8.2. Alkuperäiset tekstit ja ajoitusta

8.2. Alkuperäiset tekstit ja ajoitusta

Käsittelemme edelleen Vanhaa testamenttia (VT), Heprealaista Raamattua, juutalaisittain Tanak. Syntyhistoria on erittäin pitkä, jopa yli tuhat vuotta. Varhaisimmat tarinat ovat sijoitettu aikaan tuhansia vuosia sitten. Jotkut pitävät tekstien syntyä yhtä vanhoina kuin itse tarinat. Viimeisin tutkimus on kuitenkin asettunut tukevasti sille kannalle, että Vanhan testamentin sisältö on suurelta osin peräisin ajanjaksolta noin 1000–150 eaa (Mäkipelto, Huotari 2023, s. 27). Ja todella suuri jopa ratkaiseva ajanjakso Vanhan testamentin synnyssä oli ns. pakkosiirtolaisuuden (587–538 eaa) ja sen jälkeinen aika (Kuula, Nissinen, Riekkinen 2008, s.24, Mäkipelto, Huotari, 2023, s. 27–28). Tekstejä muokattiin ja ajankohtaistettiin. Ensimmäiseksi kanonisen muodon (eli tekstiin ei enää sallittu muutoksia) sai Toora, eli 5 Mooseksen kirjaa, joka tunnetaan myös Pentateukki-nimellä (on syytä mainita, että vasta Luther alkoi kutsua näitä VT:n ensimmäisiä kirjoja Mooseksen kirjoiksi. Tutkijat kutsuvat niitä: Genesis, Exodus, Leviticus, Numeri ja Deuteronomium, kuten Heprealaisessa Raamatussa.) Kanonisoinnin ajankohtaa ei tunneta tarkasti, mutta se on tapahtunut aikaisintaan 300-luvun alussa eaa (Kuula, Nissinen, Riekkinen, 2008 s.25). Tästä voi päätellä, että tekstejä muutettiin vuosisatoja ennen niiden vakiintumista. Tähän johtopäätökseen on paljon muitakin perusteluja, joita löytyy lukuisista kirjoista. (Kirjoja mm: Sensuroitu 2023, Kiveen Hakattu 2018, Aarre Saviastioissa 2009, Johdatus Raamattuun 2008, Urhea Judit, Viisas Sirak 2008).

Pyrimme ymmärtämään, mikä on VT:n arvo kristitylle tänään. Siihen vaikuttaa näkemys, kuinka VT on syntynyt, mitä sen luotettavuudesta voi tietää, ja millä tavalla sitä voi pitää pyhänä kirjana. Haemme vastauksia postmodernilla otteella, ilman pakkoa täydelliseen totuuteen. Ennemminkin haemme vaihtoehtoisia selityksiä ja näkökulmia.
Nykyinen historian, arkeologian ja Raamatun tutkimus antavat suuren määrän tietoa, josta osa on aivan tuoretta, 2000-luvulla syntynyttä. Käytän tätä tieteellistä ja uskottavaa tietoa, analysoidakseni VT:n arvovaltaa ja hyödyllisyyttä uskottavalle uskolle.

Ensin täytyy selvitellä alkuperäisiä tekstejä ja niiden syntyhistoriaa. Näitä on kolme erilaista VT:sta:

1. Septuaginta, joka on kreikankielinen käännös VT:sta.
2. Masoreettinen teksti, joka on nykyinen Heprealainen Raamattu.
3. Qumranin tekstit, jotka ovat vasta 2000-luvulla saatu kenen tahansa ulottuville (Jokiranta, 2009, s.9).

