14.1. Johdanto – Ylösnousemus, laaja tutkimus

14.1. Johdanto – Ylösnousemus, laaja tutkimus

Olemme useaan otteeseen siirtäneet tämän kaikista suurimman kysymyksen eteenpäin. Tätä teemaa  on käsitelty lyhyesti useissa tämän tutkimussarjan luvuissa, jopa 6 eri luvussa niin A- kuin B-osassa. Jos olet niitä jo lukenut, voit myös siirtyä suoraan lukuun 14.2., jossa näistä teksteistä tehdään yhteenvetoa. On silti hyvä ottaa ne tässä esiin, johdantona. Luvut, joista seuraavat tekstit on poimittu ovat:

osa A: 4.5.2. ja 5.1.

osa B: 9.9., 9.11., 10.3. ja 10.5.

Luvussa 4.5.2. Ihmeet ihmetyttävät:

Ruumiin ylösnousemus kirjattiin uskontunnustukseen ensimmäisinä vuosisatoina. Silloin ei ollut muuta kuin antiikin maailmankuva tarjolla. Ylösnousemus oli melko normaali uskomus, joku kuollut saattoi siis ihmisten mielestä ilmestyä uudestaan (Esim. Mark.8:28, Jeesusta veikattiin mm. Johannes Kastajaksi, joka olisi noussut kuolleista). Räisänen kutsuu kritiikissään tätä ongelmallista kysymystä lihan ylösnousemukseksi (Räisänen (1), 2010, s.124, laajempi käsittely s.114–133). Kirjan seuraavassa osassa pyrin esittämään tähän uudelleen sanoitetun ratkaisun. Säilyttäen sekä luonnonlakien rikkomattomuuden että ylösnousemuksen mahdollisuuden.

Luvussa 5.1. Usko kritiikin jälkeen:

Jeesuksen ylösnousemus uudelleen sanoitettuna

Jeesuksen ylösnousemus on aivan keskeisin teema kristinuskossa. Jos Jeesus ei noussut kuolleista, on seuraajien usko turha, sanoo Paavali (Kuula, 2012, s.172, ks. 1.Kor.15:17). Niinpä asia on ratkaisevan tärkeä. Aiheesta on paljon keskusteltu, ja vahvimmin esillä on ollut neljä vaihtoehtoa. Näistä se, että koko juttu on keksitty, ei ole enää kristillisyyttä, tikka menee taulusta ohi, joten sen jätän pois. Lopuista nämä seuraavat kaksi saavat eniten kannatusta:

Ylösnousemus on vahvasti perusteltu, ainakin seuraajien usko ylösnousemukseen on kiistatonta (Kuula, 2012, s.172, Wright, 2003, s.476). Jotkut puolustavat ”ruumiillista” ylösnousemusta. Voi sanoa, että seuraajat todellakin päätyivät uskomaan Jeesuksen ruumiin ylösnousemiseen (Wright, 2003). Tietenkin voi kysyä, tulkitsivatko he oikein näkemänsä tai kokemansa.

Toinen kanta on samaa mieltä siitä, että Jeesus herätettiin kuolleista. Mutta ei ruumiillisesti, vaan ”hän muuttui aineettomaksi hengeksi” (Kuula, 2012, s.178. Samalla kannalla on myös Borg, ks. esim. Borg & Wright, 2001, s.129–135). Tämä kanta tarjoaa mahdollisuuden sanoittaa ylösnousemus ilman fyysistä ihmettä. Jeesus ilmestyi seuraajilleen, he kokivat hänen läsnäolonsa, saivat näkyjä. He vakuuttuivat hänen ylösnousemuksestaan, jopa siinä määrin, että uskoivat hänen ruumiillisesti nousseen kuolleista – tai ainakin evankelistat, jotka siitä kirjoittivat. Myös Paavali kertoo samanlaisesta kokemuksestaan Damaskoksen tiellä, muutamaa vuotta myöhemmin (Esim.   1.Kor.15:3–8 ja Gal.1:16). Mutta tällöin ainakin kyseessä oli ilmestys, niin kuin Paavalikin asian selvästi ilmaisee. Paavali tuntuu pitävän omaa kokemustaan samanlaisena, kuin Jeesuksen ylösnousemuksen aikoihin koettuja.

