Totesimme edellisess\u00e4 luvussa, ett\u00e4 kirkkois\u00e4t liittyv\u00e4t historiallisesti l\u00e4heisesti Jeesuksen oppilaiden ja seuraajien jatkumoon. Ensimm\u00e4iset olivat jo ensimm\u00e4isen vuosisadan kuluessa mukana, kuten Klemens (kuoli v. 97), Ignatios (k.107) ja Polykarpos (k.155 ?).<\/p>\n\n\n\n
Ja t\u00e4ss\u00e4 p\u00e4\u00e4sen esittelem\u00e4\u00e4n \u201dliven\u00e4\u201d muutamia varhaisten kirkkoisien tekstej\u00e4, jotka l\u00f6ytyv\u00e4t suomeksikin. Seuraavat heist\u00e4 esittelen ja heid\u00e4n kirjoituksiaan: Tertullianus<\/strong> (kuoli v.220), Gregorios Nyssalainen<\/strong> (k.394), Kyrillos Jerusalemilainen<\/strong> (k.386) ja Augustinus <\/strong>(k.430).<\/p>\n\n\n\n Nelj\u00e4 suomennettua teosta tarjoavat syvemm\u00e4n kurkistuksen kirkkoisin\u00e4 pidettyjen varhaisen kirkon ajattelijoiden maailmaan. Pahoittelen sit\u00e4, ett\u00e4 teksti on hiukan katkonaista ja s\u00e4hkem\u00e4ist\u00e4, kun yli 900 sivua on puristettu viiteen sivuun t\u00e4m\u00e4n tutkimuksen kannalta kiinnostavia kohtia. <\/p>\n\n\n\n Tertullianus: <\/strong>Ensimm\u00e4inen ja varhaisin on Tertullianuksen kirja Apologeticum<\/em>, kirjoitettu n. 197\u2013198, ja k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen latinasta sek\u00e4 johdannon on tehnyt emeritus piispa Juha Pihkala. Tertullianus oli Karthagosta, roomalaisen sotilasperheen poika, ja toimi juristina ennen k\u00e4\u00e4ntymyst\u00e4\u00e4n (Tertullianus, 2010, s.11). H\u00e4nkin \u201dharhautui\u201d omille teilleen \u2013 kuten huomasimme niin monen muunkin kirkkois\u00e4n tehneen – ensin Montanolaisuuteen sitten ihan oman yhteis\u00f6n perustamiseen, kuolemaansa saakka. Augustinuksen taivuttelut toivat yhteis\u00f6n takaisin katoliseen kirkkoon 400-luvun alussa (sama, s.12).<\/p>\n\n\n\n Tertullianus ei t\u00e4ss\u00e4 kirjassa siteeraa kertaakaan Raamattua, ehk\u00e4 siksi, ett\u00e4 kirja on suunnattu ei-kristitylle yleis\u00f6lle, ja perustelut ovat sen mukaisia (sama, s.19). Kirjan p\u00e4\u00e4teema on puolustaa kristittyj\u00e4 vainoja vastaan ja tutkimatta tehtyj\u00e4 oikeuden tuomioita vastaan. H\u00e4n mainitsee Neron aikaiset vainot (sama, s.44), vaatii tiedon hankintaa ennen tuomioita, perusteettomien tuomioiden est\u00e4miseksi. H\u00e4n torjuu esim. huhun, jonka mukaan kristityt sakramentissaan surmaavat ja sy\u00f6v\u00e4t vauvoja (s.47\u201348), ja jopa harjoittavat insesti\u00e4. H\u00e4n vaatii tutkimaan asioita kunnolla, tai hylk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n huhut, niin kuin oikeuslaitoksen kuuluukin tehd\u00e4. H\u00e4n my\u00f6s puolustautuu osoittamalla, kuinka muut uskonnot kyll\u00e4 surmaavat lapsia, ilman tuomioita (s.52\u201355). Ja keisarin palvonnasta kielt\u00e4ytymiseen h\u00e4n vet\u00e4\u00e4 esiin monet muut palvotut jumalat, jotka eiv\u00e4t nek\u00e4\u00e4n ole mit\u00e4\u00e4n jumalia (s. 57\u201368). Kristityt eiv\u00e4t palvo mit\u00e4\u00e4n ep\u00e4jumalia.