{"id":722,"date":"2025-04-09T14:14:54","date_gmt":"2025-04-09T14:14:54","guid":{"rendered":"https:\/\/avaraauskoa.fi\/?page_id=722"},"modified":"2025-10-01T14:17:51","modified_gmt":"2025-10-01T14:17:51","slug":"11-3-kirkkoisat","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/avaraauskoa.fi\/index.php\/11-3-kirkkoisat\/","title":{"rendered":"11.3. Kirkkois\u00e4t"},"content":{"rendered":"\n<h2 class=\"wp-block-heading alasivu\">11.3. Kirkkois\u00e4t<\/h2>\n\n\n\n<p class=\"alasivu\">Alkukirkossa vallitsivat moninaiset k\u00e4sitykset uskon sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4. Ensimm\u00e4iset vuosisadat, niiden historia paljastaa, kuinka monimutkaista, vaativaa ja riitaista sis\u00e4ll\u00f6n muotoutuminen oli. Pyrkimys vain yhteen totuuteen oli hajottavaa, ja t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 uskon kirjon todellisuudesta voi p\u00e4\u00e4tell\u00e4, ett\u00e4 yhteen totuuteen ei ole loppujen lopuksi koskaan p\u00e4\u00e4sty. Mit\u00e4 voimme t\u00e4st\u00e4 oppia t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n?<\/p>\n\n\n\n<p class=\"alasivu\">Koska k\u00e4sittelemme kirkkoisi\u00e4 \u201dHistorialliset todisteet\u201d-p\u00e4\u00e4otsikon alla, k\u00e4sittelen sit\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmaa luvun lopussa. Mutta ensin t\u00e4ytyy tutustua kirkkoisiin ja patristiikkaan, joksi t\u00e4t\u00e4 tutkimusaluetta kutsutaan. Ajallisesti paneudumme aivan ensimm\u00e4isest\u00e4 vuosisadasta 700-luvulle asti. T\u00e4ss\u00e4 luvussa esittelen my\u00f6s yleiset, koko kirkkoa koskeneet kirkolliskokoukset vuosina 325\u2013787 jaa. &nbsp;&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<h3 class=\"wp-block-heading alasivu\"><strong>Kirkkois\u00e4t &#8211; mit\u00e4 varhaiset kristityt uskoivat<\/strong><\/h3>\n\n\n\n<p class=\"alasivu\">Kirkkois\u00e4t olivat joukko varhaisia kristittyj\u00e4 vaikuttajia, teologeja, kirkon johtajia, jotka ovat saaneet arvonimen merkitt\u00e4v\u00e4st\u00e4 ty\u00f6st\u00e4\u00e4n ja vaikutuksestaan koko kirkon opin ja uskon kehitykseen. Ensimm\u00e4isin\u00e4 vuosisatoina, 100-luvulta aina 700-luvulle kirkon uskon oppia muotoiltiin ahkerasti. T\u00e4ss\u00e4 opin muotoiluty\u00f6ss\u00e4, joiden huipentumina olivat yleiset kirkolliskokoukset, juuri kirkkois\u00e4t olivat ratkaisevassa roolissa. On siis arvokasta ja merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 tutkia, kuinka kirkkois\u00e4t ajattelivat, ja kuinka uskon oppi muotoutui n\u00e4in\u00e4 ensimm\u00e4isin\u00e4 vuosisatoina.&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p class=\"alasivu\">Kun perehtyy alkuseurakunnan ajatteluun ja kirkkoisien teksteihin tulee selv\u00e4ksi, ett\u00e4 ensimm\u00e4iset vuosisadat olivat t\u00e4ynn\u00e4 monia ja ristiriitaisiakin k\u00e4sityksi\u00e4 uskosta ja oikeasta opista. T\u00e4ysin vilpitt\u00f6m\u00e4t ja kirkon johtoteht\u00e4viss\u00e4 olevat piispat k\u00e4viv\u00e4t kovaa taistelua ja v\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4 siit\u00e4, miten tuli uskoa. Raamattu \u2013 siis Uusi Testamentti \u2013 ei antanut vastauksia l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n kaikkeen oleelliseen. Lis\u00e4ksi sit\u00e4 ei ollut olemassakaan, kuin erillisin\u00e4 kirjein\u00e4, joita luettiin miss\u00e4 luettiin. Tulkinnanvaraisuus j\u00e4tti tilaa hyvin erilaisille n\u00e4kemyksille, niin Jeesuksen Jumaluudesta, Jumalan kolminaisuudesta, kuin Pyh\u00e4n Hengen Jumaluudestakin, puhumattakaan pienemmist\u00e4 asioista. Mm. n\u00e4ist\u00e4 keskusteltiin, luotiin teologiaa ja pidettiin yleisi\u00e4 kirkolliskokouksia (koko maailmanlaajuisen kirkon) aina 700-luvun lopulle asti.