K\u00e4sittelimme luvuissa 9.6. ja 9.7. UT:n ulkopuolelle j\u00e4\u00e4neit\u00e4 tekstej\u00e4, erityisesti evankeliumeiksi nimettyj\u00e4, ja luvussa 10.2. muita ulkopuolelle j\u00e4\u00e4neit\u00e4 tekstej\u00e4. Yksi keskeinen l\u00e4hde oli Nag Hammadin l\u00f6yt\u00f6. Nag Hammadin l\u00f6yd\u00f6s sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 52 kirjoitusta (Dunderberg & Marjanen, 2006, s.444\u2013446). Niist\u00e4 6 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan samoja tekstej\u00e4, joten yhteens\u00e4 erillisi\u00e4 tekstej\u00e4 on 46 kpl. Kaikki l\u00f6yd\u00f6n tekstit eiv\u00e4t olleet hyv\u00e4ss\u00e4 kunnossa, mutta ne on nimetty. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n kaikkia l\u00f6ydettyj\u00e4 tekstej\u00e4 ei ole t\u00e4ss\u00e4 suomenkielisess\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6skokoelmassa (23 on mukana, joista osa muita tekstej\u00e4 kuin itse l\u00f6yd\u00f6ss\u00e4 olleet, Dunderberg & Marjanen, 2006, s.9\u201310).<\/p>\n\n\n\n
Nag Hammadin l\u00f6yt\u00f6 tehtiin Egyptiss\u00e4 jo 1945, mutta matka niiden tutkimisesta ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4misest\u00e4 oli pitk\u00e4 ja sitten Suomessa vasta 2000-luvun alussa saatiin k\u00e4\u00e4nn\u00f6s kaikkien halukkaiden k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. <\/p>\n\n\n\n
Toimittajat p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4t esipuheensa sanomalla, \u201dett\u00e4 Nag Hammadin k\u00e4tketty viisaus<\/em> rikastuttaa kuvaamme toisen ja kolmannen vuosisadan kristillisyydest\u00e4, joka oli paljon monimuotoisempi ilmi\u00f6 kuin pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n Uuden testamentin ja kirkkoisien kirjoituksista voisi p\u00e4\u00e4tell\u00e4.\u201d (sama, s.7).<\/p>\n\n\n\n Kuuluisuuteen gnostilaiset tekstit nousivat Dan Brownin ansiosta, jonka romaani \u201dDa Vinci -koodi<\/em>\u201d esitteli tekstej\u00e4 ja niist\u00e4 nostettuja v\u00e4itteit\u00e4 kirjan p\u00e4\u00e4teemoiksi.<\/p>\n\n\n\n Brownin juonen taustalla oli mm. yksi tunnetuimmista salaliittoteoriaksi osoittautuneista kirjoista. T\u00e4m\u00e4 80-luvun lopulla julkaistu teos on kahden Brittil\u00e4isen lehtimiehen, Michael Baigentin ja Richard Leighin \u201dThe Dead Sea Scrolls Deception\u201d.<\/em> He v\u00e4ittiv\u00e4t, ett\u00e4 luolan 4 tekstej\u00e4 ei saa julkaista Vatikaanin m\u00e4\u00e4r\u00e4yksest\u00e4. Ne mukamas sis\u00e4lsiv\u00e4t kristinuskolle ep\u00e4mieluisia paljastuksia. Juuri t\u00e4h\u00e4n tarttui esim. Dan Brown teoksessaan (t\u00e4st\u00e4 tarkemmin, ks. Luku 8.3. Qumran). N\u00e4m\u00e4 samat kirjoittajat, Baigent ja Leigh ovat kirjoittaneet toisenkin kirjan \u201dHoly Blood, Holy Grail\u201d<\/em> (1983), joka sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 Dan Brownin kirjan juonen p\u00e4\u00e4sis\u00e4ll\u00f6n, sekin t\u00e4ysin tuulesta temmattua (Dunderberg, Marjanen 2006, s.469\u2013476).