8.3. Qumranin löydöt – laajempi esitys
1. Beduiinipoikien täysosuma
Vuonna 1947 pari beduiinipoikaa olivat lampaita paimentamassa Kuolleen Meren luoteiskulmalla. Kivien heittely oli sopivaa ajanvietettä. Kuinka ollakaan yksi luolaan heitetty kivi osui saviruukkuun. Siitä lähtenyt ääni houkutteli pojat luolaan etsimään äänen syytä. He löysivät saviruukkuja ja niistä vanhoja kirjakääröjä, he olivat löytäneet ensimmäiset Qumranin kirjakääröt.
Vuosien 1947–1956 aikana beduiinit ja arkeologit löysivät myös 10 muuta luolaa ja valtavan määrän saviruukkuja ja kirjakääröjä, yhteensä yli 900 muinaista kirjakääröä. Löytöjä onkin pidetty yhtenä koko 1900-luvun merkittävimmistä arkeologisista löydöistä. Radiohiiliajoituksen perusteella tekstit on ajoitettu vuosiin 100 eaa – 70 jaa, siis ajanlaskun alun molemmin puolin. Tästä voit lukea lisää esimerkiksi kirjasta ”Kiveen Hakattu” (Nissinen, Vähäkylä, 2018, s.77–90). Mainitaan lyhyesti tässä heti, että löydöt sisälsivät kokonaisina tai katkelmina lähes kaikki Raamatun Vanhan Testamentin kirjoitukset. Näiden lisäksi oli myös satoja muita kirjoituksia. Palaan tähän tarkemmin kohdassa neljä.
Missä tällainen paikka sijaitsee? Alue on nykyistä Palestiinan aluetta. Qumran sijaitsee Jerusalemin itäpuolella ja Kuolleenmeren luoteisrannan tuntumassa. Alue oli erämaata, hyvä suojapaikka, joka ei ehkä ollut minkään suuren kauppareitin varrella. Syrjäinen sijainti tarjosi luostarityyppiselle asutukselle hyvän sijainnin. Tästä voi lukea laajasti kirjasta ”Aarre Saviastioissa” (Jokiranta, 2009, esim. s.51–62).
Kääröt oli piilotettu suojaan vihollisilta ja ajankohta 70 jaa osuu kohdalleen, sillä silloin Rooman armeija hävitti Jerusalemin ja kukisti juutalaisten kapinan. Näihin aikoihin on myös Qumranin yhteisö kokenut oman tuhonsa jättäen jälkeensä piilotetut kirjakääröt, jotka heille olivat arvokkainta mitä heillä oli. Tutkijat ovat kehitelleet erilaisia teorioita keitä nämä ovat saattaneet olla. Essealaiset on yleisin vastaus ja he ovat yksi tunnettu juutalainen lahko tai ryhmittymä. Essealaisista ovat kirjoittaneet mm. tunnetut historioitsijat Josefus ja Filon, (Jokiranta, 2009, s.119–133) sekä roomalainen historioitsija Plinius vanhempi (hän eli 23–79 jaa, Nissinen, Vähäkylä, 2018, s.82). Miksi nämä herrat ovat tärkeitä mainita? No siksi, että tämä osoittaa myös Raamatun ulkopuolisen historian kirjoituksen käsitelleen asioita, jotka koskevat Raamattua. Usein kuulee väitteen, että sellaista ei ole, mutta tässä yksi kohta todistaa päinvastaista.
2. Qumranin tekstien hidas avautuminen
On tietenkin kummallista, että jo 1956 kaikki kääröt oli löydetty, mutta niiden saaminen tutkijoiden käyttöön ja tuloksien saaminen kesti vuosikymmeniä ja vasta 2009 saatiin Qumranin tekstit julkaistua yhtä nidettä lukuun ottamatta (Nissinen, Vähäkylä, 2018, s.78). Ei siis ihme, että epäilyt heräsivät ja monenlaisia väitteitä ja salaliittoteorioita esitettiin.