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"alasivu\">Ei siis voi valistuneesti v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 uskoo vain, mit\u00e4 Raamattu sanoo, sill\u00e4 se ei sano selke\u00e4sti monistakaan uskon opin keskeisist\u00e4 teemoista. Isoimmat uskon luovuttamattomat periaatteet, ns. \u201doikea oppi\u201d, luotiin kirkolliskokouksissa.&nbsp; Ensimm\u00e4inen kirkolliskokous oli vuonna 325 Nikeassa, seuraavat 381, 431, 451, 553, 680 ja 787, viimeinen j\u00e4lleen Nikeassa. Yksimielisyys t\u00e4rkeimmist\u00e4k\u00e4\u00e4n kohdista ei ollut helppoa, ja lopulta v. 1054 kirkko jakaantui Id\u00e4n ja L\u00e4nnen kirkkoihin, Ortodoksiseen ja Katoliseen kirkkoon. Voi kuitenkin sanoa, ett\u00e4 kirkko jakaantui jo useita kertoja t\u00e4t\u00e4 ennen, kun harhaoppisia erotettiin \u201doikeaoppisten\u201d kirkosta.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"alasivu\">T\u00e4ss\u00e4 luvussa perehdyt\u00e4\u00e4n kirkkoisiin, joiden katsotaan el\u00e4neen heti ensimm\u00e4isen vuosisadan lopulta alkaen. Ensin olivat ns. \u201dapostoliset is\u00e4t\u201d sitten \u201dapologeetit\u201d, \u201dl\u00e4nnen kirkon teologit\u201d ja \u201did\u00e4n kirkon teologit\u201d. Ensimm\u00e4iset n\u00e4ist\u00e4 eliv\u00e4t jo ennen 100-lukua ja viimeinen Katolisen kirkon (L\u00e4nnen kirkon) kirkkois\u00e4n\u00e4 tunnustama kuoli v. 749. Ortodokseilla (Id\u00e4n kirkko) on eri n\u00e4kemys, ja heill\u00e4 on kirkkoisi\u00e4 my\u00f6s tuon ajan j\u00e4lkeen. Alla oleva Kirkkois\u00e4t -taulukko esittelee yleiskuvan kirkkoisist\u00e4. &nbsp;&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p class=\"alasivu\"><\/p>\n\n\n\n<figure class=\"wp-block-image size-full\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"747\" height=\"800\" src=\"https:\/\/avaraauskoa.fi\/wp-content\/uploads\/2025\/04\/kirkkoisat2-2.jpg\" alt=\"\" class=\"wp-image-790\" srcset=\"https:\/\/avaraauskoa.fi\/wp-content\/uploads\/2025\/04\/kirkkoisat2-2.jpg 747w, https:\/\/avaraauskoa.fi\/wp-content\/uploads\/2025\/04\/kirkkoisat2-2-280x300.jpg 280w\" sizes=\"auto, (max-width: 747px) 100vw, 747px\" \/><\/figure>\n\n\n\n<p class=\"alasivu\">Kirkkoisien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 ei voi tarkasti sanoa. Ainakin 31 kirkkois\u00e4\u00e4 voi pit\u00e4\u00e4 keskeisin\u00e4, niist\u00e4 eri l\u00e4hteet (mm. Af H\u00e4llstr\u00f6m ym. 2007, Halldorf 2000, Heinim\u00e4ki 2015) ovat p\u00e4\u00e4osin samaa mielt\u00e4. On my\u00f6s kirjoituksia, joiden tekij\u00e4t ovat tuntemattomia. Sen lis\u00e4ksi on paljon muita, jopa yhteens\u00e4 n. 60 kirkkois\u00e4\u00e4 on nimetty l\u00e4hteiss\u00e4. T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi ortodokseilla on omia viel\u00e4 varsinaisen aikakauden j\u00e4lkeen. Edelleen joukosta puuttuvat kaikki ne munkit, papit, piispat ja patriarkat, jotka tuomittiin harhaoppisiksi tai eiv\u00e4t menestyneet v\u00e4itt\u00e4mill\u00e4\u00e4n, kuten <strong>Novatianus<\/strong> (Halldorf, 2000, s.77\u201378), <strong>Stefanus<\/strong> (sama, s.78), <strong>Areios<\/strong> (sama, s.83\u201387), <strong>Pelagius<\/strong> (sama, s.158), <strong>Apollinaris<\/strong> (sama, s.185), <strong>Nestorios<\/strong> (sama, s.183), keskeisi\u00e4 mainitakseni. Toki my\u00f6s osa nyky\u00e4\u00e4n  hyv\u00e4ksytyist\u00e4 kirkkoisist\u00e4 julistettiin harhaoppisiksi jossain kohtaa kirkkohistoriaa, kuten esimerkiksi <strong>Origenes<\/strong>, jonka kirjallisesta tuotannostakin on vain v\u00e4h\u00e4n j\u00e4ljell\u00e4, koska ne pyrittiin tuhoamaan harhaoppiseksi julistamisen j\u00e4lkeen (sama, s.66).