<\/p>\n\n\n\n Sitten h\u00e4n ryhtyy esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, \u201dmillainen uskomme oikeasti on\u201d (s.72). Luominen, salattu Jumala, Hebrealainen Raamattu ja sen Septuaginta, kreikkalainen tarkka k\u00e4\u00e4nn\u00f6s, esitell\u00e4\u00e4n. Sitten alkaa Jeesuksesta kertominen neitseest\u00e4 syntyneen\u00e4, ja Jumalan olemuksen k\u00e4sittely (s.79\u201385) (Huom. t\u00e4ss\u00e4 Pihkalan mukaan ensimm\u00e4inen kuvaus ratkaisuksi uusitestamentillisen monoteismin ongelmaan: miten yksi Jumala on samalla Is\u00e4, Poika ja PH, ks. s.23\u201324). Ennustukset Kristuksesta ovat esill\u00e4, ristiinnaulitseminen, kuolema, yl\u00f6snousemus, taivaaseen astuminen ja l\u00e4hetysk\u00e4skykin. Osion lopuksi h\u00e4n ehdottaa: \u201dolisiko tuo Kristuksen jumaluus ehk\u00e4 sittenkin tosi\u201d (s.84). Viel\u00e4 h\u00e4n kirjoittaa pahoista hengist\u00e4, enkeleist\u00e4 ja taikojen tekij\u00f6ist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen Tertullianus k\u00e4\u00e4ntyy uudestaan kumoamaan v\u00e4itett\u00e4 Rooman uskonnon loukkaamisesta (s.92\u2013128). Pitkien perustelujen j\u00e4lkeen h\u00e4n kertoo, kuinka kristityn omien kirjoitusten mukaan kuuluu rukoilla Keisarien puolesta (s.104), ja jopa vainoojiensa puolesta (s.105). My\u00f6s muilla tavoin h\u00e4n kirjoittaa, kuinka kristityt ovat yhteiskunnan hyvi\u00e4 j\u00e4seni\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Lopuksi h\u00e4n ottaa filosofit k\u00e4sittelyyn. Nimet vilahtelevat: Sokrates, Platon, Thales, Pythagoras, Aristoteles jne. Eik\u00e4 k\u00e4sittely ole positiivinen. H\u00e4n syytt\u00e4\u00e4 filosofeja VT:n vinoon v\u00e4\u00e4nt\u00e4misest\u00e4 ja my\u00f6s \u201duuden apuv\u00e4lineen\u201d (UT). H\u00e4n jopa syytt\u00e4\u00e4 filosofioita alkukirkon opillisesta sekavuudesta (s.134). My\u00f6s mm. sielunvaellus, kuolleiden yl\u00f6snousemus ja viimeinen tuomio ovat filosofisessa pohdinnassa esill\u00e4. Kirja loppuu kuolemaa uhmaavaan julistukseen, \u201dkristittyjen veri on siemen\u201d, marttyyrikuolemat vain lis\u00e4\u00e4v\u00e4t liittyjien m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. <\/p>\n\n\n\n Kyrillos Jerusalemilaisen <\/strong>kirja Jerusalemin Uskontunnustus<\/em> sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 opetuspuheita katekeeteille eli kasteoppilaille. Kirja on kirjoitettu n. 350. Noihin aikoihin Kyrillos vihittiin Jerusalemin piispaksi. K\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4n\u00e4 kreikasta on Johannes Sepp\u00e4l\u00e4 ja johdannon, l\u00e4hes 40 sivua, on kirjoittanut Pekka Metso. Kirja on laaja kokonaisuus, ja huomiota her\u00e4tt\u00e4\u00e4 1856 viittausta VT:n ja UT:n kohtiin. Kyrillos todella osasi Raamattunsa. H\u00e4n ottaa my\u00f6s kantaa selke\u00e4sti VT:n ja UT:n kaanoniin (vaikka t\u00e4t\u00e4 k\u00e4sitett\u00e4 h\u00e4n ei k\u00e4yt\u00e4, Kyrillos, 2013, s.96\u201397). H\u00e4n varoittaa lukemasta mit\u00e4\u00e4n muuta kuin kaanonin tekstej\u00e4. Ilmestyskirjaa h\u00e4n ei lue UT:n kaanoniin. Paavalin nimiin h\u00e4n laittaa jopa 14 kirjett\u00e4, my\u00f6s Heprealaiskirjeen. Jos h\u00e4n on t\u00e4m\u00e4n kirjan kirjoittanut n. 350\u2013351 ja UT:n kaanonin kaikki 27 kirjaa on ensi kerran mainittu vuonna 367, oli siis n\u00e4ihin aikoihin jo melko selv\u00e4\u00e4, mit\u00e4 kirjeit\u00e4 luettiin, ainakin \u201doikeaoppisessa\u201d, katolisessa kirkossa.<\/p>\n\n\n\n Kyrilloskin oli v\u00e4lill\u00e4 ep\u00e4suosiossa ja joutui piispuutensa aikana useasti karkotukseen, yht. yli kymmeneksi vuodeksi vuoteen 386 menness\u00e4. H\u00e4nt\u00e4 pidettiin areiolaisiin n\u00e4hden liian maltillisena, jopa h\u00e4nt\u00e4 itse\u00e4\u00e4n areiolaisena, ja n\u00e4in viel\u00e4 h\u00e4nen kuolemansakin j\u00e4lkeen. H\u00e4nen teksteist\u00e4\u00e4n (t\u00e4ss\u00e4 kirjassa ainakaan) ei saa t\u00e4ytt\u00e4 selvyytt\u00e4 t\u00e4h\u00e4n kysymykseen. Kyrillos ei kuitenkaan k\u00e4ytt\u00e4nyt Nikean termi\u00e4 \u201dsamaa olemusta kuin Is\u00e4\u201d, homoousios (kreikkaa), vaan areiolaisten ilmaisua \u201dIs\u00e4n kaltainen\u201d (homoiousios) (sama, s.18).