Kääröjä myytiin useaan kertaan ja ensimmäisen luolan kääröt päätyivät mutkien kautta nuoren Israelin valtion omistukseen. Ne tulivat julkisuuteen ja julkaistuksi 50-luvun puolivälissä. Varsinainen jättilöytö tapahtui n. vuonna 1952, kun 4. luola löytyi. Sieltä löytyi peräti 15 000 fragmenttia. Tämän löydön tekivät beduiinit ja he myivät suuren osan tekstifragmenteista, ennen kuin arkeologit huomasivat mitä oli tekeillä (Jokiranta 2009, s.22–23). Tästä syystä fragmenttien kerääminen ja yhteensovittaminen muuttui hitaaksi ja työlääksi prosessiksi.
Rahoituksesta oli pulaa, henkilökemiat ja ristiriidat hidastivat myös tekstien julkaisua. Sodatkin sotkivat tätä työtä. Esim. Jordania vaati useimpien luolien fragmentteja omistukseensa ja vuonna 1961 jopa kansallisti Rockefeller museon, jossa oli paljon fragmentteja. Ja uudestaan kuuden päivän sodassa 1967 Israel sai sotasaaliiksi suurimman osan museon fragmenteista. Vuodet muuttuivat vuosikymmeniksi.
Yksi suuri hidaste syntyi siitä, että Jordanian valtio antoi yhdelle tutkijaryhmälle ”tekstimonopolin”, joka piti tekstit itsellään jakamatta niitä tiedeyhteisölle. Suurin osa näistä oli katolisia munkkeja (Nissinen, Vähäkylä, 2018, s.80). Vasta vuonna 1977 alkoi julkinen haloo tästä, joka johti vähitellen monopolin murtumiseen 1991. Laaja kuvaus kaikista käänteistä löytyy kirjasta ”Aarre Saviastioissa” (Jokiranta, 2009, s.27–40).
Sellainenkin vitsaus näitä tekstejä vaivaa, että jotkut ovat keksineet alkaa väärentää ja myydä käsikirjoituspalasia väittäen niitä Qumranin luolista löytyneiksi. Näitä ilmestyi antiikkimarkkinoille vuoden 2002 jälkeen. Tutkijat pitävätkin lähtökohtaisesti kaikkia 2002 jälkeen esiin tulleita fragmentteja väärennöksinä (Nissinen, Vähäkylä, 2018, s.90).
Fragmenttien kokoaminen oli erittäin hidasta. Tekstin ymmärtäminen ja kääntäminen oli myös hyvin työlästä. Tutkijoiden intohimot ja henkilökohtaiset edut toivat hidasteita ja mutkia matkaan. Rahoitus oli puutteellista, fragmentit olivat päätyneet ympäri maailmaa yksityisten keräilijöiden haltuun, eikä niiden takaisin ostaminen ollut helppoa. Eräskin antiikkikauppias säilytti merkittävää jopa 9 metriä pitkää, kaikkein pisintä löytynyttä tekstikääröä kenkälaatikossa lattiansa alla, jonka eräs entinen kenraali haki sotilaallisen tuen avulla väkisin. Käärö oli säilytystavan takia vahingoittunut osittain. Tämä osoittaa, kuinka suuria ahneita taloudellisia motiiveja kääröihin liittyi ja kuinka vuosikymmenet kuluivat tekstien julkisuuteen saamiseksi. Tämä sekava aika tuotti tietenkin myös kaikenlaisia epäilyjä ja väitteitä heikoin perustein ja jopa salaliittoteorioita, joita on kumottu ja edelleen kumotaan väärinä. Seuraavaksi paneudummekin niihin.
3. Salaliittoteoriat syntyvät tiedon puutteessa
Salaliittoteoriat ovat hyvin suosittuja monella elämän osa-alueella, ei suinkaan vähiten uskonnon kentällä. Mikään ei olisi kutkuttavampaa, kuin löytää jäkättävää moraalista ääntä pitävät itse valheen verkoista. Onhan se aika ärsyttävää, kun joku ryhmä nousee toisten yläpuolelle heristämään sormea ja esittämään moraalisesti ylempää kuin toiset. Kyllä sellaisten ihmisten tekemisiä on syytäkin tarkkailla tiheällä seulalla, jos vaikka pääsisi heidät pudottamaan jalustalta, jonne he ovat itsensä korottaneet. Se vain on harmillista, jos haukku osuukin ihan muihin kuin noihin moraalin vartijoihin. Niin juuri usein käy ja jos vielä ihan väärin perustein, niin kuin salaliittoteoriat yleensä, niin pudottiinkin ojasta allikkoon. Tällaiseen kuoppaan ovat itsensä pudottaneet niin Dan Brown kuin Ilkka Remeskin, keksiessään villejä tulkintoja keskeneräisistä ja julkaisemattomista Qumranin teksteistä (Nissinen, Vähäkylä, 2018, s.78).
