9.2. Paavalin kirjeet
Miksi aloittaa Paavalista, kun hän ei edes kuulunut Jeesuksen 12 opetuslapsen joukkoon? Itse asiassa hän oli kiihkeä vastustaja ja ajoi nasaretilaisen lahkon jäseniä – siis Jeesuksen seuraajia – vankiloihin. Hän oli kiihkeä juutalainen, fariseus (näin Paavali itse kuvaa menneisyyttään, Galatalaiskirje 2:13–14, jatkossa Gal.). Mutta Paavali teki täyskäännöksen ja hänestä tuli kristinuskon suuri lähettiläs muille kuin juutalaisille. Hän myös kirjoitti ensimmäiset kirjeet, jotka päätyivät Uuden testamentin sisältöön – ensimmäisen n. vuonna 50 jaa. Siksi siis aloitamme Paavalin kirjeistä.
Paavalin elämän taustaa
Paavali ilmestyy kuvioihin vasta alkuseurakunnan aikana, siis Jeesuksen kuoleman ja väitetyn ylösnousemuksen jälkeen. Hänen väitetään olleen mukana jopa murhatöissä, kun esim. Stefanus kivitetään (Apostolien teot 7:57–8:1, silloin vielä Saul-nimisenä). Apostolien teot (Apt.) kertoo, Saul-nimisen miehen rajusta kokemuksesta ja kääntymisestä. Noin vuonna 32 jaa hän sai ilmestyksen, kohtasi tiellä yhtäkkiä leimahtavan valon ja äänen – äänen, joka sanoi olevansa Jeesus. Saul sokaistui. Hän sai näkönsä takaisin, kun eräs Jeesuksen seuraajista kävi hänen luonaan. Tämä kokemus sai Saulin kääntymään kristityksi (Apt. 9:1–19). Saul, kreikan kielellä Paul ja suomeksi Paavali oli jo tarkkaan perehtynyt tähän mielestään harhaoppiin, joten hän oli hyvin valmistautunut täyskäännökseen ja herätti ihmetystä julistaessaan aivan päinvastaista kuin vain päiviä aiemmin.
Vielä tärkeänä taustana on mainittava, ettei Paavali viettänyt aikaa Jerusalemissa, jossa alkuseurakunta ja Jeesuksen opetuslapset olivat. Hän itse sanoi, ettei saanut keltään ihmiseltä evankeliumia, vaan ilmestyksissä Jeesukselta (Gal.1:11–12, 16–17). Vasta oltuaan jo 3 vuotta uskon tiellä (Arabiassa ja Damaskoksessa) hän meni ensi kerran Jerusalemiin ja tutustui Pietariin 2 viikon ajan ja tapasi myös Jaakobin (Jeesuksen veli) (Gal.1:18–20). Seuraavat vuodet hän vietti Syyrian Antiokiassa, joka oli muodostumassa kreikankielisen hellenistikristillisyyden keskukseksi. Tämä ennakoi myös jo tulevia jännitteitä juutalaiskristillisyyden ja hellenistikristillisyyden välillä, joihin palaamme jatkossa. ”Paavali – Elämä ja kirjeet” (Lars Aejmelaeus, Suomen Eksegeettinen Seura, 2018) on erinomainen kirja Paavalin elämästä ja kirjeistä. Muiden teosten ohella nojaudun siihen vahvasti, myös kun esittelen ristiriitoja UT:n tekstien välillä. Esim. Apt. ja Gal. ovat useissa kohdin ristiriidassa keskenään, mikä paljastaa, ettei Apt. ollutkaan niin tarkka historian esittelyssään, kuin on kuviteltu. Muistutan yhtä nopeasti, että historiallinen tarkkuus ei ole tekstin merkityksen kannalta oleellista, paitsi jos väittää kaiken olevan historiallisesti tarkasti kohdallaan. Ja niin väittävät oikeastaan vain ne, joille UT on Jumalan sana sanalta innoittamaa virheetöntä tekstiä.
