täytyihän kyseessä olla ruumiin ylösnousemus, kun ruumiskin oli kadonnut haudasta. 

Toinen kanta on samaa mieltä siitä, että Jeesus herätettiin kuolleista. Mutta ei ruumiillisesti, vaan ”hän muuttui aineettomaksi hengeksi”. Tämä kanta tarjoaa mahdollisuuden sanoittaa ylösnousemus ilman fyysistä ihmettä. Jeesus ilmestyi seuraajilleen, he kokivat hänen läsnäolonsa, saivat ilmestyksiä. Myös Paavali kertoo samanlaisesta kokemuksestaan Damaskoksen tiellä, muutamaa vuotta myöhemmin (Esim. 1. Korinttilaiskirje 15:3–8 ja Galatalaiskirje 1:16). Mutta tällöin ainakin kyseessä oli ilmestys, niin kuin Paavalikin asian selvästi ilmaisee. Paavali pitää omaa kokemustaan samanlaisena, kuin Jeesuksen ylösnousemuksen aikoihin koettuja. Hän sanoo, että oli nähnyt Jeesuksen (1.Kor.9:1).

Näitä kahta vaihtoehtoa pohtiessa on tärkeää huomata, että kumpikin vaihtoehto pitää Jeesuksen kuolleista nousemista selvänä. Ainoa ero on, tapahtuiko se ruumiillisena vai hengellisenä.

Historiallisia taustoja vaihtoehdoille

Kristinusko syntyi erityisesti kahden kulttuurin keskellä. Alkuun se oli juutalainen lahko, ”nasaretilaisten” lahko. Jeesus ja kaikki 12 apostolia olivat juutalaisia. Ja juutalaiskristillisyys oli voimakas painotus ja paradigma alkukirkossa. Hellenismi, kreikkalainen kulttuuri oli toinen, jolla oli vaikutus kristillisyyteen. Useissa luvuissa tätä tutkimussarjaa on tullut esiin, kuinka juutalais- ja hellenistikristillisyys kilpailivat kristillisyydessä (ks. esim. luku 9.11.). Edelleen tiedämme, että ensimmäisen vuosisadan loppuun mennessä kristillisyys oli jo irtaantunut juutalaisuudesta. UT kirjoitettiin jo kokonaan kreikaksi, ei arameaksi, joka oli varhaisten apostolien kieli. Hellenistien keulakuvaksi nousi Paavali, joka myös kirjoitti ensimmäiset UT:n kirjeet. Hän oli kyllä myös juutalainen, fariseus taustaltaan, mutta kasvanut kreikankielisellä alueella, Tarsoksessa, ja oli Rooman kansalainen syntymästään asti.

Juutalaisuudessa uskottiin ihmisen kokonaisuuteen, henki ja sielu olivat kaikki yhtä ruumiin kanssa. Sen sijaan hellenismi oli platonilaisuuden vaikutuksesta ns. dualistinen, ja ruumista pidettiin sielun asuinsijana. Kuolemassa sielu erkaantui ruumiista. Liekö sattuma, kun Paavali kirjoitti: ”… niin kauan kuin tämä ruumis on kotimme, olemme poissa Herran luota… haluaisimme muuttaa pois ruumiistamme, kotiin Herran luo.” (2.Kor.5:6–8).

Ruumiin ylösnousemus kirjattiin apostoliseen uskontunnustukseen ensimmäisinä vuosisatoina. Silloin ei ollut muuta kuin antiikin maailmankuva tarjolla. Ylösnousemus oli melko normaali uskomus, joku kuollut saattoi siis ihmisten mielestä ilmestyä uudestaan. Tämä oli totta juutalaisten parissa, esim. Jeesusta veikattiin mm. Johannes Kastajaksi, joka olisi noussut kuolleista. Mutta myös hellenistien parissa ylösnousemus oli tavallinen uskomus, ja mm. keisarit ilman muuta nousivat kuolleista.

