13.3. Uudelleen sanoitettua uskoa

13.3. Uudelleen sanoitettua uskoa

Uskon sisältöä – yhteenvetoa

Osassa A käytiin laajasti läpi kristinuskon saamaa kritiikkiä. En toista niitä enää tässä, mutta nopea vilkaisu auttaa lukijaa kiinnostuksensa mukaan palaamaan eri lukuihin. Sieltä voi lukea kritiikkiä kristinuskoa kohtaan ja pohdintoja niihin:

• Historiallinen kritiikki 4.2.
• Uskonnollinen kritiikki 4.3.
• Etiikan kritiikki 4.4.
• Uskon sisällön kritiikki 4.5.

Esimerkiksi kritiikistä kristinuskon etiikkaa kohtaan löytyy aiheita, kuten pappien selibaattivaatimus ja kondomikielto (Katolinen kirkko), seksuaalikielteisyys, orjuus, naisten asema, seksuaalinen suuntautuneisuus, rotuerottelu, abortti, eutanasia, parisuhteen uskollisuus ym. Monessa kohdassa totesin olevani kritiikistä samaa mieltä. A-osan kritiikin esittäjiä olivat tiedemiehet, agnostikot ja ateistit.

Laajin kritiikki, Uskon sisällön kritiikki, sen pohdinta jaettiin kolmeen erilliseen lukuun:

• Raamattukritiikki 4.5.1.
• Ihmeet 4.5.2.
• Muu kritiikki 4.5.3.

Raamattukritiikki oli laajaa, ja monessa kohtaa myönsin olevani samaa mieltä. Kritiikistä esitin pohdintoja jo A-osan luvussa 4.5.1 sekä luvussa 5.1. otsikolla Usko kritiikin jälkeen. Tähän laajaan kokonaisuuteen olen myös paneutunut osassa B, joka on Raamattunäkemyksen rakentamista hyvin laajasti ja perusteellisesti. Yhteenveto löytyy jakson 12. kolmesta luvusta ja erityisesti luku 12.2. Uusi Testamentti antaa perusteellisen kuvan mielestäni tähän aikaan sopivasta Raamattunäkemyksestä. Tässä muutama keskeinen periaate:

• Raamattu on ihmisten kirjoittama, inhimillinen kirja. Silti sitä voi pitää parhaana kirjana kristinuskon Jumalasta. Se on pyhä kirja sille annetun statuksen perusteella.
• UT:n kirjeet ovat painoarvoltaan erilaisia, tulkintaa on siksi pakkokin tehdä.
• UT on rikas ja erilaisuutta kannustava pyhä kirja, erilaisuus ja monimuotoisuus kuuluu kristillisyyteen.
• Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla kristitty.
• Uskon sanoittaminen tähän aikaan sopivaksi on velvollisuutemme.

Luvussa 4.5.2. Ihmeet tuli esiin tieteen aikakaudella vaikeat kysymykset, kuten evankeliumien lukuisat ihmeet, neitseestä syntyminen, Jeesuksen ylösnousemus, ruumiin ylösnousemus ja muita luonnonlakeja rikkovia tapahtumia. Tässä samassa luvussa pohditaan jo älykästä vastausta moniin näistä kysymyksistä. Siellä esille tulleista kysymyksistä kaksi kaipaavat vielä jatkokäsittelyä. Ne ovat Jeesuksen ylösnousemus ja ruumiin ylösnousemus ylipäätään. Näiden pohdinta on noussut esiin useissa luvuissa ja olen jo maininnut, että osassa D tulee ylösnousemuksen laaja käsittely.

Osan A luku 4.5.3. Muu kritiikki käsitteli laajan joukon muita kysymyksiä, kuten Jumalan ja Jeesuksen olemus, sovituksen kiero logiikka, kärsimys, syntikeskeisyys ja helvetti. Näihinkin kysymyksiin kyseinen luku sisältää pohdintaa, johon voi palata.

Kristinuskon sisältö on valtavan laaja kokonaisuus, kuten jo edellä mieliin palautetuista luvuista voi päätellä. Edelleenkään ei voi yrittää tässä kattaa kristinuskon sisältöä kokonaan. Tässä jaksossa tavoite on esittää ”uudelleen sanoitettua uskoa” arkielämässä. Tällä rajauksella pyrin ottamaan esiin arkielämässä keskeisiä asioita. Jatkamme siis uskon uudelleen sanoittamista.

Uudelleen sanoitettua uskoa arkielämässä

Keskityn tässä sellaisiin näkemyksiin, joissa voisi olla syytä uudelleen sanoitukseen. Siis ajatuksiin, jotka ovat tässä tutkimuksessa kohdanneet kritiikkiä. En väitä, että uudelleen sanoitettuna ne ovat varmasti paremmin ajateltuja, mutta sanon, että näinkin voi kristittynä ajatella, ja useammat näkemykset kuin vain yksi ovat tikkataulussa. Ja erityisesti, että ajatukset sopinevat paremmin tähän aikaan.

