13.1. Johdanto – Millaista avara usko on?
Tämä on johdanto osaan C, joka vetää yhteen osien A ja B keskeisiä ajatuksia. Osa C tavoittelee käytännön näkökulmaa siihen, miten uudelleen sanoitettu usko näkyy ja vaikuttaa arkisessa elämässä.
Osissa A ja B on esitetty tarve sanoittaa uskoa uusiksi ja tähän aikaan sopivaksi. Jos yritän esittää keskeisen laajan kaaren pääkohdista, tulee ensimmäisenä totuuskäsitys. Tämä näihin tutkimuksiin valittu Postmoderni näkökulma vapauttaa yhden totuuden paradigmasta ja oikeassa olemisen pakosta. Se myöntää ajattelun subjektiivisuuden, ajallisuuden ja paikallisuuden, eikä väitä omaavansa objektiivista, ajatonta ja universaalia totuutta. Tällöin myös eriävän mielipiteen kunnioitus on mahdollista, samoin aito dialogi. Tikkatauluvertaus on kulkenut jatkuvasti mukana, joka kuvaa, kuinka hyviä osumia on useampia kuin yksi, koska tässä taulussa ei ole ”härän silmää” tai napakymppiä. Emme siis tiedä, mikä on paras osuma. Osan A jakso 2, luvut 2.1. ja 2.3. erityisesti käsittelevät laajemmin totuuskäsitystä.
Toinen keskeinen teema on ollut kuunnella tätä aikaamme ja sen keskeisiä ajattelijoita. Osassa A kuuntelimme tarkkaan joidenkin ateisteiksi ja agnostikoiksi katsottavien tiedemiesten näkemyksiä ja kritiikkiä uskosta. Niistä pyrittiin oppimaan opiksi ja sanoittamaan uskoa sen mukaan. Toisaalta tutkimustyö on perustunut viimeisimpien teologien ja uusimpien tutkimuslöytöjen vakavasti ottamiseen. Tässäkin taustalla on ollut pitkin tutkimuksia vahvasti perusteltu ajatus, että usko täytyy tulkita uudelleen tähän aikaan sopivaksi. Tästä aiheesta löytyy laajemmin esim. luvuissa 5.1. (osa A) ja 10.5. (osa B)
Edelleen läpi tutkimustyön on keskeisenä ollut ajatus, että uskon täytyy käydä järkeen. Jos järjen käyttö on kielletty, milloin vastaan tulee ristiriita tai ongelma, tullaan vaaralliselle alueelle. Tällöin helposti alistetaan ihmiset auktoriteeteille, jotka ohjaavat järjenvastaisiin uskomuksiin. Tällaiseen eivät nykyajan ihmiset suostu, paitsi diktatuureissa ja pelosta, jos niissäkään. Järkeä ei myöskään pidä yksin asettaa jalustalle, kun uskon asiat ovat kyseessä. Tästä kaikesta löytyy tutkimusten teksteissä laajasti, vaikkapa luvuissa 4.1. (osa A) ja 9.11. (osa B).
Osa B on pääosin Raamattuun uppoutumista. Raamattunäkemystä rakennetaan pala palalta, ja päädytään siihen, että Uusi testamentti on paras kirja kristittyjen Jumalasta. Samalla päädytään siihen, että Jumala on uskomme kohde, ei Raamattu. Kristus on Jumalan Sana, ei kirjoitukset. Raamattua on parempi pitää ihmisten kirjoittamana tekstinä. Tästä huolimatta Uusi testamentti on uskon lähde ja ymmärryksen tuoja uskon kysymyksiin. Raamattunäkemys vaikuttaa kuitenkin voimakkaasti siihen, miten uskomme. Tämä tulee esiin, kun alamme sanoittaa uudelleen uskoa tähän päivään ja selvitellä, kuinka se vaikuttaa arkielämään. Toki paljon on aivan samoja viisauksia kuin jo kristinuskon alkupäivistä asti on uskottu ja eletty.
Paneudumme seuraavaksi avaran uskon käytännön sisältöön, millaista avara usko on.