<\/p>\n\n\n\n<h3 class=\"wp-block-heading alasivu\"><strong>Kristillist\u00e4 oppia ep\u00e4kristillisin menetelmin<\/strong><\/h3>\n\n\n\n<p class=\"alasivu\">On syyt\u00e4 uudelleen korostaa, kuinka merkitt\u00e4vi\u00e4 kirkkois\u00e4t olivat kristillisen opin kannalta. He loivat apostolien jalanj\u00e4ljiss\u00e4 ja ns. apostolisen suksession periaatteella (katkeamaton yhteys apostoleihin) uskon t\u00e4rkeimm\u00e4t periaatteet. Haluamme siis ajatella hyv\u00e4\u00e4 ja kunnioittaa syv\u00e4sti n\u00e4iden ensimm\u00e4isten vuosisatojen teologeja. Kuitenkin, kun historiaan perehtyy, kaikki ei ole mennyt aivan putkeen.&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p class=\"alasivu\">On paljon seikkoja, jotka t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t hurjilta, kuinka oikeaa oppia ratkottiin. Vastapuolen piispoja tapettiin, kieli\u00e4 ja k\u00e4si\u00e4 katkottiin, heit\u00e4 pakkosiirrettiin kauas syrj\u00e4seuduille, jopa pakkoty\u00f6h\u00f6n (kerralla 15 piispaa, Halldorf, 2000, s.191). Kirkolliskokous Efesossa v.431 aloitettiin ennen kuin konfliktin vastapuolen piispat ja Nestorios ehtiv\u00e4t paikalle, ja heid\u00e4t tuomittiin harhaoppisiksi Kyrilloksen johdolla, vaikka jopa 68 piispaa kokouksessa antoi vastalauseensa (Heinim\u00e4ki, 2015, s.97-98). Sitten tuli vastasynodi, jossa 43 piispaa ja Antiokian piispa Johannes julistivat puolestaan Kyrilloksen viraltapannuksi.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"alasivu\">N\u00e4iden esimerkkien ja monien vastaavien puolustukseksi voi sanoa, ett\u00e4 v\u00e4kivaltaisuus oli tuona aikana tavallista, jota taustaa vasten t\u00e4t\u00e4kin on tarkasteltava. Lis\u00e4ksi valtion politiikka ja Rooman keisarit olivat hyvin usein sotkeutuneena n\u00e4ihin riitoihin. N\u00e4ist\u00e4k\u00e4\u00e4n selityksist\u00e4 huolimatta kristillisyys ei n\u00e4ytt\u00e4nyt tuottavan kovin Uuden Testamentin mukaista rauhan, sovun ja keskin\u00e4isen kunnioituksen ilmapiiri\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"alasivu\">My\u00f6s tunnustetut kirkkois\u00e4t saivat oman osansa, eiv\u00e4t vain harhaoppisiksi tuomitut. Useat heist\u00e4kin tuomittiin harhaoppisiksi, karkotettiin useita kertoja ja ajettiin kuolemaan. Esim. Johannes Khrysostomos, erotettiin virasta, karkotettiin ensin Armeniaan, sitten viel\u00e4kin syrj\u00e4isemp\u00e4\u00e4n kolkkaan ja pakotettiin k\u00e4velem\u00e4\u00e4n sinne, jolla matkalla h\u00e4n uupui ja kuoli v. 407 (Halldorf, 2000, s.179\u2013181). Halldorfin kirjan 11 ensimm\u00e4isest\u00e4 kirkkois\u00e4st\u00e4 vain 4 ei syyllistynyt harhaoppiin. Nelj\u00e4\u00e4 pidettiin ja tuomittiin harhaoppisina, <strong>Irenaeus<\/strong> (syyn\u00e4 rekapitulaatio eli oppi ennalleen palauttamisesta, sama, s.40), <strong>Tertullianus<\/strong> (montanolaisuus, sama, s. 48\u201351), <strong>Origenes<\/strong> (apokatastasis eli oppi kaikkien pelastuksesta, ns. universalismi, sama, s.70), ja <strong>Gregorios Nyssalainen<\/strong> (apokatastasis, ks. Nyssalainen s.24\u201325). Ja lopuilla kolmella harhaoppisella oli valtavia ristiriitoja, erottamisia, karkotuksia ym., joten voi sanoa, ettei uskon oppi todellakaan muotoutunut harmonisessa prosessissa, keskin\u00e4isen kunnioituksen vallitessa.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"alasivu\">V\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin sen voi sanoa, ett\u00e4 hyvin tavallisen el\u00e4m\u00e4n makuista oli kirkkoisienkin el\u00e4m\u00e4 ja toiminta. Kateus, kostonhimo, vallan tavoittelu ja monet muut v\u00e4\u00e4r\u00e4t motiivit ajoivat oppien m\u00e4\u00e4rittelyss\u00e4 ja kilpailussa, jopa taistelussa siit\u00e4, kuka on oikeassa, ja kenen n\u00e4kemykset saavuttivat eniten kannatusta. T\u00e4m\u00e4n vuoksi on syyt\u00e4 tarkastella kriittisesti my\u00f6s sit\u00e4, mit\u00e4 he onnistuivat luomaan, eik\u00e4 niell\u00e4 kaikkea kyseenalaistamatta.