Olemme tulossa osan B loppuun ja teemme yhteenvetoa. P\u00e4\u00e4dymme p\u00e4\u00e4osin samoihin johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksiin, kuin tehtiin jo osassa A. Siell\u00e4 jo luvussa 2.5. hahmottelin kolmatta tiet\u00e4 tulkinnassa. T\u00e4m\u00e4 osa B on keskittynyt juuri Raamattun\u00e4kemyksen perusteelliseen tutkimiseen. Yhteens\u00e4 t\u00e4t\u00e4 onkin perusteltu jo yli 250 tavallisen kirjan sivua, joka on vain esitetty tutkimuksina nettisivuilla.<\/p>\n\n\n\n
Osassa A keskityttiin totuusk\u00e4sityksiin ja tieteen ja uskon dialogiin ja v\u00e4ittelyihin. Samalla tutkittiin uskon kahta vanhaa ja tunnettua kiistan osapuolta: konservatiiviteologia ja liberaaliteologia. \u00a0Kysyimme jo siell\u00e4, voidaanko konservatiivisen ja liberaalin teologian v\u00e4list\u00e4 skismaa mitenk\u00e4\u00e4n ratkaista? Onko olemassa synteesi\u00e4? Voisiko osassa A esitetyn totuusk\u00e4sityksen tuoman uuden vapauden ja liikkumatilan avulla saada aikaan synteesi, joka lievent\u00e4isi ristiriitoja? Jo A-osan luvussa 2.5. esittelin kolmatta tiet\u00e4, mahdollisena ratkaisuna.\u00a0<\/p>\n\n\n\n
Postmoderni totuusk\u00e4sitys avaa kolmannen tien, joka ei ole liberaali eik\u00e4 konservatiivinen uskon tulkinnassaan. Borg kutsuu sit\u00e4 \u201dkritiikin j\u00e4lkeiseksi naiiviudeksi\u201d (Borg (2), 2001, s.49\u201351). \u201cPrecritical naivete\u201d ja \u201ccritical\u201d ovat kaksi muuta k\u00e4sitett\u00e4 Borgilla, joita voi pit\u00e4\u00e4 konservatiivisen ja liberaalin kristillisyyden ilmaisuina. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa, ett\u00e4 historiallinen tutkimus ja kritiikki otetaan vakavasti, mutta tunnustetaan, ett\u00e4 uskon voi ottaa sen j\u00e4lkeenkin todesta, kritiikin tuomien muutosten ja korjausten j\u00e4lkeen. Borg kuvaa t\u00e4t\u00e4 erilaista todellisuuden hahmotusta n\u00e4in: \u201dKertoessaan oman heimonsa tarinaa Amerikan alkuper\u00e4iskansan edustaja sanoi: En tied\u00e4 tapahtuiko t\u00e4m\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 tavalla vai ei, mutta tied\u00e4n ett\u00e4 tarina on tosi\u201d (Borg (2), 2001, s.50). Tekstin ja tarinan arvo ei ole siin\u00e4, onko se historiallisesti tapahtunut. Se voi silti v\u00e4litt\u00e4\u00e4 syv\u00e4llisen merkityksen, vaikka olisi metaforaa.<\/p>\n\n\n\n
Historiallisen kritiikin rinnalle tarvitaan siis metaforinen n\u00e4k\u00f6kulma, ja n\u00e4m\u00e4 tukevat ja t\u00e4ydent\u00e4v\u00e4t toisiaan. Metaforinen n\u00e4k\u00f6kulma esitt\u00e4\u00e4 kysymyksen, mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kertomus tarkoittaa kertomuksena riippumatta siit\u00e4, onko se historiallisesti tapahtunut (Borg (2), 2001, s.38). N\u00e4in minulla on uudet tulkinnan silm\u00e4lasit p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni, jotka auttavat n\u00e4kem\u00e4\u00e4n Raamattua uudella tavalla. Kyseess\u00e4 on historiallis-metaforinen tulkintatapa, jota Borg esittelee laajasti useissa kirjoissaan (Borg (1), 2011, s.21\u201333, (2), 2001, s.3\u201353, (3), 2016, s.23\u201344 ja Borg & Wright, 1999, s.3\u201314). T\u00e4m\u00e4 tulkintatapa sallii kriittisen tutkimuksen ottamisen