Septuaginta
Tämä käännös hepreankielisestä tekstistä kreikaksi tehtiin Egyptin Aleksandriassa n. 250 eaa alkaen. Käännöksen syntyyn on liitetty legenda 70 kääntäjästä ja 72 päivässä tehdystä työstä, mikä kuitenkin on fiktiota. Nimi Septuaginta tarkoittaa latinaksi 70. Tosiasiassa käännöstä tehtiin hitaasti, kirja kerrallaan. Työ kesti noin vuoteen 100 eaa.
Tätä kreikankielistä tekstiä käyttivät varhaiset kristityt lukiessaan oman aikansa pyhiä kirjoituksia. Sen tekstit sisältävät suuresti poikkeavia versioita muista käsikirjoituslähteistä VT:n tekstejä. Esimerkiksi Jeremian kirja on n. 15 % lyhyempi kuin nykyraamattujen teksti, jotka pohjautuvat ns. masoreettiseen tekstiin. Myös osa Mooseksen kirjoista, Joosua, Hesekiel, Ester, Samuelin ja Kuninkaiden kirjat ovat merkittävästi erilaisia versioita. Septuagintan alkuperäistä versioita ei ole säilynyt, mutta yli 2000 eri pituista käsikirjoitusta on säilynyt, pääosin keskiajalta. Kuitenkin muutama koko Raamatun sisältävä käsikirjoitus (ns. koodeksi) on säilynyt myöhäisantiikin ajalta: tärkein Codex Vaticanus (300-luvulta jaa), Codex Sinaiticus (300-luv.) ja Codex Alexandrinus (400-luv.)(Mäkipelto, Huotari, 2023 s. 31–33). Näissä VT on juuri Septuaginta.

Aina uskonpuhdistukseen asti 1500-luvulle kristittyjen Vanha Testamentti oli jotakuinkin sama kuin Septuaginta. Mutta sitten Heprealainen Raamattu (masoreettinen teksti) otettiin VT:n pohjaksi. Tämä siitä syystä, että masoreettista tekstiä pidettiin luotettavampana. Tähän tuli muutos, kun Qumranin tekstit löytyivät. Luotettavuus kääntyi päälaelleen.

Masoreettinen teksti
Tämä on Heprealainen Raamattu, juutalaisten oppineiden säilyttämä teksti juutalaisten pyhästä kirjasta. Tätä on pidetty luotettavimpana tekstinä, joka olisi lähinnä alkuperäisiä tekstejä. Kuitenkin teksti perustui Codex Leningradiin (v.1008) jota varhaisempi oli vain Aleppon koodeksi (900-luv.). Tämä käsitys muuttui, kun Qumranin tekstit löytyivät. Nämä osoittautuivat yli 1000 vuotta varhaisemmiksi, kuin masoreettinen teksti. Paljastui myös, että Heprealainen Raamattu, masoreettinen teksti, oli suuresti poikkeava löydetyistä kaikista varhaisimmista teksteistä (Mäkipelto, Huotari, 2023 s. 28–29).

Se osoitti, että Heprealainen Raamattu muuttui ja eli aina 100-luvulle jaa asti, ennen kuin lopullinen kaanon, eli pyhiksi valitut kirjoitukset vakiintuivat.

Qumranin tekstit
Qumranin tekstit, eli Kuolleenmeren kääröt olivat kaikkien aikojen merkittävin Raamatun käsikirjoituslöytö. Vasta nyt vuosituhannen vaihteessa ja 2000-luvulla on saatu Qumranin tekstit tutkijoiden laajaan käyttöön ja tuloksia, jotka ovat muokanneet käsityksiä Vanhasta Testamentista ja Heprealaisesta Raamatusta. Nämä Kuolleenmeren kääröiksikin kutsutut tekstit löytyivät vuosina 1947–1956 saviruukuista ja luolista, yhteensä yli 900 muinaista kirjakääröä. Ne on ajoitettu aktiivihiilimenetelmällä ajanlaskun alun tienoille, 100 eaa – 70 jaa (Nissinen, Vähäkylä, 2018 s. 78, myös Jokiranta, 2009).

Näistä yli 900 käsikirjoituksesta suurin osa oli muita teoksia kuin nykymuotoisen VT:n kirjoituksia. Noin 25 % oli VT:n tekstejä.

Yksi kiinnostava tieto on, kuinka alkuvaiheessa Qumranin tekstien löytöjä, erityisesti ensimmäisten joukossa löytynyttä Jesajan kirjaa käytettiin perustelemaan, että teksti on säilynyt lähes muuttumattomana. Kuitenkin siinäkin tekstissä oli noin 1 000 eroa (Jokiranta, 2009 s.325), joskaan ei sisältöä muuttavia eroja paljoakaan. Kun pian löytyi lisää tekstejä ja Jesajan kirjastakin 21 käsikirjoitusta, kuva alkoi muuttua.
Saman kirjan useat tekstit ovat avanneet näkymiä siihen, kuinka onkin ollut erilaisia versioita, eli editioita eri kirjoista. Esimerkkeinä mainitaan Tuomarien kirja, 2. ja 4. Mooseksen kirja, Psalmit ja Jeremia. Erot ovatkin huomattavia, tekstin laajuudessa, lukujen järjestyksessä ja muissa yksityiskohdissa. Pitkä toimitusprosessi on nähtävissä selvästi.