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"alasivu\">R\u00e4is\u00e4nen kuvaa laajasti, kuinka ensin pyrittiin vetoamaan Kirjoitusten auktoriteettiin, sitten Tradition auktoriteettiin ja lopulta Henkil\u00f6iden auktoriteettiin, oikeaoppisuuden saavuttamiseksi. Kuitenkin kaikki n\u00e4m\u00e4 ep\u00e4onnistuivat, ja oikeaoppisuus ratkottiin useimmiten hyvin karskeilla tavoilla. (R\u00e4is\u00e4nen (1), 2010, s.301\u2013314).<\/p>\n\n\n\n<h3 class=\"wp-block-heading alasivu\"><strong>Kriittisen tarkastelun perusteita ja n\u00e4k\u00f6kulmia<\/strong><\/h3>\n\n\n\n<p class=\"alasivu\">V\u00e4ittelyt ja rintamalinjat saattoivat synnytt\u00e4\u00e4 ylily\u00f6ntej\u00e4, joita on syyt\u00e4 tarkastella kriittisesti. Kaikki riidat eiv\u00e4t johtaneet jakaantumisiin ja harhaoppisten erottamisiin, mutta ne vaikuttivat k\u00e4sitysten muotoutumiseen. Seuraavia rintamalinjoja pit\u00e4\u00e4 tarkastella:<\/p>\n\n\n\n<ul class=\"wp-block-list alasivu\">\n<li>Suhtautuminen Platoniin, uusplatonilaisuus, eri kirkkois\u00e4t olivat vastaan ja puolesta, samoin jakaantumista aiheutti muu sen ajan filosofia (hellenismi, stoalaisuus, Aristoteles jne\u2026). Osa ottaa niist\u00e4 paljon vaikutteita, osa vastustaa kiivaasti.<\/li>\n\n\n\n<li>Suhtautuminen seksuaalisuuteen, osa kirkkoisist\u00e4 oli eritt\u00e4in seksuaalikielteisi\u00e4.<\/li>\n\n\n\n<li>Askeesin ja maailmasta vet\u00e4ytymisen ihanne, jotkut ihannoivat suuresti t\u00e4llaista ja kehittiv\u00e4t teologiaa sen mukaan.<\/li>\n\n\n\n<li>Gnostilaisuuden vastustus synnytti voimakasta oppia ruumiillisuuden korostukseen. \u201dRuumiin yl\u00f6snousemus\u201d ja sen teologia viritettiin eritt\u00e4in pitk\u00e4lle (ks. esim. Nyssalainen) juuri vastustuksesta gnostilaisuuteen.<\/li>\n\n\n\n<li>Allegorinen tapa lukea Raamattua, Vanhaa Testamenttia, nousi keskeiseksi tulkinnan malliksi kirkkoisien aikoina.<\/li>\n\n\n\n<li>Erilaiset harhaopeiksi tuomitut suuntaukset aiheuttivat voimakasta uskon teorian kehittely\u00e4 niiden vastustamiseksi. Pit\u00e4\u00e4 kysy\u00e4, oliko aina hy\u00f6dyllist\u00e4 menn\u00e4 niin pitk\u00e4lle? Doketismi, gnostilaisuus, markionismi, montanolaisuus, adoptianismi, areiolaisuus, apollinarismi, nestoriolaisuus, monofysitismi, donatolaisuus ja pelagiolaisuus, t\u00e4ss\u00e4 listassa suurin osa v\u00e4\u00e4riksi tuomituista suuntauksista. Osa niiden esitt\u00e4mist\u00e4 uskon n\u00e4kemyksist\u00e4 el\u00e4\u00e4 t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 erilaissa uskonnollisissa liikkeiss\u00e4.&nbsp;&nbsp;&nbsp;<\/li>\n\n\n\n<li>Id\u00e4n ja l\u00e4nnen kirkkois\u00e4t erotetaan historiassa omiksi ryhmikseen jo hyvin varhaisesta vaiheesta alkaen. Ristiriidat olivat jo varhain olemassa, jo 200-luvun alussa (Halldorf, 2000, s.47, Tertullianus), ja ne syveniv\u00e4t, johtaen lopulta kirkon ensimm\u00e4iseen suureen jakaantumiseen v. 1054. Voi kuitenkin ajatella, ett\u00e4 kirkko jakaantui jo useita kertoja t\u00e4t\u00e4 ennen, kun harhaoppisia erotettiin \u201doikeaoppisten\u201d kirkosta.<\/li>\n\n\n\n<li>Kirkolliskokoukset olivat useasti Rooman keisarin alulle panemia, kun poliittinen agenda oli niin painava. Kristinuskon poliittinen teht\u00e4v\u00e4 oli yhdist\u00e4\u00e4 Rooman valtakuntaa 300-luvulta alkaen, kun siit\u00e4 tehtiin valtakunnan ainoa uskonto (v. 381). Lopputuloksia tulee tarkastella t\u00e4m\u00e4 mieless\u00e4 kriittisesti.