9.6. Evankeliumeja oli paljon

2000-luvullakin keskustelu Raamatun ympärillä käy vahvana. Ei vähiten siksi, että uusia merkittäviä arkeologisia löytöjä on tehty viimeisten vuosikymmenien aikana ja kadoksissa olleita tekstejä on löytynyt. Myös runsaasti sellaisia tekstejä, joita olisi voinut pitää Uuden testamentin arvoisina.

Eniten huomiota ja hämmennystä UT:n ulkopuolisista teksteistä ovat synnyttäneet ”evankeliumi”-nimellä kirjoitetut varhaiset tekstit. Tässä käsittelen UT:n ulkopuoliset evankeliumit, ja myöhemmin (luku 10.4.) laajemmin kaikkea UT:n ympärillä syntynyttä kirjallisuutta, joita voi kutsua apokryfisiksi.

Kun Uusi Testamentti otetaan käsittelyyn, jopa tietoon vakavastikin suhtautuvia kirjoittajia houkuttaa erilaiset salaliittoteorioiden tasoiset väittämät. Yksi tällainen on Markus Leikolan 1100-sivuinen kirja ”Teidän edestänne annettu”. Siinä Jeesus esiintyykin simpanssin ”asussa”, ja seikkailee läpi maailman historian. Kirjan yksi pääväittämä on, että yksi vanhimmista, Codex Grandium (kadonnut kirjan muotoinen käsikirjoitus eli koodeksi Raamatusta) sisälsi eri evankeliumit kuin Uusi Testamentti. Ne olivat: Johanneksen, Tuomaan, Marian ja Totuuden evankeliumit. (kirja mm. s. 715). Siis vain Johannes oli sama kuin oikeassa UT:ssa. Väitettä ei voi todentaa, sillä tämä Codex Grandium ei ole säilynyt. Entä mitä nämä toiset evankeliumit oikein ovat? Ovatko ne oikeasti olemassa?

Tietenkin romaanin muodossa voi pistää mitä tahansa ”potaskaa” paperille, eihän mielikuvituksen käyttö ole kielletty. Se vain on ongelma, että muuten niin ”uskottava” ja valtavan tietomäärän sisältävä kirja sekoittaessaan faktaa ja fiktiota, aiheuttaa lukijalla näköharhan. Hän ei pysty erottamaan faktaa ja fiktiota toisistaan. Niinpä fiktio nousee faktan asemaan. Ehkä Leikola on tähän pyrkinytkin.

Selvitämme tässä, millaisia UT:n ulkopuolisia evankeliumeja on ollut, mitä niistä on säilynyt, miten niitä arvioidaan ja kuinka paljon niitä on saatavilla suomeksi. Ovatko ne jotain ”salaisia” ja piiloteltuja tekstejä, jotka ovat vahingollisia Uuden Testamentin teksteille?

Jotta saataisiin mahdollisimman kattavasti tekstejä, edes nimettyjä sellaisia, olen ottanut vertailuun neljä eri lähdettä:

Heikki Räisänen pyrki pääteoksessaan ”The Rise of Christian Beliefs” käsittelemään kaikkia olemassa olevia lähteitä kahdelta ensimmäiseltä vuosisadalta jaa (Räisänen (1), 2010, s.xxi-xxii ja 468–474). Näin hän vahvistaa myös elämänkerrassaan (Räisänen (6), 2014). Arviolta Räisäsellä on ollut käytössä n. 140 lähdettä, UT:n lisäksi.
Toinen lähde, johon vertaamme ensimmäistä on Wikipedian luettelo UT:n apokryfisistä kirjoista. Hakusanalla ”evankeliumit” löytyi 19 UT:n ulkopuolista evankeliumia. Niistä monet ovat kadonneet, eikä tekstien sisältöä tunneta. ”Apokryfiset kirjat”-hakusanalla löytyi laaja joukko lisää tekstejä. ”Evankeliumi”-nimellä löytyi myös paljon lisää ja näin löytyi yhteensä noin 40 eri teosta, laskutavasta riippuen. Näistä monet eivät kestä tarkempaa tarkastelua, ja useat ovat täysin tuntemattomia, niistä ei ole säilynyt mitään, edes katkelmia todisteeksi. Monista on sitten säilynyt vain katkelmia. Näistä monien ajoitus on myös selvästi 200-luvulla tai myöhemmin.
Kolmas lähde on Nag Hammadin löytö. Nag Hammadin löydös sisältää 52 kirjoitusta (Dunderberg & Marjanen, 2006, s.444–446). Niistä 6 näyttää olevan samoja tekstejä, joten yhteensä erillisiä tekstejä on 46 kpl. Kun vertasin näitä Wikipedian luetteloon, puuttui sieltä peräti 20 tekstiä, jotka ovat Nag Hammadin löydössä. Kaikki löydön tekstithän eivät olleet hyvässä kunnossa, mutta ne on nimetty.
Vielä on kirja ”Apostoliset Isät”, jossa on varhaiskristillisiä tekstejä. Kun vertasin Apostoliset Isät-teoksen 17 erillistä tekstiä, tuli lisää uusia tekstejä (Huttunen, Salminen & Tervahauta, 2020). Nimittäin näistä 9 tekstiä puuttui Wikipedian listalta.