Kolmas selitys on, että Jeesus virkosi eloon ”resuscitation”, joka eroaa ylösnousemuksesta ”resurrection”. Tämä eloon virkoaminen ei saa kannatusta, enkä sitä tässä esitä.

Jeesuksen ylösnousemuksesta ollaan pitkälle yhtä mieltä. Tässä ajassa helpommin vastaanotettava ”aineettoman hengen” ylösnousemus sanoittaa ylösnousemuksen ilman fyysistä ihmettä. Tosin tätä voivat ateistikriitikot syyttää dualismiksi. Totta, näin on. Kysymys palautuu siten maailmankuvaan, onko se uskonnollinen vai materialistinen. Tiede ei tutki muuta kuin materiaalista todellisuutta, joten muusta se ei voi tuottaa todisteita. On pakko tehdä maailmankuvallinen väite, metafyysinen väite, että on vain materiaalinen maailma. Ja silloin ollaan skientismin lähteillä.

Ruumiin ylösnousemus

Ruumiin ylösnousemus ei liity vain Jeesuksen ylösnousemukseen, vaan myös uskoon, että kaikki uskovat joskus herätetään kuolleista, ruumiilliseen ylösnousemukseen. Näin sanoo uskontunnustuskin. Jeesus oli ensimmäinen ja häntä seuraavat joskus kaikki uskovat ylösnousemukseen (1. Kor.15:20–58).

Ruumis ei ole kuitenkaan sama vanha ruumis, vaan ylösnousemusruumis, joka on taivaallinen, katoamaton, hengellinen, ei maallinen, ajallinen ja katoava ruumis, Paavalin mukaan. Tästä teologit ovat sitten keskustelleet vuosisatoja ja enemmänkin, mitä tämä tarkoittaa.

Räisänen käsittelee kahta erillistä konseptia: lopun aikoina odotetaan maanpäällistä valtakuntaa ja lopullista taivasta, jotka näyttävät olevan kaksi eri asiaa. Hän esittää näiden johtavan kahteen erilaiseen ylösnousemusodotukseen, joka johti sekaannukseen ”lihan ylösnousemuksesta”.  Milleniaalin odotus – siis maanpäällisen tuhatvuotisen valtakunnan, jota uskollisten oli määrä hallita – hiipui 400-luvulla, erityisesti Augustinuksen vaikutuksesta (Räisänen (1), 2010, s.98). Tähän myös liittyi ajatus ruumiin ylösnousemuksesta (Räisänen (1), 2010, s.96). Sen sijaan taivasten valtakunta näyttää aivan eri asialta, se on aikojen lopulla tapahtuva uskovien ylösnousemus.

Lihan ylösnousemus on vaikea uskon kohta, myös Räisäselle. ”Lukuisat kristityt tulkitsivat ylösnousemuksen sielun kuolemattomuuden ajatuksen pohjalta ja hylkäsivät käsityksen lihan ylösnousemuksesta, joka kuitenkin löi lopulta läpi ”oikeaoppisessa” teologiassa. Paavalinkin näkemykset tuntuvat olevan melko kaukana siitä, mistä tuli kirkon virallinen oppi”, sanoo Räisänen, ja jatkaa: ”Ruumiillinen ylösnousemus kuuluu loogisesti konkreettiseen maanpäälliseen valtakuntaan. Sielun kuolemattomuus sen sijaan merkitsee, että yksilö siirtyy kuollessaan suoraan uuteen olomuotoon. Kahden erilaisen käsityksen sulautuminen yhteen … on tuottanut hankalia ajatusrakennelmia” (Räisänen (2), 2011, s.82).

Paruusia, eli Kristuksen paluu liittyy tähän teemaan kiinteästi, ja käsittelen sen hyvin lyhyesti. Borg ei usko siihen erillisenä tulevaisuuden tapahtumana lainkaan, vaan se on jatkuvaa Kristuksen paluuta eri tavoin, tässä ja nyt (Borg & Wright, 2001, s.195–196). Myös Wright on samoilla linjoilla, ”odotettu suuren luokan tapaus aikojen lopulla, onkin tapahtunut pienin askelin keskellä tätä aikaa” (s.203).

