9.4. UT:n tekstien aikajana

Olemme selvitelleet Paavalin kirjeitä ja hänen nimissään kirjoitettuja. Nämä muodostavat 13 kirjettä yhteensä UT:n 27 tekstistä. Otan siis vähän etuajassa esiin UT:n aikajanan. Mutta se on niin keskeinen asia UT:n tulkinnan ja ymmärtämisen kannalta, että perehdymme siihen jo tässä kohtaa.

Alla on valtava taulukko, jossa keskellä kulkee keltainen palkki, joka on aikajana. Se alkaa vuodesta 30 jaa, mikä on Jeesuksen kuolinvuosi ja kristillisen yhteisön alku.

Palkin vieressä oikealla kulkee vuosiin liittyvät keskeisimmät tapahtumat historiassa. Esim. Paavalin kääntymys n. 31–32 jaa. Ja Paavalin kuolema, mestaus Roomassa v. 60 (tai viimeistään v. 62). Erityisesti Paavalin elämästä on vaihtoehtoisia näkemyksiä, jotka näkyvät punaisella, ja esittävät Paavalin vapautuneen, uudelleen vangitun ja mestatun paljon myöhemmin, vasta v. 68.

Keskipalkin vasen puoli sisältää kolme konservatiivista näkemystä UT:n tekstien kirjoitusajankohdista.

The Daily Commentary (Vol. 2-3 Scripture Union, London 1973),
Tyndale Commentaries (kirjasarja UT:n teksteistä, Inter-Varsity Press, n.1980-1985)
Bible History Online (nettisivu)

Keskipalkin oikea puoli esittää puolestaan historialliskriittisen aikajanan UT:n teksteistä. Sielläkin on kolme lähdettä:

Lars Aejmelaeus (Kristinuskon Synty, 2007 ja Paavalin Elämä ja kirjeet, 2018)
Heikki Räisänen (The Rise of Christian Beliefs, 2010 ym.)
Marcus J. Borg (Reading the Bible again for The First Time, 2001 ym.)

Taulukko ei ole aivan tyhjentävä, mutta näyttää yleiskuvan. Näillä esitetyillä opastuksilla alat saada taulukosta selvää. Taulukko alla.

Kuten huomasit, hajontaa on valtavasti. Erityisesti konservatiiviset lähteet heittelevät paljon toisistaankin. Syynä voi olla lähteiden tasosta ja tekoajasta johtuvat syyt. Tosin kirjoittajat ovat tunnettuja konservatiiviteologeja, kuten F.F. Bruce, R.A. Cole, Donald Guthrie, W.L. Lane, I.H. Marshall, ym.

Sen sijaan historialliskriittiset teologit ovat hyvin samaa mieltä keskenään. Mutta tietenkin poikkeavat suuresti vasemman puolen ajoituksista.
Havaintoja taulukosta ovat ainakin seuraavat:

Paavalin aidot kirjeet sijoittuvat pääosin melko samoihin aikoihin v. 50–56 väliin. Siis myös konservatiivien aikajanalla. Muutama pieni poikkeus on, mutta ei monen vuoden heittoa.
Pseunonyymiset, Paavalin nimiin laitetut kirjeet sijoittuvat konservatiivien aikajanalla juuri Paavalin kiistellyn kuolinajan aikaväliin, eli 61–68 jaa.
Nämä ei aidot Paavalin nimiin laitetut kirjeet ovat taas historialliskriittisellä aikajanalla huomattavasti myöhemmin: Kirjeet Kolossalaisille (70–80), Efesolaisille (85–95) ja toinen Tessalonikalaisille (75–100) varhaisempina ja viimeisinä pastoraalikirjeet jopa 120-140 jaa.
Jaakobin kirje heittelee suuresti, myös konservatiivien välillä. Osa laittaa sen aivan ensimmäiseksi, vuoteen 45–46. Syynä lienee Jaakobin vahvasti Paavalin vastainen näkemys armon ja tekojen osuudesta pelastuksessa. Siispä kirjeen pitää olla ennen Paavalin kirjeitä. Tässä ja monessa muussakin kohtaa paistaa läpi tarve harmonisoida: kirjoitusajankohdan tulee sopia tekstiin ristiriidattomasti. Tällaista selkeää arpomista löytyy myös esim. Galatalaiskirjeen kommentaarissa (Tyndale), kun ristiriita Apt.15 kanssa häiritsee.
Evankeliumit ovat hajonneet ajoituksissa konservatiivien kesken. Tosin isot aikavälit ovat myös toisella puolella. Konservatiivi-ajoitukset:
o Markus sijoitetaan n. vuoteen 60 ja myös v. 67–68.
o Matteus vuoteen 60 ja 67–68 ja vielä 70.
o Luukas n. vuosi 61 tai 70
o Johannes n. 80 tai 90–100
Historialliskriittinen puoli on myöhempi ajoituksessa:
o Markus v. 70
o Matt. v. 80–90
o Luuk. v. 90–100
o Joh. v. 90–110
Eivät evankeliumitkaan valtavan kaukana ole kilpailevien puolien välillä. Markus näyttäisi asettuvan varhaisimmaksi evankeliumiksi myös konservatiivipuolella. Ja toisaalta Johannes selvästi myöhäisimmäksi, ja jopa yksi ajoituksista hyvin lähellä molemmilla puolilla. Vain Matt. ja Luukkaan ajoitus on selvästi myöhäisempi historialliskriittisessä leirissä.
Apt. ajoitetaan konservatiivileirissä n. 64–71 välillä, onhan se heidän kirjoissaan lääkäri Luukkaan kirjoittama, kuten Luukkaan evankeliumi. Ajoitus voi siis olla hataran oletuksen pohjalla. Sitä vastoin, toinen leiri ajoittaa sen pitkälle myöhemmäksi 100–110 välille.
Hepr. myös ajoituksissa kaukana toisistaan: 60–70 jaa (konserv.) vai 90–100 (hist.kriitt.)?
Ns. katolisten kirjeiden ryhmä Jaakob (jo käsitelty aikaisemmin), 1. ja 2. Piet. sekä Juudas hyppivät taas aikajanalla melkoisesti. Vuonna 58…62…66 (konserv.) vaiko (hist.kriitt) Juudas (n.100), ja muut 120–140 jaa?