Teen tästä varovaisia arvioita, paljonko UT:n ulkopuolisia tekstejä on ollut ja on vielä olemassa – muitakin kuin evankeliumi-nimisiä. Tämä arvio on suuntaa antava. Seuraavat löydöt on kirjattu:

Löytyi 40 teosta evankeliumi -nimellä.
Niistä jotkut ovat kateissa, eivät ole säilyneet eikä siis tutkittavissa. Tarkempi selvitys antaa säilyneiden tekstien luvuksi vain noin 15 (ks. myöh. esitys evankeliumeista).
Edelleen löytyi 81 muuta apokryfistä tekstiä/nimeä ja siihen 9 +20 tekstiä kolmannen ja neljännen lähteen perusteella, siis yhteensä 110 nimeä/tekstiä.
Näistä vähintään 6 on vain nimiä, eikä tekstiä ole säilynyt. Todennäköisesti tämä on vielä useamman kohdalla totta, mutta Wikipedian artikkeli ei ollut kiinnostunut tekstien olemassaolosta.

Tästä voimme arvioida että:

Vähintään nimi tiedossa löytyy noin 150 apokryfista kirjoitusta
Säilyneitä tekstejä on noin 75+9+20 = 104 + 15 evankeliumi-nimistä, siis maksimissaan yht. 119.

Päättelemme siis, että UT:n ulkopuolelle on jäänyt huomattava määrä kirjoituksia. Selvittelemme tarkemmin muita kuin evankeliumeja, myöhemmin. Onko tekstien suuri määrä ongelma? Siihen haemme vastausta myöhemmin. Usein kuulee väitteen, että Jeesuksesta ei ole juuri muuta kirjallista tietoa, kuin UT:n kirjeet. Nyt näyttää aivan päin vastaiselta, kirjoituksia on valtavasti. Toki tiedän, että haluttaisiin myös ei-kristillisiä tekstejä, sellaisilta kuten Filon (Philo), Josephus ja Tacitus (jotka olivat esillä luvussa 9.1.). Mutta myös näissä esiin kaivetuissa apokryfisissä kirjoituksissa on ei-kristillisiä tekstejä, ainakin kilpailevia tekstejä, kuten gnostilaiset kirjoitukset.

Evankeliumit UT:n ulkopuolella

Jo aiemmin on mainittu Q-lähde. Sitä voi pitää yhtenä evankeliumina. Se ei ole säilynyt, mutta se on rekonstruoitu käyttäen Luukkaan ja Matteuksen evankeliumeja, joissa hyvin samat Jeesuksen puheet esiintyvät lähes samanlaisina mutta eri järjestyksessä. Suomenkielisenä tämä Q-evankeliumi löytyy netistä (Esim. Molari 2005).

Hyvin tunnettujen UT:n ulkopuolelle jääneiden evankeliumien lisäksi löytyy suuri määrä nimiä ja/tai tekstejä, joita pyrimme tässä hahmottamaan kokonaiskuvan luomiseksi.

Wikipedian mukaan muita evankeliumeja oli runsaasti (Ks. Wikipedia: ”evankeliumit” ja ”apokryfiset kirjat”):
”Kanonisten evankeliumien lisäksi kirjoitettiin useita muita evankeliumeja, joita ei kaanonia muodostettaessa hyväksytty osaksi sitä. Ne kuuluvat Uuden testamentin apokryfisiin kirjoihin. Apokryfiset kirjat ovat myöhemmin kirjoitettuja eikä niillä ole nykyisen eksegeettisen tutkimuksen mukaan juurikaan historiallista arvoa Jeesuksen elämän kuvaajana.
Jotkut näistä evankeliumeista ovat hyvin samantyylisiä kuin kanoniset evankeliumit, ja niistä tunnetuin, Tuomaan evankeliumi, sisältää lähinnä kokoelman Jeesuksen opetuksia, joista osa tunnetaan muutenkin. Osa puolestaan on sävyltään gnostilaisia, ja sisältävät hyvin erilaisen, myöhemmin harhaopiksi tuomitun kuvan Jeesuksesta ja hänen opetuksistaan. Osa apokryfisistä evankeliumeista on puolestaan kirjoitettu niin kauan Jeesuksen ja hänet tunteneiden ihmisten elämän jälkeen, että ne sisältävät liian ilmiselviä legendoja ja liioitteluja, ja siksi jätettiin pois kirkolliskokouksissa.
Apokryfisiä evankeliumeja ovat muun muassa:
• Juudaksen evankeliumi
• Egyptiläisten evankeliumi
• Filippuksen evankeliumi
• Marian evankeliumi
• Nikodeemuksen evankeliumi
• Pietarin evankeliumi
• Tuomaan evankeliumi
Lapsuusevankeliumit:
Kanonisten evankeliumien antamat vähäiset tiedot Jeesuksen lapsuudesta johtivat varhaiskristittyjen keskuudessa uteliaisuuteen koskien Jeesuksen varhaisia vuosia. Tämä synnytti laajan ns. lapsuusevankeliumien tyylilajin, joita kirjoitettiin toiselta vuosisadalta alkaen. Niitä ei ole koskaan hyväksytty Raamatun kirjojen kaanoniin, mutta niiden lukumäärä kertoo niiden suosiosta:
• Arabialainen lapsuusevankeliumi
• Jaakobin (proto)evankeliumi (Protevangelium Iakobi)
• Johannes Kastajan elämä
• Pseudo-Matteuksen evankeliumi (Pseudo-Matthaei Evangelium)
• Puuseppä Joosefin evankeliumi / Kertomus rakentaja Joosefista
• Tuomaan lapsuusevankeliumi (Evangelium Thomae)
Kilpailevat versiot kanonisista evankeliumeista:
Varhaiskristillisinä aikoina oli liikkeellä useita vaihtoehtoisia versioita muista evankeliumeista. Ne esittivät usein olevansa alkuperäinen versio tai oikeellisempi versio, jossa muiden lisäykset ja poisjätöt on korjattu. Evankeliumien yksityiskohdista on säilynyt tietoja ainoastaan harhaoppien vastustajien kirjoituksissa, jotka tuomitsivat kaikki nämä versiot. Näin ei voida olla varmoja, kuinka erilaisia evankeliumit olivat. Näihin kirjoituksiin kuuluvat:
• Appellesin evankeliumi (Appelles)
• Bardesaneen evankeliumi (Bardesanes)
• Basilideen evankeliumi (Basilides)
• Kerinthoksen evankeliumi (Kerinthos)
• Manin evankeliumi (Mani)
• Markionin evankeliumi (Markion, versio Luukkaan evankeliumista, jota Markion väitti alkuperäisemmäksi).”

