10.4. Apostolisten isien tekstit

10.4. Apostolisten isien tekstit

Tässä käsittelemme arvostettuja tekstejä, joilla oli  tärkeä sija alkukirkossa, mutta jotka jäivät silti kaanonin ulkopuolelle. Tekstit katsotaan varhaisten kirkon johtajien kirjoittamiksi, ns. apostolisten isien. Apostolisiin isiin luetut henkilöt ovat hiukan vaihdelleet. Nämä tulevat esiin myös myöhemmässä kuvussa kirkkoisistä laajemmin. Apostolisten isien kirjat ovat joukko kirjoituksia ensimmäisen vuosisadan lopulta ja toisen vuosisadan alkupuolelta. Kuitenkaan kaikki heidän nimiinsä laitetut kirjoitukset eivät ole peräisin toiselta vuosisadalta. Toisaalta uudemmista löydöistä 1880-luvulla löydetty Didakhe on ajoitettu apostolisten isien aikaan. Merkittävimpinä apostolisiin isiin kuuluvat eräät alkukirkon ensimmäiset piispat. Heidän lisäkseen apostolisiin isiin kuuluu myös henkilöitä, joiden nimiä ei tiedetä, ainoastaan heidän kirjoituksensa ovat tunnettuja.

Alkukirkon piispat:

• Clemens, neljäs Rooman piispa eli paavi (k. 97) – hänen sanotaan nähneen siunatut apostolit (Pietarin ja Paavalin) ja keskustelleen heidän kanssaan.
• Ignatios, Antiokian piispa (k. 107) – tässä keskeisessä tehtävässä hän on saattanut hyvin tavata myös apostoleja. Yleisesti hyväksytyn perinteen mukaan hän oli evankelista Johanneksen oppilas.
• Polykarpos, Smyrnan piispa (n. 69/80–155/167) – perimätieto kertoo hänen henkilökohtaisista suhteistaan apostoleihin.
• Papias, Hierapoliin piispa
• Hermas (Hermaan Paimenen kirjoittaja) (tuntematon)
• Barnabaan kirjeen kirjoittaja (tuntematon)
• Didakheen kirjoittaja (tuntematon)
• Kodratos Ateenalainen, Ateenan piispa (myös usein: Kvadratus)

Apostolisten isien kirjoitukset ajoitetaan pääosin vuosisadan lopulle ja toisen vuosisadan alkupuolelle. Hyvä on huomata, että monet UT:n kaanoniinkin kuuluvat tekstit (n. 50–150 jaa) ovat samoihin aikoihin kirjoitettu.

Apostolisten isien tekstit ovat herättäneet taas kiinnostusta ja niistä on hiljattain tehty uusi käännös (Huttunen, ym. 2020). Samoin hiljattain ja aivan ensimmäinen laatuaan on 2021 julkaistu Johdatus Apostolisten isien kirjoituksiin (Huttunen, Tervahauta, 2021). Se on erinomainen tieteellinen johdanto näiden vanhojen tekstien lukemiseen, historiaan ja tulkintaan. Valtava tietomäärä, jota kristikunta on vuosisatoja jopa vuosituhansia kerännyt, tulee esiin tässä teoksessa. Ja nämä ovat silti kaanonin ulkopuolelle jääneitä tekstejä, vaikka olivatkin suosittuja varhaisten kristittyjen käsissä.

Tekstejä on 17 erillistä:  

• Ensimmäinen Clemensin kirje
• Toinen Clemensin kirje (apokryfinen, ei siis Clemensin kirjoittama, mutta silti varhainen)
• Seitsemän aitoa Ignatioksen lyhyttä kirjettä (kirjeiden pidemmät muodot ja muut kuin kyseiset seitsemän kirjettä on yleisesti tunnustettu pseudepigrafisiksi)
  • Ignatioksen kirje efesolaisille
  • Ignatioksen kirje filadelfialaisille
  • Ignatioksen kirje magnesialaisille
  • Ignatioksen kirje roomalaisille
  • Ignatioksen kirje smyrnalaisille
  • Ignatioksen kirje tralleslaisille
  • Ignatioksen kirje Polykarpokselle
• Polykarpoksen kirje filippiläisille
• Polykarpoksen marttyyrikuolema
• Didakhe eli 12 apostolien opetus
• Barnabaan kirje
• Hermaan Paimen
• Kirje Diognetokselle
• Papiaan kirjoitusten katkelmia, jotka ovat säilyneet muiden tekemissä lainauksissa
• Kodratos Ateenalaisen kirjoituksen lyhyt katkelma

Näissäkin teksteissä kahden kilpailevan paradigman keskustelu nousee vahvasti esiin – juutalaiskristillisyys vs. hellenistikristillisyys – esimerkiksi:

• Barnabaan kirje on juutalaisvastainen
• 1. Clemensin kirje on taas juutalaiskristillinen, ja VT:n arvostus on suuri, mutta Paavalin teologia ei ole esillä. Aejmelaeus sanoo, että on ”astuttu aimo askel takaisin juutalaiskristillisiin painotuksiin.” (Aejmelaeus, 2007, s. 407).
• Ignatios on puolestaan hyvin kriittinen suhtautumisessaan juutalaisiin. Hän vastusti VT:n merkityksen korostamista. ”Ei käy päinsä mainita Jeesusta Kristusta ja elää juutalaisuuden mukaan” Ignatios kirjoitti. (Aejmelaeus, 2007, s.417).

