2.4. Totuuskäsitys uskon maailmassa
Siirrymme nyt uskon maailmaan, kristinuskon. Valistusajan myötä positivistinen ”yhden totuuden paradigma” alkoi vaikuttaa myös kristinuskon kentällä. Valistuksen ajan loppuun tai moderniin aikaan kuuluivat teologian uudet tuulet, ja ns. liberaaliteologian kehittyminen.
Wikipedian mukaan: ”Liberaaliteologia sai alkunsa 1700-luvun lopussa, ja levisi laajalle uusissa protestanttisissa tulkinnoissa …Liberaaliteologia kehittyi edelleen 1800-luvun kuluessa, ja sai uutta tukea uudesta raamattukritiikistä ja nykyaikaisesta eksegetiikasta. Se muotoutui lopullisesti 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa …”
Liberaaliteologian piirissä syntyi ns. historialliskriittinen tulkinta ja eksegetiikka. Siis myös teologian ja kristinuskon sisällä syntyi vastarintaa sen käsityksen vastustamiseksi, että Raamattu1 on kyseenalaistamattomasti absoluuttinen Jumalan totuus. Tämäkin käsitys Raamatun absoluuttisesta totuudesta on nähtävissä positivismin tuottamana ajatteluna, 1600-luvulla. Esim Luther ei ajatellut tällä tavalla (viite).
Kirkkoa ja sen edustamaa totuutta haastoivat modernin tieteen edustajat. Mutta myös sisältäpäin nousi haastajia. Kaikki tämä tapahtui modernin totuuskäsityksen saadessa valta-aseman. Tieteelliset löydöt murensivat kirkon antamia epätieteellisiä selityksiä maailmasta. Liberaaliteologia puolestaan kyseenalaisti kirkon epäuskottavia uskon oppeja. Kaikki tahot kaivautuivat positivismin tuottaman uuden näkökulman myötä omiin poteroihinsa, puolustamaan omaa ehdotonta totuuttaan.
Väittelyt tieteen ja uskon välillä, niin kuin myös konservatiivisen ja liberaalin teologian välillä ovat jatkuneet yli 200 vuotta näihin päiviin asti. Meillä on siis kaksi suurta rintamalinjaa, jotka syntyivät modernin tietoteorian myötä. ”Yhden totuuden paradigman” tiede vastaan kirkko ja konservatiivinen kristillisyys, ja toisaalta konservatiivisen ja liberaalin teologian väittely. Nämä vaikuttavat vielä tänäänkin.
Näemme siis, että kahden modernin ajan absoluuttisen totuuden omistavan tahon välille syntyi valtataistelu? Nämä tahot olivat toisaalta tieteen vallankumouksen jälkeinen moderni tiede ja toisaalta Raamatun erehtymättömäksi nostanut modernin ajan kristillisyys. Nousiko tästä tieteen ja uskon ristiriita? Kaksi tahoa, jotka halusivat kumpikin omistaa absoluuttisen totuuden, olivat napit vastakkain. Tästä kirjoitan lisää kokonaan omassa tekstisarjassa, jakso 3. Tieteen ja uskon kiihkeä dialogi.
Tässä kuitenkin keskitymme toistaiseksi kristinuskon sisällä käyneeseen keskusteluun ja väittelyihin. Raamattua alettiin tutkia historialliskriittisesti, kuten mitä tahansa historiallista teosta, ja liberaali teologia tuotti valtavasti konservatiivisia ajatuksia murentavia uusia ajatuksia. Mutta on tärkeää huomata, että myös liberaali teologia lähti positivistista lähtökohdista, mikä on johtanut pitkään jatkuneeseen ristiriitaan ja poteroitumiseen. Teesi sai antiteesin, mutta siitä ei oikein ole syntynyt synteesiä. Tähän paneudumme seuraavaksi, totuuskäsityksen tuoman uuden vapauden ja liikkumatilan avulla.
1Raamattu koostuu kahdesta täysin erillisestä osasta: Vanha Testamentti (VT) tai Heprealainen Raamattu on juutalaista alkuperää ja ajalta ennen ajanlaskun alkua (eaa). Uusi Testamentti (UT) on varhaisten kristittyjen kirjoittama, ja ensimmäiset tekstit noin vuodelta 50 jälkeen ajanlaskun alun (jaa).