Wikipedian hakusanalla ”Apokryfiset kirjat”, löytyy vielä runsaasti lisää niin ”evankeliumin” nimellä kuin muitakin Uuden Testamentin ulkopuolisia kirjoituksia.
Kun edellisessä lainauksessa on mainittu 19 teosta, joilla on evankeliumi-nimi, niin apokryfisistä kirjoista löytyy vielä 9 lisää, ja sitten täysin tuntemattomia ja/tai kadonneita teoksia vielä 10 lisää. Seuraavia tekstejä mainitaan:

Ne 9, jotka mainitaan:

Barnabaan evankeliumi,
Bartolomeuksen evankeliumi,
Ebioniittien evankeliumi,
Gamalielin evankeliumi,
Heprealaisevankeliumi,
Lapsuuden evankeliumi,
Markuksen salainen evankeliumi,
Nasaretilaisen evankeliumi,
Totuuden evankeliumi.

Sitten viimeiset 10 (tai 12), jotka kadonneita tai tuntemattomia:

Egertonin evankeliumi,
Jeesuksen vaimon evankeliumi,
Oksyrhynkhoksen evankeliumi,
Tuntematon Berliinin evankeliumi (Vapahtajan evank.),
Andreaan evankeliumi,
Mattiaan evankeliumi,
Neljän taivaallisen valtakunnan evankeliumi,
Täydellisyyden evankeliumi,
Eevan evankeliumi (mahd. sama kuin Täydellisyyden evankeliumi),
Kahdentoista evankeliumi,
Taddeuksen evankeliumi (mahd. sama kuin Juudaksen evankeliumi) ja
Seitsemänkymmenen evankeliumi.

Erilaisten ja hyvin eri tasoisten evankeliumien lukumäärä on jo niin suuri, ettei ole järkevää pyrkiä saamaan tarkkaa lukumäärää. Lisäksi tiedoissa on epävarmuutta ja aukkoja. Mutta tässä esitetyn perusteella ”Evankeliumi”-nimellä on lueteltu yhteensä noin 40 eri teosta. Näistä monet eivät kestä tarkempaa tarkastelua, ja useat ovat täysin tuntemattomia, niistä ei ole jäänyt mitään, ei edes katkelmia todisteeksi. Monista on sitten vain katkelmia säilynyt. Siis järkevä reitti selvitellä UT:n ulkopuolisia evankeliumeja on keskittyä vakavasti otettaviin teksteihin.

Valitessamme vakavasti otettavia tekstejä, seuloin ne seuraavin kriteerein:
a. Teksti säilynyt (ainakin pääosin),
b. teksti ajoitettu kahdelle ensimmäiselle vuosisadalle ja
c. tutkijat pitävät tekstiä merkittävänä.

Näillä kriteereillä seuraavat valikoituvat tarkempaan analyysiin:

Marian evankeliumi,
Tuomaan evankeliumi,
Juudaksen evankeliumi,
Totuuden evankeliumi,
Filippuksen evankeliumi,
Egyptiläisten evankeliumi.

Näistä Marian ja Juudaksen evankeliumi eivät ole Nag Hammadin käsikirjoituksissa, muut ovat. Heikki Räisänen siteeraa kirjassaan lisäksi seuraavia UT:n ulkopuolisia evankeliumeja:

Jaakobin protoevankeliumi
Tuomaan lapsuusevankeliumi
Pietarin evankeliumi
Heprealaisten evankeliumi

Analyysi tärkeimmistä UT:n ulkopuolisista evankeliumeista

Edellä pyrimme hahmottamaan kokonaisuutta, kuinka paljon ja millaisia UT:n ulkopuolisia evankeliumeja löytyy. Niitä löytyi noin 40 eri nimistä. Haimme niistä tärkeimmät valituilla kriteereillä. Näin saimme 10 tekstiä, joita analysoimme seuraavaksi tarkemmin. Pyrimme selvittämään seuraavia asioita:

