T\u00e4ss\u00e4 k\u00e4sittelemme arvostettuja tekstej\u00e4, joilla oli\u00a0 t\u00e4rke\u00e4 sija alkukirkossa, mutta jotka j\u00e4iv\u00e4t silti kaanonin ulkopuolelle. Tekstit katsotaan varhaisten kirkon johtajien kirjoittamiksi, ns. apostolisten isien. Apostolisiin isiin luetut henkil\u00f6t ovat hiukan vaihdelleet. N\u00e4m\u00e4 tulevat esiin my\u00f6s my\u00f6hemm\u00e4ss\u00e4 kuvussa kirkkoisist\u00e4 laajemmin. Apostolisten isien kirjat ovat joukko\u00a0kirjoituksia ensimm\u00e4isen vuosisadan lopulta ja toisen vuosisadan alkupuolelta. Kuitenkaan kaikki heid\u00e4n nimiins\u00e4 laitetut kirjoitukset eiv\u00e4t ole per\u00e4isin toiselta vuosisadalta. Toisaalta uudemmista l\u00f6yd\u00f6ist\u00e4 1880-luvulla l\u00f6ydetty\u00a0Didakhe<\/a>\u00a0on ajoitettu apostolisten isien aikaan. Merkitt\u00e4vimpin\u00e4 apostolisiin isiin kuuluvat er\u00e4\u00e4t alkukirkon ensimm\u00e4iset piispat. Heid\u00e4n lis\u00e4kseen apostolisiin isiin kuuluu my\u00f6s henkil\u00f6it\u00e4, joiden nimi\u00e4 ei tiedet\u00e4, ainoastaan heid\u00e4n kirjoituksensa ovat tunnettuja.<\/p>\n\n\n\n Alkukirkon piispat:<\/p>\n\n\n\n Apostolisten isien kirjoitukset ajoitetaan p\u00e4\u00e4osin vuosisadan lopulle ja toisen vuosisadan alkupuolelle. Hyv\u00e4 on huomata, ett\u00e4 monet UT:n kaanoniinkin kuuluvat tekstit (n. 50\u2013150 jaa) ovat samoihin aikoihin kirjoitettu.<\/p>\n\n\n\n Apostolisten isien tekstit ovat her\u00e4tt\u00e4neet taas kiinnostusta ja niist\u00e4 on hiljattain tehty uusi k\u00e4\u00e4nn\u00f6s (Huttunen, ym. 2020). Samoin hiljattain ja aivan ensimm\u00e4inen laatuaan on 2021 julkaistu Johdatus Apostolisten isien kirjoituksiin (Huttunen, Tervahauta, 2021). Se on erinomainen tieteellinen johdanto n\u00e4iden vanhojen tekstien lukemiseen, historiaan ja tulkintaan. Valtava tietom\u00e4\u00e4r\u00e4, jota kristikunta on vuosisatoja jopa vuosituhansia ker\u00e4nnyt, tulee esiin t\u00e4ss\u00e4 teoksessa. Ja n\u00e4m\u00e4 ovat silti kaanonin ulkopuolelle j\u00e4\u00e4neit\u00e4 tekstej\u00e4, vaikka olivatkin suosittuja varhaisten kristittyjen k\u00e4siss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Tekstej\u00e4 on 17 erillist\u00e4: <\/p>\n\n\n\n N\u00e4iss\u00e4kin teksteiss\u00e4 kahden kilpailevan paradigman keskustelu nousee vahvasti esiin – juutalaiskristillisyys vs. hellenistikristillisyys – esimerkiksi:<\/p>\n\n\n\n Aejmelaeus kertaa n\u00e4iden 2 paradigman keskeiset kohdat uudestaan (sama, s.439\u2013443). Irrottautuminen juutalaisuudesta oli vaikeaa, ja itse asiassa j\u00e4lkiapostolisena aikana monessa valuttiin sinne takaisin. \u201dLaajentuessaan \u2026 kristinusko on alkanut yh\u00e4 enemm\u00e4n muistuttaa entist\u00e4 \u00e4itiuskontoaan\u2026\u201d (sama, s.433). Monimuotoisuus oli siis tosiasia jo alkuseurakunnassa (Aejmelaeus, 2007, s.418).