Kulttuurit taustalla tarjosivat siis kaksi erilaista ajattelutapaa vivahteineen, kun varhaiset kristityt pohtivat selityksiä kokemilleen tapahtumille.    

Perustelut vaihtoehdoille ja kritiikkiä

Ruumiin ylösnousemus voidaan perustella monella argumentilla:

• Se on varhaisimman uskontunnustuksen sanamuoto: ”Minä uskon … ruumiin ylösnousemisen …”
• Seuraajat – ainakin jotkut – päätyivät uskomaan Jeesuksen ruumiin ylösnousemiseen
• UT:n evankeliumeissa esiintyy vahva tyhjän haudan puolustus. Se näyttää olevan tärkein ylösnousemuksen todiste. Samalla se todistaa ruumiin ylösnousemuksesta, hautahan on tyhjä.

Kritiikkiä voisi esittää seuraavasti:

• Myöhemmässä Nikean uskontunnustuksessa on ruumiin ylösnousemus jätetty pois: ”… odotamme kuolleiden ylösnousemusta …”
• Olivatko seuraajat todella tyhjän haudan innoittamia vai ylösnousemuksen jälkeisten Jeesuksen ilmestymisten vakuuttamina?
• Paavali ei tiennyt tyhjästä haudasta, oliko se vasta myöhemmin syntynyt ajatus?
• Oliko ruumiin ylösnousemus juutalaiskristillinen painotus?

Hengellinen ylösnousemus on perusteltavissa näin:

• Paavali näyttää olevan hengellisen – ”ei liha eikä veri” – ruumiin ylösnousemuksen kannalla. ”Hän muuttui aineettomaksi hengeksi”.
• Paavali ei mainitse missään tyhjää hautaa. Paavalin saamassa traditiossa ei ollut tietoa tyhjästä haudasta. Paavali oli lisäksi varhaisin UT:n kirjoittaja, evankeliumit ovat syntyneet n. 20–50 vuotta myöhemmin. Varhaisin tieto siis näyttää olevan ”hengellisen” ylösnousemuksen kannalla.
• Paavali pitää omaa kokemustaan Jeesuksen kohtaamisesta ”näkemisenä” ja samanlaisena kuin aikaisemmin ylösnousseen nähneet. Ja se oli hengellinen ilmestys, ei fyysinen kohtaaminen.

Kritiikkiä voisi esittää seuraavasti:

• Miksi sitten evankeliumit pitävät tyhjän haudan todistusta niin tärkeänä?
• Onko tämä hellenistinen, platonilainen painotus, joka ei kuulu kristillisyyteen?

Kyseenalaiset motiivit taustalla

Tämä kysymys ylösnousemuksen luonteesta on ollut kiistojen aihe jo aivan alkuaikoina. Tässä esitän hiukan kyseenalaisia motiiveja kiistan todellisista syistä. Mutta ei pidä kuvitella, että kristinuskon syntyaikojen ihmiset olisivat olleet yhtään parempia kuin ihmiset tänä päivänä. Siksi tällaisetkin motiivit ovat voineet vaikuttaa lopputulokseen.

Toisella vuosisadalla kristillisyydessä vaikuttivat gnostilaiset ajatukset, jotka haastoivat ”oikeaoppisuutta”. Tämä saattoi aiheuttaa anti-gnostilaisten piirteiden vahvistumista, jopa ehkä ylilyöntejä. Korostettiin liikaa vastakkaisia ajatuksia pesäeron selventämiseksi. Siispä ruumiin ylösnousemus valittiin oikeaksi opiksi.

Räisäsen mukaan kirkkoisät Justinus, Irenaeus ja Tertullianus olivat paitsi kovia ”lihan ylösnousemuksen” puolustajia, myös innokkaita millenniumin kannattajia. Millennium, tuhatvuotinen valtakunta tarkoitti maanpäällistä aikaan ja paikkaan sidottua kristittyjen valtakautta. Siellä tietysti fyysinen ruumis olisi ollut välttämätön. Tämä Milleniaalin odotus – siis maanpäällisen tuhatvuotisen valtakunnan, jota uskollisten oli määrä hallita – hiipui 400-luvulla. Mutta kirkkoisät ajoivat jo paljon aikaisemmin ruumiin ylösnousemusta oikeaan oppiin. Nämä samat edellä mainitut kirkkoisät olivat myös tuomitsemassa gnostilaiset harhaoppisiksi.