Ajoitus, milloin kirjoitettu?
Kirjoittaja?
Milloin löydetty, mistä?
Tekstin pääsisältö
poikkeamat UT:n evankeliumeista
arviot teksteistä

Q-evankeliumi käsiteltiin jo aikaisemmin, joka on tavallaan kanoninen, koska se on rekonstruoitu Matteuksen ja Luukkaan teksteistä. Tässä siis ne 10 tärkeintä UT:n ulkopuolelle jäänyttä tekstiä:

Marian evankeliumi
Sen päähenkilönä pidetään Magdalan Mariaa, vaikka näin ei tekstissä suoraan sanota. Muut lähteet viittaavat siihen (Filippuksen evank. ja Pistis Sofia), että näin asia olisi. Siitä tunnetaan 3 käsikirjoitusta, yksi on osa Berliinin koodeksia (koptinkielinen ja löytyi Egyptistä v.1896). Kaksi lyhyttä kreikankielistä katkelmaa on myös säilynyt. Teksti ei ole säilynyt kuin osittain, sillä 6 ensimmäistä ja 3–4 sivua välistä puuttuvat (Dunderberg & Marjanen, 2006 s.435–437). Teksti löytyy myös suomeksi (sama, s.438–442). Se ei kuitenkaan kuulu Nag Hammadin käsikirjoituslöytöön. Sitä ei pidetä varsinaisesti gnostilaisena tekstinä. Ajoitus on toiselle vuosisadalle jaa.

Tuomaan evankeliumi
Siitä oli jo 1800–1900-luvun vaihteessa kreikankielisiä katkelmia (3 kpl), joissa oli aikaisemmin tuntemattomia Jeesuksen sanoja. Kuitenkin vasta Nag Hammadin koptinkielisen käsikirjoituslöydön myötä vuonna 1945, selvisi että kyseessä oli Tuomaan evankeliumi. Tämä löytyi kokonaisena.
Kirkkoisät ovat viitanneet usein Tuomaan evankeliumiin, eli se on ollut laajasti käytössä varhaiskristillisyydessä. Tuomaan evankeliumi on samankaltainen kuin Q-evankeliumi, ja sisältää monia yhteisiä lauselmia. Myös lähes puolet aineistosta muistuttaa Jeesuksen opetusta kolmessa synoptisessa evankeliumissa.
Tätä evankeliumia on kuvattu viisausteologiseksi, askeettiseksi ja ”gnostilaiseksi”. Mikään näistä kuvauksista ei kuitenkaan ole tyhjentävä eikä kuvaa tekstiä yksinään oikein. Sen synty ajoitetaan 90–150-luvulle jaa (Dunderberg & Marjanen, 2006, s.289–293). Teksti löytyy suomennettuna (sama, s.294–315).

Juudaksen evankeliumi
Näin Ismo Dunderberg kirjoitti 2011 Juudaksen evankeliumista netissä:
”Uutispommi pääsiäisenä 2006: On kulunut jo viisi vuotta siitä, kun Juudaksen evankeliumi tuotiin julkisuuden valokeilaan, sopivasti juuri pääsiäisen alla vuonna 2006. Tunnettu amerikkalainen National Geographic -lehti oli onnistunut saamaan yksinoikeuden tekstin julkaisuun. National Geographic osasi mediapelin, jonka ansiosta tekstistä tuli kuuma puheenaihe kaikkialla läntisessä maailmassa. Jo pelkkä ajatus että kavaltaja Juudaksellakin oli oma evankeliumi, oli siinä määrin yllättävä, että se synnytti suurta kiinnostusta ja odotuksia tekstiä kohtaan. Kiinnostusta lietsoi entisestään National Geographicin tiedotteissa esitetty näkemys, että evankeliumi paljastaa Juudaksen olleenkin Jeesuksen lähin opetuslapsi. Juudas kavalsi Jeesuksen vain ja ainoastaan tämän Jeesuksen nimenomaisesta käskystä. Näin ainakin uskottiin tekstin paljastavan. Koska evankeliumissa kuvatut tapahtumat sijoittuvat pääsiäisviikolle ennen Jeesuksen kuolemaa, evankeliumin kerrottiin National Geographicin lehdistötiedotteissa johtavan pääsiäisen tapahtumien uudelleenarviointiin, varsinkin Juudaksen osalta.
Oliko niin, ettei Juudas ollutkaan petturi? Onko kristillinen kirkko vuosisatojen ajan tarjonnut väärän kuvan Juudaksesta ja pimittänyt tiedon hänen asemastaan Jeesuksen luotto-oppilaana, varsinkin tapahtumissa, jotka johtivat Jeesuksen kuolemaan. Tällainen salaliittoviritteinen keskustelu osui hyvään maaperään. Se oli sopivaa jatkoa Dan Brownin Da Vinci -koodin synnyttämälle keskustelulle siitä, paljastavatko uudet tekstilöydöt Magdalan Marian olleen Jeesuksen lähin oppilas — ja puoliso. Juudaksen evankeliumi tavallaan herätti samoja kysymyksiä kuin Da Vinci -koodi, ja toisaalta esitti kilpailevan teorian siitä, kuka oli Jeesuksen lähin opetuslapsi — Juudas vai Magdalan Maria?”
Tämä teksti löytyi Egyptistä jo 1970-luvulla, mutta myynti-, omistus- ym. riitojen takia tuli julkisuuteen vasta 2006. Koodeksi tunnetaan nimellä Codex Tchachos ja se ajoitetaan 200–300 lukujen vaihteeseen. Codex tai koodeksi, joita putkahtelee esiin, näistä kirjoitan laajemmin myöhemmin. Ne ovat varhaisia kirjan muotoon saatettuja käsikirjoituksia.
Dunderberg jatkaa: ”Vaikka ainoa kopio tästä tekstistä on 300-luvun taitteesta, itse evankeliumi on huomattavasti varhaisempi. Lyonin piispa Irenaeus, gnostilaisen kristinuskon tiukka vastustaja, kertoi yhden gnostilaisen ryhmän luoneen ja käyttäneen tämän nimistä evankeliumia. Irenaeuksen mukaan ryhmän kannattajat sympatisoivat toistakin Raamatun antisankaria eli Kainia.”
Näin Irenaeus (180-luv.): ”Toiset gnostikot puolestaan julistavat, että Kain on peräisin ylhäällä asuvasta Voimasta. He myös väittävät, että Eesau, Korah, sodomalaiset ja muut näiden kaltaiset henkilöt ovat heille sukua. Tämän tähden . . . luoja on vainonnut heitä. Kukaan heistä ei ole kuitenkaan kärsinyt vahinkoa, sillä Sofialla on ollut tapana viedä luokseen ne, jotka ovat kuuluneet hänelle. He sanovat, että petturi Juudas tiesi tarkalleen nämä asiat. Koska hän tunsi totuuden kaikkia muita paremmin, hän toteutti petoksen mysteerin. Hänen vuokseen sekä maalliset että taivaalliset asiat joutuivat sekasortoon. He ovat myös laatineet eräänlaisen sepitelmän, jota he kutsuvat Juudaksen evankeliumiksi.” (Irenaeus: Harhaoppeja vastaan 1.31.1.)” Kirkkoisien nimiä putkahtelee tässä luvussa usein. Niistä on oma lukunsa myöhemmin.
Käsikirjoitus on monin paikoin pahasti vahingoittunut, ja teksti on siitä syystä vaikeasti ymmärrettävä. Juudaksen evankeliumi on käännetty suomeksi, mutta kirjan painos on loppunut. Antikvariaatti saattaa auttaa (Marjanen & Dunderberg, Juudaksen evankeliumi, 2006).