<\/p>\n\n\n\n T\u00e4rkeimm\u00e4t tekstit Aejmelaeuksen mielest\u00e4 Apostoliset Is\u00e4t kokoelmassa ovat 1. Clemensin kirje, Ignatioksen kirjeet (aitoja 7 kpl), ja Didakhe (12 apostolin opetus), niihin tutustumme tarkemmin Aejmelaeusta (2007) mukaillen:<\/p>\n\n\n\n Clemens oli Rooman piispa, Pietarin kolmas seuraaja. Juutalaiskristityt olivat perustaneet Rooman seurakunnan, oliko siis juutalaiskristillinen painotus n\u00e4ist\u00e4 taustoista syntynyt. Kirjeen ajoitus on 90-luvun puoliv\u00e4lin tienoilla.<\/p>\n\n\n\n H\u00e4n siteeraa paljon VT:a, siis Septuagintaa. VT:n arvostus on suurta, mutta teksti sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 my\u00f6s stoalaista v\u00e4rityst\u00e4 ja hellenistisi\u00e4 virikkeit\u00e4. Esim. Feeniks-linnun tarina on Clemensill\u00e4 (1.Clem. 25).<\/p>\n\n\n\n Kirje kertoo Paavalin ja Pietarin kohtaloista, saivat surmansa keisari Neron vainoissa. Isot vainot alkoivat noin v. 64 Rooman palon j\u00e4lkeen, Nero pisti palon kristittyjen syyksi. Nero kuoli v. 68. Tosin vainoja oli ollut jo aiemminkin, kun Korintissa oli jo Roomasta paenneita kristittyj\u00e4, kun Paavali meni sinne ensi kerran (ks. Apt.18:2, v. 50-51 jaa, Aejmelaeus, 2007, s.189-191).<\/p>\n\n\n\n Kirje oli Paavalin painotuksista ja \u201dKristus-mystiikasta\u201d siirtynyt moraalisen ryhdin korostamisen suuntaan (Aejmelaeus, 2007, s.408). Samalla tavalla takaisin kohti juutalaisuutta Clemens vei\u00a0nostamalla jumalanpalvelusten oikean toimittamisen esiin ja palauttamalla VT:n temppelikultin s\u00e4\u00e4d\u00f6kset uudestaan arvoon.\u00a0 Edelleen Clemens nosti VT:n viranhaltijat uudelleen arvoonsa (papeille merkitys), samoin tiukan kirkollisen hierarkian (\u201dapostolinen seuraanto\u201d).<\/p>\n\n\n\n Ignatios oli Syyrian Antiokian piispa, jonka seurakunnan aloittajina olivat hellenistikristityt. Kirjeiden painotukset ovat sen mukaiset. Kirjeet on ajoitettu 110-luvulle. Ignatios kirjoitti ne matkalta Roomaan marttyyrikuolemaan.<\/p>\n\n\n\n Kristologiassa h\u00e4n on johannekselainen, Kristuksen Jumaluus oli selv\u00e4\u00e4. Kolminaisuusoppi oli jo my\u00f6s kehittynyt.<\/p>\n\n\n\n Seurakunta-hierarkia ja piispan kunnioitus isoja teemoja. \u201d\u00c4lk\u00f6\u00f6n kukaan ilman piispaa toimittako mit\u00e4\u00e4n seurakunnallista toimitusta\u201d (Aejmelaeus 2007, s.414). J\u00e4rjestys oli: Piispat, presbyteerit (vanhimmat), diakonit, ja seurakuntalaiset. \u201dEhtoollinen on p\u00e4tev\u00e4 vain silloin, kun piispa \u2026 johtaa sen viettoa.