<\/p>\n\n\n\n H\u00e4nen katekeesins\u00e4 (kasteopetus) jakautuvat kahteen osaan, ja v\u00e4liss\u00e4 on Jerusalemilainen uskontunnustus (sama, s.107), jota toisen osan katekeesit sitten selitt\u00e4v\u00e4t. Uskontunnustus on hyvin l\u00e4hell\u00e4 v. 381 Konstantinopolissa muotoiltua teksti\u00e4 (ns. nikealais-konstantinopolilainen uskontunnustus), joten h\u00e4nt\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n yhten\u00e4 keskeisen\u00e4 sen tekstin muotoilijana. T\u00e4t\u00e4kin vanhempi on Apostolinen uskontunnustus, jota monissa kirkoissa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n nyky\u00e4\u00e4nkin.<\/p>\n\n\n\n Ensimm\u00e4iset johdannon katekeesit (5 lukua) k\u00e4sittelev\u00e4t kasteoppilaiden valmistautumista kasteelle, armoa, anteeksiantoa ja katumusta. Katumusta k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n laajasti, syntien tunnustamista ja j\u00e4tt\u00e4mist\u00e4. Kaste esitell\u00e4\u00e4n laajasti. Sitten tulee 10 dogmia, joihin tulee uskoa. \u201dJumalallinen el\u00e4m\u00e4 koostuu \u2026 jumalallisista dogmeista ja hyvist\u00e4 teoista\u201d (sama, s.83). Kummatkin tarvitaan, ett\u00e4 olisi Jumalalle otollinen. Dogmit ovat: Jumalasta, Kristuksesta, Neitseest\u00e4 syntymisest\u00e4, Ristist\u00e4, Hautauksesta, Yl\u00f6snousemuksesta, Tulevasta Tuomiosta, Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4, Ihmisen Rakenteesta (sielusta, ruumiista, ruuista, vaatetuksesta, yl\u00f6snousemuksesta, kasteesta) ja Jumalallisista Kirjoituksista<\/p>\n\n\n\n Viimeiseksi ennen uskontunnustusteksti\u00e4, Kyrillos esittelee uskon, ja yhten\u00e4 sen lajina dogmaattisen uskon, eli uskomisen Herran sanoihin. Toisena lajina on armossa lahjoitettu usko, joka viittaa Hengen kautta saatuihin lahjoihin. H\u00e4n uskoo vahvasti kertovansa ainoan oikean opetuksen, jonka rinnalle ei saa ottaa mit\u00e4\u00e4n, ei edes, jos \u201dme itse muuttaisimme mielemme\u2026\u201d (s.105).<\/p>\n\n\n\n Seuraavat 13 katekeesi\u00e4 (nrot 6\u201318 kirjassa) selitt\u00e4v\u00e4t Jerusalemilaista uskontunnustusta laajasti. Ensimm\u00e4inen k\u00e4sittelee Jumalaa, joka on yksi, tuntematon, t\u00e4ydellinen. Harhaoppisia kuritetaan laajalla kirjolla, tunnetuimmat Markion, Valentinos ja Manes (manikealaiset). Sitten aiheena on Is\u00e4 Jumala, ykseys erityisesti. Kaiken aikaa Poika ja Pyh\u00e4 Henki ovat teksteiss\u00e4 mukana. Edelleen Jumala on aiheena, kaikkivaltius ja sitten Jumala Luojana.<\/p>\n\n\n\n Seuraavaksi tullaan Kristukseen, yksi Herra, Jeesus Kristus. Tulee my\u00f6s uskoa ainoaan Poikaan. Sitten otetaan Jeesuksen Jumaluus k\u00e4sittelyyn: \u201d\u2026 joka on ennen kaikkia aikoja Is\u00e4st\u00e4 syntynyt totinen Jumala\u2026\u201d (s. 163). Seuraava kohta ottaa aiheeksi Jeesuksen lihaksi tulemisen ja neitseest\u00e4 syntymisen. Luku sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 runsaasti VT:n viittauksia, joita pidet\u00e4\u00e4n profetioina Jeesuksesta. T\u00e4ss\u00e4 my\u00f6s v\u00e4itell\u00e4\u00e4n laajasti juutalaisten kanssa, heid\u00e4n kielt\u00e4ess\u00e4\u00e4n Kristuksen.<\/p>\n\n\n\n Luku loppuu (s.196) ruumiillisen puhtauden ylistykseen ja kaiken irstauden ja hekuman kauhisteluun, niin kuin askeesia ihannoivalta voi odottaa (Kyrillos vietti nuoresta pit\u00e4en n\u00f6yr\u00e4\u00e4, askeettista el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja pysyi naimattomana s.7).