Totuuden evankeliumi
Totuuden evankeliumi on säilynyt kokonaisena Nag Hammadin tekstilöydössä. Se on yksi tärkeimmistä ensi käden kuvauksista valentinolaisten (gnostilaisten) tavasta tulkita kristillistä sanomaa. Ehkä juuri tähän viittaa Irenaeus (Harhaoppeja vastaan 3.11.9.), mainitessaan, että valentinolaisilla oli käytössään ”Totuuden evankeliumiksi” kutsuttu kirjoitus (Dunderberg & Marjanen, 2006, s.119).
Kirjoitus saattaa olla itsensä Valentinoksen kirjoittama, mutta siitä ei ole yksimielisyyttä. Teksti ajoitetaan 150-luvun jälkeen jaa. Kirjoitus on käännetty koptin kielestä suomeksi (sama, s.122–142).

Filippuksen evankeliumi
Filippuksen evankeliumi on säilynyt ainoastaan koptinkielisenä ja Nag Hammadin löydössä, vaikka alun perin luultavasti kirjoitettu kreikaksi. Filippus on ainoa mainittu apostolin nimi, joten se viitannee evankeliumin nimeen. Ajoitus on ollut vaikeaa ja sitä arvellaan välillä 150–300 jaa syntyneeksi.
Tämä muistuttaa Tuomaan evankeliumia, irrallisine opetuksineen, vertauksineen ja kehotuksineen. Mutta nämä eivät ole Jeesuksen sanojen kokoelma.
Monessa kohtaa sisältö viittaa gnostilaiseen ajatteluun, kuten maailman syntymiseen alempiarvoisen luojajumalan kautta. Myös sakramenttien oikea tulkinta keskeisenä teemana viittaa kristillis-gnostilaiseen kasteopetukseen (Dunderberg & Marjanen, 2006, s.173–176). Filippuksen evankeliumi on melko hyvin säilynyt ja se on luettavissa suomeksi (sama, s.176–206).

