9.9. Tärkein viesti löydettävissä
Mikä on evankeliumien tärkein viesti? Olemme pitkään tutkineet evankeliumeja ja löytäneet niin yhtäläisyyksiä kuin erojakin. Kullakin evankelistalla oli oma painotuksensa ja tarkoituksensa tekstillään. Yhteistä kuitenkin on sen viestin väittäminen, että Jeesus on Kristus, Messias eli voideltu, jolla oli Jumalan antama tehtävä.
Historiallisuus on siltä osin tärkeää, että Jeesus todella kärsi ristinkuoleman. Sille haimme todisteita jo luvussa 9.1. ”Historiallinen Jeesus”. Sen historiallinen luotettavuus on kaikkien muiden sen ajan ja myöhempienkin tapahtumien rinnalla ylivoimainen. Todisteita on valtavasti, ja sen aiheuttama valtava muutos suuressa joukossa ihmisiä sinetöi tapahtuman historiallisuuden. Suuri joukko ihmisiä oli valmis jopa kuolemaan Jeesuksen nimen tähden.
Evankeliumitekstien osalta on sen sijaan tärkeää huomata, että kirjoittajat eivät edes pyrkineet historialliseen tarkkuuteen. Niitä ei tulisi arvioida myöskään tältä pohjalta. Heillä oli silminnäkijöiden todistuksia suullisena tietona ja osin myös ehkä kirjoitettuina teksteinä. Historiallisuus ei siis ollut mikään kysymys. Kysymys oli ennen kaikkea merkityksestä: mikä merkitys kaikella oli? Siihen kirjoittajat halusivat vastata.
Evankeliumit kirjoitettiin, jotta lukijat uskoisivat, että Jeesus on Jumalan Poika ja Vapahtaja (Joh.20:31). Historiallinen erehtymättömyys ja erehtymättömyys ylipäätään on paljon myöhemmin päälle liimattu vahingollinen ja epäuskottava stigma.
On myös tärkeää ymmärtää, ettei Jeesus antanut valmista kristinuskon sanomaa puheissaan. Hänen varsinainen tehtävä ja kohtalo oli kuolla ristillä. Siinä vasta syntyi tärkein viesti. Ymmärrys Jeesuksen ristinkuolemasta avautui ylösnousemuksen jälkeen. Siksi evankeliumien pääsanomakin syntyi vasta Pääsiäisen jälkeen. Niinpä uskon kannalta oleellista uutta ilmoitusta ja tietoa tuli myös pääsiäisen jälkeen (ks. Joh.16:12–15, Pyhän Hengen oli tarkoituskin ”johtaa teidät tuntemaan koko totuuden”…). Se oli siis kirjoittajien mielestä yhtä pätevää tietoa ja tekstiä kuin Jeesuksen muistetut puheet. Ei ollut kirjoittajien tavoite kirjoittaa vain puhtaasti Jeesuksen lausumia asioita, eikä mitään muuta. Muistettu historia ja uusi ajattelu olivat saman arvoisia, evankelistoilla ei ollut tarvetta niitä erotella. Siksi ei ole varsinaisesti mikään ongelma, että Joh.evank. sisältäisi vain yhden prosentin Jeesuksen aitoja sanoja. Niitähän oli jo synoptisissa evankeliumeissa. Ja yhtä tärkeää oli se ymmärrys, mikä syntyi pääsiäistapahtumien jälkeen. Ja Joh.evank. antaa tähän vastauksia.
Siis, mikä oli se tärkein viesti evankeliumeissa? Se oli todistus siitä, että Jeesus ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, nousi kuolleista ja astui ylös taivaisiin Jumalan luo.
Evankeliumeja joskus tituleerataan pääsiäisen tapahtumiksi maailman pisimmillä johdannoilla. Vain viimeiset luvut olivat sanoman ydintä. Ja viimeiset luvut kaikissa evankeliumeissa kertovat pääsiäisen tapahtumat, yksityiskohtaisesti. Eivät ne kerro tapahtumia kuin ne olisivat videolla kuvattu. Kuvaukset poikkeavat toisistaan. Se ei ole ongelma, se on rikkaus. On helppo ymmärtää, että Markuksen jälkeen myöhemmin kirjoitetut evankeliumit sisälsivät uusia perusteluja ja argumentteja kristinuskon sanomasta, vastauksina uusiin vastaväitteisiin. He kirjoittivat omille aikalaisilleen. Näin Luukas ja Johannes. Samanlaista tekstien rikastamista ja kertomusten värittämistä teki jo Matteuskin.
Kun keskenään erilaiset evankeliumit laitetaan järjestykseen, vanhin teksti on historiallisesti luotettavinta – siis Markus ja Matteus. Näitäkin vanhempi on Paavalin kuvaus, joka löytyy ensimmäisestä kirjeestä Korinttilaisille jo n. 53 jaa (1.Kor.15).
Tutkimme seuraavaksi, mitkä olivat pääsiäisen tapahtumien keskeisimmät asiat. Niitä olivat Jeesuksen ristiinnaulitseminen, kuolema ja hautaus. Sitten sapatin jälkeen ensimmäiset haudalla käynnit, jolloin ylösnousemus tuli Jeesuksen seuraajien tietoon. Seuraavaksi alkoi tapahtua Jeesuksen ilmestymisiä oppilailleen ja seuraajilleen. Ja viimeisenä Jeesus korotettiin tai kirkastettiin, eli hän nousi taivaaseen Jumalan luo.