<\/p>\n\n\n\n Sitten seuraavat kolme katekeesi\u00e4 (13\u201315) sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t ristiinnaulitsemisen, kuoleman ja hautaamisen, yl\u00f6snousemuksen, taivaaseen astumisen ja viimeisen tuomion. Risti saa suuren huomion, se on aivan kerskauksena esill\u00e4. Jumalan totuudenmukaisuus vaati, ett\u00e4 Kristus kantoi synnit puulle (s.218). T\u00e4m\u00e4 luku pursuaa allegorisesti tulkittuja profetioita, ja viittauksia jopa 240, yhdess\u00e4 luvussa. My\u00f6s seuraava luku on keskeisint\u00e4 kirjan sis\u00e4lt\u00f6\u00e4, j\u00e4lleen l\u00e4hes 200 lainausta, kun yl\u00f6snousemus, taivaaseen astuminen ja Is\u00e4n oikealle puolelle istuminen todistellaan. T\u00e4m\u00e4n osion kolmas luku ottaa viimeisen tuomion, ja Jeesuksen toisen tulemisen esiin. Toisen tulemisen viiv\u00e4styminen n\u00e4kyy, kun Kyrillos korostaa, ettei aikoja ja hetki\u00e4 tied\u00e4 kukaan (s.250\u2013251). Kuvatessaan lopun aikoja ja Antikristusta, h\u00e4n ei kuitenkaan kertaakaan viittaa Ilmestyskirjaan, Danielin kirjaan kyll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Viimeiset kolme katekeesi\u00e4 k\u00e4sittelev\u00e4t Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4, ja uskontunnustuksen lopun, yhden kasteen, yhden kirkon ja ruumiin yl\u00f6snousemisen sek\u00e4 iankaikkisen el\u00e4m\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Kokonaisuutena Kyrillos on hyvin oikeaoppisen uskon esittelij\u00e4. Silti, armo n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan hyvin rajallinen ja synti kasteen j\u00e4lkeen vaarallista, ja anteeksiantamus jopa kyseenalaista. Askeesi ja kaiken el\u00e4m\u00e4n nautinnon kielt\u00e4minen on parasta, miten voi el\u00e4\u00e4. Esim. ruuasta h\u00e4n sanoo: \u201d\u2026nautintoihin sit\u00e4 ei pid\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4\u201d (s.93). Tai seksist\u00e4: \u201d\u2026munkkien ja neitseiden joukko \u2026 enkelten vertaiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n \u2026 teit\u00e4 odottaa suuri seppele\u201d (s.92).<\/p>\n\n\n\n Gregorios Nyssalainen, <\/strong>h\u00e4nenkirjansa Sielusta ja Yl\u00f6snousemuksesta<\/em> on kirjoitettu n. 380\u2013381. H\u00e4n oli keskeisess\u00e4 roolissa Konstantinopolin yleisess\u00e4 kirkolliskokouksessa 381, ja t\u00e4m\u00e4 kirja on luultavasti kirjoitettu juuri ennen sit\u00e4. Kirjan on suomentanut kreikasta Marke Ahonen, joka my\u00f6s on kirjoittanut johdannon ja selitykset.<\/p>\n\n\n\n Gregorios kuului ns. Kolmen Kappadokialaisen ryhm\u00e4\u00e4n, jossa oli my\u00f6s h\u00e4nen veljens\u00e4 Basileios Suuri. Heill\u00e4 oli suuri merkitys varsinkin Id\u00e4n kirkkoisien joukossa ja kolminaisuuden teologian muotoilussa. My\u00f6s Gregorioksen sisar Makrina on tunnettu, h\u00e4n esiintyy t\u00e4ss\u00e4 kirjassa viisaana vastausten antajana. Aikakausi oli hurja, ja jatkuvat kiistat oikeaoppisuudesta uhkasivat kaikkia teologeja. My\u00f6s Gregorios vietti vuosia maanpaossa lahkokiistojen vuoksi (Nyssalainen, 2006, s.10). Mainitaan viel\u00e4, ett\u00e4 platonistinen filosofia on vaikuttanut kirjoittajaan voimakkaasti.