Yksi tärkeä havainto Pagelsilla on se, että Pietarin aseman korostus oli ylösnousemus-teeman keskeisiä tavoitteita. Pietarin kuului olla ensimmäinen ylösnousseen nähnyt ja siksi kiistaton kirkon johtaja. Näyttäisi siltä, että riidan ytimessä oli apostolinen suksessio, ja erityisesti Pietarin arvovalta. Gnostilaiset kristityt eivät hyväksyneet tätä, ja siitä johdettua piispojen ylivaltaa, vaan uskoivat jokaisen Hengen saaneen uskovan suoraan yhteyteen Jumalaan. No näinhän uskovat todella monet tänäkin päivänä. Voiko siis olla niin, että ruumiin ylösnousemuksen vaatimus olikin enemmän valtapoliittisesti tärkeää, kuin tärkeä asia itsessään?

UT:n sisältämät vaihtoehdot

Ruumiin ylösnousemus ei ole pelkästään raamatullinen kysymys. Olemme havainneet jo paljon tekijöitä, jotka eivät näytä liittyneen UT:n kantaan, vaan muihin seikkoihin, kuten kirkkoisiin, opillisiin erimielisyyksiin jne.

Tämäkään ei suoraan liity UT:n kantaan, kun Räisänen käsittelee kahta erillistä konseptia: lopun aikoina odotetaan maanpäällistä valtakuntaa ja lopullista taivasta, jotka näyttävät olevan kaksi eri asiaa. Hän esittää näiden johtavan kahteen erilaiseen ylösnousemusodotukseen, joka johti sekaannukseen ”lihan ylösnousemuksesta”.  Milleniaalin odotus, joka mainittiin juuri edellä, siihen liittyi ajatus ruumiin ylösnousemuksesta. Sen sijaan taivasten valtakunta näyttää aivan eri asialta, se on aikojen lopulla tapahtuva uskovien ylösnousemus. Räisänen kirjoittaa ”Lukuisat kristityt tulkitsivat ylösnousemuksen sielun kuolemattomuuden ajatuksen pohjalta ja hylkäsivät käsityksen lihan ylösnousemuksesta, joka kuitenkin löi lopulta läpi ”oikeaoppisessa” teologiassa. Paavalinkin näkemykset tuntuvat olevan melko kaukana siitä, mistä tuli kirkon virallinen oppi”, sanoo Räisänen, ja jatkaa: ”Ruumiillinen ylösnousemus kuuluu loogisesti konkreettiseen maanpäälliseen valtakuntaan. Sielun kuolemattomuus sen sijaan merkitsee, että yksilö siirtyy kuollessaan suoraan uuteen olomuotoon. Kahden erilaisen käsityksen sulautuminen yhteen … on tuottanut hankalia ajatusrakennelmia”.

UT ei ole yksiselitteinen tämän kysymyksen kohdalla. UT:ssa näyttää olevan kohtia , jotka puoltavat ruumiin ylösnousemusta ja myös vastakkaista näkemystä, että sielu on kuolematon ja siirtyy kuolemassa uuteen olomuotoon.

UT:n näkemyksen tutkimiseksi tulee keskenään erilaiset evankeliumit laittaa ensin järjestykseen, vanhin teksti on historiallisesti luotettavinta – siis Markus ja Matteus. Näitäkin vanhempi on Paavalin kuvaus – evankeliumi – joka löytyy ensimmäisestä kirjeestä Korinttilaisille jo n. vuodelta 53 jaa (1.Kor.15).