vakavasti. Sit\u00e4 ei tarvitse yritt\u00e4\u00e4 kumota pel\u00e4ten sen viev\u00e4n pohjan koko kristinuskolta. Raamatun kriittinen tutkimus tuottaa hyv\u00e4\u00e4 ja arvokasta tietoa, jonka pohjalta voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 entist\u00e4 paremmin monia uskon sis\u00e4ll\u00f6n vaikeita kohtia ja t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n huonosti sopivia uskomuksia, jotka eiv\u00e4t kest\u00e4 kriittist\u00e4 tarkastelua. T\u00e4llaista kritiikki\u00e4 olenkin jo esitt\u00e4nyt hyvin laajasti. Nyt voin kysy\u00e4 taas uudelleen: voiko kristinuskoa sanoittaa niin, ett\u00e4 se k\u00e4y j\u00e4rkeen, t\u00e4ss\u00e4 ajassa? No, vastaus j\u00e4\u00e4 tietenkin lukijan p\u00e4\u00e4tett\u00e4v\u00e4ksi. Mutta t\u00e4ss\u00e4 osassa B ja jatkossa pyrin esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, kuinka minulle usko k\u00e4y j\u00e4rkeen, uudelleen sanoitettuna.<\/p>\n\n\n\n
Haluan esitell\u00e4 yhden tulkinnan kristillisyydest\u00e4, joka kiteytyisi n\u00e4ihin kuvauksiin: avara, iloinen, \u00e4lyk\u00e4s ja suvaitsevainen. T\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n laajemmin osan C teksteiss\u00e4. Mutta perusta on luotu n\u00e4iss\u00e4 aiemmissa tutkimuksissa, osissa A ja B.<\/p>\n\n\n\n
Moninaisuus ja diversiteetti on ollut keskell\u00e4 kristinuskoa aina, sen alkuhetkist\u00e4 asti. N\u00e4kemykset olivat hyvin moninaisia siit\u00e4, kuinka kristinuskoa tulisi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ja sanoittaa. Jopa Uuden Testamentin kirjoittajat muuttivat k\u00e4sityksi\u00e4\u00e4n, kuten Paavali (Aejmelaeus, 2018, s.1\u201314, jossa monitulkintaisuus, ristiriitaisuus, ep\u00e4johdonmukaisuus Paavalin kirjeiss\u00e4 laajasti kuvattu). Lis\u00e4ksi eri UT:n kirjoittajat olivat erimielisi\u00e4, kuinka asioita pit\u00e4isi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Juutalais- ja hellenisti- kristillisyyden n\u00e4kemyserot ovat tulleet esiin UT:n eri teksteiss\u00e4. Niinp\u00e4 Uuden Testamentin sis\u00e4ll\u00e4 on ristiriitaisia n\u00e4kemyksi\u00e4 (ks. esim. Luku 9.11.). Mutta ei se ole paha asia, vaan hyv\u00e4 asia, jos n\u00e4kee moninaisuuden positiivisesti. Ongelmia tulee vasta, kun otat yhden totuuden silm\u00e4lasit p\u00e4\u00e4h\u00e4si ja katsot niiden l\u00e4pi. Yht\u00e4 totuutta ei l\u00f6ydy.<\/p>\n\n\n\n
Otan yhden esimerkin evankeliumista, jota voisi soveltaa moninaisuuden kunnioituksessa. Opetuslapsi sanoi Jeesukselle: \u201dOpettaja, me n\u00e4imme er\u00e4\u00e4n miehen ajavan pahoja henki\u00e4 ulos sinun nimess\u00e4si. Me yritimme est\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4, koska h\u00e4n ei kuulu meihin.<\/em>\u201d Jeesus vastasi, ettei pid\u00e4 est\u00e4\u00e4 sellaista, sill\u00e4 eih\u00e4n yksik\u00e4\u00e4n, joka h\u00e4nen nimess\u00e4\u00e4n toimii, voi heti per\u00e4\u00e4n puhua pahaa. \u201dJoka ei ole meit\u00e4 vastaan, on meid\u00e4n puolellamme<\/em>\u201d (Mark. 9:38\u201341). T\u00e4m\u00e4 hyvin usein unohtuu kristittyjen v\u00e4lill\u00e4. Vain ne, jotka kuuluvat \u201dmeihin\u201d, niill\u00e4 on oikeus esiinty\u00e4 kristittyin\u00e4, muilla ei. Mit\u00e4 olisi avara kristillisyys? Ei sit\u00e4, ett\u00e4 vain oma totuus kelpaa, vaan sit\u00e4, ett\u00e4 tikkataulussa on paljon tilaa erilaisille osumille, vaikka ne eiv\u00e4t olekaan juuri samassa kohtaa omani kanssa.