<\/p>\n\n\n\n Kirjan varsinainen uutinen on \u201dapokatastasis\u201d-oppi, eli universalismi, niin kuin sit\u00e4 nyky\u00e4\u00e4n kutsutaan. T\u00e4m\u00e4 tulee tekstiss\u00e4 loppupuolella esiin, kun yl\u00f6snousemus tulee k\u00e4sittelyyn. \u201dH\u00e4nen tulkintansa mukaan Raamattu ilmoittaa yl\u00f6snousemuksen koittavan kaikille, ja mahdollistavan \u2026 kaikkien liittymisen Jumalaan\u201d (Nyssalainen, 2006, s.24\u201325). T\u00e4h\u00e4n liittyen h\u00e4n esittelee laajasti puhdistumista (katharsis), joka on kuoleman j\u00e4lkeist\u00e4 k\u00e4rsimyst\u00e4, jossa synti palaa pois puhdistavassa tulessa (sama, s.22\u201322, 111). Siis v\u00e4litila ja kiirastuli ovat t\u00e4ss\u00e4 h\u00e4nen ajattelussaan mukana. Hyveellinen el\u00e4m\u00e4 minimoi puhdistumisen k\u00e4rsimykset (sama, s.113). H\u00e4n my\u00f6s toteaa, ettei jumalallinen tuomio ole rankaisua synnist\u00e4, vaan tarkoitus on vain erottaa hyv\u00e4 pahasta, ja irti repeytyminen aiheuttaa tuskaa (s.112). <\/p>\n\n\n\n Kirja k\u00e4sittelee sielua, sen olemassa oloa, kuolemattomuutta ja kuoleman j\u00e4lkeist\u00e4 sielun olinpaikkaa. Ihmisen kuollessa nelj\u00e4 alkuainetta hajoavat, maa, vesi, tuli, ja ilma, mutta mihin sielu silloin joutuu?\u00a0 My\u00f6s sielun j\u00e4rjett\u00f6mi\u00e4 liikkeit\u00e4 ja tunteita pohditaan, kuten himo ja kiivaus. Tunteet ovat muualla kuin sielussa, koska ne ovat \u201dh\u00e4iri\u00f6it\u00e4\u201d (s.75).<\/p>\n\n\n\n Kirja on ruumiin yl\u00f6snousemuksen puolustus, mutta kuvaus on moniselitteinen: toisaalta sielu pit\u00e4\u00e4 kiinni juuri siit\u00e4 materiasta, joka muodosti henkil\u00f6n ruumiin (s.20). Mutta my\u00f6s yl\u00f6snousemusruumis on hienompaa tekoa kuin lihallinen ruumis (s. 22). J\u00e4nnite n\u00e4kyy monella tavalla Gregorioksen tekstiss\u00e4, h\u00e4n ei onnistunut ratkaisemaan sit\u00e4 tyydytt\u00e4v\u00e4sti (s. 32). Ruumiin yl\u00f6snousemus oli kirkon oppi, mutta Gregorios platonisen opin my\u00f6t\u00e4 piti sielua sellaisena, joka ei tarvitse ruumista mihink\u00e4\u00e4n (s.30). <\/p>\n\n\n\n Kirjan viimeinen luku kertoo, ett\u00e4 yl\u00f6snousemus on paluuta alkutilaan (Apt.3:21). Kaikki saatetaan ennalleen, alkuper\u00e4iseen tilaansa. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa aikaa ennen syntiinlankeemusta. T\u00e4t\u00e4 kuvataan niin Haadeksen kuin Lasaruksen ja rikkaan miehen merkityst\u00e4 pohdittaessa (s.84\u2013100) ja viimeisess\u00e4 luvussa (s.149\u2013159). Ihmisest\u00e4 riisutaan \u201dj\u00e4rjet\u00f6n nahka\u201d pois, kaikki ruma sek\u00e4 inhimillinen ja j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4 vain (tunteeton) puhdas Jumalan kuva (s.150\u2013151).<\/p>\n\n\n\n Kirja p\u00e4\u00e4ttyy kiirastulen ja universalismin yhdistelm\u00e4\u00e4n: \u201dKun \u2026 puhdistuvat tulen parantavasta vaikutuksesta\u2026 kaikki hyv\u00e4ksi ymm\u00e4rretyt ominaisuudet tulevat niiden tilalle, \u2026 Jumalassa itsess\u00e4\u00e4n ja h\u00e4nen kuvassaan, joka on ihmisen luonto\u201d (s.159).<\/p>\n\n\n\n Gregorius Nyssalainen oli ajatuksissaan l\u00e4hell\u00e4 Origeneksen (k.253) kehittelemi\u00e4 ajatuksia, varsinkin apokatastasis (universalismi). Sielun pre-eksistenssist\u00e4 Gregorios oli eri mielt\u00e4, josta Origenes julistettiin harhaoppiseksi (Konstantinopoli v. 543), apokatastasiksen lis\u00e4ksi. Origenes oli monella tapaa erikoinen mies, h\u00e4n antoi mm. kastroida itsens\u00e4. H\u00e4n oli ns. er\u00e4maaher\u00e4tyksen ja siell\u00e4 pitk\u00e4lle viedyn askeesin t\u00e4rkein teologi (Halldorf, s.65, 69\u201371).