Egyptiläisten evankeliumi
Kreikkalainen egyptiläisten evankeliumi on apokryfisiin kirjoihin lukeutuva evankeliumi, josta on säilynyt ainoastaan katkelmia. Sitä ei tule sekoittaa selvemmin gnostilaiseen Koptilaiseen egyptiläisten evankeliumiin. Katkelmien perusteella evankeliumi vaikuttaa olevan Jeesuksen sanoja sisältävä evankeliumi, joka on kirjoitettu dialogimuotoon.
Evankeliumi on kirjoitettu toisen vuosisadan toisella neljänneksellä. Jo Klemens Aleksandrialainen lainaa sitä teoksessaan Stromata. Hänen lisäkseen evankeliumin mainitsi Hippolytos, joka viittasi ”näihin erilaisiin sielun muutoksiin, jotka on esitetty egyptiläisten nimiin laitetussa evankeliumissa” ja kytki kirjoituksen harhaoppiseen naasene-lahkoon. Sanan logos käyttö Vapahtajaan viitatessa viittaisi siihen, että evankeliumi on saanut vaikutteita Johanneksen evankeliumista, jolloin evankeliumi olisi kirjoitettu noin vuosien 120–150 välisenä aikana.
Koptilainen egyptiläisten evankeliumi on setiläinen gnostilainen kirjoitus, josta tunnetaan kaksi versiota Nag Hammadin kirjastossa.
Alaotsikon mukaan kirja on ”Suuren Näkymättömän Hengen pyhä kirja”. Kirjoitus käsittelee setiläisen gnostilaisuuden näkemystä siitä, kuinka maailma on tullut olevaksi, ja kuinka Set, Aadamin ja Eevan kolmas poika, on gnostilaisen näkemyksen mukaan inkarnoitunut Jeesukseksi vapauttaakseen ihmisten sielut luomisen synnyttämästä pahasta materiaalisesta vankilasta. Teksti löytyy englanniksi netistä (Ks. Wikipedia ”Egyptiläisten evankeliumi”).

Jaakobin protoevankeliumi
Evankeliumin kirjoittajaksi on mainittu Jeesuksen veli Jaakob, mikä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Kyseessä on siis pseudepigrafi (toisen nimiin laitettu teksti) (Marjanen, Tervahauta & Vuolanto 2020, s. 24–25). Evankeliumi on todennäköisesti syntynyt kuitenkin ennen vuotta 165 jaa, sillä jo Justinus Marttyyri tunsi sen. Jaakobin protoevankeliumista on säilynyt 150 kreikankielistä käsikirjoitusta, joista vanhin on 200- tai 300-luvulta, mikä kertoo tekstin suuresta suosiosta alkuseurakunnassa.
Evankeliumi kertoo lähinnä Neitsyt Marian syntymästä, lapsuudesta ja nuoruudesta. Se päättyy Jeesuksen syntymään. Kertomusta on pitkään pidetty sepitettynä legendana. Esimerkiksi Adolf von Harnackin mukaan teksti olisi yhdistetty 300-luvulla kolmesta lähteestä. Sen sijaan tekstilöydöt ja tekstin sisäinen aineisto osoittavat, että evankeliumi on huomattavasti varhaisempi ja yhtenäisempi.
Varhaiskirkossa Jaakobin protoevankeliumi oli hyvin kunnioitettu. Se on jättänyt jälkensä sekä hymnografiaan että ikonografiaan. Jaakobin (proto)evankeliumia on käytetty varhaiskirkossa kuin se olisi ollut kanoninen kirjoitus.
Katolinen ja ortodoksinen kirkko hyväksyvät tekstissä esitetyistä asioista esimerkiksi tiedot Marian vanhemmista Annasta ja Joakimista. Katolinen kirkko määrittelee kertomuksen apokryfiseksi, Raamatun kaanonin ulkopuolelle kuuluvaksi kirjaksi. Teksti on käännetty suomeksi (Seppälä Johannes, 1979. Myös Marjanen, Tervahauta & Vuolanto, 2020, s. 42–71).

Tuomaan lapsuusevankeliumi
Tuomaan lapsuusevankeliumi kuuluu Uuden testamentin apokryfikirjoihin. Se ajoitetaan noin 150-luvulle jaa. Lapsuusevankeliumi sisältää kertomuksia Jeesuksen lapsuudesta, viisivuotiaasta kaksitoistavuotiaaksi, jolloin Jeesus Luukkaan evankeliumin mukaan kävi Jerusalemin temppelissä. Evankeliumista käytettiin keskiajalla myös nimeä Evangelium Thomae eli ”Tuomaan evankeliumi”, koska nykyisin Tuomaan evankeliumiksi sanottua kirjoitusta ei vielä tuolloin tunnettu. Näitä kahta kirjoitusta ei tule sekoittaa keskenään.
Lapsuusevankeliumia on tulkittu siten, että se olisi sisällöltään kaikista apokryfikirjoista selvimmin ainoastaan sepitettyä legendaa. Evankeliumi on todennäköisesti kirjoitettu siksi, että ihmiset ovat halunneet tietää enemmän Jeesuksen lapsuusvuosista. Kaikille evankeliumin kertomuksille on yhteistä se, että Jeesuksella oli jo lapsena yliluonnollisia voimia ja hän teki ihmeitä. Hän kuitenkin käyttää voimiaan lapselle tyypilliseen tapaan, esimerkiksi kiroamalla ja surmaamalla ihmisiä vähäpätöisistä syistä.
Ehkä tunnetuimmassa ihmeessä Jeesuksen isä, puuseppä Joosef, on tekemässä sänkyä. Yksi lauta on kuitenkin liian lyhyt. Jeesus ottaa laudan päästä kiinni ja venyttää sen sopivan pituiseksi. Samoin kuuluisa Koraanistakin löytyvä kohta, jossa Jeesuksen tekemät savilinnut heräävät henkiin, on peräisin Tuomaan lapsuusevankeliumista (Lähde Wikipedia ”Tuomaan lapsuusevankeliumi”). Tämä teksti on käännetty suomeksi jo 1979 (Seppälä Johannes, 1979), ja uusi käännös ilmestyi aivan hiljakkoin (Marjanen, Tervahauta & Vuolanto 2020, s. 127–141.)