<\/li>\n\n\n\n<li>Ns. konstantinolainen aika kristillisyydess\u00e4 merkitsi hyvin erilaista suhdetta valtioon, verrattuna ensimm\u00e4isiin vuosisatoihin, jolloin kristittyj\u00e4 jopa vainottiin ja tapettiin (n. 64 alkaen, keisari Neron aikoihin \u2026 viimeinen ja verisin 303, keisari Diocletianus). Miten muutos vaikutti kristilliseen ajatteluun?<\/li>\n\n\n\n<li>Kuinka opin muotoutumiseen vaikutti se, ett\u00e4 UT:n kaanon muotoutui vasta my\u00f6h\u00e4\u00e4n, ensimm\u00e4inen viittaus, jossa kaikki UT:n kirjeet mainitaan, on vuodelta 367. Sen j\u00e4lkeenkin UT oli usein vain joukko erikseen kopioituja kirjeit\u00e4, kunnes vasta toisella vuosituhannella keksittiin kirjapainotaito.&nbsp;<\/li>\n<\/ul>\n\n\n\n<p class=\"alasivu\">N\u00e4m\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmat ansaitsisivat jokainen laajaa k\u00e4sittely\u00e4, mutta t\u00e4ss\u00e4 tutkimuksessa niit\u00e4 on voitu k\u00e4sitell\u00e4 vain siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4, lyhyesti.&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<h3 class=\"wp-block-heading alasivu\"><strong>Kirkolliskokoukset uskon ja teologian m\u00e4\u00e4rittelyss\u00e4<\/strong><\/h3>\n\n\n\n<p class=\"alasivu\">Yleiset kirkolliskokoukset, joita oli yhteens\u00e4 7 tuottivat ratkaisuja kipeimpiin kysymyksiin. T\u00e4ss\u00e4 on lyhyt yleiskuva n\u00e4ist\u00e4 ja niiden t\u00e4rkeimmist\u00e4 ratkaisuista:<\/p>\n\n\n\n<ol start=\"1\" class=\"wp-block-list alasivu\">\n<li>Nikean kirkolliskokous v. 325: Areiolaiskiistan takia uskontunnustukseen kirjattiin, ett\u00e4 Jeesus on \u201dsamaa olemusta kuin Is\u00e4\u201d, homoousios (kreikkaa), ei vain Is\u00e4n kaltainen (homoiousios). (Halldorf, 2000, s.83\u201386). Areiolaisuus ei t\u00e4st\u00e4 viel\u00e4 lannistunut, kiista jatkui l\u00e4hes 100 vuotta. (Huomaa, ett\u00e4 kreikan kielen sanoissa vain yhden kirjaimen ero. Ja luvussa 9.11. k\u00e4vi jo ilmi, ett\u00e4 Jeesuksen olemuksesta ei ollut yksiselitteist\u00e4 kuvaa UT:ssa, siis aivan kristinuskon syntyaikoina. Yksi vahva k\u00e4sitys oli, ett\u00e4 Jeesus korotettiin Herraksi vasta yl\u00f6snousemuksessa, sit\u00e4 ennen h\u00e4n oli Jumalan valitsema mies.)<\/li>\n\n\n\n<li>Konstantinopoli v. 381: Gregorios Nyssalainen oli p\u00e4\u00e4roolissa, h\u00e4n kirkasti Jumalan ykseytt\u00e4 ja kolminaisuutta ilman yhteen sekoittamista. Kreikkaa, ousia (olemus) ja hypostas (yksil\u00f6); Is\u00e4, Poika ja Henki ovat \u201dkolme olentoa (hypostaasia) yhdess\u00e4 olemuksessa\u201d (Halldorf, 2000, s.100, 113, 124 Kappadokialaiset is\u00e4t).<\/li>\n\n\n\n<li>Efeso v. 431: t\u00e4m\u00e4 kokous ja loputkin liittyiv\u00e4t kristologiaan, oppiin Kristuksen olemuksesta. Nestorios (Konstantinopolin piispa) kritisoi sit\u00e4, ett\u00e4 Mariaa kutsuttiin Jumalan \u00e4idiksi tai jumalansynnytt\u00e4j\u00e4ksi (Theotokos). T\u00e4m\u00e4 kuitenkin vastapuolen mielest\u00e4 johti dualismiin, eroon ihmisen pojan ja Jumalan pojan v\u00e4lill\u00e4. Kokous johti kaaokseen, viralta panoon puolin ja toisin, sovintoyrityksiin, ja lopulta pakkoty\u00f6h\u00f6n ja karkotuksiin. (Halldorf, 2000, s.183\u2013191). Allekirjoitettiin \u201dYkseydenkaava\u201d kompromissina, \u201dMaria on Jumalan \u00e4iti\u201d, mutta my\u00f6s Kristus on \u201dkahden luonnon liitto\u201d. Riita sai kuitenkin uusia kierroksia.<\/li>\n\n\n\n<li>Kalkedon (Khalkedon) v. 451: pysyv\u00e4n hajaannuksen aiheuttanut kokous, p\u00e4\u00e4t\u00f6s tunnusti Kristuksen kaksi sekoittumatonta tai erottamatonta luontoa. Kirkot jakaantuivat kalkedonilaisiin ja ei-kalkedonilaisiin (jotka sek\u00e4 nestoriolaisia ett\u00e4 monofysiittej\u00e4) (Halldorf, 2000, s.219 ja Heinim\u00e4ki, 2015, s.100\u2013103)).