<\/p>\n\n\n\n Augustinus <\/strong>lienee yksi merkitt\u00e4vimmist\u00e4 kirkkoisist\u00e4 ja uskonpuhdistuksessa 1500-luvulla juuri h\u00e4nen n\u00e4kemyksens\u00e4 veiv\u00e4t voiton monessa kiistakysymyksess\u00e4. Kaikki Rakkaudesta<\/em> -kirja on saarnoja 1. Johanneksen kirjeest\u00e4 vuonna 407, p\u00e4\u00e4si\u00e4isviikolla.<\/p>\n\n\n\n Augustinuksesta ollaan montaa mielt\u00e4. Erityisesti R\u00e4is\u00e4nen ihmettelee, kuinka useissa ristiriitaisissa opin kohdissa on seurattu Augustinusta. Erityisesti perisynti on Augustinuksen luoma k\u00e4site (R\u00e4is\u00e4nen (1), 2010, s.152). Pahinta laatua synti oli seksuaalisessa halussa, Augustinuksen ajattelussa. H\u00e4nen tarinansa onkin repiv\u00e4, juuri seksin himoa vastaan taistelussa (Halldorf, 2000, s. 149\u2013153). H\u00e4n hylk\u00e4\u00e4 15-vuotta kest\u00e4neen suhteensa jalkavaimoonsa. Mutta h\u00e4n ottaa kuitenkin uuden naisen, ja pitk\u00e4n taistelun j\u00e4lkeen luopuu t\u00e4st\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 riivaavasta vietist\u00e4 ja toisestakin naisesta ja ottaa kasteen 32-vuotiaana. Ei siis ihme, ett\u00e4 seksi oli Augustinukselle liki kaiken pahan alku. Mutta valitettavasti t\u00e4m\u00e4 surkea n\u00e4kemys levisi, ja kristillisyys on kautta aikojen ollut hyvin seksuaalisuuden vastainen. T\u00e4m\u00e4 on saanut hyvin omituisia piirteit\u00e4, jotka t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tiedon lis\u00e4\u00e4ntymisen my\u00f6t\u00e4, ovat negatiivisia, el\u00e4m\u00e4lle vieraita ja ihmisi\u00e4 luotaan ty\u00f6nt\u00e4vi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Kirja Kaikki Rakkaudesta, on 10 saarnan sarja. Alkuun tuntuu, ett\u00e4 aiheena on ennemminkin kaikki synnist\u00e4. Ensimm\u00e4inen luku varjoista valoon korostaa syntien tunnustamisen t\u00e4rkeytt\u00e4. Toinen luku himoista ja rakkaudesta keskittyy maailman rakastamisen vaaraan \u2013 lihan halua, silmien pyyteit\u00e4 ja maailman kunniaa. Jos rakastaa maailmaa, ei Is\u00e4n rakkaus ole h\u00e4ness\u00e4. N\u00e4it\u00e4 himoja ja haluja, niiden turmiota Augustinus esittelee. Kolmas luku pohtii kirkon j\u00e4tt\u00e4neit\u00e4 antikristuksia, erityisesti donatolaisia. Nelj\u00e4s luku aloittaa voitelusta, vanhurskaudesta ja Jumalan lapseudesta. Ja sitten siit\u00e4, kuinka meist\u00e4 tulee H\u00e4nen kaltaisiaan, kun saamme n\u00e4hd\u00e4 h\u00e4net. Sitten Augustinus k\u00e4\u00e4ntyy uudestaan syntiin. \u201dJoka tekee synti\u00e4, on Paholaisesta\u2026 (Augustinus, 2016, s.98). H\u00e4n johdattelee kohti ristiriitaa, jossa toisaalta \u201dYksik\u00e4\u00e4n Jumalasta syntynyt ei tee synti\u00e4\u201d ja toisaalta \u201dJos v\u00e4it\u00e4mme, ettemme ole syntisi\u00e4, pet\u00e4mme itse\u00e4mme eik\u00e4 totuus ole meiss\u00e4\u201d (sama, s.100). Johannes n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan ristiriidassa omien sanomistensa kanssa. T\u00e4t\u00e4 Augustinus ryhtyy ratkomaan seuraavassa luvussa.<\/p>\n\n\n\n Viides luku on \u201dSuurimman synnin ongelma\u201d. N\u00e4ytt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n taas valuu synnin eik\u00e4 rakkauden k\u00e4sittelyyn. Edellisen luvun ristiriita esitell\u00e4\u00e4n uudestaan. Pienen py\u00f6rittelyn j\u00e4lkeen h\u00e4n ehdottaa, olisiko kyseess\u00e4 jokin tietty synti, jota yksik\u00e4\u00e4n Jumalasta syntynyt ei tee\u2026\u201d (sama, s.104). Tulee huipennus: uusi k\u00e4sky: rakastakaa toisianne! Rakkauden kautta synnit tehd\u00e4\u00e4n tyhjiksi (s. 