Ehkä tunnetuin salaliittoteoriaksi osoittautunut kirja oli 80-luvun lopulla kahden Brittiläisen lehtimiehen, Michael Baigentin ja Richard Leighin, julkaisema ”The Dead Sea Scrolls Deception”. He väittivät, että luolan 4 tekstejä ei saa julkaista Vatikaanin määräyksestä. Ne mukamas sisälsivät kristinuskolle epämieluisia paljastuksia.
Juuri tähän tarttui esim. Dan Brown teoksessaan ”Da Vinci -koodi”. Kirjan kirjoittajat jättivät kokonaan huomiotta Qumranin tekstien julkaisemisen haasteet, ja tekivät yksinkertaisia oletuksia vain siitä, ketä kuului silloiseen tutkijaryhmään. No nyt kun kaikki on julkaistu, tällaiset väitteet on helppo todeta vääriksi. Qumranin teksteihin ei kuulu ainuttakaan Uuden Testamentin tekstiä (Nissinen, Vähäkylä, 2018, s.87). Teoriassa se olisi ollut mahdollista, sillä ensimmäiset UT:n kirjeet on kirjoitettu vuodesta 50 jaa alkaen, ja Qumranin teksteistä tuoreimmat olivat ajoitettu aikaan 70 jaa.
Nämä samat kirjoittajat, Baigent ja Leigh ovat kirjoittaneet toisenkin kirjan ”Holy Blood, Holy Grail” (1983), joka sisältää Dan Brownin kirjan juonen pääsisällön, sekin täysin tuulesta temmattua (Dunderberg, Marjanen, 2006, s.469–476). Ei silti, onhan Dan Brownin tarina vauhdikasta fiktiota.
Muitakin väitteitä syntyi, kun Qumranin tekstien selvittely oli vielä keskeneräistä. Kuten sellaisia, että kristinuskon alkuperästä paljastuisi salaisuuksia tuntemattomista teksteistä. Tai, että essealaiset olisivat puuttuva lenkki varhaisen kristinuskon ymmärtämisessä. Jopa sellaista, että Qumranin yhden johtohahmon ”Vanhurskauden opettajan” ja Jeesuksen välillä olisi yhtäläisyyksiä. Ja että tästä voisi johtaa sen, että Qumranin tekstit olisivat Uuden Testamentin esikuvia. Nyt kun kaikki tekstit ovat julkisia, ja tutkijat ovat saaneet niitä vapaasti tutkia, ovat tällaiset teoriat kumoutuneet yksi toisensa jälkeen. Laajemmin voit tutustua näihin kirjassa ”Aarre Saviastioissa” (Jokiranta, 2009, s.32–35 ja 336–338). Tämä kirja on laaja tieteellinen julkaisu, jossa kirjoittajina on 16 kansainvälisesti tunnustettua tutkijaa Pohjoismaista, ja teos käsittelee Qumranin tekstejä, arkeologiaa, historiaa sekä maantiedettä laajasti. Salaliittoteoriat syntyvät tiedon puutteesta.
Lyhyesti vilkaisen vielä joitakin yhtäläisyyksiä ja eroja Qumranin tekstien ja UT:n välillä. Tämähän oli yksi edellä esitetyistä väitteistä, ja sitä käsitellään laajasti kirjassa ”Aarre Saviastioissa” (Jokiranta, 2009, s.335–351). Essealaisuus oli juutalaisuutta ja myös kristillisyys syntyi juutalaisena liikkeenä, joten ei ole ihme, että jotain samankaltaisuutta voi löytää. Silti oleelliset tulkinnat keskeisistä asioista poikkeavat toisistaan. Ja yhtäläisyyksistä huolimatta eroavaisuudet ovat paljon suurempia. Tästä enemmän kiinnostuneille suosittelen em. kirjaa.
