10.2. Ulkopuolelle jätetyt tekstit
Käsittelimme jo kaanonin ulkopuolelle jääneitä evankeliumeja, luvuissa 9.6. ja 9.7. Nyt tutkimme vielä muita ulkopuolelle jääneitä tekstejä. Niitäkin on paljon, vielä enemmän kuin ne 40 evankeliumin nimellä kulkenutta tekstiä.
Olemme jo törmänneet erilaisiin vaikeisiin termeihin, kuten apokryfinen teksti. Sana apokryfinen on harhaanjohtava. Se tarkoittaa ”salattua”. Tämä nimitys annettiin Vanhan Testamentin sellaisille teksteille (ja nimityksen antoi Luther), joita ei pidetty samanarvoisina Raamatun muiden kirjojen kanssa, mutta jotka silti olivat hyviä ja hyödyllisiä lukea. Sitten kristikunnan välirikon seurauksena reformaatiossa termi sai kielteisiä sävyjä. Katolinen kirkko käyttääkin termiä ”deuterokanoniset” (toiseen kaanoniin kuuluvat) kirjat, joka on neutraali ilmaus.
UT:n kohdalla tämä on ehkä vieläkin harhaanjohtavampaa. Termiä apokryfiset kirjat käytetään, vaikka niillä ei ole minkäänlaista asemaa kirkkojen elämässä. Eivät ne silti täysin hyödyttömiä ja harhaoppisia ole olleet, mutta hyvin kirjavia. Edelleen käytetään termiä ”pseudepigrafit”, eli väärällä (tai toisen) nimellä kirjoitetut tekstit. Näitä toisen nimissä laadittuja tekstejä on näet kaikissa luokissa, niin kaanoniin kuuluvissa kuin muissakin. Edellistä termiä parempi on ”pseudonyyminen” eli peitenimellä (tai toisen nimellä) kirjoitettu teksti. Se on yleistä, myös UT:n osalta, sekä kaanoniin kuuluvissa, että sen ulkopuolelle jääneissä teksteissä. Esim. Paavalin nimiin laitettuja kirjeitä on UT:ssa 6. kuten luku 9.3. esitti. Ja kuten pian huomaamme, pseudonyymisiä tekstejä on runsaasti juuri UT:n ulkopuolisissa teksteissä.
Tässä luvussa pyrin hahmottamaan kaikkea UT:n ympärillä syntynyttä kirjallisuutta, joita voi kutsua apokryfisiksi. Lähtökohta on samat 4 lähdettä, joita käytin luvussa 9.6. ulkopuolisista evankeliumeista. Niitä vertailemalla saa jonkinlaisen käsityksen kokonaisuudesta.
- Heikki Räisänen pyrki pääteoksessaan ”The Rise of Christian Beliefs” käsittelemään kaikkia olemassa olevia lähteitä kahdelta ensimmäiseltä vuosisadalta jaa (Räisänen (1), 2010, s.xxi-xxii ja 468–474). Näin hän vahvistaa myös elämänkerrassaan (Räisänen (6), 2014). Arviolta Räisäsellä on ollut käytössä n. 140 lähdettä, UT:n lisäksi.
- Wikipedian luettelo UT:n apokryfisistä kirjoista hakusanalla ”evankeliumit” antoi 19 UT:n ulkopuolista evankeliumia. ”Apokryfiset kirjat”-hakusanalla löytyi laaja joukko lisää tekstejä (81 kpl), ja ”evankeliumi”-nimellä löytyi yhteensä noin 40 eri teosta.
- Kolmas lähde on Nag Hammadin löytö. Nag Hammadin löydös sisältää 52 kirjoitusta (Dunderberg & Marjanen, 2006, s.444–446), ja erillisiä tekstejä on 46 kpl. Kun vertasin näitä Wikipedian luetteloon, puuttui sieltä peräti 20 tekstiä, jotka ovat Nag Hammadin löydössä.
- Vielä on kirja ”Apostoliset Isät”, jossa on varhaiskristillisiä tekstejä. Kun vertasin Apostoliset Isät teoksen 17 erillistä tekstiä, tuli lisää uusia tekstejä (Huttunen, Salminen & Tervahauta, 2020). Nimittäin näistä 9 tekstiä puuttui Wikipedian listalta.
