11.1. Varhaisimmat papyrukset

11.1. Varhaisimmat papyrukset

Raamatun käsikirjoitukset ovat käsin kirjoitettuja kopioita Raamatun tai sen osien varhaisimmista säilyneistä teksteistä. Vanhan ja Uuden testamentin varhaisimmat käsikirjoitukset on kirjoitettu papyrukselle sekä pergamentteihin. Papyrus ja pergamentti eivät säily hyvin ja yhtään alkuperäistä Raamatun käsikirjoitusta ei olekaan säilynyt.

Varhaisimmat Vanhan testamentin käsikirjoitukset ovat löytyneet Kuolleenmeren kääröjen (200 eaa – 100 jaa) joukosta ja ne ovat säilyneet huonossa kunnossa käsikirjoituspalasina (Ks. luku 8.3. Qumran). Uuden testamentin varhaisimmat käsikirjoitukset ovat 100-luvulta jaa peräisin olevia papyruskatkelmia.

Suurin osa Raamatun käsikirjoituksista on peräisin keskiajalta. Käsikirjoitukset voidaan jakaa papyrus- ja pergamenttikäsikirjoituksiin. Tässä luvussa tutkimme papyruksia, varhaisimpia käsikirjoituksia.

Papyrus tehtiin kaislasta oli yleisin kirjoitusmateriaali Rooman valtakunnassa ajanlaskumme alun molemmin puolin. Papyrus oli materiaalina hyvin hauras, murentui käytössä, eikä kestänyt kosteutta ja oli epäkäytännöllinen kirjamuodossa. Siksipä kaikki säilyneet käsikirjoitukset ovatkin säilyneet hautautuneena paikoissa, joissa on äärimmäisen kuivaa – esimerkiksi Egyptissä (Wikipedia: ”Raamatun käsikirjoitukset”).

Ei siis ole mitenkään ihmeellistä, että näitä varhaisimpia papyruksia on niin vähän säilynyt, vaikka olemme jo todenneet, että tekstejä ja niiden kopioita tuotettiin valtavasti kristinuskon syntyvaiheissa.

Toisaalla Wikipediassa (”List of New Testament papyri”) löytyy virallinen rekisteröityjen papyrusten luettelo, tietoineen. Niistä käy ilmi, että varhaisia papyrusfragmentteja on luetteloitu yhteensä 140, vuonna 2019. Niistä yli 130 on UT:sta.

Varhaisin papyrus on ajoitettu paleografisesti eli käsialojen perusteella, mikä jättää aina vähintään 50 vuoden aikavälin. Se on ajoitettu aikaan 125–175 jaa. Tämä on P52 luettelossa ja sisältää pätkiä Joh.evank 18 luvusta. Tätä kutsutaan Rylandin papyrukseksi (Mäkipelto, Huotari 2023, s.35). Myös P103 ja P104 on ajoitettu 100-luvulle, ja sisältävät pätkiä Matt.evank. Ajoitus 200-luvulle onkin jo yleistä – niitä on luetteloitu jo kymmeniä.

P45 on yksi suurista papyruskokonaisuuksista ja sisältää 30 kokonaista papyruskääröä. Se sisältää osia kaikista evankeliumeista (Mk., Matt., Luuk. ja Joh.) sekä ja Apostolien teoista. Ajoitus on myös varhainen, 200-luvulle.

P46 on vielä suurempi kokonaisuus ja jopa 200-luvun alkupuolelta, sisältäen peräti 86 kokonaista papyrusta. Siinä on laajasti Paavalin kirjeitä ja myös niitä, joita pidettiin Paavalin kirjoittamina. Gal., Fil., Ef., Kol. kirjeet olivat kokonaisina säilyneet. 2.Kor. kirje oli kokonaan säilynyt ”sovintokirjeen” osalta, siis luvut 1–9. Muistamme luvusta 9.2., että Paavalin toinen kirje Korinttilaisille koostui todennäköisesti 2 erillisestä kirjeestä, Kyynelkirje (luvut 10–13) ja Sovintokirje (luvut 1–9). Tässä yksi vahva todiste siitä.