Aloitamme Paavalin kirjoituksista, jotka ovat vanhimmat ja autenttiset, siis hänen itsensä kirjoittamia. Hänellä 1.Kor.15 on ainoa laaja kuvaus ylösnousemuksesta, mutta lisäksi lyhyitä viitteitä, esim. Gal.1:15–16, 1.Kor.9:1. Arvoa nostaa vielä se, että Paavalin alun perin Kristuksen seuraajien vastustaja.
Paavali esittelee ylösnousemuksen ja sen todistajat kohdassa 1.Kor.15:1–11. Hän esittää evankeliumiksi sen, että
- ”Kristus kuoli… hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista…
- ja hän ilmestyi Keefakselle (Pietari)…niille 12…
- Sen jälkeen…samalla kertaa yli 500 veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa…
- ilmestyi Jaakobille ja sitten kaikille apostoleille.
- Viimeiseksi kaikista hän ilmestyi minullekin…” (j.3–8).
Tämä on mielestäni kaikkein painavin todiste evankeliumin puolesta. Paavali vannoo itse kohdanneensa Kristuksen (ilmestyksessä), sitten hän kertoo useista muista, jotka hän oli myös tavannut, ja heidän kokemista Kristuksen ilmestymisistä.
Jos evankeliumien kirjoittajat eivät olleet tavanneet silminnäkijöitä, Paavali oli varmasti tavannut heitä. Ja hän oli tavallaan itsekin silminnäkijä.
Evankeliumit painottavat enemmän tyhjää hautaa ylösnousemuksen todisteena. Toki ilmestyksiäkin oli, mutta ne eivät täsmää lähellekään Paavalin kertomaa todistusta. Evankeliumeissa ilmestyksiä kokivat ensi sijassa naiset.
Paavali ei mainitse missään tyhjää hautaa. Paavalin saamassa traditiossa ei ollut tietoa tyhjästä haudasta, hänhän sanoo, että ”annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut”(j.3). Paavali ei siis tiennyt mitään tyhjän haudan traditiosta. Tätä ei pysty nyt avaamaan laajemmin, se jää myöhempään osaan D.
Paavali listaa tarkasti kaikki ilmestyksiä saaneet, mutta niissä ei ole ainuttakaan naista. Tuntien Paavalin historian, hän arvosti naisia työtovereinaan, siksi on vaikea uskoa, että Paavali olisi väheksynyt naisia ylösnousemuksen todistajina. Tähän meillä ei ole oikein hyvää vastausta. Emme tiedä, tiesikö Paavali naisista mitään vai ei.
Entä ilmestyminen ”yli 500 veljelle”, mihin Paavali siinä viittaa? Aejmelaeuksen mukaan (1993, osa 1) tämä viittasi Helluntaihin, jolloin paljon väkeä oli paikalla ja tapahtui kummia ja suuri joukko koki piston sydämessään (Apt.2). Mutta Luukas ei voinut esittää asiaa niin, koska hän oli lukinnut ilmestymiset 40 päivään ja Helluntai oli vasta sen jälkeen. Niinpä Luukas esitti Helluntain tapahtumat Pyhän Hengen vuodatuksena, ilman Kristuksen ilmestymistä. Aivan hyvin molemmat voivat olla yhtä aikaa mahdollisia.
Paavalin mukaan ilmestykset olivat ylösnousemuksen vahvin todistus. Siksi hän mainitsee ne evankeliuminsa yhteydessä. Tätä esittää myös Aejmelaeus (2007), kun hän nimeää kirjansa luvun 1 ”Alkuräjähdykseksi”. Tällä hän viittaa siihen, kuinka pelokkaat ja piiloon paenneet Jeesuksen seuraajat yhtäkkiä saivat rohkeuden ja vakuuttavat sanat todistaa Kristuksesta, juuri Apt.2:ssa. Kertaalleen pettyneet oppilaat ja uskonsa menettäneet olivatkin nyt täysin vakuuttuneita ja rohkeita suurenkin joukon edessä. He olivat kokeneet Kristuksen ilmestyksen ja vakuuttuneet ylösnousemuksesta.
Paljon jää vielä avoimia kysymyksiä, joihin paneudumme osassa D, jossa ylösnousemuksen yksityiskohtiin ja moniin kysymyksiin haetaan mahdollisia vastauksia.
Mutta tärkein viesti on löydetty. Se ei ole tämän vaikeampi löytää. Jeesus Kristus on ylösnoussut ja uskomalla häneen pääsee Jumalan lapseksi. Mitään muuta ei vaadita.
Lähdeluettelo
| Aejmelaeus Lars | Jeesuksen ylösnousemus osat 1–3 | Suomen Eksegeettinen Seura, Helsinki, 1993–1996 |
| Aejmelaeus Lars | Kristinuskon Synty – Johdatus Uuden testamentin taustaan ja sanomaan | Kirjapaja, Helsinki 2007 |