Paavali vaikutti hellenistikristittyjen parissa ja aloitti myös lähetysmatkat Antiokiasta käsin (Apt. 13–14). Ehti kulua jopa 14 vuotta, ennen kuin Paavali suuntasi toisen kerran Jerusalemiin (Gal 2:1–10). Silloin oli kyseessä kuuluisa Jerusalemin kokous, jossa jännitettä juutalaiskristillisen ja hellenistikristillisen ajattelun välillä purettiin (Apt.15:1–29). Paavalin kanta voitti, ja vain muutama ”juutalainen” ohje annettiin: mm. välttää epäjumalille uhrattua lihaa ja verta. Tosin Paavali väittää (Gal.2:6 ja 10), ettei mitään vaatimuksia asetettu, paitsi muistaa juutalaisia köyhiä.
Paavalin ensimmäiset kirjeet
Huomaamme heti, etteivät UT:n tekstit ole Raamatussa aikajärjestyksessä. Paavalin ensimmäinen kirje, jonka hän kirjoitti, oli kirje Tessalonikalaisille (1.Tess.). UT:ssa tämä on vasta 13. teksti, ehkä tärkeysjärjestys ennen aikajärjestystä on ollut mielessä. Kirjoitusaika ja -paikka on sijoitettu Korinttiin, jossa Paavali tuolloin oleskeli, n. 50 jaa. Tämä oli yhteydenpitoa perustamaansa seurakuntaan siellä. Hän oli joutunut poistumaan sieltä kiireessä, ja Timoteus oli palannut sieltä tuoden hyviä uutisia, joten kirje on iloinen (Aejmelaeus, 2018, s.101. Toinen arvokas lähde on ”Kristinuskon Synty”, Lars Aejmelaeus Kirjapaja 2007.).
Toinen kirje suuntautui Korinttiin (1.Kor.) ja se ajoittuu vuoteen 53 (ehkä 54) jaa. Kirje on saneltu Efesosta käsin, ja kuten kaikki kirjeet, Paavali ei itse kirjoittanut. Kirjeiden kirjoittaminen oli työlästä saneluna kirjurille ja papyrukselle kirjoitettuna. Pyyhekumia ei ollut eikä delete-näppäintä. Ei siis ihme, jos joskus ajatus vähän tuntuu karanneen. On myös tärkeää huomata, että kirjeet ovat kaikki kreikan kielellä kirjoitettu. Olihan vastaanottajat pääosin ei-juutalaisia.
Paavalin kirjeitä säilynyt seitsemän
Seuraavat UT:sta löytyvät kirjeet Paavali kirjoitti tässä järjestyksessä: Galatalaiskirje (Gal.), Filippiläiskirje (Fil.) ja kirje Filemonille (Filem.). Kaikki nämä hän kirjoitti Efesosta vuosien 53–54 jaa välissä. Filippiläisille ja Filemonille hän kirjoitti vankeudesta, johon hän oli joutunut Efeson ajan loppupuolella.
Toinen Korinttilaiskirje (2.Kor.) on mutkikas kokonaisuus ja kirjoitettiin n. 54–55 jaa. Aejmelaeus pitää monen muun tutkijan tavoin todennäköisenä, että se on kaksi eri kirjettä ja jopa yksi ylimääräinen tekstin pätkä on päätynyt sinne väliin. Kirje jakautuu kahtia niin, että 2.Kor.10–13 on ns. ”Kyynelkirje”, jonka Paavali kirjoitti ensin. Sitten ”Sovintokirje” 2.Kor.1–9, myöhemmin, joka on positiivisuudessaan sävyltään täysin eri kuin Kyynelkirje. Epä-paavalilainen lehdykkä eli ”välikatkelma” on 2.Kor.6:14–7:1. Laaja selostus löytyy kirjasta Aejmelaeus 2018, s. 228–285. Mielestäni väitteet voi havaita mahdollisiksi lukemalla tekstit esitetyssä järjestyksessä. Ja välikatkelman huomaa helposti, kun ajatus katkeaa sen edellä ja jatkuu taas heti katkelman jälkeen.