104). T\u00e4t\u00e4 h\u00e4n esittelee eri tavoin laajasti, lainaten useita UT:n kohtia, kuinka rakkaus peitt\u00e4\u00e4 syntien paljouden jne. Ja sitten h\u00e4n esitt\u00e4\u00e4, kuinka Johannes paljastaa t\u00e4m\u00e4n selke\u00e4sti kirjeens\u00e4 jatkossa: \u201d\u2026 ei ole Jumalasta\u2026 joka ei rakasta velje\u00e4\u00e4n\u201d (1 Joh.3:11) (s.112). Ja viel\u00e4: Mist\u00e4 tied\u00e4mme siirtyneemme kuolemasta el\u00e4m\u00e4\u00e4n? \u201dSill\u00e4 me rakastamme velji\u00e4mme\u201d (vrt. 1Joh.3:13\u201314) (s.114). T\u00e4ss\u00e4 kirjan huipentuma: Rakkaus ja \u201dvain rakkaus siis erottaa Jumalan lapset Paholaisen lapsista\u201d (s.111).<\/p>\n\n\n\n T\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in luvut 6\u201310 jatkavat 1 Joh. kirjeen k\u00e4sittely\u00e4. Ensin h\u00e4n puhuu, kuinka rakkaus n\u00e4kyy teoissa ja totuudessa. Sitten rukousvastauksista, kun ei saakaan pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4. Edelleen henkien erottelemisesta, joiden tunnistaminen onnistuu sill\u00e4, ett\u00e4 \u201d\u2026 joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi lihaan tulleeksi, on Jumalasta \u2026 (1Joh.4:2\u20133) (s.138). Augustinus ei kuitenkaan tyydy t\u00e4h\u00e4n, sill\u00e4 niin areiolaiset, eunomiolaiset, \u2026 kuin novatianolaiset tunnustavat t\u00e4m\u00e4n. Mist\u00e4 sitten tunnistetaan, erotellaan henget? H\u00e4n esitt\u00e4\u00e4 t\u00e4h\u00e4n ratkaisuksi sen, ett\u00e4 teoista henget erotellaan. Teot ja el\u00e4m\u00e4 paljastavat, eiv\u00e4t sanat riit\u00e4. Rakkauden Juuri -luku (7:s) esittelee, kuinka rakkaus on l\u00e4ht\u00f6isin Jumalasta. Rakastamme, koska h\u00e4n on rakastanut ensin. Jumala on rakkaus. T\u00e4ss\u00e4 luvussa Augustinus esitt\u00e4\u00e4 kuuluisan lauseensa: \u201dRakasta ja tee mit\u00e4 tahdot\u201d (s.154). T\u00e4ss\u00e4kin ja seuraavassa luvussa se, ett\u00e4 rakkaus on tekoja, pysyy teemana. H\u00e4n my\u00f6s pohtii, kuinka auttaminenkin voi olla v\u00e4\u00e4rist\u00e4 motiiveista, ylpeydest\u00e4 ja ylemmyyden tunteesta. Edelleen rakkaus on saavuttanut t\u00e4yttymyksens\u00e4, kun tuomion p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 astumme rohkeasti esiin. On siis rohkeus eik\u00e4 pelkoa tuomiop\u00e4iv\u00e4\u00e4 kohtaan. \u201dPelkoa ei rakkaudessa ole\u201d(1 Joh.4:17). Augustinus k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sanaa kaanon, eli kaanon oli muotoutunut (se oli v. 367 vahvistunut, ja t\u00e4m\u00e4 kirja oli v:lta 407).<\/p>\n\n\n\n Viimeinen luku huipentaa kirjan loppuosan: \u201dusko ilman tekoja ei pelasta\u201d (s.204). Kaiken kaikkiaan t\u00e4st\u00e4 kirjasta tulee kovin ristiriitainen kuva. Se ei vakuuta kuulijoille, ett\u00e4 olet armosta pelastunut, vaan pit\u00e4\u00e4 kuulijan (saarnojahan n\u00e4m\u00e4 olivat) jatkuvasti j\u00e4nnityksess\u00e4, onko h\u00e4n oikealla tavalla uskossa vai ei, onko h\u00e4n Jumalan lapsi vai ei. Paljon erilaisia mittareita, ja paljon harhaoppisten tuomitsemista, ehk\u00e4 varoitukseksi kuulijoille, etteiv\u00e4t harhaudu heid\u00e4n joukkoonsa. \u201dNe, jotka sulkevat rakkaudelta silm\u00e4ns\u00e4, nukahtavat lihallisten ilojen himoihin. Pysy siis valveilla! Noita iloja ovat m\u00e4ss\u00e4ily, siemailu, ylellisyydet, penkkiurheilu ja mets\u00e4stys. Tuollaisten pinnallisten porukoiden per\u00e4ss\u00e4 seuraavat kaikki pahuudet\u201d (s.216). Itse juuri katselin yleisurheilun MM-kisoja, samalla kun tein t\u00e4t\u00e4 kirjoitusty\u00f6t\u00e4ni.