4. Mitä Qumranin tekstit sisältävät
Tekstejä on valtavat määrät, hyvin paljon fragmentteina, eli pieninä tekstin pätkinä hajonneissa kääröissä. Näistä käsikirjoitusten jäännöksistä vain alle tusina on jokseenkin täydellisesti säilyneitä. Enimmäkseen ne on kirjoitettu käsitellylle nahalle (pergamentille), jotkut papyrukselle. Heprealaisen Raamatun (likipitäen kristittyjen Vanha Testamentti) käsikirjoitusten lisäksi löytyi runsaat 300 teosta. Monista teksteistä on useita kopioita. Tarkempi tutustuminen perustuu jälleen kirjaan ”Aarre Saviastioissa” (Jokiranta, 2009).
Tekstit jaotellaan kolmeen tyyppiin:
- Heprealaisen Raamatun tekstit
- Muut silloisen juutalaisen kirjallisuuden tekstit
- Qumranin liikkeen omat tekstit.
Toinen tapa luokitella on aiemmin tunnetut tekstit ja aiemmin tuntemattomat tekstit. Käsittelen lyhyesti kutakin. Laajan esityksen löydät em. kirjasta mm. s. 41–48, 137–147, 321–333.
Aiemmin tunnetut tekstit
Heprealaisen Raamatun käsikirjoituksia löytyy 209 kirjakääröä. Kaikki Hepr. Raamatun kirjat ovat edustettuina, paitsi Esran ja Nehemian kirjat. Yksittäisestä Raamatun kirjasta löytyi myös erilaisia versioita, eri aikoina kopioituja. Joistakin teksteistä löytyi runsaasti kopioita:
• Mooseksen kirjasta 18 kpl,
• 2. Mooseksen kirjasta 17 kpl,
• 5. Mooseksen kirjasta 30 kpl,
• Psalmien kirjasta 33–36 kpl ja
• Jesajan kirjasta 21 kpl.
Useita kymmeniä, ehkä noin 40 käsikirjoitusta on edelleen yksityisomistuksessa eikä siksi tutkijoiden käytössä.
Aiemmin tunnettuja tekstejä ovat myös apokryfiset ja pseudepigrafiset tekstit, kuten:
• Sirakin kirja,
• Tobitin kirja,
jotka ovat mm. Katolisen kirkon VT:n kaanoniin kuuluvia apokryfikirjoja.
Pseudepigrafisia, siis jonkun toisen nimissä kirjoitettuja löytyi taas esim:
• Ensimmäinen Henokin kirja ja
• Riemuvuosien kirja. Mm. Riemuvuosien kirjaa löytyi 14 kopiota, joka kertoo sen suosiosta.
Useita kopioita löytyi myös monista muista sekä tunnetuista että aiemmin tuntemattomista teksteistä. Myös muita tekstejä kuin edellä mainitut kuuluu löytyneisiin, joita on tunnettu jo entuudestaan.
Aiemmin tuntemattomat tekstit
Näitä löytyi useita satoja ja jo luokittelukin jakautuu 6 eri ryhmään ja niissä 8 eri alaryhmään. Näitä oli:
• Lakitekstit,
• Eksegeettiset tekstit,
• kolmantena Kalenterit, liturgiat, rukoukset ja psalmit.
• neljäs pääluokka on Viisaustekstit ja vielä
• Eskatologiset ja
• Dokumentaariset tekstit.
Qumranin löytöjen myötä Hepr. Raamatun ja Uuden Testamentin välissä ajallisesti syntyneet tekstit, ns. intertestamentaaliset kirjoitukset, niiden määrä suorastaan räjähti. Aikaisemmin tunnettujen määrä oli useita kymmeniä, mutta Qumranin myötä määrä kasvoi useisiin satoihin (Kiilunen, Huhtala, 2008, s.29–34).
Heprealaisen Raamatun tekstit
Nämä kirjoitukset ovat mielenkiinnon kohde, joten rajaudun niihin tässä kirjoituksessa. ”Aarre Saviastioissa” (s. 140) esittelee kunkin kirjan kopioiden viitteellisen määrän. Hepr. Raamatussa on 24 erillistä kirjaa, koska jotkut siellä katsotaan yhdeksi, kuten esim. 12 pikkuprofeettaa ovat vain yksi kirja. Kirjoja on 39 kristittyjen Vanhassa Testamentissa, vaikka sisältö on sama.