<\/p>\n\n\n\n Da Vinci -koodi mm. v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Kuolleen meren k\u00e4\u00e4r\u00f6t (Qumran) ja Nag Hammadin tekstit ovat varhaisimmat kristilliset kirjoitukset. Qumranin kirjak\u00e4\u00e4r\u00f6iss\u00e4 ei kuitenkaan ole yht\u00e4\u00e4n kristillist\u00e4 kirjoitusta. Eik\u00e4 niill\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n tekemist\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n gnostilaisten (Nag Hammadin) tekstien kanssa (Dunderberg, Marjanen 2006, s.471). Nag Hammadin tekstien kristillisyytt\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 juuri selvitell\u00e4\u00e4n, mutta varhaisimpia ne eiv\u00e4t olleet, varhaisia kyll\u00e4. <\/p>\n\n\n\n Brownin romaanissa Jeesus olikin naimisissa Marian kanssa ja heill\u00e4 oli lapsia. Ja \u201dGraalin malja\u201d olikin Magdalan Maria, eik\u00e4 viimeisell\u00e4 ehtoollisella k\u00e4ytetty malja, sill\u00e4 Maria kantoi sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n \u201dkuninkaallista verta\u201d. Ja juoni kehittyy kutkuttavasti, vaikka p\u00e4\u00e4osin t\u00e4ytt\u00e4 puppua onkin. T\u00e4ytyy sanoa, itsekin kirjan lukeneena ja elokuvan pariinkin kertaan katsoneena, ett\u00e4 onhan Dan Brownin tarina vauhdikasta fiktiota. <\/p>\n\n\n\n Nag Hammadin teksteist\u00e4 suuri osa on ns. gnostilaista kirjallisuutta, joka oli toisella vuosisadalla osa kristillisyytt\u00e4, mutta jossa oli omia erikoisia painotuksia, jotka johtivat kiistoihin ja lopulta gnostilaisuuden harhaopiksi tuomitsemiseen.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4 luku on paitsi Nag Hammadin l\u00f6yd\u00f6st\u00e4, my\u00f6s gnostilaisuudesta laajemmin. Seh\u00e4n oli kilpaileva uskon tulkinta kristinuskon alkuaikoina. Monet teologit ovat tutkineet gnostilaisuutta ja l\u00f6yt\u00e4neet arvostettaviakin piirteit\u00e4. Todellinen helmi gnostilaisuuden ymm\u00e4rt\u00e4misess\u00e4 on Elaine Pagelsin teos \u201dGnostilaiset evankeliumit\u201d, alun perin julkaistu jo 1979, ja vihdoin 2006 my\u00f6s suomennettu (Pagels, 2006). Teos on historiallisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta kirjoitettu ja antaa gnostilaisuudelle oman \u00e4\u00e4nen mm. juuri Nag Hammadin l\u00f6yd\u00f6n tekstien perusteella. Pagels k\u00e4y laajasti l\u00e4pi toisella vuosisadalla k\u00e4yty\u00e4 kiivasta taistelua \u201doikeaoppisten\u201d ja gnostilaisten kristittyjen v\u00e4lill\u00e4, ennen kuin gnostilaiset erotettiin kirkosta harhaoppisina. Pagelsin mukaan t\u00e4m\u00e4 tapahtui 100-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 (Pagels, 2006, s.16). Kiistely ei tietenk\u00e4\u00e4n siihen loppunut, eik\u00e4 gnostilaisten olemassa olo.<\/p>\n\n\n\n Jo UT:ssa n\u00e4kyy gnostilaisuuden vaikutus ja my\u00f6s harhaoppivaroitukset taitavat usein liitty\u00e4 juuri heihin, esim. 1.Joh. ja 2.Joh. kirjeet. Eron tekemisen vaikeudesta \u201doikean\u201d ja \u201dv\u00e4\u00e4r\u00e4n\u201d v\u00e4lill\u00e4 kertoo se, ett\u00e4 my\u00f6s Joh.evank. sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 gnostilaisia painotuksia, ja oli gnostilaisten suosituin evankeliumi.