Päätän siis, että ristiriitaiset ja vaikeat keskustelut lihan ylösnousemuksesta voi jättää pois. Jonkinlainen ylösnousemus kuuluu kristinuskoon, mutta yksityiskohdat ovat hämärän peitossa, ja sinne ne on ehkä hyvä jättääkin. Voi yhtyä Borgin yksinkertaiseen ajatukseen. Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? ”Minulla ei ole hajuakaan siitä mitä tapahtuu kuoleman jälkeen (Borg (3), s.208–209).”

Luvussa 9.9. Tärkein viesti löydettävissä:

Kun keskenään erilaiset evankeliumit laitetaan järjestykseen, vanhin teksti on historiallisesti luotettavinta – siis Markus ja Matteus. Näitäkin vanhempi on Paavalin kuvaus, joka löytyy ensimmäisestä kirjeestä Korinttilaisille jo n. 53 jaa (1.Kor.15).

Tutkimme seuraavaksi, mitkä olivat pääsiäisen tapahtumien keskeisimmät asiat. Niitä olivat Jeesuksen ristiinnaulitseminen, kuolema ja hautaus. Sitten sapatin jälkeen ensimmäiset haudalla käynnit, jolloin ylösnousemus tuli Jeesuksen seuraajien tietoon. Seuraavaksi alkoi tapahtua Jeesuksen ilmestymisiä oppilailleen ja seuraajilleen. Ja viimeisenä Jeesus korotettiin tai kirkastettiin, eli hän nousi taivaaseen Jumalan luo.  

Aloitamme Paavalin kirjoituksista, jotka ovat vanhimmat ja autenttiset, siis hänen itsensä kirjoittamia. Hänellä 1.Kor.15 on ainoa laaja kuvaus ylösnousemuksesta, mutta lisäksi lyhyitä viitteitä, esim. Gal.1:15–16, 1.Kor.9:1.  Arvoa nostaa vielä se, että Paavalin oli alun perin Kristuksen seuraajien vastustaja.

Paavali esittelee ylösnousemuksen ja sen todistajat kohdassa 1.Kor.15:1–11. Hän esittää evankeliumiksi sen, että

• ”Kristus kuoli… hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista…
• ja hän ilmestyi Keefakselle (Pietari)…niille 12…
• Sen jälkeen…samalla kertaa yli 500 veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa…
• ilmestyi Jaakobille ja sitten kaikille apostoleille.
• Viimeiseksi kaikista hän ilmestyi minullekin…” (j.3–8).

Tämä on mielestäni kaikkein painavin todiste evankeliumin puolesta. Paavali vannoo itse kohdanneensa Kristuksen (ilmestyksessä), sitten hän kertoo useista muista, jotka hän oli myös tavannut, ja heidän kokemista Kristuksen ilmestymisistä.

Jos evankeliumien kirjoittajat eivät olleet tavanneet silminnäkijöitä, Paavali oli varmasti tavannut heitä. Ja hän oli tavallaan itsekin silminnäkijä.

Evankeliumit painottavat enemmän tyhjää hautaa ylösnousemuksen todisteena. Toki ilmestyksiäkin oli, mutta ne eivät täsmää lähellekään Paavalin kertomaa todistusta. Evankeliumeissa ilmestyksiä kokivat ensi sijassa naiset.

Paavali ei mainitse missään tyhjää hautaa. Paavalin saamassa traditiossa ei ollut tietoa tyhjästä haudasta, hänhän sanoo, että ”annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut”(j.3). Paavali ei siis tiennyt mitään tyhjän haudan traditiosta. Tätä ei pysty nyt avaamaan laajemmin, se jää myöhempään osaan D.

Paavali listaa tarkasti kaikki ilmestyksiä saaneet, mutta niissä ei ole ainuttakaan naista. Tuntien Paavalin historian, hän arvosti naisia työtovereinaan, siksi on vaikea uskoa, että Paavali olisi väheksynyt naisia ylösnousemuksen todistajina. Tähän meillä ei ole oikein hyvää vastausta. Emme tiedä, tiesikö Paavali naisista mitään vai ei.