Aloitamme Paavalin kirjoituksista, jotka ovat vanhimmat ja autenttiset, siis hänen itsensä kirjoittamia. Hänellä 1.Kor.15 on ainoa laaja kuvaus ylösnousemuksesta, mutta lisäksi löytyy lyhyitä viitteitä, esim. Gal.1:15–16, 1.Kor.9:1.

Paavali esittelee ylösnousemuksen ja sen todistajat kohdassa 1.Kor.15:1–11. Hän esittää evankeliumiksi sen, että

• ”Kristus kuoli… hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista…
• ja hän ilmestyi Keefakselle (Pietari)…niille 12…
• Sen jälkeen…samalla kertaa yli 500 veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa…
• ilmestyi Jaakobille ja sitten kaikille apostoleille.
• Viimeiseksi kaikista hän ilmestyi minullekin…” (j.3–8).

Tämä on mielestäni kaikkein painavin evankeliumin esitys. Paavali vannoo itse kohdanneensa Kristuksen (ilmestyksessä), sitten hän kertoo useista muista, joita hän oli myös tavannut, ja heidän kokemista Kristuksen ilmestymisistä. Ilmestykset olivat siis ylösnousemuksen vahvin todiste.

Jos evankeliumien kirjoittajat eivät olleet tavanneet silminnäkijöitä, Paavali oli varmasti tavannut heitä. Ja hän oli tavallaan itsekin silminnäkijä.

Paavali ei mainitse missään tyhjää hautaa, ei tässä, eikä missään muissakaan kirjeissään. Paavalin saamassa traditiossa ei ollut tietoa tyhjästä haudasta, hänhän sanoo, että ”annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut” (j.3). Paavali ei siis tiennyt mitään tyhjästä haudasta. On siis ainakin alustavasti perusteltua todeta, että varhaisin käsitys oli Kristuksen hengellinen ylösnousemus.

Evankeliumit painottavat enemmän tyhjää hautaa ylösnousemuksen todisteena. Toki ilmestyksiäkin oli, mutta ne eivät täsmää lähellekään Paavalin kertomaa todistusta. Evankeliumeissa ilmestyksiä kokivat ensi sijassa naiset.

Jos siis ottaa UT:n evankeliumit tärkeimmäksi lähteeksi tämän asian ratkaisemisessa, nousee ruumiin ylösnousemus ratkaisuksi. Tyhjä hauta todistaa ennen muuta, että ruumis on poissa, se on ylösnoussut.

Tätä joudumme jatkossa tutkimaan tarkasti. Mitä evankeliumit todella sanovat, ja ovatko ne yhtä luotettavia kuin Paavalin tekstit, jotka ovat 20–50 vuotta aikaisemmin kirjoitettu.

Miksi tyhjä hauta oli tullut ensiarvoisen tärkeäksi seikaksi muutamia vuosikymmeniä myöhemmin? Miksi ruumiin ylösnousemus olikin evankeliumien tärkein väittämä myöhemmin?

Vielä pari tärkeää seikkaa: Ruumiin ylösnousemus ei liity vain Jeesuksen ylösnousemukseen, vaan myös uskoon, että kaikki uskovat joskus herätetään kuolleista, ruumiilliseen ylösnousemukseen. Jeesus oli ensimmäinen ja häntä seuraavat joskus kaikki uskovat ylösnousemukseen (1. Kor.15:20–58). Toinen muistutus: Jeesuksen ylösnousemus on aivan keskeisin teema kristinuskossa. Jos Jeesus ei noussut kuolleista, on seuraajien usko turha, sanoo Paavali (1. Kor.15:17). Niinpä asia on ratkaisevan tärkeä. Seuraavaksi paneudumme evankeliumien Pääsiäisen tapahtumiin ja vertaamme niitä Paavalin evankeliumiin. 

Lähdeluettelo

Pagels Elaine	Gnostilaiset evankeliumit	Art House, Helsinki 2006
Räisänen Heikki (1)	The Rise of Christian Beliefs	Forest Press, Minneapolis 2010
Räisänen Heikki (2)	Mitä Varhaiset Kristityt Uskoivat	WSOY, Helsinki 2011