<\/p>\n\n\n\n Seuloimme luvuissa 9.6. ja 9.7 t\u00e4rkeimm\u00e4t apokryfiset evankeliumit, jotka p\u00e4\u00e4osin ovat gnostilaisia painotuksiltaan. Mutta eiv\u00e4t mitenk\u00e4\u00e4n yksiselitteisesti, eiv\u00e4tk\u00e4 yhten\u00e4isesti. Nag Hammadin tekstith\u00e4n l\u00f6ytyiv\u00e4t koptinkielisin\u00e4, mutta niist\u00e4 on l\u00f6ytynyt viel\u00e4 varhaisempia k\u00e4sikirjoitus fragmentteja kreikan kielell\u00e4. Alun perin tekstit siis oli kirjoitettu kreikaksi (Pagels, 2006, s.15). <\/p>\n\n\n\n Aiemmin tarkemmin esitt\u00e4m\u00e4ni tekstit olivat: Tuomaan evankeliumi, Marian evankeliumi, Juudaksen evankeliumi, Totuuden evankeliumi ja Filippuksen evankeliumi (ks. 9.6. ja 9.7.).<\/p>\n\n\n\n Pagels mainitsee jo johdannossa Tuomaan, Filippuksen, Totuuden ja Egyptil\u00e4isten evankeliumin. N\u00e4iden lis\u00e4ksi esiin nousevat Johanneksen salainen kirja, Jaakobin salainen kirja, Paavalin ilmestys, Pietarin kirje Filippukselle ja Pietarin ilmestys (Pagels, 2006, s.14). N\u00e4ist\u00e4 l\u00f6ytyy k\u00e4\u00e4nn\u00f6s suomeksi Nag Hammadin kokoelman suomennoksesta (paitsi Egypt. evank.). My\u00f6s Marian evankeliumin Pagels mainitsee jo johdannossa. Juudaksen evankeliumia h\u00e4n ei mainitse, syy varmaan siin\u00e4, ett\u00e4 se tuli julkisuuteen vasta 2006, vaikka l\u00f6ytyikin Egyptist\u00e4 jo 1970-luvulla.<\/p>\n\n\n\n Nag Hammadin tekstien ajoituksesta ei ole tarkkaa selvyytt\u00e4, mutta p\u00e4\u00e4osin ne ajoitetaan viimeist\u00e4\u00e4n 120\u2013140 luvulle. Tuomaan evank. saattaa sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 perim\u00e4tietoa jopa 50\u2013100-luvulta, siis yht\u00e4 varhaista kuin varhaisimmat UT:n evankeliumit (Pagels, 2006, s.15). Toinen l\u00e4hde ajoittaa tekstit 100\u2013120-luvulle (Dunderberg & Marjanen, 2006, s.15). N\u00e4m\u00e4 tekstit liikkuivat vapaasti kristittyjen keskuudessa, kunnes \u201doikeaoppiset\u201d julistivat ne harhaoppisiksi 100-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4. Syy k\u00e4tkemiseen ja harvinaisuuteen onkin siin\u00e4. Kun viel\u00e4 keisari Konstantinos teki kristinuskosta virallisen uskonnon, harhaoppisiksi leimattujen teosten omistamisesta tuli rikos ja niit\u00e4 poltettiin ja tuhottiin (Pagels, 2006, s.17). Apt antaa kristinuskon alkuajoista siis silotellun kuvan, jonka Nag Hammadin l\u00f6yd\u00f6t romuttivat. \u201dVarhainen kristinusko oli paljon monimuotoisempaa, kuin kukaan osasi olettaa\u201d (Pagels, 2006, s.22). Kristinusko nyky\u00e4\u00e4n on yksimielisemp\u00e4\u00e4 kuin ensimm\u00e4isen kahden vuosisadan aikana, vaikka monimuotoisuus on nyky\u00e4\u00e4nkin suurta.<\/p>\n\n\n\n N\u00e4ist\u00e4 Pagelsin havainnoista samaa sanoo my\u00f6s toinen p\u00e4\u00e4l\u00e4hteemme (Dunderberg & Marjanen, 2006). \u201dGnostilaisuus oli toisella ja kolmannella vuosisadalla yksi merkitt\u00e4vimmist\u00e4 kristillisist\u00e4 suuntauksista. Tuolloin ei viel\u00e4 ollut olemassa yht\u00e4 hallitsevaa kristinuskon muotoa, vaan erilaiset tulkinnat eliv\u00e4t rinnakkain.\u201d (Dunderberg & Marjanen, 2006, s.11). My\u00f6s t\u00e4ss\u00e4 teoksessa kerrotaan, kuinka 300-luvulla oikein keisarin tuella alettiin taistella gnostilaisuutta vastaan.