Pietarin evankeliumi
Pietarin evankeliumi on varhaiskristillinen apokryfisiin evankeliumeihin kuuluva pseudepigrafinen kirjoitus, josta on säilynyt ainoastaan katkelmia Jeesuksen kärsimyshistoriasta. Todettakoon tässä, että myös kaikki edellä olleet evankeliumit, jotka on laitettu jonkun henkilön nimiin ovat myös pseudonyymisiä tai pseudepigrafisia, eivät siis UT:ssa mainittujen Marian, Tuomaan, Juudaksen, Filippuksen tai Jaakobin kirjoittamia.
1800-luvun loppupuolelle asti Pietarin evankeliumi tunnettiin ainoastaan kirkkoisien yksittäisistä maininnoista, jotka tuomitsivat teoksen harhaoppisena mutta eivät juurikaan kertoneet sen sisällöstä. Talvella 1886–1887 ryhmä ranskalaisia arkeologeja M. Bouriantin johdolla löysi Akhmimista Ylä-Egyptistä kirjan, joka sisälsi katkelmia Pietarin evankeliumista, Pietarin ilmestyksestä, Heenokin kirjasta sekä eräistä muista teksteistä. Kirja on ajoitettu 500-luvun lopulle, ja sen tekstit julkaistiin 1892. Myöhemmin Oksyrhynkhoksesta on löydetty kaksi lyhyttä papyruskäsikirjoitusta, jotka sisältävät katkelmia Pietarin evankeliumista (P.Oxy. 2949 ja P.Oxy 4009). Nämä katkelmat ovat peräisin 100-luvun lopulta tai 200-luvun alusta. Nämä löydöt viittaavat siihen, että Pietarin evankeliumi on ollut aktiivisessa käytössä ainakin joissakin egyptiläisissä luostareissa. Kirkkoisistä ainakin Serapion Antiokialainen (n. 200 jaa.) on tuntenut Pietarin evankeliumin, samoin Origenes, Eusebios Kesarealainen ja Theodoret Kyrroslainen (lähde Wikipedia ”Pietarin evankeliumi”). Ajoitus on epävarma, mahdollisesti 100-luvun alkupuoli jaa. Teksti on käännetty suomeksi (Seppälä Johannes, 1979).

Hebrealaisevankeliumi ja sen erinimiset versiot
Heprealaisevankeliumi on kadonnut Uuden testamentin apokryfisiin kirjoihin lukeutuva juutalais-kristillinen evankeliumi, josta on säilynyt vain joitakin katkelmia 300-luvulla kirjoittaneen Epifanioksen teoksessa Panarion. Evankeliumi on kuitenkin huomattavasti vanhempi. Irenaeus kirjoitti 100-luvun lopulla, että ebioniitit olivat käyttäneet omaa versiotaan Matteuksen evankeliumista, nimeltään Ebioniittien evankeliumi. Irenaeus lainasi Papiasta sanoen, että Matteus oli kirjoittanut evankeliuminsa ”heprealaisilla kirjaimilla”. Tämä todennäköisesti arameankielinen Matteuksen evankeliumin versio, Heprealaisevankeliumi, ei ollut tunnettu apostoli Paavalin perustamissa seurakunnissa, koska edes Paavalin lukutaitoisimmat seuraajat eivät osanneet arameaa, jota kirjoitettiin samoilla kirjaimilla kuin hepreaa.
Ebioniittien evankeliumi tai Ebionievankeliumi on Uuden testamentin apokryfisiin kirjoihin lukeutuva juutalais-kristillinen evankeliumi, joka on hyvin samankaltainen Heprealaisten evankeliumin ja Nasarealaisten evankeliumin kanssa. Hieronymuksen mukaan kyseessä oli sama kirjoitus kuin Heprealaisten evankeliumi, mikä lisää sekaannusta. Kuten nämä kaksi muuta evankeliumia, myös Ebioniittien evankeliumista on säilynyt vain katkelmia kirkkoisien lainauksissa. Näin on vaikea päätellä, kuinka itsenäinen teksti on kyseessä, vai onko kyseessä pelkästään näiden kahden evankeliumin vähäinen muunnelma.
Epifanios, jonka kirjoitukset ovat päälähde evankeliumin katkelmille, painottaa sen ja Nasarealaisten evankeliumin välistä eroa. Hänen mukaansa nasarealaiset luettiin oikeaoppisten kristittyjen joukkoon, kun taas ebioniitit katsottiin harhaoppisiksi. Näin on selvää, että näiden kahden evankeliumin välillä on täytynyt olla opillisia eroja.
Evankeliumi vaikuttaa olevan, niin paljon kuin siitä voidaan päätellä, yritys muodostaa yksi harmonisoitu kertomus synoptisista evankeliumeista. Siinä on kuitenkin vähäisiä ebioniittien opetuksiin sopivia muutoksia. Niiden mukaan Jeesus oli muun muassa kasvissyöjä. Jeesus myös esitettiin adoptionistisessa valossa, toisin sanoen hänen katsottiin olleen alun perin ihminen, joka tuli jumalalliseksi kasteen yhteydessä. Suurin osa näistä muutoksista on saatu aikaan pienillä mutta ovelilla kreikan kielen sanojen muunnoksilla, kuten muuttamalla akris-ateria (”heinäsirkka”) egkris-ateriaksi (”kakku”, ”leipä”).
Epifanioksen mukaan Ebioniittien evankeliumista puuttui myös Matteuksen evankeliumin kertomus Jeesuksen syntymästä. Tämä voi tarkoittaa joko sitä, että ebioniitit jättivät sen pois, tai sitä, että Matteuksen evankeliumista on alun perin ollut olemassa varhaisempi versio, jossa ei ole ollut kyseistä kertomusta, ja johon Ebioniittien evankeliumi on perustunut.
Oikeaoppinen kirkko katsoi nämä muutokset harhaoppisiksi, mikä johti syytöksiin tekstin väärentämisestä ja runtelemisesta. Lopulta evankeliumi kärsi saman kohtalon kuin ebioniitit itse ja joutui unholaan.
Nasarealaisten evankeliumi eli Nasaretilaisevankeliumi on Uuden testamentin apokryfisiin kirjoihin lukeutuva juutalais-kristillinen evankeliumi, joka tunnetaan ainoastaan kirkkoisien kirjoituksissa olevista katkelmista. Se saattaa olla sama kuin Heprealaisevankeliumi, siitä johdettu, tai kokonaan erillinen kirjoitus. Koska kummatkin tunnetaan ainoastaan hyvin katkelmallisina, näiden kahden evankeliumin välisestä suhteesta ei ole täyttä varmuutta, mutta niiden välillä on suuria yhtäläisyyksiä. Kirjoitusta käyttivät muiden muassa Aleppon nasarealaiset.
Kirjoitus itsessään on kadonnut kokonaisuudessaan. Siitä on säilynyt lainauksia Klemensin, Origeneen, Hieronymuksen ja Kyrillos Jerusalemilaisen kirjoituksissa, yhteensä noin kaksikymmentä katkelmaa.