\u201d (sama, s.415). Ignatioksen omassa srk:ssa oli ollut ongelmia, siksik\u00f6 h\u00e4n n\u00e4in voimakkaasti vaatii kuuliaisuutta? Virka korostuu, harhaoppiset huolena ja varoituksena (doketismi, t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa, kielsi Jumalan Pojan inhimillisyyden).<\/p>\n\n\n\n Ignatios oli kriittinen juutalaisuuteen ja kiisteli juutalaisia tapoja harrastavien kristittyjen kanssa.<\/p>\n\n\n\n H\u00e4n ei pit\u00e4nyt VT:n tuomisesta kristilliseen oppiin, vaan vastusti sit\u00e4. Samansuuntaista kritiikki\u00e4 siis kuin oli my\u00f6hemmin Markionilla, joka hylk\u00e4si koko VT:n pyh\u00e4n\u00e4 kirjana (tuomittiin harhaoppiseksi) (Aejmelaeus, 2007, s.416\u2013417).<\/p>\n\n\n\n T\u00e4ss\u00e4 tuntemattoman kirjoittajan tekstiss\u00e4, kirjoitettu noin v. 100. Tosin tutkijoiden aikajana on pitk\u00e4 50\u2013150, johon ajoitusta on soviteltu (Huttunen, Tervahauta, 2021, s.141). Teemana oli kirkkoj\u00e4rjestys, ei niink\u00e4\u00e4n teologisia ja uskonopillisia aineksia. Ohjeita kasteen toimittamisesta, paastosta, rukouksesta, ehtoollisesta (rippi), ja kuinka valitaan piispat ja diakonit. Antoi my\u00f6s ohjeita, kuinka\u00a0suhtautua kierteleviin apostoleihin ja profeettoihin.<\/p>\n\n\n\n Kun pohdimme n\u00e4iden tekstien arvoa, varhaisimmat s\u00e4ilyneet kokonaiset Raamatun koodeksit ovat valaisevia: Codex Sinaiticus, yhdess\u00e4 Codex Vaticanuksen<\/a> kanssa ovat maailman vanhimpina pidettyj\u00e4 Raamattuja. Koodekseista on oma lukunsa 11.2.<\/p>\n\n\n\n Codex Sinaiticus 300-luvulta sis\u00e4lsi apostolisten isien<\/a> kirjoituksista koko Barnabaan kirjeen <\/a>sek\u00e4 osan Hermaan paimenesta<\/a> (Huttunen, Tervahauta, 2021, s.51\u201352). R\u00e4is\u00e4nenkin totesi, ett\u00e4 kesti vuosisatoja, ennen kuin mm. Ilm.kirja, Hepr.kirje ja 2 Piet.kirje hyv\u00e4ksyttiin, ja vastaavasti kesti vuosisatoja Barnabaan kirjeen ja Hermaan Paimenen ulos j\u00e4\u00e4minen (R\u00e4is\u00e4nen (4), 1989, s.37). <\/p>\n\n\n\n Puolestaan kolmannessa vanhimpiin kuuluvassa Codex Aleksandrinus -koodeksissa 400-luvulta, Uudessa testamentissa on my\u00f6s mukana kaksi Klemens Aleksandrialaisen kirjoittamaa kirjett\u00e4. T\u00e4m\u00e4 Klemens ei ole Apostolisten isien listalla, vaan h\u00e4n on el\u00e4nyt my\u00f6hemmin 150\u2013215 jaa, mutta kuului kirkkoisiin, tarkemmin Id\u00e4n kirkon kirkkoisiin (ks. luku 11.4. Kirkkois\u00e4t).