Räisäsen lista on selvästi laajin, ja tutkijan ominaisuudessa kertonut käyttäneensä kaikkia tunnettuja ja säilyneitä lähteitä. Kovin helppoa ei ole tehdä tätä laskutoimitusta, kun valmista listaa ei hänen kirjoissaan ole, mutta arviolta Räisäsellä on ollut käytössä n. 140 lähdettä, UT:n lisäksi. Hänen rajauksensa on kuitenkin erilainen kuin jossain toisaalla: Hän on ensinnäkin ottanut mukaan vain tunnettuja lähteitä (tuntemattomia, joista ei ole säilynyt tekstiä, niitä ei ole mukana, tällaisia esim. nimeltä mainitut tekstit, joihin joku muu aikalainen viittaa). Toiseksi Räisänen ottaa mukaan myös juutalaisia lähteitä, joita myös syntyi kahden ensimmäisen vuosisadan aikana, mutta eivät ole kristillisiä vaan lähempänä VT:n tekstejä. Edelleen ajoitus on ilmeisen keskeinen Räisäsellä. Jos joku teksti on ajoitettu selvästi 200-luvulle tai sen jälkeen, hän ei ole käyttänyt näitä (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta). Hän myös mainitsee, että tutkijat arvioivat jopa yli 85 % teksteistä kadonneen kahdelta ensimmäiseltä vuosisadalta (Räisänen (1), 2010, s.5).
Vertailun vuoksi hahmotan vielä, paljonko eri tekstejä löytyy kolmen muun lähteen perusteella. Oletus on, että tullaan lähelle Räisäsen lukua 140 eri tekstistä. Wikipedian hakusanalla löytyi 81 apokryfistä kirjoitusta muita kuin evankeliumiksi nimettyjä. Tässä listassa on kuitenkin paljon nimiä, joista tekstiä ei ole olemassa. On vain jostain löytynyt varhainen maininta sellaisen olemassaolosta. Esimerkeiksi sopii mm. Paavalin 3. kirje Korinttilaisille, Korinttilaisten kirje Paavalille ja Paavalin kirje Laodikealaisille, jotka kaikki mainitaan UT:n kirjeissä (kirjeet korinttilaisille: 1 Kor.5:9–10 sanoo, että ”Sanoin kirjeessäni teille, että…”. Paavali siis oli kirjoittanut kirjeen jo ennen UT:n ensimmäistä kirjettä korinttilaisille. Samoin 1. Kor.7:1 sanoo: ”Otan nyt puheeksi asian, josta kirjoititte.” Myös korinttilaiset olivat siis kirjoittaneet Paavalille). Näitä tekstejä ei ole säilynyt. Karkea arvio siis on, että korkeintaan 75 kirjoitusta näistä voi olla tekstejä, eikä vain pelkkä tekstin nimi.
Wikipedian tiedot eivät ole tarkkoja eivätkä millään tietyllä tavalla loogisia. Ne eivät tee eroa sille, onko teksti olemassa vai ei. Kolmas ja neljäs lähde ovat Nag Hammadin löytö (ks. luku 10.3.) sekä kirja ”Apostoliset Isät” (ks. luku 10.4.), jossa on varhaiskristillisiä tekstejä. Löytyykö näissä muualla mainitsemattomia tekstejä? Wikipedian luettelosta puuttui peräti 20 tekstiä, jotka ovat Nag Hammadin löydössä. Apostoliset Isät-teoksen 17 erillisestä tekstistä 9 tekstiä puuttui Wikipedian listalta.
Tästä varovainen arvio on, että UT:n ulkopuolisia tekstejä olisi 75+20+9 = 104 tekstiä, jotka ovat säilyneet. Tähän voi lisätä säilyneitä evankeliumeja 15 tekstiä, joten yhteensä ollaan 119 tekstissä. Jos kaikki vain nimetytkin, mutta ei säilyneet olisi kelpuutettu tulisi määräksi noin 150 tekstiä. Luvut osuvat lähelle Räisäsen tekstimäärää, kun otamme huomioon hiukan erilaiset kriteerit tekstivalinnassa.
Jos on säilynyt vain 15 % kirjoitetuista, kuten tutkijat olettavat Räisäsen mukaan, niin olisi kirjoituksia ollut olemassa noin 800, valtaosa täysin tuntemattomia. Päättelemme siis, että UT:n ulkopuolelle on jäänyt huomattava määrä kirjoituksia.
Tässä alla on suppeampi lista (Räisänen (2), 2011), josta saa vähän kuvaa, millaisia tekstejä on olemassa. Tässä on mukana myös VT:iin sisältyviä tekstejä ja tekstikokonaisuuksia, ei vain yksittäisiä tekstejä, mutta lista antaa kuvaa.