<\/li>\n\n\n\n<li>Konstantinopoli v. 553: Yritys vastustaa nestoriolaisia antamalla my\u00f6nnytyksi\u00e4 monofysiiteille, mutta ei onnistunut. Aihe, kohtasiko kuolema todellakin Jumalaa, kun Kristus kuoli ristill\u00e4. ja vastaus: Kyll\u00e4. Yksi kolminaisuudesta k\u00e4rsi lihassa. Riita ei kuitenkaan laantunut, ja johti Islamilaisuuden valloituksiin 600-luvun alkupuoliskolla (Halldorf, 2000, s. 219\u2013220).<\/li>\n\n\n\n<li>Konstantinopoli 680: on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 puhua Kristuksen kahdesta tahdosta, koska tahto kuuluu luontoon \u2013 ei persoonaan. Oppi Kristuksen kahdesta tahdosta hyv\u00e4ksyttiin virallisesti.<\/li>\n\n\n\n<li>Nikea 787: suurin kirkolliskokous, jossa it\u00e4 ja l\u00e4nsi olivat (viel\u00e4) molemmat mukana ja 350 piispaa. Siell\u00e4 lakkautettiin kuvakielto ja ikonit sallittiin uudelleen. Aihe oli kristologiaa siin\u00e4 mieless\u00e4, ett\u00e4 kuinka paljon Jumala oli oikeastaan tullut ihmiseksi? Ikonien kannattajien mukaan \u201dtosi ihmiseksi\u201d, ja siksi h\u00e4nt\u00e4 voitiin my\u00f6s kuvata.<\/li>\n<\/ol>\n\n\n\n<p class=\"alasivu\">N\u00e4ist\u00e4 voi p\u00e4\u00e4tell\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4rkeimm\u00e4t kirkolliskokoukset olivat kaksi ensimm\u00e4ist\u00e4, ja niill\u00e4 saavutettiin yksimielisyys kolminaisuudesta, siis Is\u00e4n, Pojan ja Hengen Jumaluudesta, ja samalla ykseydest\u00e4. Tosin, samalla karkotettiin suuri joukko hiuksen hienosti toisin ajattelevia \u201doikeaoppisesta\u201d kirkosta.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"alasivu\">Sen j\u00e4lkeen Kristuksen olemuksesta riideltiin vuosisatoja (431\u2013787, ainakin yli 350 vuotta, ja seh\u00e4n oli ollut jo aikaisempina vuosisatoina riitojen aihe, esim. areiolaisuus), eik\u00e4 kunnollista sovintoa saavutettu. Tosi ihminen ja tosi Jumala yht\u00e4 aikaa samassa olemuksessa johti jatkuviin erimielisyyksiin. Jo Efesossa 431, oli \u201dkahden luonnon liitto\u201d Kristuksessa esill\u00e4. Kaiken keskell\u00e4 syntyi Islam\u2013 Jeesus on profeetta, mutta ei Jumala \u2013 ja islamilaisuus valloitti sotilaallisesti muutamissa vuosikymmeniss\u00e4 valtavat alueet kristinuskon keskeisi\u00e4 valta-alueita (Halldorf, 2000, s. 220). Voi kysy\u00e4, kuinka suurin joukoin areiolaiset, nestoriolaiset ja monofysiitit liittyiv\u00e4t islamilaiseen uskontoon?<\/p>\n\n\n\n<p class=\"alasivu\">T\u00e4st\u00e4 seuraava suuri askel lienee se, ett\u00e4 id\u00e4n ja l\u00e4nnen kirkko p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t lopulliseen v\u00e4lirikkoon, ja erosivat v. 1054. Riita liittyi silloinkin juuri yhteen n\u00e4ist\u00e4 edell\u00e4 mainituista suurista Jumaluuden kysymyksist\u00e4. Ratkaiseva riita, viimeinen niitti liittyi lis\u00e4ykseen \u201dfiliogue\u201d, \u201dja Pojasta\u201d. Lis\u00e4ys tehtiin uskontunnustukseen, liittyen siihen, mist\u00e4 Pyh\u00e4 Henki on l\u00e4ht\u00f6isin, \u201dIs\u00e4st\u00e4\u201d vai \u201dIs\u00e4st\u00e4 ja Pojasta\u201d (ks. Halldorf s.110 ja Borg (1), 2011 s.214\u2013215). L\u00e4nnen kirkko teki lis\u00e4yksen (jo v.589, Heinim\u00e4ki, 2015, s.74) ja Id\u00e4n kirkko ei sit\u00e4 hyv\u00e4ksynyt, mutta prosessi vei vuosisatoja, ennen kuin ero tapahtui.