<\/p>\n\n\n\n Kaanon ei siis ollut tarkkarajainen useisiin vuosisatoihin. Olemme my\u00f6s jo maininneet, kuinka viel\u00e4 1500-luvulla Lutherkin esitti kritiikki\u00e4 siirt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 4 UT:n teksteist\u00e4 ensimm\u00e4isen saksankielisen UT:n loppuun apokryfisiksi, eli kaanonin ulkopuolelle. H\u00e4n arvosteli jyrk\u00e4sti Jaakobin kirjett\u00e4,\u00a0 Heprealaiskirjett\u00e4 ja Juudaksen kirjett\u00e4. Ilmestyskirja oli \u201dtuskin lainkaan on kristillinen kirja<\/em>\u201d, sanoi Luther (R\u00e4is\u00e4nen (3), 1984 s.150).<\/p>\n\n\n\n L\u00e4hestymme Raamattun\u00e4kemyst\u00e4, joka ei ole tarkkarajainen, vaan ennemminkin kuvaan sit\u00e4 Gaussin k\u00e4yr\u00e4ll\u00e4: UT:n tekstit ja sit\u00e4 l\u00e4hell\u00e4 olevat tekstit, niin ajallisesti kuin sis\u00e4ll\u00f6llisesti, ovat eri arvoisia. T\u00e4rkeimm\u00e4t tekstit ovat aivan Gaussin k\u00e4yr\u00e4n huipulla ja sitten molempia laskevia sivuja t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 laskevan arvostuksen tekstit. P\u00e4\u00e4semme t\u00e4h\u00e4n viimeisess\u00e4 osassa, jossa hahmotan Raamattun\u00e4kemyksen yhteenvetona (Osa 12, Luku 12.2. Uusi Testamentti).<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4 luku on j\u00e4lleen harmittavan lyhyt, mutta uudet 2020-luvun teokset on helppo hankkia ja tutustua tarkemmin n\u00e4ihin varhaisiin teksteihin: \u201dApostoliset Is\u00e4t \u2013 Kokoelma varhaiskristillisi\u00e4 kirjoituksia\u201d ja \u201dJohdatus Apostolisten isien kirjoituksiin\u201d.<\/p>\n\n\n\n\n
\n
\n
\n
1. Clemensin kirje<\/h3>\n\n\n\n
Ignatioksen kirjeet<\/h3>\n\n\n\n
Didakhe<\/h3>\n\n\n\n
Kaanoniin vai ei?<\/h3>\n\n\n\n
L\u00e4hdeluettelo<\/h3>\n\n\n\n
Aejmelaeus Lars<\/td> Kristinuskon Synty \u2013 Johdatus Uuden testamentin taustaan ja sanomaan<\/td> Kirjapaja, Helsinki 2007<\/td><\/tr> Huttunen Niko, Salminen Joona, Tervahauta Ulla (toim.)<\/td> Apostoliset Is\u00e4t \u2013 Kokoelma varhaiskristillisi\u00e4 kirjoituksia<\/td> Suomen Teologinen Kirjallisuusseura, Vaasa 2020<\/td><\/tr> Huttunen Niko, Tervahauta Ulla (toim.)<\/td> Johdatus Apostolisten isien kirjoituksiin<\/td> Suomen Eksegeettinen Seura, Helsinki 2021<\/td><\/tr> Kuula Kari, Nissinen Martti & Riekkinen Wille <\/td> Johdatus Raamattuun<\/td> Kirjapaja, Helsinki 2008<\/td><\/tr> Riekkinen Wille<\/td> Kirjain vai Henki<\/td> Teos, Helsinki 2023<\/td><\/tr> R\u00e4is\u00e4nen Heikki (3)<\/td> Raamattun\u00e4kemyst\u00e4 etsim\u00e4ss\u00e4<\/td> Gaudeamus, Helsinki 1984<\/td><\/tr> R\u00e4is\u00e4nen Heikki (4)<\/td> Tuhat ja yksi tulkintaa – Luova n\u00e4k\u00f6kulma Raamattuun<\/td> Yliopistopaino, Helsinki 1989<\/td><\/tr> R\u00e4is\u00e4nen Heikki (5)<\/td> Rosoinen Raamattu<\/td> WSOY, Helsinki 2006<\/td><\/tr><\/tbody><\/table><\/figure>\n\n\n\n