Kuten jo sanottu, kaikista kirjoista – paria pientä kirjaa lukuun ottamatta (Esra ja Nehemia) – löytyi ainakin pari kopiota. Suuri osa on vain fragmentteja. Suosituimmista kopioita löytyi kymmeniä, kuten Tooran (eli Lain) viittä kirjaa löytyi kutakin runsaasti 7–30 kpl kutakin. Jos ne lasketaan yhteen, kopioita tulee n. 87 kpl, siis viidestä Mooseksen kirjasta yhteensä. Kaikista suosituin oli Psalmien kirja, josta löytyi 36 kopiota. Olemme suuren runsauden äärellä. Lyhyessä kirjoituksessa en pysty ottamaan esiin kuin aivan keskeisiä löytöjä.
Yksi kiinnostava tieto on, kuinka alkuvaiheessa Qumranin tekstien löytöjä, erityisesti ensimmäisten joukossa löytynyttä Jesajan kirjaa käytettiin perustelemaan, että teksti on säilynyt lähes muuttumattomana. Kuitenkin siinäkin tekstissä oli noin 1 000 eroa (Jokiranta, 2009 s.325), joskaan ei sisältöä muuttavia eroja paljoakaan. Kun pian löytyi lisää tekstejä ja Jesajan kirjastakin 21 käsikirjoitusta, kuva alkoi muuttua.
Saman kirjan useat tekstit ovat avanneet näkymiä siihen, kuinka onkin ollut erilaisia editioita eri kirjoista. Esimerkkeinä mainitaan Tuomarien kirja, 2. ja 4. Mooseksen kirja, Psalmit ja Jeremia. Erot ovatkin huomattavia, tekstin laajuudessa, lukujen järjestyksessä ja muissa yksityiskohdissa. Pitkä toimitusprosessi on nähtävissä selvästi.
Juuri useisiin käsikirjoituksiin samoista teksteistä liittyy tämä mielenkiintoinen johtopäätös. Niillä on varmistunut se, ”että Heprealaisen Raamatun kirjat ovat syntyneet pitkän toimitusprosessin tuloksena” (Jokiranta, 2009 s.331, samaa sanoo Mäkipelto, Huotari, 2023, s.29–31). Qumranin tekstien vaikutusta eri tekstieditioihin ja alkuperäistekstien arvostukseen olen kirjoittanut tekstissä otsikolla 8.2. Alkuperäiset tekstit ja ajoitusta. Lyhyesti, Septuaginta osoittautui Qumranin tekstien kanssa tarkemmaksi ja syrjäytti Masoreettisen tekstin aiemman aseman tarkimpana tekstieditiona. Qumranin tekstit taas osoittautuivat varhaisimmiksi.
Mitä voi sanoa yhteenvetona Qumranin tekstien perusteella?
- Hebrealainen Raamattu on ollut olemassa jo vuosisatoja ennen ajanlaskun alkua. Ei voi kuitenkaan väittää niitä kirjoitetun niihin aikoihin, kuin mitä historian ajankohtaa ne kuvaavat.
- Qumranin yhteisön aikoihin ei ollut vielä Hebrealaisen Raamatun kaanonia. Yhteisön suosittuihin teksteihin kuului paljon muitakin, kuin myöhemmin kaanoniin valitut, pyhiksi määritellyt tekstit.
- Väitteet UT:n ja varhaisten kristittyjen osalta ovat perusteettomia ja tarkoitushakuisia. Vähäiset yhtäläisyydet selittyvät molempien juutalaisesta taustasta. Kristityt irtaantuivat taustastaan vahvasti erilaisen tulkintansa vuoksi, mitä taas ei voi sanoa Qumranin yhteisöstä ja kirjoituksista.
- Se, että Heprealaisen Raamatun kirjat ovat syntyneet pitkän toimitusprosessin tuloksena, voi toisin ilmaista myös näin: ”Yhtä ainoaa alkuperäistä (Hepr.) Raamattua ei ole ollut koskaan olemassa.” (Nissinen & Vähäkylä, 2018, s.20) Samaa sanoo kirja ”Johdatus Raamattuun” (Kuula, Nissinen, Riekkinen, 2008, s.28) sekä ”Sensuroitu” (Mäkipelto, Huotari, 2023, s.29–31).
