T\u00e4m\u00e4 luku vet\u00e4\u00e4 yhteen n\u00e4kemyst\u00e4 Vanhaan testamenttiin. Jakso 8 keskittyi Vanhaan testamenttiin tai Heprealaiseen Raamattuun, joka on tutkijoiden ennemmin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 nimitys. Esittelimme luvussa 8.2. kolme eri l\u00e4hdett\u00e4 alkuper\u00e4isi\u00e4 tekstej\u00e4 ja niiden syntyhistoriaa. N\u00e4m\u00e4 ovat: Septuaginta, joka on kreikankielinen k\u00e4\u00e4nn\u00f6s VT:sta, ja oli varhaisten kristittyjen k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Toisena on Masoreettinen teksti, joka on nykyinen Heprealainen Raamattu ja kolmantena viel\u00e4 Qumranin tekstit, jotka ovat vasta 2000-luvulla saatu kenen tahansa ulottuville (Jokiranta, 2009, s.9). Kristittyjen Vanha testamentti on vaihdellut Septuagintasta Masoreettiseen tekstiin ja viime aikoina taas takaisin l\u00e4hemm\u00e4s Septuagintaa Qumranin tekstien l\u00f6ydytty\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Juuri useat k\u00e4sikirjoitukset samoista teksteist\u00e4 varmistivat sen, \u201dett\u00e4 Heprealaisen Raamatun kirjat ovat syntyneet pitk\u00e4n toimitusprosessin tuloksena\u201d (Jokiranta 2009 s.331). T\u00e4m\u00e4n pitk\u00e4n toimitusprosessin voi toisin ilmaista my\u00f6s n\u00e4in: \u201dYht\u00e4 ainoaa alkuper\u00e4ist\u00e4 (Hepr.) Raamattua ei ole ollut koskaan olemassa.\u201d (Nissinen & V\u00e4h\u00e4kyl\u00e4 2018, s.20. My\u00f6s Kuula, Nissinen, Riekkinen, 2008, s.28 ja M\u00e4kipelto & Huotari, 2023 s.28\u201329).<\/p>\n\n\n\n
Pohdinta Vanhan testamentin merkityksest\u00e4 t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n kristitylle kiteytyy yhteen kysymykseen: Kristinusko irtaantui hyvin nopeasti juutalaisuudesta, jo ensimm\u00e4isen vuosisadan lopulla, ja Uuden testamentin kirjoittajista jotkut olivat hyvin kriittisi\u00e4 juutalaisuutta kohtaan. Miksi VT silti pidettiin kristillisen Raamatun osana? Seuraavia perusteluja voisi esitt\u00e4\u00e4:<\/p>\n\n\n\n
Kuitenkin \u2013 olivatpa esitetyt perustelut heikkoja tai eiv\u00e4t – Vanha testamentti pidettiin mukana kristittyjen pyh\u00e4ss\u00e4 kirjassa Raamatussa. Sille oli ehk\u00e4 hyv\u00e4t perustelut alkuseurakunnassa, kun Uusi testamentti oli vasta muotoutumassa. Mutta nyky\u00e4\u00e4n tuntuu vaikeammalta perustella VT:n arvoa kristitylle. Tekisi mieli sanoa, ett\u00e4 Heprealainen Raamattu on juutalaisten pyh\u00e4 kirja. Piste. Kristityille se on hy\u00f6dyllist\u00e4 ja opettavaista luettavaa, mutta ei pyh\u00e4n kirjan arvossa.<\/p>\n\n\n\n
Voisi ajatella my\u00f6s niin, ett\u00e4 Uuden testamentin kirjoittajat ovat lainatessaan Vanahaa testamenttia jo seuloneet hyv\u00e4t periaatteet VT:sta ja muokanneet ne UT:n sis\u00e4lle kristillisyyteen sopiviksi ajatuksiksi.<\/p>\n\n\n\n
M\u00e4\u00e4ritelless\u00e4mme Vanhan testamentin arvoa, ei t\u00e4ss\u00e4k\u00e4\u00e4n ole totuutta muille jakaa. Jotkut pit\u00e4v\u00e4t VT:a pyh\u00e4n\u00e4 eri perustein, kuin mihin me t\u00e4ss\u00e4 p\u00e4\u00e4dyimme. Heill\u00e4 on oikeus siihen, eik\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 kohtaa eri tavoilla ajattelu aiheuta suurta \u00e4l\u00e4m\u00f6l\u00f6\u00e4 \u2013 ei ainakaan pit\u00e4isi aiheuttaa. Vanha testamentti on siis joka tapauksessa hy\u00f6dyllist\u00e4 ja opettavaista luettavaa.<\/p>\n\n\n\n
VT:n merkityst\u00e4 on vastustanut kautta historian useat teologit. Ensimm\u00e4isi\u00e4 kriitikkoja oli jo 100-luvulla, esimerkiksi Markion. H\u00e4n pyrki jopa puhdistamaan UT:n tekstit juutalaisuudesta. H\u00e4net tuomittiin harhaoppiseksi, joten h\u00e4n perusti toisella vuosisadalla kirkon, joka oli vahva 300-luvulle saakka. H\u00e4n kritisoi voimakkaasti VT:a ja sen Jumala ei voinut olla sama kuin Jeesuksen Is\u00e4 (R\u00e4is\u00e4nen (5), 2006, s. 125\u2013130).<\/p>\n\n\n\n