Entä ilmestyminen ”yli 500 veljelle”, mihin Paavali siinä viittaa? Aejmelaeuksen mukaan (1993, osa 1) tämä viittasi Helluntaihin, jolloin paljon väkeä oli paikalla ja tapahtui kummia ja suuri joukko koki piston sydämessään (Apt.2). Mutta Luukas ei voinut esittää asiaa niin, koska hän oli lukinnut ilmestymiset 40 päivään ja Helluntai oli vasta sen jälkeen. Niinpä Luukas esitti Helluntain tapahtumat Pyhän Hengen vuodatuksena, ilman Kristuksen ilmestymistä. Aivan hyvin molemmat olivat voineet olla yhtä aikaa mahdollisia.

Paavalin mukaan ilmestykset olivat ylösnousemuksen vahvin todistus. Siksi hän mainitsee ne evankeliuminsa yhteydessä. Tätä esittää myös Aejmelaeus (2007), kun hän nimeää kirjansa luvun yksi ”Alkuräjähdykseksi”.  Tällä hän viittaa siihen, kuinka pelokkaat ja piiloon paenneet Jeesuksen seuraajat yhtäkkiä saivat rohkeuden ja vakuuttavat sanat todistaa Kristuksesta, juuri Apt.2:ssa. Kertaalleen pettyneet oppilaat ja uskonsa menettäneet olivatkin nyt täysin vakuuttuneita ja rohkeita suurenkin joukon edessä. He olivat kokeneet Kristuksen ilmestyksen ja vakuuttuneet ylösnousemuksesta.

Paljon jää vielä avoimia kysymyksiä, joihin paneudumme osassa D, jossa ylösnousemuksen yksityiskohtiin ja moniin kysymyksiin haetaan mahdollisia vastauksia.

Mutta tärkein viesti on löydetty. Se ei ole tämän vaikeampi löytää. Jeesus Kristus on ylösnoussut ja uskomalla häneen pääsee Jumalan lapseksi. Mitään muuta ei vaadita. 

Luvussa 9.11: Ristiriitaiset tekstit:

Ylösnousemuskertomusten eroja

Evankeliumien tärkeimmän osan kohdalla, ylösnousemuksen kertomuksissa on jo astetta vaikeampia kohtia. Esittelen tässä vain muutamia, sillä ylösnousemuksesta tulee osassa D laaja käsittely. Muutama esimerkki (esimerkit mukaillen: Aejmelaeus, 1993–1996):

Haudalle saapui Sapatin jälkeisenä sunnuntaiaamuna: 1 nainen (Joh.20:1), 2 naista (Mt.28:1), 3 naista (Mk.16:1) ja yli kolme naista (Lk.24:1,10) evankeliumista riippuen. 

Olivatko opetuslapset Galileassa vai Jerusalemissa, kun ylösnousemus oli tapahtunut? Mk ja Mt viittaavat, että Galileassa (Mk.14:28,16:7, Mt:28:7,10), Joh ensin Jerusalemissa (Joh.20) ja sitten Galileassa (Joh.21). Ja Luukas Jerusalemissa (Lk.24, Apt.1:1–12).

Koskettivatko naiset Jeesusta nähdessään hänet haudalla?

• Mk:ssa eivät, eivätkä edes nähneet Jeesusta siellä.
• Mt:ssa näkivät Jeesuksen haudalla ja syleilivät hänen jalkojaan,
• Lk:ssa ei koskettelua vielä haudalla, eikä Jeesusta siellä nähtykään. Mutta myöhemmin koskettelua paljonkin.
• Joh puolestaan sijoittaa Jeesuksen haudalle, jossa Maria M. näkee toisella käynnillään hänet. Mutta Jeesus kieltää koskemasta (Joh.20:17).

Jeesus nousi kuolleista ja sitä seurasi korotus eli taivaaseen astuminen. Mk ja Mt antavat ymmärtää korotuksen tapahtuneen välittömästi. Lk esittää evankeliumissaan korotuksen tapahtuneen saman vuorokauden aikana, mutta sitten Apt:ssa kestikin 40 vuorokautta ennen kuin tämä tapahtui. Joh:ssa on erikoinen venytetty korotuksen tapahtuminen, jossa Jeesus kieltää koskemasta, koska ei ole vielä mennyt Isän luokse (Joh.20:17). 