Yhteenveto apokryfisistä evankeliumeista

Valitsimme 10 keskeisintä tarkempaan käsittelyyn. Tosiasiassa päädyimme käsittelemään yhteensä 13, koska egyptiläisiä evankeliumeja on kaksi, ja Heprealaisen evankeliumin samankaltaisia tekstejä ja mahdollisia kopioita ovat myös Ebioniittien ja Nasarealaisten evankeliumi.

Ensimmäiset 8 listalla ovat säilyneet, ainakin pääosin, ja ovat luettavissa myös suomeksi. Paitsi Koptilainen Egyptiläisten evankeliumi, sen voi lukea englanniksi. Kreikkalaista Egyptiläisten evankeliumia ei ole säilynyt.

Pietarin evankeliumista on säilynyt vain katkelmia, ne on suomennettu.

Edellisen listan 10:s Heprealaisten evankeliumi ei ole säilynyt, eikä myöskään sitä lähellä olevat tekstit, Ebioniittien ja Nasarealaisten evankeliumi.

Tämä luku on näyttänyt, ettei taida olla olemassa salattuja tekstejä, joihin ei kuka tahansa pääse käsiksi, ja voi lukea ne itse. Seuraavassa luvussa tutkimme tarkemmin tärkeimpien apokryfisten evankeliumien sisältöä ja eroja UT:n evankeliumeihin.

Lähdeluettelo

Dunderberg Ismo & Marjanen Antti	Nag Hammadin Kätketty Viisaus	WSOY, Helsinki 2006
Dunderberg Ismo	Juudaksen evankeliumi Studia Gnostica -luento 15.3.2011	Nettijulkaisu 2011
Huttunen Niko, Salminen Joona & Tervahauta Ulla	Apostoliset Isät – Kokoelma varhaiskristillisiä kirjoituksia	Suomen Teologinen Kirj.seura, Vaasa 2020
Leikola Markus	Teidän edestänne annettu	WSOY, EU 2020
Marjanen Antti &, Dunderberg Ismo	Juudaksen evankeliumi	WSOY, 2006
Marjanen Antti, Tervahauta Ulla & Vuolanto Ville	Varhaiskristilliset lapsuusevankeliumit	Suomen Eksegeettinen Seura, Helsinki 2020
Molari Juha	Q-evankeliumi	Nettijulkaisu 2005
Rasimus Tuomas	Juudaksen evankeliumi: Paljon melua tyhjästä	Vartija 119, 2006, s.43–49
Räisänen Heikki (1)	The Rise of Christian Beliefs	Forest Press, Minneapolis 2010
Räisänen Heikki (2)	Mitä Varhaiset Kristityt Uskoivat	WSOY, Helsinki 2011
Räisänen Heikki (3)	Taistelua ja Tulkintaa	Kirjapaja, Helsinki 2014
Seppälä Johannes	Jaakobin, Nikodemuksen ja Tuomaan Apokryfiset evankeliumit	Suomen Ortodoksisen pappisseminaarin oppilasyhdistys, Joensuu 1979
Seppälä Serafim	Tuomaan teot	Suomen Eksegeettinen Seura, Helsinki 2006
Toivanen Aarne	Vanhan Testamentin Apokryfikirjat	Kirjaneliö, Helsinki 1976
Wikipedia	Hakusanat: ”Evankeliumit”, ”apokryfiset kirjat”, ”Tuomaan lapsuusevankeliumi”, ”Pietarin evankeliumi”

paluu

seuraava