Markion hylk\u00e4si VT:n ja hyv\u00e4ksyi muunnellun Luukkaan evankeliumin (poisti viitteet VT:iin \u201djuutalaisina lis\u00e4yksin\u00e4\u201d) sek\u00e4 10 Paavalin kirjett\u00e4 (ei pastoraalikirjeit\u00e4) arvovaltaisiksi teksteiksi (sama, s.133\u2013135).<\/p>\n\n\n\n
R\u00e4is\u00e4nen sanoo, ett\u00e4 \u201dMarkion toi armotta p\u00e4iv\u00e4nvaloon kristinuskon perusteissa piilev\u00e4n ongelman: uusi uskonto oli perinyt vanhan kirjan, jonka sis\u00e4lt\u00f6 monin paikoin soti uskonnon omia opetuksia vastaan (sama, s.130). \u201dVaikka Markionin vastaukset voidaan hyl\u00e4t\u00e4, h\u00e4nen kysymyksi\u00e4\u00e4n ei voi kiert\u00e4\u00e4\u201d (sama, s.139).<\/p>\n\n\n\n
1900-luvun alun kuuluisa saksalais-teologi Adolf von Harnack oli vieh\u00e4ttynyt Markionista. H\u00e4n piti Markionin radikaalia askelta pienemp\u00e4n\u00e4 kuin Paavali oli jo ottanut. Harnackin mukaan VT:n poistaminen 100-luvulla olisi ollut virhe, mutta sen s\u00e4ilytt\u00e4minen yh\u00e4 edelleen kaanonissa oli hengellisen laman merkki. H\u00e4n ei kuitenkaan vaatinut VT:n hylk\u00e4\u00e4mist\u00e4, vaan sen kriittist\u00e4 seulontaa. Olisi ep\u00e4realistista ajatella, ett\u00e4 kirkot voisivat en\u00e4\u00e4 muuttaa kaanoninsa kokoonpanoa (sama s.131,137\u2013139). <\/p>\n\n\n\n
Syyrian Antiokian piispa Ignatius ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n pit\u00e4nyt VT:n tuomisesta kristilliseen oppiin, vaan vastusti sit\u00e4 (Aejmelaeus, 2007, s. 416\u2013417). Ja h\u00e4net muistamme luvusta 10.4. Apostolisten isien tekstit, joiden joukossa Ignatioksen (kuoli n. 107 jaa) tekstit olivat hyvin arvostettuja. Tekstit ovat esill\u00e4 my\u00f6s hahmottelemamme Gaussin k\u00e4yr\u00e4n (ks. Luku 12.2.) vaikutusvaltaisimpina kaanonin ulkopuolelle j\u00e4\u00e4neist\u00e4 teksteist\u00e4. Esitin vain muutamia esimerkkej\u00e4 t\u00e4t\u00e4 yht\u00e4 kiteytynytt\u00e4 kysymyst\u00e4 pohtineista teologeista.<\/p>\n\n\n\n
T\u00f6rm\u00e4\u00e4mme j\u00e4lleen uudestaan monesti esill\u00e4 olleeseen j\u00e4nnitteeseen juutalaiskristillisyyden ja hellenistikristillisyyden v\u00e4lill\u00e4. Ei varmaan ole liian rohkeaa v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 juuri juutalaiskristillinen painotus, sen kannattajat pitiv\u00e4t VT:n osana kristittyjen pyh\u00e4\u00e4 kirjaa. Oliko se hyv\u00e4 asia, vai sittenkin huono, siit\u00e4 voi olla perustellusti kumpaakin mielt\u00e4. Aikaisemmin on todettu, kuinka kristillisyys valui monessa suhteessa takaisin juutalaisiin painotuksiin, ja t\u00e4t\u00e4 edisti varmasti VT:n asema osana pyhi\u00e4 kirjoituksia. T\u00e4ss\u00e4 itse yhdyn Harnackin n\u00e4kemykseen, ett\u00e4 ei pid\u00e4 vaatia VT:n hylk\u00e4\u00e4mist\u00e4, vaan sen kriittist\u00e4 seulontaa. VT on inhimillinen kirjakokoelma, kuten UT:kin. VT:a tulee aina tulkita UT:sta k\u00e4sin.<\/p>\n\n\n\n
| Aejmelaeus Lars<\/td> | Kristinuskon Synty \u2013 Johdatus Uuden testamentin taustaan ja sanomaan<\/td> | Kirjapaja, Helsinki 2007<\/td><\/tr> |
| Jokiranta Jutta (toim.)<\/td> | Aarre Saviastioissa, Qumranin tekstit avautuvat<\/td> | Kirjapaja, Helsinki 2009<\/td><\/tr> |
| Kuula Kari, Nissinen Martti & Riekkinen Wille<\/td> | Johdatus Raamattuun<\/td> | Kirjapaja, Helsinki 2008<\/td><\/tr> |
| M\u00e4kipelto Ville, Huotari Paavo<\/td> | Sensuroitu \u2013 Raamatun muutosten vaiettu historia<\/td> | Otava, Keuruu 2023<\/td><\/tr> |
| Nissinen Martti & V\u00e4h\u00e4kyl\u00e4 Leena (toim.)<\/td> | Kiveen Hakattu? – Pyh\u00e4t tekstit ja perinteet muutoksessa<\/td> | Gaudeamus, Tallinna 2018<\/td><\/tr> |
| R\u00e4is\u00e4nen Heikki (5)<\/td> | Rosoinen Raamattu<\/td> | WSOY, Helsinki 2006<\/td><\/tr><\/tbody><\/table><\/figure>\n\n\n\n |