- Qumranin tekstit toivat päivän valoon satoja käsikirjoituksia, suuret määrät aiemmin tuntemattomiakin kirjoituksia. Näin ollen on selvää, että ennen Heprealaisen Raamatun kaanonin määrittelyä 100-luvulla jaa, arvostettuja tekstejä oli valtavasti enemmän kuin vain kaanoniin päätyneet. Tästä voisi hahmotella Gaussin käyrän muotoista arvovaltaisen tekstien rajausta. Vain tärkeimmät, huipulla olleet tekstit kanonisoitiin, mutta monet aivan rajapinnassa olleet tekstit olivat myös hyvin arvostettuja. Raja ei siis ole kovinkaan tarkka ja ehdoton.
- Qumranin tekstit ovat vuosisatansa merkittävimpiä arkeologisia löytöjä. Niissä on edelleen valtavasti tutkittavaa ja tieteen tekijöille todellinen aarreaitta. Ne ovat jo nyt hälventäneet monia heppoisia väitteitä, monesta suunnasta.
5. Tekstien merkitys mullistava vai ei?
Tieteen kannalta Qumranin tekstit ovat mullistava löytö, niin arkeologian kuin historian ja Raamatun tutkimuksenkin osalta. Mitään vastaavaa ei ole löytynyt, joka olisi ollut yhtä laaja, yhtä vanha ja yhtä paljon historiallista tietoa tarjoava. Ja tutkittavaa on edelleen valtavasti lisää, kuulemma. Ei liene liioittelua sanoa tätä mullistavaksi löydöksi.
Tavallisen ihmisen ja Raamatun lukijan kannalta ei Qumranin löydöstä ehkä kuitenkaan aivan valtavaa mullistusta syntynyt. Paitsi ehkä niille, jotka edelleen pitävät Raamattua, siis myös VT:a joka sanalta erehtymättömänä ja virheettömänä Jumalan sanana. No näin ajattelee enää hyvin harva.
Tekstit osoittivat, että juutalaisten tekstit todella ovat olleet olemassa jopa joitakin satoja vuosia ennen ajanlaskun alkua. Niitä ei kuitenkaan ole kirjoitettu silloin, mihin tekstien tapahtumat ajoittuvat, vaan paljon myöhemmin. Se, mitä tutkijat olivat aikaisemmin teorioina esittäneet, saivat vahvan arkeologisen todistusaineiston tuekseen.
Löytyneet useat eri kopiot samoista kirjoista ja niiden eroavaisuudet puolestaan osoittivat, kuinka Raamatun kirjat ovat syntyneet pitkän toimitusprosessin tuloksena, eikä niitä ole kerralla jossain kirjoitettu alusta loppuun.
Moninaisuus ja diversiteetti voisivat nousta kunniaan ja harmonisoinnin ja tiukan totuuden rajauksen aika saisi väistyä. Rikas ja moninainen tekstien määrä ja sisältö rohkaisee tähän.
Mullistusta hakivat myös erilaiset salaliittoteoreetikot, kun ensimmäisiä tietoja tuli Qumranin teksteistä ja viivytyksiä tuli kokonaisuuden julkaisussa. Mutta nämä sitten osoittautuivat tuulesta temmatuiksi, kun tekstit vihdoin saatiin kokonaan julkisuuteen. Ei löytynyt salaisuuksia eikä epämieluisia paljastuksia, vaikka niitä innokkaasti manattiin esiin.
Lähdeluettelo
| Jokiranta Jutta (toim.) | Aarre Saviastioissa, Qumranin tekstit avautuvat | Kirjapaja, Helsinki 2009 |
| Kiilunen Jarmo, Huhtala Aarre (toim.) | Urhea Juudit, Viisas Siirak – Johdatus Vanhan testamentin apokryfikirjoihin. | Kirjapaja, Helsinki 2008 |
| Kuula Kari, Nissinen Martti & Riekkinen Wille | Johdatus Raamattuun | Kirjapaja, Helsinki 2008 |
| Mäkipelto Ville, Huotari Paavo | Sensuroitu, Raamatun vaiettu historia | Otava, Helsinki 2023 |
| Nissinen Martti, Vähäkylä Leena (toim.) | Kiveen Hakattu? Pyhät tekstit ja perinteet muutoksessa | Gaudeamus, Tallinna 2018 |
| Toivanen Aarne | Vanhan Testamentin Apokryfikirjat | Kirjaneliö, Helsinki 1976 |