9.1. Historian Jeesus
Elikö Jeesus oikeasti ikinä, vai onko hän vain taruolento? Monet taitavat ajatella, että taruolento tai myytti vain. Jeesuksen historiallisuus on kyseessä. Eihän todisteet – paitsi Uusi Testamentti – kerro hänestä juuri mitään. Vai kertooko sittenkin. Tätä selvittelemme seuraavaksi.
Joulu on ristiriitainen juhla. Se on jossain vaiheessa muutettu pakanajuhlasta kristilliseksi juhlaksi, ja juhlan vietossa menevät niin siat, joulukuuset kuin seimetkin iloisesti sekaisin. Ei taideta Jeesuksen oikeaa synnyin hetkeä luotettavasti tietääkään.
Jos Jeesuksen syntymä on hämärän peitossa, Vähemmän peitossa on Jeesuksen kuolema. Siitähän on tullut maailman tunnetuin kuolema, ja tutkituin historian tapahtuma.
Ei-kristilliset lähteet
Silti ei-kristilliset aikalaislähteet kirjoittavat hyvin vähän Jeesuksesta. Tämä näyttää kummalta nykytiedon valossa, tulihan Jeesuksesta maailman suurimman uskonnon perustaja. Mutta Jeesuksen kuolema oli mitätön pikku tapahtuma kaukana mistään suurista keskuksista. Silloin ei kukaan osannut ajatella, mitä tämän jälkeen tulisi tapahtumaan. Ei siis ihme, ettei yksi kapinallisen teloitus juurikaan uutiskynnystä ylittänyt. Vasta, kun kristittyjen määrä ja vaikutus laajeni Rooman valtakunnan alueella, alkoi joitain kommenttejakin tulla. On hyvä huomata myös, että näitä kirjoituksia ei ole paljoakaan säilynyt, kuten Sanders huomauttaa (Sanders 1993, s. 49–51, roomalaiset arkistot Jerusalemissa tuhottiin v. 66 kun kapina puhkesi ja Jerusalem tuhottiin).
Wikipedian mukaan 4 ei-kristillistä historioitsijaa mainitsee sivuhuomautuksina Jeesuksen (Wikipedia: Jeesuksen historiallisuus): Nämä ovat roomalaiset Tacitus, Plinius nuorempi ja Suetonius sekä juutalainen Josephus.
Tärkein juutalainen lähde on Flavius Josephus (37–100 jaa.), ensimmäisen vuosisadan merkittävin juutalainen historioitsija. Hänen yksi tunnetuimmista teoksistaan on 21-osainen juutalaisten historiaa käsittelevä Juutalaisten muinaisajat (Antiquitates Judaicae), jonka hän sai valmiiksi vuosien 93 ja 94 välillä. Tästä teoksesta löytyy kaksi selvää viittausta Jeesukseen.
Plinius nuorempi (n. 63–133) viittaa kristittyihin noin vuonna112 keisari Trajanuksen sekä Pontuksen ja Bithynian kuvernöörin kanssa käydyssä kirjeenvaihdossa. Siinä Plinius pyytää neuvoa, kuinka hänen tulisi käsitellä kristittyjä, jotka kieltäytyvät palvomasta keisaria jumalana ja palvovat sen sijaan ”Kristusta” jumalana.
Gaius Suetonius (n. 69–140) kirjoitti vuonna 112 seuraavaa keisari Claudiuksen elämäkertateoksessa ”Kahdentoista keisarin elämä” (suomennettu nimellä Rooman keisarien elämäkertoja): »Iudaeos, impulsore Chresto, assidue tumultuantes Roma expulit (”Hän karkotti juutalaiset Roomasta, koska nämä kapinoivat jatkuvasti Chrestuksen aloitteesta”)». Hän mainitsi kristityt jo aiemmin keisari Neron elämäkerran yhteydessä: »Rangaistuksen kohteena olivat kristityt, jotka olivat uuteen paheelliseen kulttiin kuuluvia ihmisiä.»
Tacitus (n. 55-120) kirjoitti kaksi tekstikappaletta Jeesuksesta ja kristinuskosta vuonna 116. Ensimmäinen sanoo, että kristittyjä oli Roomassa keisari Neron aikana (54-68). Toinen sanoo, että kristinusko nousi Roomassa ja Juudeassa, ja että prokuraattori Pontius Pilatus oli lähettänyt ”Kristuksen” kuolemaan. Näin hän kirjoitti: »Pysyvä huhu arveli keisari Neroa tämän tulipalon sytyttäjäksi. Voidakseen tukahduttaa huhun hän syytti rikoksesta lahkoa, jota yleisesti vieroksuttiin sen jumalanpalvelustapojen vuoksi ja jonka jäseniä kutsuttiin kristityiksi. Nimi oli annettu heille erään Kristuksen mukaan, jonka prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi ja naulitsi ristille Tiberiuksen hallitusajalla. Tämä vaarallinen lahko, jota olen kuvannut aikaisemmin, ei ole juurtunut vain Juudeaan, josta se on kotoisin, vaan myös itse Roomaan, jonne kaikki pelättävät ja häpeälliset asiat kerääntyvät ja löytävät sieltä kotinsa.» (Tacitus: Annaalit 15, 44.)”