Aejmelaeus kertaa näiden 2 paradigman keskeiset kohdat uudestaan (sama, s.439–443). Irrottautuminen juutalaisuudesta oli vaikeaa, ja itse asiassa jälkiapostolisena aikana monessa valuttiin sinne takaisin. ”Laajentuessaan … kristinusko on alkanut yhä enemmän muistuttaa entistä äitiuskontoaan…” (sama, s.433). Monimuotoisuus oli siis tosiasia jo alkuseurakunnassa (Aejmelaeus, 2007, s.418).

Tärkeimmät tekstit  Aejmelaeuksen mielestä Apostoliset Isät kokoelmassa ovat 1. Clemensin kirje, Ignatioksen kirjeet (aitoja 7 kpl), ja Didakhe (12 apostolin opetus), niihin tutustumme tarkemmin Aejmelaeusta (2007) mukaillen:

1. Clemensin kirje

Clemens oli Rooman piispa, Pietarin kolmas seuraaja. Juutalaiskristityt olivat perustaneet Rooman seurakunnan, oliko siis juutalaiskristillinen painotus näistä taustoista syntynyt. Kirjeen ajoitus on 90-luvun puolivälin tienoilla.

Hän siteeraa paljon VT:a, siis Septuagintaa. VT:n arvostus on suurta, mutta teksti sisältää myös stoalaista väritystä ja hellenistisiä virikkeitä. Esim. Feeniks-linnun tarina on Clemensillä (1.Clem. 25).

Kirje kertoo Paavalin ja Pietarin kohtaloista, saivat surmansa keisari Neron vainoissa. Isot vainot alkoivat noin v. 64 Rooman palon jälkeen, Nero pisti palon kristittyjen syyksi. Nero kuoli v. 68. Tosin vainoja oli ollut jo aiemminkin, kun Korintissa oli jo Roomasta paenneita kristittyjä, kun Paavali meni sinne ensi kerran (ks. Apt.18:2, v. 50-51 jaa, Aejmelaeus, 2007, s.189-191).

Kirje oli Paavalin painotuksista ja ”Kristus-mystiikasta” siirtynyt moraalisen ryhdin korostamisen suuntaan (Aejmelaeus, 2007, s.408). Samalla tavalla takaisin kohti juutalaisuutta Clemens vei nostamalla jumalanpalvelusten oikean toimittamisen esiin ja palauttamalla VT:n temppelikultin säädökset uudestaan arvoon.  Edelleen Clemens nosti VT:n viranhaltijat uudelleen arvoonsa (papeille merkitys), samoin tiukan kirkollisen hierarkian (”apostolinen seuraanto”).

Ignatioksen kirjeet

Ignatios oli Syyrian Antiokian piispa, jonka seurakunnan aloittajina olivat hellenistikristityt. Kirjeiden painotukset ovat sen mukaiset. Kirjeet on ajoitettu 110-luvulle. Ignatios kirjoitti ne matkalta Roomaan marttyyrikuolemaan.

Kristologiassa hän on johannekselainen, Kristuksen Jumaluus oli selvää. Kolminaisuusoppi oli  jo myös kehittynyt.

Seurakunta-hierarkia ja piispan kunnioitus isoja teemoja. ”Älköön kukaan ilman piispaa toimittako mitään seurakunnallista toimitusta” (Aejmelaeus 2007, s.414). Järjestys oli: Piispat, presbyteerit (vanhimmat), diakonit, ja seurakuntalaiset. ”Ehtoollinen on pätevä vain silloin, kun piispa … johtaa sen viettoa.” (sama, s.415).  Ignatioksen omassa srk:ssa oli ollut ongelmia, siksikö hän näin voimakkaasti vaatii kuuliaisuutta? Virka korostuu, harhaoppiset huolena ja varoituksena (doketismi, tässä tapauksessa, kielsi Jumalan Pojan inhimillisyyden).

Ignatios oli kriittinen juutalaisuuteen ja kiisteli juutalaisia tapoja harrastavien kristittyjen kanssa.

Hän ei pitänyt VT:n tuomisesta kristilliseen oppiin, vaan vastusti sitä. Samansuuntaista kritiikkiä siis kuin oli myöhemmin Markionilla, joka hylkäsi koko VT:n pyhänä kirjana (tuomittiin harhaoppiseksi) (Aejmelaeus, 2007, s.416–417).