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4ss\u00e4 on kristityill\u00e4 viel\u00e4 paljon teht\u00e4v\u00e4\u00e4. Avara ajattelu, n\u00f6yr\u00e4 suhtautuminen omiin totuuksiin ja erilaisuuden kunnioitus. Juuri t\u00e4t\u00e4 pyrit\u00e4\u00e4n n\u00e4iss\u00e4 teksteiss\u00e4 toteuttamaan, ja vaikka esit\u00e4n totutusta poikkeavia n\u00e4kemyksi\u00e4, en v\u00e4it\u00e4, ett\u00e4 muut ovat v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4. Eiv\u00e4t ole, ne ovat eri n\u00e4k\u00f6kulmasta esitettyj\u00e4 n\u00e4kemyksi\u00e4, voivat olla parempiakin kuin t\u00e4ss\u00e4 esitetyt. Mutta t\u00e4h\u00e4n ajatteluun olen itse p\u00e4\u00e4tynyt pyrkiess\u00e4ni seuraamaan uutta sanoitusta kristinuskosta, ja uutta paradigmaa, jonka keskeisi\u00e4 ajatuksia olen esitellyt ja jatkossa esit\u00e4n. Haluan esitell\u00e4 avaran, iloisen, \u00e4lykk\u00e4\u00e4n ja suvaitsevaisen kristillisyyden n\u00e4k\u00f6kulmaa, yhden tulkinnan sellaisesta. Jos se jollakin resonoi ja tuntuu kolahtavan omaan ajatteluun, uskallan n\u00f6yr\u00e4sti ehdottaa, ett\u00e4 n\u00e4inkin voi kristittyn\u00e4 ajatella. T\u00e4llaistakin erilaisuutta voi pit\u00e4\u00e4 kristinuskon sis\u00e4ll\u00e4 hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4n\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Valitettavasti kristityt eiv\u00e4t ole onnistuneet historian aikana kovin hyvin moninaisuuden yll\u00e4pit\u00e4misess\u00e4. Toki se on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4, sill\u00e4 uskon sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 piti m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 ensimm\u00e4isin\u00e4 vuosisatoina laajasti. Eih\u00e4n Jeesus antanut paljoakaan valmiina, vaan h\u00e4n viestitti el\u00e4ess\u00e4\u00e4n, etteiv\u00e4t seuraajat olleet valmiit siihen. H\u00e4nen teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 oli huipentuva kuolemaan ja yl\u00f6snousemukseen, ja niinp\u00e4 seuraajille t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen j\u00e4i suurelta osin uskon sis\u00e4ll\u00f6n m\u00e4\u00e4rittely. Uskon piti olla jossain m\u00e4\u00e4rin yhdenmukainen, ja ehk\u00e4 monet tikoista tuolloin osuivat koko tikkataulusta ohikin. Kaikki ei voinut olla yht\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 sis\u00e4lt\u00f6\u00e4. Dialogia, v\u00e4ittely\u00e4 ja kovia riitojakin k\u00e4ytiin, mutta ehk\u00e4p\u00e4 t\u00e4m\u00e4 my\u00f6s jalosti lopputulosta, vaikka hyvin inhimilliselt\u00e4 ja hapuilevaltakin kehitys n\u00e4ytti (ks. esim. Luku 11.3.)