Näistä esimerkeistä voisi luulla, että Aejmelaeus päätyi epäilemään ylösnousemusta, mutta hän kirjoittaa päinvastoin, Hän sanoo kolmannessa osassa, että hänen henkilökohtainen uskon vakaumuksensa vahvistui tämän suuren ylösnousemus-tutkimuksen jälkeen. Tähän palaamme laajasti osassa D.

Luvussa 10.3. Nag Hammadin tekstit ja gnostilaisuus:

Tämän luvun toinen tärkeä lähde, Pagels esittelee kuusi keskeistä teemaa, joissa gnostilaisuus ja ”oikeaoppinen” kristillisyys poikkeavat toisistaan. Voisi jopa sanoa, että gnostilaiset ajatukset haastoivat ”oikeaoppisuutta” ja vaikuttivat siihen aiheuttaen anti-gnostilaisten piirteiden vahvistumista, jopa ehkä ylilyöntejä.

Näitä teemoja ovat:

1. Kristuksen ylösnousemus ruumiillinen vai hengellinen?
2. ”Yksi Jumala, yksi piispa”, demiurgin torjumiseksi ja hengellisen arvovallan pitämiseksi.
3. Isä Jumala, Äiti Jumala – Jumaluuden feminiini puoli.
4. Kristuksen kärsimys ja marttyyriuden kritiikki.
5. Kirkon määräysvallan haastaminen – ”kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta”.
6. Gnosis: itsetuntemus Jumalan tuntemisena.

Nämä teemat ovat kirjan pääsisältö, joten esittely jää hyvin pinnalliseksi. Mutta niissä näkyvät varhaisen kristillisyyden kiistat, ennen kuin harhaoppi oli kukistettu. Luku 11.4. Kirkkoisät kuvaa laajemmin kiistoja, joita käytiin oikean opin nimissä. Gnostilaisuus oli vain yksi kirkon ulkopuolelle tuomittu harhaoppi. Seuraavaksi kuvaan lyhyesti näiden Pagelsin teemojen sisällön:

Nousiko Jeesus ruumiillisesti kuolleista? Tätä keskustelua käydään laajasti nykyäänkin. Monet kristityt tutkijat asettavat sen kyseenalaiseksi. Ylösnousemus ei ole epäilyn kohteena, vaan ainoastaan tapa, ruumiillinen vai henkinen/hengellinen ylösnousemus. Tätä kiistaa kävivät myös ”oikeaoppiset”, kuten Tertullianus ja Irenaeus vastassaan gnostilaiset kristityt. Asia ei ole lainkaan yksioikoinen. UT:n evankeliumit ovat ristiriitaisia tässä kohtaa. Luvussa 9.11. viitattiin tähän lyhyesti: Koskettivatko naiset Jeesusta nähdessään hänet haudalla?

1. Mk:ssa eivät, eivätkä edes nähneet Jeesusta siellä.
2. Mt:ssa näkivät Jeesuksen haudalla ja syleilivät hänen jalkojaan,
3. Lk:ssa ei koskettelua vielä haudalla, eikä Jeesusta siellä nähtykään. Mutta myöhemmin koskettelua paljonkin.
4. Joh puolestaan sijoittaa Jeesuksen haudalle, jossa Maria M. näkee toisella käynnillään hänet. Mutta Jeesus kieltää koskemasta (Joh.20:17).