Didakhe

Tässä tuntemattoman kirjoittajan tekstissä, kirjoitettu noin v. 100. Tosin tutkijoiden aikajana on pitkä 50–150, johon ajoitusta on soviteltu (Huttunen, Tervahauta, 2021, s.141). Teemana oli kirkkojärjestys, ei niinkään teologisia ja uskonopillisia aineksia. Ohjeita kasteen toimittamisesta, paastosta, rukouksesta, ehtoollisesta (rippi), ja kuinka valitaan piispat ja diakonit. Antoi myös ohjeita, kuinka suhtautua kierteleviin apostoleihin ja profeettoihin.

Kaanoniin vai ei?

Kun pohdimme näiden tekstien arvoa, varhaisimmat säilyneet kokonaiset Raamatun koodeksit ovat valaisevia: Codex Sinaiticus, yhdessä Codex Vaticanuksen kanssa ovat maailman vanhimpina  pidettyjä Raamattuja. Koodekseista on oma lukunsa 11.2.

Codex Sinaiticus 300-luvulta sisälsi apostolisten isien kirjoituksista koko Barnabaan kirjeen sekä osan Hermaan paimenesta (Huttunen, Tervahauta, 2021, s.51–52). Räisänenkin totesi, että kesti vuosisatoja, ennen kuin mm. Ilm.kirja, Hepr.kirje ja 2 Piet.kirje hyväksyttiin, ja vastaavasti kesti vuosisatoja Barnabaan kirjeen ja Hermaan Paimenen ulos jääminen (Räisänen (4), 1989, s.37). 

Puolestaan kolmannessa vanhimpiin kuuluvassa Codex Aleksandrinus -koodeksissa 400-luvulta, Uudessa testamentissa on myös mukana kaksi Klemens Aleksandrialaisen kirjoittamaa kirjettä. Tämä Klemens ei ole Apostolisten isien listalla, vaan hän on elänyt myöhemmin 150–215 jaa, mutta kuului kirkkoisiin, tarkemmin Idän kirkon kirkkoisiin (ks. luku 11.4. Kirkkoisät).

Kaanon ei siis ollut tarkkarajainen useisiin vuosisatoihin. Olemme myös jo maininneet, kuinka vielä 1500-luvulla Lutherkin esitti kritiikkiä siirtämällä 4 UT:n teksteistä ensimmäisen saksankielisen UT:n loppuun apokryfisiksi, eli kaanonin ulkopuolelle. Hän arvosteli jyrkästi Jaakobin kirjettä,  Heprealaiskirjettä ja Juudaksen kirjettä. Ilmestyskirja oli ”tuskin lainkaan on kristillinen kirja”, sanoi Luther (Räisänen (3), 1984 s.150).

Lähestymme Raamattunäkemystä, joka ei ole tarkkarajainen, vaan ennemminkin kuvaan sitä Gaussin käyrällä: UT:n tekstit ja sitä lähellä olevat tekstit, niin ajallisesti kuin sisällöllisesti, ovat eri arvoisia. Tärkeimmät tekstit ovat aivan Gaussin käyrän huipulla ja sitten molempia laskevia sivuja täyttää laskevan arvostuksen tekstit. Pääsemme tähän viimeisessä osassa, jossa hahmotan Raamattunäkemyksen yhteenvetona (Osa 12, Luku 12.2. Uusi Testamentti).

Tämä luku on jälleen harmittavan lyhyt, mutta uudet 2020-luvun teokset on helppo hankkia ja tutustua tarkemmin näihin varhaisiin teksteihin: ”Apostoliset Isät – Kokoelma varhaiskristillisiä kirjoituksia” ja ”Johdatus Apostolisten isien kirjoituksiin”.

Lähdeluettelo

Aejmelaeus Lars	Kristinuskon Synty – Johdatus Uuden testamentin taustaan ja sanomaan	Kirjapaja, Helsinki 2007
Huttunen Niko, Salminen Joona, Tervahauta Ulla (toim.)	Apostoliset Isät – Kokoelma varhaiskristillisiä kirjoituksia	Suomen Teologinen Kirjallisuusseura, Vaasa 2020
Huttunen Niko, Tervahauta Ulla (toim.)	Johdatus Apostolisten isien kirjoituksiin	Suomen Eksegeettinen Seura, Helsinki 2021
Kuula Kari, Nissinen Martti & Riekkinen Wille	Johdatus Raamattuun	Kirjapaja, Helsinki 2008
Riekkinen Wille	Kirjain vai Henki	Teos, Helsinki 2023
Räisänen Heikki (3)	Raamattunäkemystä etsimässä	Gaudeamus, Helsinki 1984
Räisänen Heikki (4)	Tuhat ja yksi tulkintaa – Luova näkökulma Raamattuun	Yliopistopaino, Helsinki 1989
Räisänen Heikki (5)	Rosoinen Raamattu	WSOY, Helsinki 2006