Aejmelaeus antaa hyvä kuvauksen, kuinka näin oli voinut päästä käymään (Aejmelaeus, 2018, s.238–241). Kirje ei mairitellut korinttilaisia, joten he arkistoivat sen, eivätkä kopioineet sitä muille seurakunnille. Vasta kun asianosaiset olivat jo kuolleet, kaivettiin arkistosta huonokuntoisena ja useassa osassa olevia papyruksia, jotka päätyivät väärään järjestykseen kopioinnissa ja niin syntyi tämä lopputulos.
Viimeinen kirje, jonka Paavali kirjoitti, oli Roomalaiskirje vuonna 54–55 tai 55–56. Tämä muodostui Paavalin teologiseksi testamentiksi (Aejmelaeus, 2018, s. 315).Viettäessään talvikuukaudet Korintissa, hän kirjoitti ”kaikille Roomassa oleville Jumalalle rakkaille ja pyhille” (Room.1:1).
Kaikki Paavalin kirjeet eivät ole säilyneet, kuten esim. aivan ensimmäistä kirjettä Korinttilaisille ei ole (käy ilmi 1.Kor.5:9, joka viittaa jo aikaisempaan kirjeeseen). Myös Korinttilaiset olivat kirjoittaneet Paavalille (käy ilmi 1.Kor.7:1).
Entä loput UT:n kirjeet, joita tituleerataan Paavalin teksteiksi? Ne ovat tutkijoiden suuren yksimielisyyden vallitessa todettu epäaidoiksi, ja ne ovat kirjoittaneet Paavalin seuraajat. (Aejmelaeus 2018 s.2-3, sekä Sanders, Borg, Kuula, Schweitzer, Räisänen ym.). Palaamme näihin jatkossa.
Paavali kirjoitti siis kaikki UT:ssa olevat kirjeensä vuosien 50–56 välissä. Apt. kertomana tiedämme, että Paavali joutui vankeuteen noin 2 vuodeksi n. 55–57, mentyään Jerusalemiin. Ja itseään suojellakseen juutalaisten salamurhalta, hän vetosi Rooman kansalaisena keisariin, jolloin hänet lähetettiin laivalla Roomaan. Siellä hän sai oleskella vankina, mutta omassa asunnossa pari vuotta, n. 58–60. Tämän jälkeen Paavali mestattiin. Tarkasta ajasta ei ole yksimielisyyttä, jotkut tahot uskovat Paavalin vielä vapautuneen, mutta toiset taas uskovat Paavalin kuolleen n. vuonna 60. Aejmelaeus esittää muut perimätiedosta esitetyt versiot ja kumoaa ne (Aejmelaeus, 2007 s.257–258 ja 2018 s.462–464).
Onko kirjoittajalla väliä?
Tulimme nyt yhteen UT:n kipukohtaan: kirjeiden ja tekstien kirjoittajat ovat epäselvyyden peitossa. Itse asiassa juuri nämä 7 Paavalin kirjettä ovat ainoita, joista tutkimus pitää kirjoittajaa selvänä. Kaikkien muiden tekstien kirjoittajat ja monesti myös kirjoitusajankohta ovat epäselviä.