<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4 kuva syntyy niin Uuden Testamentin kirjoituksista, kuin ns. kirkkoisien ajasta ensimm\u00e4isin\u00e4 vuosisatoina. My\u00f6s koko kirkkokunnan kirkolliskokoukset olivat t\u00e4ss\u00e4 keskeisin\u00e4. Uskon n\u00e4kemyksi\u00e4 arvioitiin, arvosteltiin ja toisia julistettiin harhaoppisiksi, toiset n\u00e4kemykset taas saivat hyv\u00e4ksynn\u00e4n. T\u00e4ss\u00e4 kului vuosisatoja. Erilaisista syist\u00e4 oikeaoppisuus nousi p\u00e4\u00e4asialliseksi pyrkimykseksi, ja moninaisuus kohtasi tukahduttamisen aallon. N\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 tikkatauluun osuminenkaan ei riitt\u00e4nyt, vain h\u00e4r\u00e4nsilm\u00e4 kelpasi. Harhaoppisia putosi milloin oikealle, milloin vasemmalle (ks. esim. Luku 10.3.). Ei ehk\u00e4 ole t\u00e4ysin tuulesta temmattua sanoa, ett\u00e4 islamilaisuus syntyi juuri suurten erimielisyyksien aikoihin, samoilla maantieteellisill\u00e4 alueilla, joilla areiolaisuus oli vahvasti edustettuna (areiolaisuus piti Jeesuksen Jumaluutta yhdess\u00e4 sanassa yhden kirjaimen verran pienemp\u00e4n\u00e4 ja tuomittiin harhaopiksi). Islamilaisuus on l\u00e4hell\u00e4 areiolaisuutta, kun Jeesus on heille vain profeetta. Levisik\u00f6 islamilaisuus niin nopeasti ehk\u00e4 kristittyjen riitojen my\u00f6t\u00e4vaikutuksella?<\/p>\n\n\n\n Kaikesta rajojen vet\u00e4misest\u00e4 huolimatta kristillinen kirkko ei pystynyt yhteen totuuteen, vaan erilaisia kristillisi\u00e4 tulkintoja eli ja voi hyvin vuosisatoja. Ensimm\u00e4inen suuren luokan jako tapahtui, kun id\u00e4n ja l\u00e4nnen kirkko jakaantuivat kahdeksi kirkkokunnaksi, v. 1054 jaa. Ja sit\u00e4 ennen jakaantumista oli syntynyt runsaasti harhaoppisten erottamisista. No, ei kirkon suuri jakautuminen ehk\u00e4 ollut hieno asia, mutta ei se my\u00f6sk\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n lopullisesti tuhonnut. Samanlaisten jakaantumisten sarja on jatkunut, ja nyt kristillisyys on hyvin moninaista. Tosin on esitetty, ett\u00e4 moninaisuus oli viel\u00e4 suurempaa varhaisessa kristillisyydess\u00e4 (ks. Luku 10.3.). T\u00e4rke\u00e4 kysymys onkin, oliko jakaantumiset hyv\u00e4 asia, vai huono? Moninaisuus ja diversiteetti ei saanut tilaa, joten ainoa reitti oli jakaantumisten tie. Loppupeleiss\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on ehk\u00e4 kuitenkin ollut hyv\u00e4 tie. Moninaisuus ja diversiteetti on s\u00e4ilynyt ja kehittynyt. Yhden totuuden silm\u00e4lasien l\u00e4pi t\u00e4m\u00e4 ei ehk\u00e4 n\u00e4yt\u00e4 ihan yht\u00e4 hyv\u00e4lt\u00e4. Ekumenia ja uskontojen dialogi ovat hyvi\u00e4 asioita. My\u00f6s positiivista kehityst\u00e4 on n\u00e4hty. Mutta ehk\u00e4 sit\u00e4 n\u00e4ht\u00e4isi viel\u00e4 enemm\u00e4n, jos yhden totuuden silm\u00e4lasien sijaan tilalla olisivat yh\u00e4 useammilla moninaisuuden arvostamisen silm\u00e4lasit. T\u00e4t\u00e4 voisi sanoa olevan tapahtumassakin.<\/p>\n\n\n\n R\u00e4is\u00e4nen kirjoittaa: \u201dKristinusko kehittyi (juutalaisuutta) opillisempaan suuntaan. Alussa vallinnut monimuotoisuus koettiin my\u00f6hemmin ongelmaksi. Toisella vuosisadalla eri ryhm\u00e4t julistautuivat ainoiksi oikean, opillisesti ymm\u00e4rretyn uskon edustajiksi. Seuranneissa kiistoissa vedottiin kolmeen auktoriteettiin: kirjoituksiin, traditioon ja henkil\u00f6ihin. Kaikki kolme kietoutuivat l\u00e4heisesti toisiinsa. Traditio perustui pyhiin kirjoituksiin, mutta se my\u00f6s saneli, miten niit\u00e4 oli tulkittava. Tradition luotettavuus taas riippui sit\u00e4 v\u00e4litt\u00e4neiden ja sit\u00e4 my\u00f6hemmin vaalivien henkil\u00f6iden luotettavuudesta<\/em>\u201d (R\u00e4is\u00e4nen (2), 2011, s.223).