9.3. Paavalin nimissä kirjoitetut

Pohtiessamme Paavalin nimissä kirjoitettuja kirjeitä, yksi oleellisimmista seikoista on, milloin Paavali kuoli. Edellisessä luvussa päädyimme vuoteen 60 jaa. Paavali mestattiin Roomassa.
Tämä on oleellista, sillä kun katsoo konservatiivisia kirjoitusaikoja eri kirjeille, juuri vuosina 61-68 jaa monet näistä keskustelun alla olevista kirjeistä oletetaan kirjoitetun. Jos taas Paavali kuoli v. 60, ei hän ole voinut niitä kirjoittaa (katso UT:n aikajana luku 9.4.).

Nämä pseudonyymiset kirjeet, siis toisen nimissä kirjoitetut, yhteensä 6 kirjettä ovat: Efesolaiskirje (Ef.), Kolossalaiskirje (Kol.), 2.Tessalonikalaiskirje, sekä ns. pastoraalikirjeet, eli 1. ja 2. Timoteus kirje (1.&2.Tim.) sekä kirje Tiitukselle (Tiit.). Myös Heprealaiskirjettä on esitetty Paavalin kirjoittamaksi, vaikka kirjeessä ei ole siitä edes mainintaa. Tämäkin ajoitetaan konservatiivi-teologiassa samaan aikajaksoon 60–70 jaa.

Historiallis-kriittinen tutkimus osoitti jo 1800-luvun alkupuolella esim. pastoraalikirjeet epäaidoiksi (Aejmelaeus, 2018, s.207). Myös tunnettu kristitty, Nobelin rauhanpalkinnon saanut Albert Schweitzer ihmetteli tätä jo 1900-luvun alussa tutkiessaan Paavalin kirjeitä, että jo sukupolvien ajan oli väitelty asiasta, vaikka oli hänen mukaansa pääosin ilmeistä, etteivät nämä 6 kirjettä olleet Paavalin kirjoittamia, vaan epäperäisiä (Schweitzer, 1963, s.107–109, alkuperäinen julkaisu 1931).

Miksi ja kuka?
Näitä pseudonyymisiä kirjeitä kutsutaan myös nimellä ”pseudepigrafia” eli väärällä nimellä kirjoitettu, mutta ensin mainittu on parempi termi, ”toisen nimissä kirjoitettu”.
Tällaisia pseudonyymisia kirjeitä löytyy UT:sta 10, ei siis vain Paavalin nimiin laitettuja. Myös Jaakobin kirje, Pietarin kirjeet (2) ja Juudaksen kirje esittävät itse kirjoittajan vääräksi, ja luonnollisesti, jonkun tärkeän henkilön kirjoittamaksi – apostoli Pietariksi, Jaakob ja Juudas Jeesuksen veljiksi (Aejmelaeus, 2007, s.312–313).

Miksi siis näin tehtiin? Ensiksikin se oli hyvin yleistä antiikin aikana. Kuuluisan opettajan oppilaat julkaisivat vielä hänen kuolemansa jälkeen hänen nimissään. Näin jatkettiin opettajan työtä. Myös nöyryys ja kiitollisuus opettajaa kohtaan vaikutti. Ajateltiin myös, että näin opettaja olisi ajatellut, jos olisi vielä elossa, kun uusia kysymyksiä nousi ja hänen aikaisempia tekstejä piti tulkita. Edelleen olihan tekstillä ihan toinen arvovalta, kun se oli opettajan nimissä julkaistu. Ja edustihan teksti Paavalin koulukuntaa. Esimerkiksi pastoraalikirjeissä pseudepigrafinen työskentely on viety hyvin pitkälle, mikä viittaa jo enemmän harhaan johtamiseen. Mutta hyvistä syistä, kirjoittaja(t) ajatteli.

Seikkoja, joista voi päätellä tekstin olevan ei Paavalin sanelema:

Kieli poikkeaa Paavalin käyttämästä, ja hänen keskeiset terminsä puuttuvat tekstistä.
Tyyli poikkeaa Paavalista. Esim. Kolossalaiskirje on liturgista ja juhlallista.
Kirje siteeraa Paavalin tekstejä tavalla, jolla aito kirjoittaja ei siteeraisi itseään.
Teologinen tilanne on Paavalin jälkeisen sukupolven sisältöä.
Aejmelaeus esittelee yllä mainitut ja paljon muuta Kol., Ef. ja 2. Tess. kirjeistä. (Aejmelaeus, 2007, s. 315–322) ja samanlaisia seikkoja pastoraalikirjeistä 1.&2.Tim. sekä Tiit. (sama s.353–363).