Koskettelu ja jopa syöminen olivat erityisesti viimeisten evankeliumien esittämiä, siis Luukkaan ja Johanneksen. Niissä on kuitenkin sisäisiäkin ristiriitoja, jotka vaikeuttavat asiaa: Johannes ensin kieltää koskemasta (Joh.20:17), ja sitten myöhemmin se onkin mahdollista (Joh.20:19–29). Ja syöminenkin (Joh.21), mikä oli hyvin ristiriitaista, jos Jeesus oli jo kirkastettu, eli mennyt Isän luo (Joh.20:17). Luukkaan tarinassa Jeesus on yhtä aikaa ”lihaa ja verta” sekä henkiolento, joka voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa ja kulkea suljettujen ovien läpi kuin henki. Sekin on erikoista, että Jeesusta ei kukaan tuntenut ensin, eikä siis ollut saman näköinen kuin ennen kuolemaansa. Näitä tutkimme tarkemmin osassa D, jossa ylösnousemus on pääteemana. Tässä tyydyn toteamaan, että asia on monimutkainen ja tulkinnan varainen.

Pagels tuo esiin tärkeän kohdan, 1.Kor.15:50, jossa Paavali sanoo, ”ettei liha ja veri voi saada omakseen Jumalan valtakuntaa”, siis kuolevainen ruumis (Pagels, 2006, s. 43). Ja koko luku sisältää useita viitteitä siihen, ettei Paavali ajatellut ylösnousemuksen olleen fyysisen ruumiin ylösnousemus. Hän esim. liittää itsensä myös Jeesuksen nähneisiin, vaikka se oli selvästi hengellinen ilmestys, ei fyysinen kohtaaminen (Pagels, 2006, s.42, 1.Kor.15:5–8). Paavali ei tee eroa oman ilmestyksen ja muiden ilmestyskokemusten välillä.

Toinen tärkeä havainto Pagelsilla on se, että Pietarin aseman korostus oli tämän teeman keskeisiä tavoitteita. Pietarin kuului olla ensimmäinen ylösnousseen nähnyt ja siksi kiistaton kirkon johtaja. Tätä hän kutsuu poliittiseksi tarkoitukseksi ruumiin ylösnousemisen opille. Tämän korostaminen näkyy selvästi esim. Lk.24:34 ja Joh.21, joka koko luku on tutkijoiden mukaan ns. kirkollisen redaktorin myöhempi lisäys evankeliumiin. Huomaat itsekin, että evankeliumi päättyy kertaalleen jakeissa Joh.20:30–31. Ja eikö Magdalan Maria ollut kuitenkin ensimmäinen, joka kohtasi ylösnousseen?

Näyttäisi siltä, että riidan ytimessä oli apostolinen suksessio, ja erityisesti Pietarin arvovalta. Gnostilaiset kristityt eivät hyväksyneet tätä, ja siitä johdettua piispojen ylivaltaa, vaan uskoivat jokaisen Hengen saaneen suoraan yhteyteen Jumalaan (Pagels, 2006, s.59). No näinhän uskovat todella monet tänäkin päivänä. Voiko siis olla niin, että ruumiin ylösnousemuksen vaatimus olikin enemmän valtapoliittisesti tärkeää, kuin tärkeä asia itsessään?

Mitä tämä meille sanoo gnostilaisuudesta?

Se että Nag Hammadin tekstit löytyivät, on erittäin arvokasta. Ne antavat poikkeuksellista uutta valoa varhaiseen kristillisyyteen. Myös Räisäsen pääteos (Räisänen, 2010) käsittelee laajasti gnostilaisia ajatuksia, käydessään läpi keskeisiä uskon teemoja. Muiden kuin yhden teeman  tarkempi analyysi täytyy jättää toisaalle. Räisäsen yksi teema on ylösnousemus (edellä käsitelty kohta 1 ja Räisänen, 2010, s.113–133). Hänen mukaansa ylösnousemus ja kuolemattomuus ovat sekoittuneet käsitteinä. Kirkkoisät Justinus, Irenaeus ja Tertullianus olivat paitsi kovia ”lihan ylösnousemuksen” puolustajia, myös innokkaita millenniumin kannattajia. Millennium, tuhatvuotinen valtakunta tarkoitti maanpäällistä aikaan ja paikkaan sidottua kristittyjen valtakautta. Siellä tietysti fyysinen ruumis olisi ollut välttämätön. Mutta ei lopullisessa ylösnousemuksessa. Räisänen esittelee Paavalin näkemyksen perusteellisesti 1.Kor.15:ssä ja muualla ja päätyy siihen, että varhaisin näkemys oli hengellinen ylösnousemus, ei ruumiillinen. Ja myöhempi kristillisyys  kehittyi kohti ruumiillista eli ”lihan ylösnousemusta”. Hän käsittelee myös Paavalin ja Luukkaan näkemyseroja ja muistuttaa Luukkaan tekstien myöhäisyydestä. Hän kuvaa myös laajasti useiden gnostilaisten lähteiden näkemyksiä, ja valon keskeisyyttä ilmestys kokemuksissa.