Juuri useisiin käsikirjoituksiin samoista teksteistä liittyy tämä mielenkiintoinen johtopäätös. Niillä on varmistunut se, ”että Heprealaisen Raamatun kirjat ovat syntyneet pitkän toimitusprosessin tuloksena” (Jokiranta, 2009, s.331). Se, että Heprealaisen Raamatun kirjat ovat syntyneet pitkän toimitusprosessin tuloksena, voi toisin ilmaista myös näin: ”Yhtä ainoaa alkuperäistä (Hepr.) Raamattua ei ole ollut koskaan olemassa.” (Nissinen & Vähäkylä, 2018, s.20. Myös Kuula, Nissinen, Riekkinen, 2008, s.28).

Siteeraan vielä Sensuroitu-kirjaa: ”Qumranin tekstien joukosta löydettiin kyllä paljon masoreettisen tekstin mukaisia käsikirjoituksia”. Mutta ”löytyi kuitenkin paljon muitakin Raamatun kirjojen varhaisia versioita. Konservatiivikristittyjen kertomasta tarinasta nämä versiot unohtuvat. Totuus on, että Qumranin luolista löytyi uskomaton pyhien tekstien moninaisuus, joka on kaukana siitä illuusiosta, että Raamatun teksti olisi pysynyt historian saatossa muuttumattomana.” (Mäkipelto, Huotari, 2023 s. 31).
Qumranin tekstit ovat niin valtava kokonaisuus, että tässä sitä on vain raapaistu. Tutkimuksista löytyy oma luku erikseen Qumranin löydöstä, laajennettu versio.

Pohdintaa ja johtopäätöksiä
Olemme päätyneet vahvoihin johtopäätöksiin: Vanhan testamentin ja Heprealaisen Raamatun tekstien moninaisuus, pyhien kirjojen kokoelman laajuus paljon laajempana kuin kaanon, ja teksteihin tehdyt muutokset ovat tulleet ilmeisiksi.

Jos ajatellaan, että pyhä kirja on pyhä sen saaman arvostuksen takia, ongelmat ovat pienempiä. Mutta jos pyhyyden väitetään tulevan sen syntytavasta, ongelmat paisuvat. Näiden tietojen valossa ei pysty uskottavasti väittämään, että Jumala on antanut kerralla VT:n kirjojen sisältämän tekstin juutalaisille ja siten kristityille. Viimeisimmän arkeologian valossa myös VT:n historiallisuus on monin paikoin kyseenalainen (Enns (1), 2014, s.54–60 ja (2), 2016, s.37–39 esittävät arkeologian todisteiden puutteen. Ks. myös Hakola, Pakkala, 2008, esim. s.12–15).

Toisaalta Martti Nissinen kirjoittaa että ”tekstin pyhyys ei edellytä ehdotonta muuttumattomuutta” (Nissinen & Vähäkylä, 2018, s.23). Tekstit muuttuivat koska maailma muuttui. Olemme matkalla perustelemassa, että historiallisuus tai alkuperäisten tekstien muuttumattomuus, niiden puute eivät mitätöi tekstien arvoa ja pyhyyttä. Joudumme erikseen pohtimaan vielä, mitä se tarkoittaa ajatukselle, että Jumala on ”inspiroinut” syntyneet tekstit.

Enns Peter (1)	The Bible Tells me so	HarperCollins, USA 2014
Enns Peter (2)	The Sin of Certainty	HarperCollins, USA 2016
Hakola Raimo, Pakkala Juha	Kristinuskon ja juutalaisuuden juuret – Arkeologian näkökulma	Kirjapaja, Helsinki 2008
Jokiranta Jutta (toim)	Aarre Saviastioissa, Qumranin tekstit avautuvat	Kirjapaja, Helsinki 2009