Kysymykseen kuka kirjoitti ei ole tarkkoja vastauksia. Ilmeisesti he olivat Paavalin seuraajia ja halusivat vastata Paavalin auktoriteetilla kunkin kirjeen esiin nostamiin kysymyksiin. Näitä on ajoitettu hyvin kauaskin toisistaan, joten luultavasti ei mikään yksittäinen pieni ryhmä. Konservatiivinen suuntaus ajoittaa nämä jo mainittuun kapeaan jaksoon n. 61–70 jaa, sen sijaan historialliskriittinen tutkimus paljon laajemmalle ajalle. Kolossalaiskirje 70–80 jaa, 2.Tess. 75–100, Ef. 85–95, ja pastoraalikirjeet vielä myöhemmäksi. 1.Tim. ja 2.Tim. aikaan 120-140 jaa, ja Tiitus myös 120-140 jaa. Ajoituksissa suuri merkitys on juuri tekstien käsittelemissä teemoissa. Gnostilaisuus ja sen vastustaminen esimerkiksi nosti päätään teksteissä, mutta se ei ollut Paavalin ajan ongelma. Näistä on kirjoitettu laajasti useissa lähteissä (Aejmelaeus, 2007; Kuula, Nissinen, Riekkinen, 2008; Kuula, 2002; Borg (2), 2001; Räisänen (2), 2011; jne).

Mitä tämä sitten merkitsee? Heti ensiksi pitää sanoa, että nämäkin kirjeet ovat arvokkaita ja valittu UT:n kokonaisuuteen. Ehkä hiukan väärin perustein, mutta niille on annettu sama status pyhinä kirjoituksina. Ja sellaisina niitä voi pitääkin. Tosin, jälleen teoria sanasta sanaan erehtymättömästä UT:sta näyttää yhä vaikeammalta uskoa.

Merkitys tulkinnalle?
Joitakin ajatuksia pitää tarkastella kriittisemmin, jotka näyttävät olevan ristiriidassa Paavalin aitojen kirjeiden kanssa. Esitän tässä vain yhden esimerkin. Suhtautuminen naisiin sai huomattavan negatiivisen sävyn näissä pseudonyymisissä teksteissä, mikä ei istu Paavaliin, joka piti naisia työtovereinaan ja puhui heistä arvostavasti. Paavali kutsuu erästäkin naista, Juniaa apostoliksi (Room.16:7). ”Sensuroitu” kirjassa esitetään vahvat todisteet sille, että kyseessä on naisen nimi, joka vasta 1900-luvulla vaihdettiin miestä tarkoittavaksi (Mäkipelto, Huotari, 2023, s.163–164). Kuitenkin yhdessä kohtaa Paavalin tekstejä näyttäisi Paavalikin vaientavan naiset seurakunnassa (1.Kor.14:34–35). Tälle kohdalle löytyy kuitenkin parikin selitystä, ettei näin ole. Toinen niistä on se, että teksti on lisätty myöhemmin käsikirjoituksen marginaaliin (Kuula, 2002, s.358–360). Säilyneissä UT:n käsikirjoituksissa näkyy usein tällaisia marginaaliselityksiä. Tämä lisäys on myös ristiriidassa Paavalin aikaisemman tekstin kanssa, jossa tulee selväksi, että naiset voivat pitää puheita seurakunnassa (1.Kor.11).

Patriarkaalinen painolasti sen sijaan nousee esille pastoraalikirjeissä erityisesti. Yleinen sen ajan henki pääsi tekstiin, mutta ei Paavalin vaikutuksesta. Näistä teksteistä pääasiassa nousee myös naispappeuden vastustus. Niille, joille joka sana Raamatussa on Jumalan sanaa, ei tekstejä voi arvottaa eriarvoisiksi, jolloin voi päätyä vain tähän. Tässä on esimerkki, kuinka suuri ero syntyy uskon sisältöön riippuen näkemyksestä Raamatun teksteihin. Ja voi kannattaa naisia pappeina ja piispoina.

Haemme edelleen uskottavaa uskoa. Ja uskon täytyy käydä järkeen, siihenkin tämä kaikki liittyy. Tieteellinen, historian tutkimuksen tuottama tieto on silloin otettava vakavasti. Tästä pääsemme vaiheittain sellaiseen uskon sisältöön, mikä sopii tähän aikaan. Ja on silti yhä pyhän kirjamme kanssa sopusoinnussa.

Lähdeluettelo

Aejmelaeus Lars	Kristinuskon Synty – Johdatus Uuden testamentin taustaan ja sanomaan	Kirjapaja, Helsinki 2007
Aejmelaeus Lars	Paavali, Elämä ja kirjeet	Suomen Eksegeettinen Seura, Helsinki 2018
Borg Marcus J. (2)	Reading the Bible again for The First Time	HarperCollins, USA 2001
Kuula Kari	Paavali – kristinuskon ensimmäinen teologi	Edita, Helsinki 2002
Kuula Kari, Nissinen Martti & Riekkinen Wille	Johdatus Raamattuun	Kirjapaja, Helsinki 2008
Mäkipelto Ville, Huotari Paavo	Sensuroitu – Raamatun muutosten vaiettu historia	Otava, Keuruu 2023
Räisänen Heikki (2)	Mitä Varhaiset Kristityt Uskoivat	WSOY, Helsinki 2011
Sanders, E.P.	The Historical Figure of Jesus	Penguin Books, London 1993
Schweitzer Albert	Piirteitä elämästäni ja ajattelustani	WSOY, Porvoo 1963

paluu

seuraava