11.2 Ensimmäiset koodeksit

Edellisen luvun papyrukset olivat kaislasta tehtyjä käärön muotoisia ja helposti tuhoutuvia käsikirjoituksia. Ne korvasi varsinkin 300-luvulta lähtien pergamentit, eläimen nahasta, erityisesti lampaan nahasta tehdyillä kirjan muotoon saaduilla pergamenttilaitoksilla, koodekseilla (Mäkipelto & Huotari, 2023, s.21, 34). Konstantinus Suuri, Rooman keisari teki kristinuskosta valtion uskonnon 300-luvulla ja tarve Raamatun tekstit sisältäville kirjoille suorastaan räjähti.

Vanhimmat säilyneet koodeksit ovatkin 300-luvulta ja 400-luvulta. Neljä vanhinta ja laajaa Raamatun koodeksia ovat:

Codex Vaticanus 300-luvulta, säilytettynä Vatikaanissa
Codex Sinaiticus 300-luvulta, säilytettynä Lontoossa (British Library)
Codex Aleksandrinus 400-luvulta säilytettynä Lontoossa (British Library)
Codex Bezae 400-luvulta säilytettynä Cambridgessa

(Mäkipelto & Huotari, 2023, s.34, 124, 126, 176, Kiilunen & Huhtala, 2008, s.23).

Wikipediasta löytyy myös laaja lista ns. Unsiaaleista (suurilla kirjaimilla yhteen kirjoitettua tekstiä), jollaista sen ajan teksti usein oli (List of NT Uncials). Niitä on numeroitu 324 erillistä, jotkut suuria kokonaisuuksia, muutama koko Raamattukin, ja suuri osa pienempiä käsikirjoituskappaleita. Listan kärjessä ovat juuri edellä mainitut sekä Codex Ephraem 400-luv. (säil. Pariisissa). Suuri osa, lähes kaikki näistä koodekseista on ajoitettu 400–900-luvuille.

Kreikankielisiä käsikirjoituksia UT:sta on lähes 6 000 (Mäkipelto & Huotari, 2023, s.35), ja se kertoo UT:n valtavasta suosiosta ja käytöstä. Mutta se on osoittanut myös sen, että tekstit ovat muuttuneet, kun vertailussa on huomattu eroja samojen tekstien eri versioiden välillä. Suurin osa muutoksista on vain pieniä kirjoitusvirheitä, nämähän olivat käsin kirjoitettuja kopioita. Mutta myös suurempia eroja löytyy, tekstiä on haluttu korjata ja muuttaa. Mäkipelto & Huotari esittelee muutoksien syitä: tahattomat virheet, tarkoitukselliset lisäykset, poistot ja tekstien siirrot (sama, s.40–52). Lisäys tehtiin esim. käsikirjoituksen marginaaliin, joka seuraavissa kopioissa siirtyi itse tekstiin.

UT:n tällaisia kohtia löytää nykyään uusista käännöksistä, kuten Kirkkoraamattu 1992 ja UT2020, jotka viittaavat tekstien eroavaisuuksiin hakasulkein, alaviittein tms. tavoin. Esimerkkejä:

Apt. 8:37 puuttuu vanhimmista käsikirjoituksista (Mäkipelto & Huotari, 2023, s.45). Lisäyksellä on haluttu korostaa, että usko tarvitaan ennen kastetta.
1.Kor.14:34–35 löytyy eri kohdista tekstiä, mikä viittaa siihen, että se on myöhempi lisäys (sama, s. 50). Olen viitannut tähän jo aikaisemmin, siinä Paavalin tekstiin on laitettu naiset hiljentävä lisäys (ks. Luku 9.3.).
Edelleen Mark.evank. loppu Mk.16:9–20 on yksi kolmesta erilaisesta lopetuksesta. Varhaisin versio loppuu jakeeseen 8. Loput 2 eri versiota ovat myöhempiä lisäyksiä (sama, s.118–119).
Joh.evank. viimeinen luku 21 näyttää myös myöhemmältä lisäykseltä (sama, s.116–117).
Pietarin käynti haudalla ja käärinliinojen näkeminen, Luuk.24:12 uupuu useista käsikirjoituksista. Lisäyksellä pyrittiin ehkä korostamaan, että Jeesus nousi ruumiineen päivineen (sama, s. 120, 128).
Vielä Joh.7:53-8:11, uupuu varhaisimmista käsikirjoituksista (sama, s.121).

Eri koodeksien välillä on opilliseksi ymmärrettäviä eroja. ”Oikea” oppi ehkä korjattiin teksteihinkin. Lisää esimerkkejä:

Luuk.3:21–22 ”Taivaasta kuului ääni: Sinä olet minun Poikani. Tänään minä synnytin sinut”. Tämä löytyy Codex Bezae-käsikirjoituksesta, ja tukee adoptionistien uskomusta (ks. 9.11. kristologian eri versioista). Toinen versio on ”sinuun minä olen mieltynyt”, joka poistaa opillisen ongelman (sama s.124–125).
Joh.1:18 sisältää kaksi versiota: ”ainoa poika” ja ”ainoa Jumala”. Varhaisempi on luultavasti ”ainoa poika”. Toinen versio pyrki selventämään Jeesuksen Jumaluutta (sama, s.125).
Joh.19:40 Codex Aleksandrinus kertoo, että ”miehet ottivat Jumalan ruumiin”, ei Jeesuksen ruumista (sama, s.126).
Luuk.22:41–44, kohdasta puuttui Jeesuksen kärsimystä kuvaava tuska ja veren hikoileminen (j.43–44). Tämä lisättiin doketismin kumoamiseksi, ettei Jeesus olisi ollut aito ihminen (sama s.126–127).

Myös koodeksien ja käsikirjoitusten eroavaisuuksien kertoma viesti on sama kuin moni muu tämän tutkimuksen löytö: Raamatun tekstien moninaisuus, rosoisuus ja moniäänisyys tulee esiin.

Aikaisemmin tutkimuksessa etsittiin alkuperäistä tekstimuotoa. Nyt ylipäätään alkuperäisen tekstin ajatus on ongelmallinen, kun tekstien synty itsessään oli monivaiheinen ja aina on ollut useita tekstiversioita liikkeellä (Mäkipelto & Huotari, 2023, s.208–209).

Historiallisesti kuitenkin syntyy vahva jatkumo varhaisesta kristillisyydestä ja UT:n tekstien olemassa olosta. Tieteellinen tutkimus on maailmalaajuista, korkeatasoista ja luotettavaa myös teologian alalla. Tietoa on kumuloitunut käsittämätön määrä parin vuosituhannen aikana, ja nykyteknologian ansiosta se on helposti kaikkien tutkijoiden ja asiasta kiinnostuneiden saatavilla. Tästä syystä on mahdollista, että nykyään tiedetään asioita jopa paremmin, kuin lähes aikalaiset, jotka päättelivät asioita sata tai pari sataa vuotta tapahtumien jälkeen.

Lähdeluettelo

Kiilunen Jarmo, Huhtala Aarne (toim.)	Urhea Judit, Viisas Sirak	Kirjapaja, Helsinki 2008
Kuula Kari, Nissinen Martti & Riekkinen Wille	Johdatus Raamattuun	Kirjapaja, Helsinki 2008
Mäkipelto Ville, Huotari Paavo	Sensuroitu – Raamatun muutosten vaiettu historia	Otava, Keuruu 2023
Wikipedia	Hakusanat: List of New Testament Uncials, Raamatun käsikirjoitukset

paluu

seuraava