Edelleen tässä P46:ssa olivat vielä Room., 1.Kor., 1.Tess. ja Hepr. mukana vaikkakin vain pätkinä. Todennäköisesti papyruksia on tuhoutunut osittain ja siksi osia teksteistä puuttuu. Aidoista Paavalin kirjeistä ovat mukana kaikki paitsi kirje Filemonille. Lisäksi tässä on Paavalin nimissä kirjoitettuja kaksi, Ef. ja Kol. sekä vielä Hepr., jota alkuun pidettiin Paavalin kirjoittamana sitäkin, vaikka itse kirjeessä ei ole mainintaa tästä.

P47 on sekin laajahko kokonaisuus ja 200-luvulta, tosin vain 10, nekin fragmentteja. Siinä on Ilmestyskirjasta otteita. P66 on mainitsemisen arvoinen myös, ajoitus 200-luvun alkuun, ja sisältää laajasti Joh.evank. lukuja. P72, on ajoitettu 200–400 välille, sisältää kokonaan 1.&2. Piet. sekä Juud. kirjeet.

Vielä puuttuvista UT:n kirjeistäkin löytyy pieniä fragmentteja ja varhaisia, siis 200-luvulta:
Filem. (P87), 1.Joh.kirje (P9), Jaakob (P20, P23) ja Tiitus (P32), 1.Tim. (P133) ja 2.Tess. (P92).

Vasta 600–700 luvun ajoituksella löytyy puuttuvat tekstit, kuten 2.&3.Joh. ( P74). Mutta 2. Tim. kirjeestä ei löydy yhtään fragmenttiakaan. Lisään vielä, että kyllä myös 2.Kor:10–13 tekstistä, siitä kyynelkirjeestäkin löytyi fragmentteja.

Toki, kun tiedämme, miten helposti tuhoutuvia papyrukset olivat, ei puuttuvien tekstien osalta tästä voi tehdä mitään suuria johtopäätöksiä – ja vain yksi 2.Tim.kirje, siitä ei löytynyt yhtään fragmenttia. Kuitenkin tärkeimmistä teksteistä löytyi runsaasti papyruksia, mikä on loogista, koska niistä varmasti tehtiin suuri määrä kopioitakin.

Tässä olivat vain varhaisimmat luetteloidut papyrus käsikirjoitukset. Kaikkiaan on säilynyt n. 5 000 käsin kirjoitettua katkelmaa UT:sta (Kuula ym. 2008, s.186). Tuoreempi teos lisää katkelmien määräksi lähes 6 000 (Mäkipelto, Huotari 2023, s.35).

Mitä siis kaiken kaikkiaan voimme sanoa, kun etsimme historiallisia todisteita UT:n synnystä. Jos uskoo tieteelliseen tutkimukseen, ovat nämä papyruslöydöt tieteellisesti päteviä. Ne taas kertovat meille, että jo 100-luvulta on löytynyt todisteita UT:n teksteistä. Ja 200-luvulta on jo kymmeniä todisteita. Itse asiassa löytyi liki jokaisesta UT:n tekstistä todiste jo 200-luvulta. Tämä on jättimäinen vahvistus sille, että kristinusko oli laajeneva uskonto ensimmäisen kahden vuosisadan aikana, niin kuin on esitetty.

Myös UT:sta voi sanoa paljon näiden papyrus-löytöjen perusteella. Tärkeimmät tekstit, kuten 4 evankeliumia, Apt. ja Paavalin 7 aitoa kirjettä, kaikista löytyy jo 200-luvulle ajoitettuja todisteita. Kaikista muistakin (paitsi kolmesta – 2.&3.Joh. ja 2.Tim. ) löytyi todisteet samalta varhaiselta ajalta.

Muistetaan vielä, että UT:n tekstit kirjoitetiin aikavälillä n. 50–150 jaa, joten väliin jäävä aika on todella lyhyt. Mikään muu historiallinen todistusaineisto ei taida olla näin vahva. Historiallisesti ei liene syytä epäillä tapahtumien todenperäisyyttä. Se on sitten tietenkin eri asia, uskooko tärkeimpään viestiin, onko Jumala olemassa ja ottiko hän yhteyttä ihmisiin Jeesuksen Kristuksen kautta.

Lähdeluettelo

Kuula Kari, Nissinen Martti & Riekkinen WilleJohdatus RaamattuunKirjapaja, Helsinki 2008
Mäkipelto Ville, Huotari PaavoSensuroitu – Raamatun muutosten vaiettu historiaOtava, Keuruu 2023
WikipediaHakusanat: ”Raamatun käsikirjoitukset”, ”List of New Testament papyri”