Ja muistamme nämä samat edellä mainitut kirkkoisät tuomitsemassa gnostilaiset harhaoppisiksi. Tähän ylösnousemus-teemaan palaamme osassa D, jossa tulee laaja käsittely tästä keskeisestä aiheesta.

Gnostilaisilla oli omia painotuksia, joista jotkut ovat hyvinkin relevantteja ja ovat siksi nousseet nykyhetkessäkin kiinnostaviksi. Kuten jo aikaisemmin olen todennut, harhaoppi ei välttämättä ollut sen harhaisempi kuin ”oikea oppi”, mutta joutui kirkon ja myös keisarin vallan kukistamaksi. Moninaisuus olisi ollut kypsempi ja oikeudenmukaisempi ratkaisu, mutta sen ajan maailmassa tapahtunut oli kai ajan hengen mukaista.

Luvussa 10.5. UT:n tulkinnan haasteita:

Esimerkkejä opillisista eroista – tulkintaeroista

Nämä erittäin keskeiset uskon teemat ovat tulleet esiin. …

Oliko Jeesuksen ylösnousemus ruumiillinen vai hengellinen? Tästä Paavali antaa 1.Kor:15:ssä sen käsityksen, että Jeesuksen ylösnousemus oli hengellinen ei ruumiillinen. Hän pitää omaa kokemustaan Jeesuksen kohtaamisesta ”näkemisenä” ja samanlaisena kuin aikaisemmin ylösnousseen nähneet. Luukas taas on Paavalin näkemystä vastaan, ja siksi hän kirjoittaa Apt. alkuun 40 päivän ajan, jolloin Jeesus ilmestyi ja ruumiillisena. Näin Luukas sulki pois Paavalin näyn erilaisena. Luukas meni myös evankeliumissaan pitkälle esitellen koskettelua ja syömistä pyrkien todistelemaan, että Jeesus oli ruumiillisesti noussut kuolleista. Mutta samalla hän loi teksteihinsä joukon ristiriitoja, jotka tarkalle lukijalle pistävät silmään. Tämä oli yksi keskeisiä riitoja jo ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla ja on sitä yhä (ks. Luku 10.3.).

Näistä tähän kootuista teksteistä näkee, että ylösnousemuksesta, niin Jeesuksen ylösnousemuksesta, kuin uskovien ruumiin ylösnousemuksesta on kirjoitettu jo todella paljon. Ne toistavat monia kysymyksiä, jotka nyt pyrin vetämään yhteen ja tarkentamaan. Mihin voi tässä ajassa uskoa kristittynä?

Lähdeluettelo

Aejmelaeus Lars	Jeesuksen ylösnousemus osat 1–3	Suomen Eksegeettinen Seura Helsinki, 1993–1996
Aejmelaeus Lars	Kristinuskon Synty – Johdatus Uuden testamentin taustaan ja sanomaan	Kirjapaja, Helsinki 2007
Borg Marcus J. (3)	Kristinuskon Sydän – Uudelleen löydetty usko	Thomas von Martens, Helsinki 2016
Borg Marcus J. & Wright N.T.	The Meaning of Jesus – Two Visions	HarperCollins, USA 1999
Kuula Kari	Kotona Kristinuskossa	Kirjapaja, Helsinki 2012
Pagels Elaine	Gnostilaiset evankeliumit	Art House, Helsinki 2006
Räisänen Heikki (1)	The Rise of Christian Beliefs	Forest Press, Minneapolis 2010
Räisänen Heikki (2)	Mitä Varhaiset Kristityt Uskoivat	WSOY, Helsinki 2011
Wright N.T.	The Resurrection of The Son of God – Christian origins and the question of God	SPCK, Great Britain 2003