Juutalaisissa, rabbiinisissa lähteissä Jeesus mainitaan ja tietenkin negatiivisesti Messias-uskoa vastaan. Mutta Jeesuksen historiallisuutta ei asetettu kyseenalaiseksi. ”Juutalaisille tutkijoille Jeesuksen olemassaolo on itsestäänselvyys… Israelin kansallismuseon seinällä on kiinnostava Jeesusta koskeva teksti… Siinä kerrotaan Jeesuksen olleen galilealainen opettaja ajanlaskumme alkuvuosina. Hän herätti hämminkiä opetuksillaan ja niin hänet ristiinnaulittiin Jerusalemissa vuonna 30.” (Junkkaala 2020, s.108)
Erilaisia arkeologisia todisteita esitetään todisteina myös, mutta ne ovat sen verran kiistanalaisia, etten niitä tässä esittele.
Jeesuksen aikalaiset ja yleiset historian tapahtumat ovat hyvin tiedossa, mikä vahvistaa käsitystä Jeesuksen historiallisuudesta. Ja tuntuisi käsittämättömän oudolta, että Jeesuksen seuraajat, jotka olivat hänen kanssaan viettäneet aikaa, olisivat valmiit marttyyrikuolemiin pelkän taruolennon takia.
Kristilliset lähteet
Tukijoiden piirissä teloitusta ristillä pidetään vahvimpana todistuksena Jeesuksen historiallisuudesta. Olihan se järjettömin tapa esitellä ristiinnaulittu Messias ja Jumalan Poika, eikä sellaista hulluutta voi mitenkään pitää keksittynä asiana.
Kristilliset lähteet ovat ennen muuta Uuden Testamentin tekstit ja erityisesti ristiinnaulitsemisesta tarkkaan kertovat neljä evankeliumia. Nämä neljä evankeliumia eivät olleet suinkaan ainoat tekstit, joita Jeesuksesta on kirjoitettu, tekstejä syntyi runsaasti ja ne olivat erilaisia. Niiden välillä oli myös kilpailua (esittelen evankeliumien kirjon myöhemmässä luvussa 9.6.). Näiden tekstien tarkastelu tulee myöhemmistä teksteissä, mutta muutamia asioita esittelen heti tässä.
Nykyään pidetään melko selvänä, että Markuksen, Matteuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumien kirjoittajia ei tunneta, Niillähän ei alkuun ollut nimiä. Kirjoittajien nimet lisättiin toisen vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla (Sanders 1993, s.63–64). Evankeliumit eivät myöskään ole silminnäkijöiden itsensä kirjoittamia (Kuula, Nissinen, Riekkinen, 2008, s.201). Mutta tekstejä ja silminnäkijöiden puheita oli eri tavoin käytettävissä. Mm. Q-lähde on yksi todennäköinen teksti, jota evankelistat ovat käyttäneet, joka ei ole säilynyt (tarkempi esittely jatkossa).
Kun tarkkaan tutkii, huomaa, että UT:n evankeliumit esittelevät ristiinnaulitsemisen ja sen jälkeiset tapahtumat melko eri lailla, ristiriitaisestikin. Mutta tämä mielestäni vain osoittaa autenttisuuden, tietoa ja kertomuksia suuresta ja ainutlaatuisesta tapahtumasta liikkui paljon. Eri traditiot pääsivät esiin eri evankeliumeissa. Kaikki kirjoitetut asiat eivät olleet historiallisesti oikein ja tarkkoja, mutta yleiskuva oli oikein – Jeesus ristiinnaulittiin v.30 ja hän kuoli ristillä. Jeesus Nasaretilainen eli oikeasti ja kuoli väkivaltaisesti. Se on historiaa.
Totta kai tämän voi kieltää, kun oikein haluaa. Mitään absoluuttista totuutta ei ole. Ei ole videota tapahtumasta, ei mustaa laatikkoa, josta onnettomuustapahtumat selviäisivät. Historiallinen totuus on aina muuta kuin eksakti totuus. Mutta jos uskoo ylipäänsä historian lukemattomiin tapahtumiin ja henkilöihin, voi myös Jeesusta pitää historiallisena.
Tässä vaiheessa emme ole ottaneet mitään kantaa muihin Jeesusta koskeviin kysymyksiin. Nousiko hän kuolleista, onko hän Jumalan Poika, ja mitä se ylipäätään tarkoittaa, nämä ovat vielä täysin auki.
Lähdeluettelo
| Junkkaala Eero (1) | Onko mitään järkeä uskoa Jumalaan | Perussanoma, EU 2020 |
| Kuula Kari, Nissinen Martti & Riekkinen Wille | Johdatus Raamattuun | Kirjapaja, Helsinki 2008 |
| Molari Juha | Q-evankeliumi | Nettijulkaisu 2005 |
| Sanders, E.P. | The Historical Figure of Jesus | Penguin Books, London 1993 |
| Wikipedia | Hakusana: Jeesuksen historiallisuus |