<\/p>\n\n\n\n Gnostilaisuus on ollut suuren mielenkiinnon kohde, sill\u00e4 jo Pagelsin kirjan julkaisuhetkell\u00e4 1979 oli kansainv\u00e4lisesti jo l\u00e4hes 4 000 tutkimusta, kirjaa ja artikkelia julkaistu t\u00e4st\u00e4 aiheesta (Pagels, 1979, s.36).<\/p>\n\n\n\n Sana \u201dgnosis\u201d viittaa tietoon. T\u00e4st\u00e4 gnostilaisuus sai nimens\u00e4 tultuaan tuomittua harhaopiksi. Dunderberg & Marjanen kuvailevat painotuksia seuraavasti (mukaillen s. 16\u201329):<\/p>\n\n\n\n Gnostilaisia suuntauksia oli kaksi merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4, setil\u00e4inen gnostilaisuus ja valentinolainen kristillisyys:<\/p>\n\n\n\n Toinen t\u00e4rke\u00e4 l\u00e4hde, Pagels esittelee kuusi keskeist\u00e4 teemaa, joissa gnostilaisuus ja \u201doikeaoppinen\u201d kristillisyys poikkeavat toisistaan. Voisi jopa sanoa, ett\u00e4 gnostilaiset ajatukset haastoivat \u201doikeaoppisuutta\u201d ja vaikuttivat siihen aiheuttaen anti-gnostilaisten piirteiden vahvistumista, jopa ehk\u00e4 ylily\u00f6ntej\u00e4.<\/p>\n\n\n\n N\u00e4it\u00e4 teemoja ovat:<\/p>\n\n\n\n N\u00e4m\u00e4 teemat ovat kirjan p\u00e4\u00e4sis\u00e4lt\u00f6, joten esittely j\u00e4\u00e4 hyvin pinnalliseksi. Mutta niiss\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4t varhaisen kristillisyyden kiistat, ennen kuin harhaoppi oli kukistettu. Luku 11.4. Kirkkois\u00e4t kuvaa laajemmin kiistoja, joita k\u00e4ytiin oikean opin nimiss\u00e4. Gnostilaisuus oli vain yksi kirkon ulkopuolelle tuomittu harhaoppi. Seuraavaksi kuvaan lyhyesti n\u00e4iden Pagelsin teemojen sis\u00e4ll\u00f6n:<\/p>\n\n\n\n Nousiko Jeesus ruumiillisesti kuolleista?<\/strong> T\u00e4t\u00e4 keskustelua k\u00e4yd\u00e4\u00e4n laajasti nyky\u00e4\u00e4nkin. Monet kristityt tutkijat asettavat sen kyseenalaiseksi. Yl\u00f6snousemus ei ole ep\u00e4ilyn kohteena, vaan ainoastaan tapa, ruumiillinen vai henkinen\/hengellinen yl\u00f6snousemus. T\u00e4t\u00e4 kiistaa k\u00e4viv\u00e4t my\u00f6s \u201doikeaoppiset\u201d, kuten Tertullianus ja Irenaeus vastassaan gnostilaiset kristityt. Asia ei ole lainkaan yksioikoinen. UT:n evankeliumit ovat ristiriitaisia t\u00e4ss\u00e4 kohtaa. Luvussa 9.11. viitattiin t\u00e4h\u00e4n lyhyesti: Koskettivatko naiset Jeesusta n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n h\u00e4net haudalla?<\/p>\n\n\n\n Koskettelu ja jopa sy\u00f6minen olivat erityisesti viimeisten evankeliumien esitt\u00e4mi\u00e4, siis Luukkaan ja Johanneksen. Niiss\u00e4 on kuitenkin sis\u00e4isi\u00e4kin ristiriitoja, jotka vaikeuttavat asiaa: Johannes ensin kielt\u00e4\u00e4 koskemasta (Joh.20:17), ja sitten my\u00f6hemmin se onkin mahdollista (Joh.20:19\u201329). Ja sy\u00f6minenkin (Joh.21), mik\u00e4 oli hyvin ristiriitaista, jos Jeesus oli jo kirkastettu, eli mennyt Is\u00e4n luo (Joh.20:17). Luukkaan tarinassa Jeesus on yht\u00e4 aikaa \u201dlihaa ja verta\u201d sek\u00e4 henkiolento, joka voi olla kahdessa paikassa yht\u00e4 aikaa ja kulkea suljettujen ovien l\u00e4pi kuin henki. Sekin on erikoista, ett\u00e4 Jeesusta ei kukaan tuntenut ensin, eik\u00e4 siis ollut saman n\u00e4k\u00f6inen kuin ennen kuolemaansa. N\u00e4it\u00e4 tutkimme tarkemmin osassa D, jossa yl\u00f6snousemus on p\u00e4\u00e4teemana. T\u00e4ss\u00e4 tyydyn toteamaan, ett\u00e4 asia on monimutkainen ja tulkinnan varainen.