<\/p>\n\n\n\n Ensin olivat arvovaltaiset kirjoitukset. N\u00e4it\u00e4 syntyi 50-luvun alusta asti, v\u00e4hitellen. Paavalin kirjeet olivat t\u00e4rke\u00e4ss\u00e4 roolissa. Vuosisatoja kest\u00e4nyt prosessi tuotti erityisen arvovaltaiset kirjoitukset, jotka kanonisoitiin (367 jaa). Mutta kaanoninkaan synty ei poistanut riitoja, sill\u00e4 tekstit j\u00e4ttiv\u00e4t tilaa tulkinnoille (ks. Luku 10.1.). My\u00f6s harhaoppisiksi tuomitut areiolaiset ja pelagiolaisetkin vetosivat pyhiin kirjoituksiin. T\u00e4rke\u00e4ksi tuli siis paitsi pyh\u00e4t kirjoitukset, my\u00f6s niiden oikea tulkinta. T\u00e4ss\u00e4 m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4ksi tekij\u00e4ksi tuli ns. \u201duskon s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u201d. Avuksi tarvittiin siis arvovaltaista traditiota.<\/p>\n\n\n\n R\u00e4is\u00e4nen edelleen: \u201dTraditioon vetoaminen ei ratkaissut ongelmia. Kristityt nojautuivat eri traditioihin tai tulkitsivat samaa traditiota erilaisin tavoin. Kenen tulkinta oli oikea? Tarvittiin luotettavia henkil\u00f6it\u00e4, jotka kykenisiv\u00e4t erottamaan aidon v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4. Irenaeus vetoaakin apostoliseen suksessioon (seuraantoon): oikean uskon takeena ovat ne papit, jotka ovat saaneet virkansa osana apostoleista alkanutta ketjua<\/em>\u201d (R\u00e4is\u00e4nen (2), 2011, s.227). Tarvittiin siis arvovaltaisia henkil\u00f6it\u00e4. Apostolinen suksessio oli avainsana – piti olla jonkun arvovaltaisen nimitt\u00e4m\u00e4, jonka joku edellinen oli nimitt\u00e4nyt, ja ketjun piti johtaa apostoleihin.<\/p>\n\n\n\n N\u00e4in R\u00e4is\u00e4nen vet\u00e4\u00e4 yhteen t\u00e4m\u00e4n kehityksen: \u201dPiispoista tuli seurakuntien suvereeneja johtajia. T\u00e4m\u00e4 ei johtanut yksimielisyyteen kirkossa \u2013 piispat saattoivat olla kesken\u00e4\u00e4n rajusti erimielisi\u00e4. Heit\u00e4 paljon mahtavamman valtiaan oli puututtava peliin, jotta 300- ja 400-lukujen riidat – joiden p\u00e4\u00e4aiheena oli kristologia, siis Kristuksen olemus – saatiin ratkaistuksi: keisarin johdolla p\u00e4\u00e4tettiin, kuka oli oikea- ja kuka harhaoppinen<\/em>\u201d (R\u00e4is\u00e4nen (2), 2011, s.235, ks. my\u00f6s Heinim\u00e4ki, 2015, s.97\u201399). Ja valtiovallan my\u00f6t\u00e4 my\u00f6s v\u00e4kivalta tuli kuvaan mukaan. \u201dJotkut olivat t\u00e4llaisesta huolissaan. Toisen Klemensin kirjeenkirjoittaja esitt\u00e4\u00e4 vilpit\u00f6nt\u00e4 itsekritiikki\u00e4. H\u00e4n valittaa, ett\u00e4 kun pakanat kuulevat kristittyjen puhuvan vihollisten rakastamisesta, \u00bbhe ihailevat t\u00e4t\u00e4 ylenm\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 hyvyytt\u00e4. Mutta kun he sitten n\u00e4kev\u00e4t, ett\u00e4 me emme rakasta edes niit\u00e4, jotka meit\u00e4 rakastavat, puhumattakaan niist\u00e4, jotka meit\u00e4 vihaavat, he nauravat meille, ja Herran nimi tulee pilkatuksi\u00bb<\/em>\u201d (R\u00e4is\u00e4nen (2), 2011, s.235).