<\/p>\n\n\n\n<h3 class=\"wp-block-heading alasivu\"><strong>Uuden Testamentin muotoutumisen vaikutus<\/strong><\/h3>\n\n\n\n<p class=\"alasivu\">Kirkkois\u00e4t olivat ensimm\u00e4iset vuosisadat ilman valmista Uutta Testamenttia. Ensimm\u00e4inen maininta koko UT:n kaanonista on vuodelta n. 367 (R\u00e4is\u00e4nen (1), 2010, s. 303, Borg (2), 2001, s. 29). Silloinkin se oli viel\u00e4 vasta joukko kirjeit\u00e4, joista oli kopioita siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4, ehk\u00e4 ei kuitenkaan kaikkia kirjeit\u00e4 monessakaan paikassa. Kun olen lukenut kirkkoisi\u00e4 &#8211; Tertullianus (kuoli v.220), Gregorios Nyssalainen (k.394), Kyrillos Jerusalemilainen (k.386), Augustinus (k.430) &#8211; varsinkin kahden ensimm\u00e4isen kirjoissa on melko v\u00e4h\u00e4n viittauksia UT:n kirjeisiin. Augustinus k\u00e4sittelee t\u00e4m\u00e4n kirjan saarnoissaan puolestaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n 1.Joh. kirjett\u00e4, siis t\u00e4ysin UT:n teksti\u00e4. Kyrillos puolestaan sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 valtavan m\u00e4\u00e4r\u00e4n lainauksia tai viittauksia. Kyrillos tunsi erinomaisesti niin VT:n kuin UT:nkin. Tosin yht\u00e4\u00e4n viittausta Johanneksen Ilmestykseen h\u00e4n ei tehnyt. Seuraava luku tuokin \u201dliven\u00e4\u201d kirkkoisien ajatuksia esille. Siin\u00e4 luvussa n\u00e4kee, kuinka erilaisia ajatuksia kirkkois\u00e4t loivat pohtiessaan suurta mysteeri\u00e4. &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p class=\"alasivu\">Kirkkoisien ja suurten kirkolliskokousten historiaa lukiessa j\u00e4\u00e4 v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin h\u00e4mmentynyt olo. Ainakin, jos ajattelee silloin syntyneen lopullinen \u201doikea\u201d oppi. R\u00e4is\u00e4st\u00e4 mukaillen, Raamattua on tulkittava jatkuvasti uudelleen. Kun aika muuttuu, tulkinnankin tulee muuttua. Raamattu itsess\u00e4\u00e4n on jatkuvien muutosten ja uudelleentulkintojen tulos, muutoksen ei tulisi pys\u00e4hty\u00e4 edell\u00e4 esiteltyjen riitaisten kirkkoisien ja &nbsp;kirkolliskokousten dogmeihin. (R\u00e4is\u00e4nen (3), 1984, s.151).<\/p>\n\n\n\n<p class=\"alasivu\">Voimme sanoa melko luotettavasti, ett\u00e4 tieto tai teoria uskosta ei ole yksiselitteinen, ei ole olemassa yht\u00e4 oikeaa tulkintaa uskosta. (Hagman, 2016, s. 126, R\u00e4is\u00e4nen (1), 2010, s. 315\u2013318). Usko on liian moniulotteinen, sen t\u00e4hden sen teorian on oltava moninainen, erilaisuutta ja diversiteetti\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4. Ei siis \u201dbull\u2019s eye\u201d vaan koko tikkataulu.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"alasivu\">Keskeisen\u00e4 teemana on Jumalan mysteeri, suuruus ja tuntemattomuus. Emme pysty saamaan Jumalaa emmek\u00e4 uskon salaisuutta yhteen oikeaan oppiin, kun tietomme on niin vajavaista. On suostuttava olemaan tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Ei pid\u00e4 langeta varmuuden syntiin tai harhaan.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"alasivu\">T\u00e4st\u00e4 seuraa mielenkiintoisia havaintoja:<\/p>\n\n\n\n<ul class=\"wp-block-list alasivu\">\n<li>Kirkkoisien ajan pyrkimys vain yhteen totuuteen oli vahingollinen ja harhaanjohtava pyrkimys.<\/li>\n\n\n\n<li>T\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n kirkollinen ja tunnustuskuntien hajaannus\/erilaisuus on hyv\u00e4 ja luonnollinen asia. Uskolla kuuluukin olla monta, erilaista tulkintaa. Mik\u00e4\u00e4n yksi suuntaus ei pysty vangitsemaan uskon salaisuutta.<\/li>\n\n\n\n<li>Totuusk\u00e4sityst\u00e4 on tarkasteltava kriittisesti. Objektiivinen (tai luonnontieteellinen, positivistinen) totuus ei sovi teologiaan. Sen sijaan parempi on postmoderni k\u00e4sitys: voimme omata vain ajallisia, paikallisia ja subjektiivisia totuuksia, emme ajattomia, universaaleja ja objektiivisia.