<\/p>\n\n\n\n Pagels tuo esiin t\u00e4rke\u00e4n kohdan, 1.Kor.15:50, jossa Paavali sanoo, \u201dettei liha ja veri voi saada omakseen Jumalan valtakuntaa\u201d, siis kuolevainen ruumis (Pagels, 2006, s. 43). Ja koko luku sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 useita viitteit\u00e4 siihen, ettei Paavali ajatellut yl\u00f6snousemuksen olleen fyysisen ruumiin yl\u00f6snousemus. H\u00e4n esim. liitt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 my\u00f6s Jeesuksen n\u00e4hneisiin, vaikka se oli selv\u00e4sti hengellinen ilmestys, ei fyysinen kohtaaminen (Pagels, 2006, s.42, 1.Kor.15:5\u20138). Paavali ei tee eroa oman ilmestyksen ja muiden ilmestyskokemusten v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Toinen t\u00e4rke\u00e4 havainto Pagelsilla on se, ett\u00e4 Pietarin aseman korostus oli t\u00e4m\u00e4n teeman keskeisi\u00e4 tavoitteita. Pietarin kuului olla ensimm\u00e4inen yl\u00f6snousseen n\u00e4hnyt ja siksi kiistaton kirkon johtaja. T\u00e4t\u00e4 h\u00e4n kutsuu poliittiseksi tarkoitukseksi ruumiin yl\u00f6snousemisen opille. T\u00e4m\u00e4n korostaminen n\u00e4kyy selv\u00e4sti esim. Lk.24:34 ja Joh.21, joka koko luku on tutkijoiden mukaan ns. kirkollisen redaktorin my\u00f6hempi lis\u00e4ys evankeliumiin. Huomaat itsekin, ett\u00e4 evankeliumi p\u00e4\u00e4ttyy kertaalleen jakeissa Joh.20:30\u201331. Ja eik\u00f6 Magdalan Maria ollut kuitenkin ensimm\u00e4inen, joka kohtasi yl\u00f6snousseen?<\/p>\n\n\n\n N\u00e4ytt\u00e4isi silt\u00e4, ett\u00e4 riidan ytimess\u00e4 oli apostolinen suksessio, ja erityisesti Pietarin arvovalta. Gnostilaiset kristityt eiv\u00e4t hyv\u00e4ksyneet t\u00e4t\u00e4, ja siit\u00e4 johdettua piispojen ylivaltaa, vaan uskoivat jokaisen Hengen saaneen suoraan yhteyteen Jumalaan (Pagels, 2006, s.59). No n\u00e4inh\u00e4n uskovat todella monet t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Voiko siis olla niin, ett\u00e4 ruumiin yl\u00f6snousemuksen vaatimus olikin enemm\u00e4n valtapoliittisesti t\u00e4rke\u00e4\u00e4, kuin t\u00e4rke\u00e4 asia itsess\u00e4\u00e4n?<\/p>\n\n\n\n \u201dYksi Jumala, yksi piispa\u201d-kiista <\/strong>oli erillisen luojajumalan eli demiurgin torjumiseksi ja hengellisen arvovallan pit\u00e4miseksi k\u00e4yty\u00e4 kiistaa. Demiurgin k\u00e4sittely pit\u00e4\u00e4 j\u00e4tt\u00e4\u00e4 toiseen kertaan, mutta mainitsen sen, ett\u00e4 my\u00f6s esim. Markion (harhaoppiseksi julistettu) piti VT:n Jumalaa toisena, kuin Jeesuksen julistaman rakkauden Jumala. Samoin oli Apostolisissa isiss\u00e4 t\u00e4t\u00e4 esitt\u00e4vi\u00e4 (ks. Luku 10.4. ja siell\u00e4 Ignatios).