<\/p>\n\n\n\n Tertullianus torjuu filosofit jyrk\u00e4sti, Nyssalainen taas ammentaa vahvasti platonismista. Jeesuksen olemuksen ongelmat (areiolaisuus), \u201dapokatastasis\u201d-oppi (universalismi), kiirastuli, sielu ilman ruumista, tekojen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys pelastukseen, askeesin ihannointi, seksuaalikielteisyys jopa kastraatioon saakka, jne\u2026 Ongelmallisia ajatuksia ja n\u00e4kemyksi\u00e4 riitt\u00e4\u00e4 jo n\u00e4iss\u00e4 nelj\u00e4ss\u00e4 \u201dlive\u201d-esityksess\u00e4. <\/p>\n\n\n\n Tavoitteeni ei ole n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, kuinka v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 kirkkois\u00e4t olivat. Mutta heill\u00e4 oli laaja kirjo n\u00e4kemyksi\u00e4, erilaisia n\u00e4kemyksi\u00e4, jotka kilpailivat kesken\u00e4\u00e4n, ja joista monet eiv\u00e4t kest\u00e4neet \u201doikeaoppisuuden\u201d tulta, vaan paloivat poroksi. Oppi siis kehittyi. Meid\u00e4n ajastamme katsottuna monet ajatukset tuntuvat my\u00f6s hyvin vierailta.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4rkeimm\u00e4t kysymykset ovat:<\/p>\n\n\n\n Voimme sanoa melko luotettavasti, ett\u00e4 tieto tai teoria uskosta ei ole yksiselitteinen, ei ole olemassa yht\u00e4 oikeaa tulkintaa uskosta. (Hagman, 2016, s. 126, R\u00e4is\u00e4nen (1), 2010, s. 315\u2013318). Usko on liian moniulotteinen, sen t\u00e4hden sen teorian on oltava moninainen, erilaisuutta ja diversiteetti\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4. Ei siis \u201dbull\u2019s eye\u201d vaan koko tikkataulu.<\/p>\n\n\n\n Keskeisen\u00e4 teemana on Jumalan mysteeri, suuruus ja tuntemattomuus. Emme pysty saamaan Jumalaa emmek\u00e4 uskon salaisuutta yhteen oikeaan oppiin, kun tietomme on niin vajavaista. On suostuttava olemaan tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Ei pid\u00e4 langeta varmuuden syntiin tai harhaan.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4kin luku, kuten monet aikaisemmat tuovat meid\u00e4t samojen havaintojen eteen: Usko on kehittynyt kaikkina aikoina, joten sen tulee kehitty\u00e4 nyky\u00e4\u00e4nkin. Uskon sanoittaminen t\u00e4h\u00e4n aikaan sopivaksi on suorastaan velvollisuutemme. Moninaisuus on hyv\u00e4 asia, mutta yksi oikea oppi mahdoton ja jopa vaarallista.<\/p>\n\n\n\nSis\u00e4ll\u00f6lliset erot eri kirkkoisien n\u00e4kemyksiss\u00e4<\/strong><\/h3>\n\n\n\n
\n
L\u00e4hdeluettelo<\/strong><\/h3>\n\n\n\n
Af H\u00e4llstr\u00f6m Gunnar, Laato Anni Maria, Pihkala Juha<\/td> Johdatus varhaisen kirkon teologiaan<\/td> Kirjapaja 2007<\/td><\/tr> Augustinus<\/td> Kaikki rakkaudesta<\/td> Kirjapaja 2016<\/td><\/tr> Hagman Patrik<\/td> Vastarintausko<\/td> Kirjapaja 2016<\/td><\/tr> Halldorf Peter<\/td> 21 Kirkkois\u00e4\u00e4<\/td> Barents Publishers-Fin 2000<\/td><\/tr> Heinim\u00e4ki Jaakko<\/td> Kerettil\u00e4isen k\u00e4sikirja<\/td> Kirjapaja 2015<\/td><\/tr> Kyrillos<\/td> Jerusalemin uskontunnustus<\/td> Perussanoma Oy 2013<\/td><\/tr> Nyssalainen Gregorios<\/td> Sielusta ja yl\u00f6snousemuksesta<\/td> Kirjapaja 2006<\/td><\/tr> R\u00e4is\u00e4nen Heikki (1)<\/td> The Rise of Christian Beliefs<\/td> Forest Press 2010<\/td><\/tr> R\u00e4is\u00e4nen Heikki (2)<\/td> Mit\u00e4 Varhaiset Kristityt Uskoivat<\/td> WSOY, Helsinki 2011<\/td><\/tr> Tertullianus<\/td> Apologeticum kristinuskon puolustus<\/td> Kirjapaja 2010<\/td><\/tr><\/tbody><\/table><\/figure>\n\n\n\n