1. Apol. Justinos, Ensimmäinen Apologia
Apost. op. Kahdentoista apostolin opetus
2. Bar. Toinen Barukin kirja
Barn. Barnabaan kirje
Dial. Justinos, Dialogi
Diogn. Kirje Diognetokselle
Fil. ev. Filippuksen evankeliumi
Hen. Ensimmäinen Henokin kirja
Ign., Ef. Ignatios, Kirje efesolaisille
Ign., Filad. Ignatios, Kirje filadelfialaisille
Ign., Magn. Ignatios, Kirje magnesialaisille
Ign., Room. Ignatios, Kirje roomalaisille
Ign., Smyrn. Ignatios, Kirje smyrnalaisille
Jes. taiv. Jesajan taivaaseenastuminen
Joh. sal. Johanneksen salainen kirja
Kesk. Vap. Keskusteluja Vapahtajan kanssa
1. Klem. Ensimmäinen Klemensin kirje
2. Klem. Toinen Klemensin kirje
Klemens Aleks. Klemens Aleksandrialainen
Kolm. tutk. Kolmiosainen tutkielma
1. Makk. Ensimmäinen makkabilaiskirja
2. Makk. Toinen makkabilaiskirja
4. Makk. Neljäs makkabilaiskirja
Mar. ev. Marian evankeliumi
NHKV Nag Hammadin kätketty viisaus
Piet. ev. Pietarin evankeliumi
Piet. Fil. Pietarin kirje Filippukselle
Piet. ilm. Pietarin ilmestys
Pol. Fil. Polykarpoksen kirje filippiläisille
Pol. Mart. Polykarpoksen marttyyrio
Ps.-Klem. Pseudoklemensiläinen romaani
Q Q-evankeliumi (Q-lähde, Logia-lähde)
1 QH Qumranin Hymnien kirja
1 QM Qumranin Sotakäärö
1 QS Qumranin Yhdyskuntasääntö
11 QMelch Qumran, Melkisedek
Riemuv. kirja Riemuvuosien kirja
Sal. oodit Salomon oodit
Sal.ps. Salomon psalmit
Siir. Siirakin kirja
Tot. ev. Totuuden evankeliumi
Tulk. tied. Tulkinta tiedosta
Tuom. ev. Tuomaan evankeliumi
Tutk. ylösn. Tutkielma ylösnousemuksesta
Vert. Hermas, Vertaukset
Viis. Viisauden kirja (Salomon viisaus)
Olen jo todennut, että tekstien runsaus ei ole ongelma. Jeesuksen merkitys oli suuri ja tekstejä tuotettiin runsaasti. Kuten jo todettu, apokryfinen kirjoitus on terminä helposti harhaan johtava. ”Salattu” antaa väärän kuvan. Ei näitä ole salattu, niistä monet eivät vain koskaan saaneet arvostettua asemaa. Tällöin myös on luonnollista, ettei niistä monetkaan ole säilyneet tai vain yksi käsikirjoitus, usein koptinkielinen, Egyptin kuivien olosuhteiden ansiosta säilynyt (kuten Nag Hammadin löytö). Voi sanoa, että suosio tekstin kirjoituksen aikoina poiki kopioita tekstistä ja niitä on myös säilynyt enemmän tähän aikaan. Toisaalta pitää myös sanoa, että harhaoppisiksi julistetut kirjoitukset saivat usein huonoa kohtelua, niitä pyrittiin jopa tuhoamaan. Onneksi on nämäkin edes säilyneet ja nyt tutkittavissa ja vertailtavissa. Salaisuuden verho pyyhkiytyy pois.
Lähdeluettelo
| Dunderberg Ismo & Marjanen Antti (toim.) | Nag Hammadin Kätketty Viisaus | WSOY, Helsinki 2006 |
| Huttunen Niko, Salminen Joona & Tervahauta Ulla (toim.) | Apostoliset Isät – Kokoelma varhaiskristillisiä kirjoituksia | Suomen Teologinen Kirjallisuuden seura, Vaasa 2020 |
| Räisänen Heikki (1) | The Rise of Christian Beliefs | Forest Press, Minneapolis 2010 |
| Räisänen Heikki (2) | Mitä Varhaiset Kristityt Uskoivat | WSOY, Helsinki 2011 |
| Räisänen Heikki (6) | Taistelua ja Tulkintaa | Kirjapaja, Helsinki 2014 |
| Wikipedia | Hakusanat: ”Evankeliumit”, ”apokryfiset kirjat” |