Totesimme jo edellisessä luvussa, että Markuksen, Matteuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumien kirjoittajia ei tunneta. Niillähän ei alkuun ollut nimiä. Kirjoittajien nimet lisättiin toisen vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla (Sanders 1993, s.63–64). Evankeliumit eivät myöskään ole silminnäkijöiden itsensä kirjoittamia (Kuula, Nissinen, Riekkinen, 2008, s.201). Niinpä yksimielisyyttä tutkijoiden kesken on vaikea saavuttaa monista asioista. Tässäkin iso merkitys on totuuskäsityksellä, millaisten silmälasien läpi asioita katsoo. Jos on ”yhden totuuden paradigman silmälasit”, käy helposti niin, että on pakko pitää kiinni kynsin hampain siitä totuudesta, joka muinoin on esitetty, koska jos ei pidä, sortuu kaikki kuin korttitalo. Jos taas on postmodernit silmälasit, voi ajatella, että historiallinen totuus, sen mureneminen ja UT:n ristiriidattomuus, sen puute eivät kaada venettä. Uskon sisältö ja tekstien merkitys ovat edelleen olemassa. Ja kuka sanoi, että kirjoittajat edes tavoittelivat tarkkaa historian esitystä. Tai että jokainen UT:n kirjoittaja oli samaa mieltä toisten kirjoittajien kanssa joka asiasta. Eihän he useinkaan edes tunteneet toisiaan tai aina edes heidän tekstejään. UT kirjoitettiin noin vuosien 50–150 välisenä aikana ja tekstit kävivät läpi myös redaktorien eli toimittajien muutoksia, kun niitä kopioitiin edelleen. Tältä ei välttynyt myöskään UT. Esittelen muutoksia laajemmin, kun pääsemme evankeliumeihin.
Paavali oli siis ensimmäinen, varhaisin UT:n tekstien kirjoittaja. 12 opetuslapsen joukosta ei tainnut kukaan kirjoittaa mitään UT:iin. Pietari ja Johannes mainitaan ja Matteuskin, mutta tekstien ajoitus ja muut tekijät taitavat torpata heidät kirjoittajina (tästäkin myöhemmin lisää). Ja pitää muistaa, että nämä galilealaiset kalastajat ym. olivat arameaa puhuvia kouluttamattomia miehiä, kun taas kaikki UT:n tekstit kirjoitettiin kreikaksi. Paavali oli taas syntyjään Tarsus-nimisestä suurkaupungista Rooman valtakunnassa ja kasvoi kreikankielisellä alueella.
Olemme matkalla kohti uskottavaa uskoa. Nyt saattaa tuntua, että olemme eksyneet kurssista, ja ajautuneet kauas päämäärästä. Mutta näin ei ole. Voin vakuuttaa, että nytkin olemme vain raapaisseet pintaa kaikesta mahdollisesta tutkitusta tiedosta, ja suuntaamme kohti päämäärää. Mutta Raamattu on kaiken keskiössä, päästäksemme eteenpäin. Se, miten näemme Raamatun, määrää paljolti, miten me ajattelemme muusta uskon sisällöstä. Tutkimme juuri silmälasiemme vahvuuksia ja taittovirheitä, jos aikaisempaa kielikuvaa eli metaforaa käyttää.
Suosittelen, lue Paavalin kirjeet aikajärjestyksessä, niin ne avautuvat eri tavalla. Huomaat ehkä tekstien liittyvän toisiinsa ja näet samojen teemojen toistuvan. Järjestys on: 1.Tess – 1.Kor. – Gal. -Fil. – Filemon – 2.Kor. – Room.
Lähdeluettelo
| Aejmelaeus Lars | Paavali, Elämä ja kirjeet | Suomen Eksegeettinen Seura, Helsinki 2018 |
| Aejmelaeus Lars | Kristinuskon Synty – Johdatus Uuden testamentin taustaan ja sanomaan | Kirjapaja, Helsinki 2007 |
| Borg Marcus J. (2) | Reading the Bible again for The First Time | HarperCollins, USA 2001 |
| Kuula Kari, Nissinen Martti & Riekkinen Wille | Johdatus Raamattuun | Kirjapaja, Helsinki 2008 |
| Sanders, E.P. | The Historical Figure of Jesus | Penguin Books, London 1993 |