Erojen syitä?
Ensiksi voi todeta, että yllättävän lähellä on keskeisten tekstien ajoitus. Mitä kiistanalaisempi teksti, sen suurempi erokin näyttää olevan.

Konservatiivien puolella on yksi suuri tarve – pitää ristiriidat tekstien välillä poissa ja tukea jo tehtyjä tulkintoja. Sitten vasta tehdään ajoitus. Tästä esimerkkejä ovat esim:

Jaakob, kirje ajoitettu ennen Paavalin tekstejä, koska vahvasti ristiriidassa keskeisessä kysymyksessä pelastuksesta. Harmonisointi on kyseessä, jota käsittelen myöhemmin lisää.
Apt. ajoitus ennen Paavalin oletettua kuolemaa, joka sekin on myöhäinen n. 68 jaa. Tukee teoriaa, että Paavali oli elossa kirjeen kirjoitushetkellä. Ja se taas tukee muiden Paavalin nimiin laitettujen tekstien kirjoitusajankohtia.
Luukkaan evank. ajoitettu oletuksella, että sen kirjoitti lääkäri Luukas, joka Apt:ssa on Paavalin matkatoveri. Ja myös Apt. linkitetään ajoituksessa Luukkaan kanssa.

Historialliskriittinen puoli taas ajoittaa mm. historiallisten tutkimusmenetelmien kautta:

Lähdekritiikki – tekstien taustalla olleiden varhaisten varhaisten lähteiden etsiminen ja tunnistaminen
muotokritiikki – UT:n tekstien syntyyn vaikuttaneen suullisen tradition tutkimus
tekstikritiikki tai redaktiokritiikki – tutkimusta mikä oli kirjoittajan ja editorien tarkoitus saattaessaan tekstin lopulliseen muotoonsa
Kaanonin kritiikki – arviointia eri tekstien merkityksestä kaanonin kokonaisuudessa. (Borg (2), 2001, s.38,52)

Ajoituksella on merkitystä
Palaamme tähän tarkemmin, kun etsimme työkaluja Raamatun tulkintaan. Mutta esitän lyhyesti, jotta ajoituksen tärkeys tulee perustelluksi.

Borg esittää keskustelukirjassa ”The Meaning of Jesus – Two Visions” Wrightin kanssa heidän käyttämiensä lähteiden ja metodien eron: Borg käyttää kolmen vaiheen metodia:

Lähteet laitetaan aikajärjestykseen, mikä ensin kirjoitettu, mikä myöhemmin.
Hypoteesit muotoillaan varhaisemmista teksteistä.
Käytössä on vain yksi teksti kerrallaan, joka on johdonmukainen hypoteesin kanssa.

Tällä tavoin vältetään harmonisointi, joka on konservatiivisen tulkinnan ydin. Wrightin metodista Borg sanoo, että hänellä on yksi ainoa vaihe. ”Tyydyttävin hypoteesi on se, joka yhdistää suurimman määrän dataa yhteen (esim. evankeliumeista), hypoteesin tueksi”. Tätä kutsun harmonisoinniksi, poimitaan paras kokonaisuus, ja pyyhitään siihen sopimaton aineisto pois. Taustalla on tietenkin lähtöoletuksia, joista tärkein on se, onko Raamattu Jumalan kirjoittama vai ihmisten tuottama. Jälleen korostan, ettei ole syytä leimata toinen vääräksi, mutta ero on hyvä havaita. (Borg, Wright, 1999, s.235–238. ks. myös Borg (2), 2001, s.26. Harmonisoinnin välttämisestä kirjoittaa myös Aejmelaeus, 2018, s.4–5).

Jälleen yksi tärkeä palanen on tutkittu, kun pyrimme uskottavaan ja järkeen käyvään uskoon.

Lähdeluettelo

Aejmelaeus Lars	Kristinuskon Synty – Johdatus Uuden testamentin taustaan ja sanomaan	Kirjapaja, Helsinki 2007
Aejmelaeus Lars	Paavali, Elämä ja kirjeet	Suomen Eksegeettinen Seura, Helsinki 2018
Borg Marcus J. (2)	Reading the Bible again for The First Time	HarperCollins, USA 2001
Borg Marcus J. & Wright N.T.	The Meaning of Jesus – Two Visions	HarperCollins, USA 1999
Räisänen Heikki (1)	The Rise of Christian Beliefs	Forest Press, Minneapolis 2010
Räisänen Heikki (2)	Mitä Varhaiset Kristityt Uskoivat	WSOY, Helsinki 2011
Scripture Union (toim.)	The Daily Commentary, Vol. 2-3	Scripture Union, London 1973
Tyndale Commentaries (toim. R.V.G. Tasker)	Tyndale New Testament Commentaries, Vol 1-19	Inter-Varsity Press, n.1980-1985

paluu

seuraava