<\/p>\n\n\n\n Voisi sanoa, ett\u00e4 oikeaan oppiin ja yhteen \u201duskon s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00f6n\u201d kristinusko ei ole koskaan p\u00e4\u00e4ssyt. Sen sijaan syntyi verisi\u00e4 riitoja ja taisteluja, lukemattomia tuomioita harhaoppisuudesta ja keisarin vallalla toteutettuja harhaoppisten ihmisten surmaamisia. Voi kysy\u00e4, oliko suvaitsemattomuus ja moninaisuuden ankara kielt\u00e4minen kenties alkuvaiheen kristinuskon suurimpia harha-askeleita?<\/p>\n\n\n\n R\u00e4is\u00e4nen suosittelee alkuper\u00e4ist\u00e4 diversiteetti\u00e4 kannustimeksi luoville uusille tulkinnoille ja rakentaville sovelluksille kristillisess\u00e4 perinteess\u00e4 (R\u00e4is\u00e4nen (1), 2010, s.318).<\/p>\n\n\n\n R\u00e4is\u00e4sen siteeraamana \u201dkirkkohistorioitsija Simo Heininen toteaa, ett\u00e4 \u2019n\u00e4kemys alkukristillisyyden monimuotoisuudesta on hyvin perusteltu\u2019 ja tarjoaa \u2019selityksen sille, miksi koko kristikunta ortodoksisesta kirkosta helluntailaisuuteen on l\u00f6yt\u00e4nyt alkukirkosta mallin ja esikuvan omalle opilleen ja j\u00e4rjestykselleen.\u2019 Ja viel\u00e4 raamatuntutkijat Anni Pesonen ja Outi Lehtipuu: \u2019Meid\u00e4n mielest\u00e4mme olisi parasta n\u00e4hd\u00e4, ett\u00e4 opillinen moninaisuus kristillisiss\u00e4 kirkoissa on seurausta Raamatun itsens\u00e4 opillisesta moninaisuudesta. Eri kirkkojen ja kristillisten liikkeiden kirjavat ja kesken\u00e4\u00e4n ristiriidassa olevat teologiset n\u00e4kemykset olisi hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4 kristinuskon olemukseen kuuluvana v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 ilmi\u00f6n\u00e4. On monenlaisia raamatullisia teologioita; yht\u00e4 ainoaa oikeaa raamatullista oppia ei sen sijaan ole eik\u00e4 voikaan olla<\/em>\u2019 (lainaukset R\u00e4is\u00e4nen (2), 2011 s.240\u2013244)\u201d.<\/p>\n\n\n\n My\u00f6hemmin n\u00e4iden tutkimusten edetess\u00e4 paneudumme siihen, millaisia ajatuksia ja uudelleen sanoitettua uskon sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tulkinnan kolmas tie, siis historiallis-metaforinen tulkinta tuottaa kristillisyyteen. T\u00e4m\u00e4 tulee osassa C.<\/p>\n\n\n\nHistorian (harha)-askeleet<\/h3>\n\n\n\n
Oikeaoppisuus \u2013 v\u00e4\u00e4r\u00e4 pyrkimysk\u00f6?<\/h3>\n\n\n\n
Moninaisuus kunniaan<\/h3>\n\n\n\n
L\u00e4hdeluettelo<\/h3>\n\n\n\n
Aejmelaeus Lars<\/td> Paavali, El\u00e4m\u00e4 ja kirjeet<\/td> Suomen Eksegeettinen Seura, Helsinki 2018<\/td><\/tr> Borg Marcus J. (1)<\/td> Speaking Christian<\/td> HarperCollins, USA 2011<\/td><\/tr> Borg Marcus J. (2)<\/td> Reading the Bible again for The First Time<\/td> HarperCollins, USA 2001<\/td><\/tr> Borg Marcus J. (3)<\/td> Kristinuskon Syd\u00e4n – Uudelleen l\u00f6ydetty usko<\/td> Thomas von Martens, Helsinki 2016<\/td><\/tr> Borg Marcus J. & Wright N.T.<\/td> The Meaning of Jesus – Two Visions<\/td> HarperCollins, USA 1999<\/td><\/tr> Heinim\u00e4ki Jaakko<\/td> Kerettil\u00e4isen k\u00e4sikirja<\/td> Kirjapaja, Helsinki 2015<\/td><\/tr> R\u00e4is\u00e4nen Heikki (1)<\/td> The Rise of Christian Beliefs<\/td> Forest Press, Minneapolis 2010<\/td><\/tr> R\u00e4is\u00e4nen Heikki (2)<\/td> Mit\u00e4 Varhaiset Kristityt Uskoivat<\/td> WSOY, Helsinki 2011<\/td><\/tr><\/tbody><\/table><\/figure>\n\n\n\n