<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4kin kiista koski vahvasti valtaa, kenell\u00e4 se on. Yksi Jumala oli peruste yhdelle piispalle. Tottelemattomuus jumalallisen valtuutuksen saaneita vallanpit\u00e4ji\u00e4 kohtaan \u201dansaitsi kuoleman\u201d (Clemens) (Pagels, 2006, s.75). Ignatios meni viel\u00e4 pidemm\u00e4lle: Kuten taivaassakaan ei ole kuin yksi Jumala, ei kirkossakaan voi olla kuin yksi piispa (Pagels, 2006, s.76\u201377).<\/p>\n\n\n\n Is\u00e4 Jumala, \u00c4iti Jumala \u2013 Jumaluuden feminiini puoli<\/strong> oli my\u00f6s yksi kiistoista. Jumaluudessa oleva feminiini puoli on eri tavoin noussut esille nykytutkimuksen teologiassa. Neitsyt Maria saattoi olla yksi varhainen tapa ilment\u00e4\u00e4 feminiini\u00e4 l\u00e4sn\u00e4oloa. T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi Pagels esitt\u00e4\u00e4, kuinka Pyh\u00e4 Henki voi edustaa feminiini\u00e4 Jumaluudessa. Toisena vaihtoehtona on my\u00f6s Viisaus eli Sofia (Pagels, 2006, s.95\u201397). Pyhien kirjoitusten valintaprosessissa kuitenkin kaikki feminiiniin Jumaluuteen viittaavat tekstit katosivat \u201doikeaoppisesta\u201d kristillisest\u00e4 perinteest\u00e4, sanoo Pagels. T\u00e4ll\u00e4 oli selke\u00e4 syyns\u00e4. Naisille ei sallittu mink\u00e4\u00e4nlaista vaikutusmahdollisuutta kirkossa. Patriarkaalinen valta sementoitiin kirkkoon. Nyky\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4 on haastettu kirkoissa vahvasti. <\/p>\n\n\n\n Kristuksen k\u00e4rsimys ja marttyyriuden kritiikki: <\/strong>T\u00e4ss\u00e4kin riidassa yhdistyi teologinen ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen puoli. Gnostilaisia syytettiin Jeesuksen k\u00e4rsimyksen kielt\u00e4jiksi. Ja t\u00e4llaisia ajatuksia ainakin joissain gnostilaisissa teksteiss\u00e4 olikin. Mutta ei kaikissa, osa oli hyvin samaa mielt\u00e4 \u201doikeaoppisten\u201d kanssa. Kiistelyn ydin oli siin\u00e4, oliko vain Jeesuksen inhimillinen puoli k\u00e4rsinyt ja kuollut, vai my\u00f6s Jumalallinen puoli. Siis kuoliko Jumalakin ristill\u00e4? Luvussa 11.4. Kirkkoisist\u00e4 k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n my\u00f6s yleisi\u00e4 kirkolliskokouksia. Viidenness\u00e4 niist\u00e4, Konstantinopolissa v. 553 edelleen k\u00e4siteltiin t\u00e4t\u00e4 kysymyst\u00e4 ja silloin p\u00e4\u00e4tettiin, ett\u00e4 kyll\u00e4 Jumalan kolmas persoona kuoli ristill\u00e4. Silloin nestoriolaiset olivat h\u00e4vi\u00e4ji\u00e4, gnostilaisia ei en\u00e4\u00e4 kirkon piiriss\u00e4 ollutkaan, mutta aihe oli yh\u00e4 elossa. Ja kyll\u00e4 aika \u201dakateemiselta\u201d koko riita kuulostaa nykyp\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kuinka kell\u00e4\u00e4n saattoi asiasta olla tietoa. Tosin gnostilaisia syytettiin my\u00f6s v\u00e4itteest\u00e4, ett\u00e4 Kristus kuoli vain n\u00e4enn\u00e4isesti, ja niin jotkut heid\u00e4n tekstins\u00e4 v\u00e4ittiv\u00e4tkin.