Kuitenkin ensin joitakin keskeisiä uskon sisällön kulmakiviä, joita ei ole tarve uudelleen sanoittaa:

• Kristinusko on uskoa Kristukseen, hän on uskon kohde ja ovi yhteyteen Jumalan kanssa (ks. luvut 9.1. ja 9.9.)
• Jumalan rakkaus ja armo on tarjolla kaikille, ei ole mitään, mikä olisi liian pahaa estämään sen
• Yksin uskosta, yksin armosta ilman omia tekoja syntyy yhteys Jumalaan
• Paljon muutakin on, mutta koska nämä tutkimukset ovat rajalliset, en esittele tässä sellaisia ajatuksia, jotka eivät ole tulleet aikaisemmin jo esille.

Tässä seuraavaksi lyhyesti uudelleen sanoitettua uskon sisältöä valikoiden A-osasta:

• Kristityn tulisi ottaa tiede vakavasti, se on koko maailmalle arvokasta työtä.
• Evoluutio on lajien synnyn paras selitys ja jos parempi joskus tulee, on se tieteen tehtävä.
• Naiset ovat yhtä hyviä johtajia kuin miehetkin. Nainen pappina ja kirkon johtajana on hyvä asia.
• Seksuaalinen suuntautuminen ei saa olla minkään syrjinnän peruste. Samaa sukupuolta rakastavat pitää hyväksyä kristillisessä yhteisössä, kuten heteroparitkin.
• Seksi on yksi elämän eliksiireistä. Sille kuuluu paikka ihmisen elämässä. Tosin se myös voi vahingoittaa ihmistä eri tavoin ja pelisääntöjä tarvitaan. Täydellinen vapaus seksissä ei johda hyviin asioihin.
• Kristinuskon perinne sisältää myös hylättävää asketismia ja hyödytöntä itsensä kurittamista.
• Ihminen ei ole täydellinen, vaan erehtyvä ja keskeneräinen. Näin yksinkertaisesti voit sanoittaa synnin, mikäli se on mielestäsi ongelma.

Olen joutunut tässä yksinkertaistamaan sanoituksia aika paljon. Mutta myös näin voi uskoakseni kristitty ajatella, lukuisia teologeja luettuani.

Seuraavat pohdinnat ovat vielä uskon uudelleen sanoittamista:

• Syntikeskeisyys – tätä pohdittiin jo osassa A (luku 4.5.3.), mutta jatkan vielä pohdintaa. Richard Rohr, katolinen fransiskaanipappi sanoo, että perisynti käsitteenä syntyi vasta viidennellä vuosisadalla. ”Sitä ei ole kertaakaan mainittu Raamatussa” (Rohr 2021, s.62). Luomisen alkuhyvyyden käsityksen sijaan, kirkkoisä Augustinuksen jälkeen useimmat kristityt teologit siirtyivät synkkään näköalaan ”niin sanottuun syntiinlankeemukseen, mitä kutsun ongelmaksi” (Rohr, 2021, s.63). Tämä ajattelun muutos, perisynti-käsite johti myös kieroon sovituksen logiikkaan, jossa Jumalaa piti lepyttää synnin tähden. Samaan kysymykseen tarttuu Heinimäki kolumnissaan: ”Onko kristinuskon alku synti vai rakkaus” (Heinimäki, 2023). Hän on rakkauden kannalla. ”Jumalan ihmiseksi tulemisen motiivi olikin positiivinen, eli rakkaus, eikä negatiivinen, eli synti.” Synti ei sano mitään tämän ajan ihmiselle. On paljon parempia kielikuvia sanoittaa ihmisen tarvetta löytää Jumala, kuten Raamatun pohjalta nousee useita: ”olemme sokeita, pakkosiirtolaisuudessa, vankeudessa, olemme sulkeneet sydämemme, meillä on nälkä ja jano, olemme eksyneet.” (Borg (3), 2016, s.194). Jumalan rakkaus on kristinuskon ydin.
• Syntilistat kautta aikojen – ei saa juoda alkoholia, ei saa tupakoida, ei saa tanssia, ei saa seurata urheilukisoja, ei saa laiskotella, ei saa sitä ja tätä … Tällainen negatiivinen kielteisyyden täyttämä uskonnollisuus on myrkyttänyt monen mielessä uskon pakkopaidaksi ja elämälle vieraaksi kieltojen viidakoksi. Tästä pitäisi pyrkiä kohti positiivista kuvaa uskon sisällöstä. Usko on parhaimmillaan rakkautta, iloa, rauhaa, ystävällisyyttä, hyvyyttä jne.
• Asketismi ja elämän kurjuus ovat aiheina myös jo olleet esillä osassa A. Tällainen ajattelu on noussut joistakin poikkeuksellisista käsityksistä varhaisessa kirkossa. Ajateltiin, että maailma loppuu aivan pian, joten hyvään elämään ei kannattanut panostaa, vaan valmistautua loppuun ja tuonpuoleiseen. No, nyt tiedämme, ettei näin ole käynyt. Myös, kun syntikeskeisyys venytti syntilistat loputtoman pitkiksi, ei itsensä kurittamiselle tullut loppua. Edelleen monet liittävät kristillisyyteen itsensä kurittamisen ja kurjuuden tavoittelun, mikä on vastoin Jumalan rakkauden ajatusta.
• Orjat, naiset ja homoseksuaalisuus ovat kolme ristiriitaista epätasa-arvoa, jotka eivät sovi UT:n ajatteluun kaikkien samanarvoisuudesta. Orjuus jäi tuomitsematta, koska Paavali ajatteli sen tarpeettomaksi, sillä maailma sellaisenaan oli loppumassa aivan pian ja alkamassa uusi Kristuksen hallitsema maailma, mikä ei toteutunut. Niinpä, Paavali ei tuominnut orjuutta, eikä UT sitä selkeästi kumoa. Silti se on kristinuskon hengen vastaista, mutta kesti jopa 1800-luvulle, ennen kuin orjuus lakkautettiin (ja joissain maissa vielä myöhemmin). Naisten asema ja erityisesti tehtävät kirkon piirissä korjattiin vielä paljon myöhemmin, vasta 1900-luvulla, ja edelleenkin Suomessakin asia on riitojen aihe. Sukupuolinen suuntautuneisuus on ollut näistä teemoista kuuma peruna 2000-luvulla. Aihe repii kirkkoa. Jotkut rohkeat kristilliset yhteisöt pitävät jo sateenkaarimessuja, mutta enemmän tuntuu olevan vielä vastustajia. ”Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi” (Gal.3:28).
• Ihmisarvo: jokainen ihminen on tärkeä ja ansaitsee kunnioituksen. UT:n mukaan Jumala rakastaa maailmaa, tarkoittaen kaikkia maailman ihmisiä. Meidänkin tulee rakastaa koko maailmaa, kaikkia ihmisiä. Siinä ei ole sijaa jaotella ihmisiä meihin ja heihin, oikeauskoisiin ja vääräuskoisiin. Rotu, ihon väri eikä mikään muukaan estä Jumalaa rakastamasta koko maailman ihmisiä, eikä meidänkään pidä sortua karsinoimaan ihmisiä. Pahuus tietenkin tekee kaikesta monimutkaisempaa, mutta kaikkien rakastamien tulee olla lähtökohta. ”Kypsä kristitty näkee Kristuksen kaikessa ja kaikissa.” (Rohr, 2021, s.38).
• Elämme keskellä maailmaa ja siellä meidän kuuluukin kristittynä elää. Ei siis erottautua ja eristäytyä, vaan elää keskellä tavallista elämää. Richard Rohr ilmaisee asian näin: ”Kristityn elämän tarkoitus ei ole erottua jumalattomista, vaan pysyä lujasti solidaarisena kaikkien ja kaiken muun kanssa.” (Rohr, 2021, s.38). Paavali ilmaisee asian UT:ssa näin: ”En tarkoittanut tämän maailman siveettömiä…, sillä silloinhan teidän pitäisi lähteä kokonaan pois maailmasta.” (1.Kor.5:10). Ja hän jatkaa: ”Ei kai minun asiani ole tuomita ulkopuolisia?” (1.Kor.5:12). Rohr sanoo myös: ”meidän on keskityttävä ihmisten mukaan lukemiseen – kuten Jeesus selvästikin teki – sen sijaan, että suljemme ulkopuolelle, mitä hän ei koskaan tehnyt” (Rohr, 2021, s.39). Rohrin koko kirjan teema on Jumalan rakkaus koko maailmaa kohtaan, ja kuinka Kristuksen voi nähdä jokaisessa ihmisessä ja siten rakastaa jokaista ihmistä. ”Jumala pelastaa rakastamalla ja ottamalla mukaan, ei sulkemalla pois eikä rankaisemalla” (Rohr, 2021, s.151).

Lähdeluettelo

Borg Marcus J. (3)	Kristinuskon Sydän – Uudelleen löydetty usko	Thomas von Martens, Helsinki 2016
Heinimäki Jaakko	Onko kristinuskon alku synti vai rakkaus	Kotimaa, 13.1.2023
Rohr Richard	Universaali Kristus	Basam Books, Helsinki 2021