<\/p>\n\n\n\n Toinen puoli erimielisyytt\u00e4 gnostilaisten aikana toisella vuosisadalla oli marttyyrikuolemat. Gnostilaisista suuri osa piti marttyyrikuolemaa tarpeettomana ja tyhm\u00e4n\u00e4, mutta eiv\u00e4t \u201doikeaoppiset\u201d. He suorastaan ihannoivat sit\u00e4 ja meniv\u00e4t niinkin pitk\u00e4lle, ett\u00e4 Tertullianus sanoi: \u201dAinoa avain, jolla taivaan portit aukenevat on oma veresi\u201d (Pagels, 2006, s. 137). Harhaoppisen gnostilaisuuden p\u00e4\u00e4vastustajat olivat: Ignatios, Polykarpos, Justinos (Marttyyri), Irenaeus, Tertullianus ja Hippolytos, jotka kaikki l\u00f6ytyv\u00e4t Kirkkois\u00e4t taulukosta luvussa 11.4. Heist\u00e4 useat my\u00f6s k\u00e4rsiv\u00e4t itse marttyyrikuoleman, eli ainakin tekiv\u00e4t niin kuin puhuivat. Sekin on syyt\u00e4 mainita, etteiv\u00e4t kaikki gnostilaiset vastustaneet marttyyriutta. N\u00e4ytt\u00e4isi silt\u00e4 t\u00e4ss\u00e4kin riidassa, ett\u00e4 kaikki niputettiin samaan harhaoppisten ryhm\u00e4\u00e4n tarkempaan arvioimatta.<\/p>\n\n\n\n Kirkon m\u00e4\u00e4r\u00e4ysvallan haastaminen:<\/strong> j\u00e4lleen kiistan ytimess\u00e4 on valta, sill\u00e4 \u201doikeaoppisten\u201d kirkko oli edennyt jo niin monopolistiseksi, ett\u00e4 Irenaeuksen sanoin: \u201dkirkon ulkopuolella ei ole pelastusta\u201d (Pagels, 2006, s. 157). Kiistely eteni teemalla, kumpi puoli edusti todellista kirkkoa. \u201dOikeaoppisten\u201d kirkko monopolisoi totuuden, eik\u00e4 muilla voinut olla totuutta, vaan ainoastaan harhaa. Pagels sitten toteaa, ett\u00e4 Tertullianus, yksi harhaoppien vastustaja itse p\u00e4\u00e4tyi riitaan \u201doikeaoppisuuden\u201d kanssa ja liittyi montanolaisuuteen. Ja taisipa saman tehd\u00e4 Lutherkin, haastaessaan Katolisen kirkon 1500-luvun alussa. Totuus ei tunnu pysyv\u00e4n yksiss\u00e4 leileiss\u00e4, eik\u00e4 ole koskaan pysynyt. Totuus on my\u00f6s monimutkainen ja jopa saavuttamaton m\u00e4\u00e4re erityisesti uskon kysymyksiss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Piispat kuitenkin vetiv\u00e4t rajaa, eiv\u00e4tk\u00e4 sallineet opin, rituaalien eik\u00e4 kirkollisen hierarkian kyseenalaistamista (Pagels, 2006, s. 171).<\/p>\n\n\n\n Gnosis: itsetuntemus Jumalan tuntemisena <\/strong>oli gnostilaisessa ajattelussa keskeist\u00e4. Hengellinen t\u00e4ysikasvuisuus merkitsi itsetuntemusta, itsens\u00e4 syv\u00e4\u00e4 tuntemista. Siihen liittyi gnosiksen, tiedon saavuttamisen vaiheita. Jumalan valtakunta on itsens\u00e4 l\u00f6yt\u00e4mist\u00e4. \u201dJumalan valtakunta on sis\u00e4isesti teiss\u00e4\u201d (Lk.17:21). T\u00e4m\u00e4 oli sis\u00e4isen jumaluuden l\u00f6yt\u00e4mist\u00e4. Katolinen (yleinen) kirkko sen sijaan perustui koskettaviin rituaaleihin ja yksinkertaisiin opetuksiin ja menestyi niiden ansiosta. <\/p>\n\n\n\n Se ett\u00e4 Nag Hammadin tekstit l\u00f6ytyiv\u00e4t, on eritt\u00e4in arvokasta. Ne antavat poikkeuksellista uutta valoa varhaiseen kristillisyyteen. My\u00f6s R\u00e4is\u00e4sen p\u00e4\u00e4teos (R\u00e4is\u00e4nen, 2010) k\u00e4sittelee laajasti gnostilaisia ajatuksia, k\u00e4ydess\u00e4\u00e4n l\u00e4pi keskeisi\u00e4 uskon teemoja. Muiden kuin yhden teeman \u00a0tarkempi analyysi t\u00e4ytyy j\u00e4tt\u00e4\u00e4 toisaalle. R\u00e4is\u00e4sen yksi teema on yl\u00f6snousemus (edell\u00e4 k\u00e4sitelty kohta 1 ja R\u00e4is\u00e4nen, 2010, s.113\u2013133). H\u00e4nen mukaansa yl\u00f6snousemus ja kuolemattomuus ovat sekoittuneet k\u00e4sittein\u00e4. Kirkkois\u00e4t Justinus, Irenaeus ja Tertullianus olivat paitsi kovia \u201dlihan yl\u00f6snousemuksen\u201d puolustajia, my\u00f6s innokkaita millenniumin kannattajia. Millennium, tuhatvuotinen valtakunta tarkoitti maanp\u00e4\u00e4llist\u00e4 aikaan ja paikkaan sidottua kristittyjen valtakautta. Siell\u00e4 tietysti fyysinen ruumis olisi ollut v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n. Mutta ei lopullisessa yl\u00f6snousemuksessa. R\u00e4is\u00e4nen esittelee Paavalin n\u00e4kemyksen perusteellisesti 1.Kor.15:ss\u00e4 ja muualla ja p\u00e4\u00e4tyy siihen, ett\u00e4 varhaisin n\u00e4kemys oli hengellinen yl\u00f6snousemus, ei ruumiillinen. Ja my\u00f6hempi kristillisyys\u00a0 kehittyi kohti ruumiillista eli \u201dlihan yl\u00f6snousemusta\u201d. H\u00e4n k\u00e4sittelee my\u00f6s Paavalin ja Luukkaan n\u00e4kemyseroja ja muistuttaa Luukkaan tekstien my\u00f6h\u00e4isyydest\u00e4. H\u00e4n kuvaa my\u00f6s laajasti useiden gnostilaisten l\u00e4hteiden n\u00e4kemyksi\u00e4, ja valon keskeisyytt\u00e4 ilmestys kokemuksissa.<\/p>\n\n\n\n Ja muistamme n\u00e4m\u00e4 samat edell\u00e4 mainitut kirkkois\u00e4t tuomitsemassa gnostilaiset harhaoppisiksi. T\u00e4h\u00e4n yl\u00f6snousemus-teemaan palaamme osassa D, jossa tulee laaja k\u00e4sittely t\u00e4st\u00e4 keskeisest\u00e4 aiheesta.<\/p>\n\n\n\n Gnostilaisilla oli omia painotuksia, joista jotkut ovat hyvinkin relevantteja ja ovat siksi nousseet nykyhetkess\u00e4kin kiinnostaviksi. Kuten jo aikaisemmin olen todennut, harhaoppi ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ollut sen harhaisempi kuin \u201doikea oppi\u201d, mutta joutui kirkon ja my\u00f6s keisarin vallan kukistamaksi. Moninaisuus olisi ollut kypsempi ja oikeudenmukaisempi ratkaisu, mutta sen ajan maailmassa tapahtunut oli kai ajan hengen mukaista.<\/p>\n\n\n\n Jos aikaisemmin totesimme juutalaiskristillisyyden painotusten sekoittuneen UT:n teksteihin, voimme nyt my\u00f6s todeta, ett\u00e4 n\u00e4in on my\u00f6s gnostilaisten painotusten osalta. Niit\u00e4 on sekoittunut UT:n teksteihin. Erityisesti Johanneksen evankeliumissa ja Paavalillakin. Voimme l\u00f6yt\u00e4\u00e4 viisaita ajatuksia gnostilaisten teksteist\u00e4, vaikka kaikkea ei tarvitse p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 seulan l\u00e4pi.<\/p>\n\n\n\nGnostilaisuus<\/strong><\/h3>\n\n\n\n
Gnostilaisia painotuksia<\/h3>\n\n\n\n
\n
\n
\n
\n
\n
\n
Mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 meille sanoo gnostilaisuudesta?<\/h3>\n\n\n\n
L\u00e4hdeluettelo<\/h3>\n\n\n\n
Brown Dan<\/td> The Da Vinci Code<\/td> Bantam Press, Great Britain, 2003<\/td><\/tr> Dunderberg Ismo & Marjanen Antti (toim.)<\/td> Nag Hammadin K\u00e4tketty Viisaus<\/td> WSOY, Helsinki 2006<\/td><\/tr> Pagels Elaine<\/td> Gnostilaiset evankeliumit<\/td> Art House, Helsinki 2006<\/td><\/tr> R\u00e4is\u00e4nen Heikki (1)<\/td> The Rise of Christian Beliefs<\/td> Forest Press, Minneapolis 2010<\/td><\/tr> R\u00e4is\u00e4nen Heikki (2)<\/td> Mit\u00e4 Varhaiset Kristityt Uskoivat<\/td> WSOY, Helsinki 2011<\/td><\/tr><\/tbody><\/table><\/figure>\n\n\n\n