<\/li>\n\n\n\n<li>T\u00e4h\u00e4n maailman aikaan sopivaa uskon tulkintaa etsiess\u00e4mme, siis sit\u00e4 uudistunutta, avaraa, \u00e4lyk\u00e4st\u00e4, iloista ja suvaitsevaista uskon tulkintaa, voimme etsi\u00e4 laajasti monista niist\u00e4 tulkinnoista, joita kaikkina aikoina on esitetty.<\/li>\n\n\n\n<li>Tikkataulullakin on rajat, ohikin voi heitt\u00e4\u00e4. Siksi ihan mik\u00e4 tahansa ei k\u00e4y. My\u00f6s siksi tutkimme t\u00e4ss\u00e4 varhaisten kristittyjen tulkintoja uskosta.<\/li>\n\n\n\n<li>Kirkkoisien aikana taidettiin heitt\u00e4\u00e4 lapsia pesuveden mukana useastikin. Harhaoppeja tuomittiin tihe\u00e4\u00e4n, ja kaikki ratkaisut eiv\u00e4t olleet t\u00e4ysin oikeita rajanvetoja. Siksi my\u00f6s varhaiset \u201dharhaopit\u201d ovat tutustumisen arvoisia, ja ovat osa varhaisten kristittyjen uskon tulkintaa. Gnostilaisuus on ollutkin esill\u00e4 tutkimuksessamme, samoin juutalaiskristillisyys, joka sekin ainakin osin tuomittiin harhaopiksi. Areiolaisuus ja Adoptianismi liittyv\u00e4t kristologiaan, sit\u00e4kin olemme tarkastelleet. &nbsp;&nbsp;<\/li>\n<\/ul>\n\n\n\n<p class=\"alasivu\">T\u00e4m\u00e4kin luku, kuten monet aikaisemmat tuovat meid\u00e4t samojen havaintojen eteen: Usko on kehittynyt kaikkina aikoina, joten sen tulee kehitty\u00e4 nyky\u00e4\u00e4nkin. Uskon sanoittaminen t\u00e4h\u00e4n aikaan sopivaksi on suorastaan velvollisuutemme. Moninaisuus on hyv\u00e4 asia, mutta yksi oikea oppi mahdoton ja jopa vaarallista.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"alasivu\">Uskon asioissa meill\u00e4 ei ole t\u00e4ydellist\u00e4 tietoa, tieto on vajavaista. Mutta muistamme my\u00f6s, ett\u00e4 usko ei ole niink\u00e4\u00e4n oikeiden asioiden uskomista vaan luottamusta Jumalaan. Erilaisuus siis kunniaan, kunnioitus kaikkia kohtaan on ensiarvoisen t\u00e4rke\u00e4\u00e4.&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<h3 class=\"wp-block-heading alasivu\"><strong>Kirkkois\u00e4t historiallisena todisteena<\/strong><\/h3>\n\n\n\n<p class=\"alasivu\">Mit\u00e4 tahansa sis\u00e4ll\u00f6llisesti l\u00f6ytyikin, kirkkois\u00e4t liittyv\u00e4t historiallisesti l\u00e4heisesti Jeesuksen oppilaiden ja seuraajien jatkumoon. Ensimm\u00e4iset olivat jo ensimm\u00e4isen vuosisadan kuluessa mukana, kuten Klemens (kuoli v. 97), Ignatios (k.107) ja Polykarpos (k.155 ?).<\/p>\n\n\n\n<p class=\"alasivu\">Kirkkois\u00e4t jatkoivat kristinuskon kehitt\u00e4mist\u00e4 niin opillisesti kuin maantieteellist\u00e4 levi\u00e4mist\u00e4 ensimm\u00e4iset vuosisadat. Historiaa on valtava m\u00e4\u00e4r\u00e4 kirjattuna ja luettavissa, my\u00f6s varhaisten kirkkoisien itse kirjoittamia tekstej\u00e4 on s\u00e4ilynyt valtavasti. Suomennettunakin on paljon n\u00e4it\u00e4 tekstej\u00e4 (ks. www.suomenpatristinenseura.fi, josta l\u00f6ytyy kaikki kirkkoisien ajan kirjallisuus, jota l\u00f6ytyy suomeksi).<\/p>\n\n\n\n<p class=\"alasivu\">Niin paavin (Rooman piispa) kuin muidenkin piispojen arvon m\u00e4\u00e4ritti ns. apostolinen suksessio. Siis heill\u00e4 oli yhteys edellisiin piispoihin, joilla oli taas yhteys edellisiin ja n\u00e4in lopulta oli yhteys alkuper\u00e4isiin apostoleihin. Mit\u00e4 muuta hyv\u00e4ns\u00e4 t\u00e4st\u00e4 ajattelee, kertoo se vahvasta historiallisesti linkist\u00e4 ja jatkumosta aivan kristinuskon syntyhetkiin ja ensimm\u00e4isiin uskosta todistaneisiin henkil\u00f6ihin.<\/p>\n\n\n\n<h3 class=\"wp-block-heading alasivu\"><strong>L\u00e4hdeluettelo<\/strong><\/h3>\n\n\n\n<figure class=\"wp-block-table alasivu\"><table class=\"has-fixed-layout\"><tbody><tr><td>Af H\u00e4llstr\u00f6m Gunnar, Laato Anni Maria, Pihkala Juha<\/td><td>Johdatus varhaisen kirkon teologiaan<\/td><td>Kirjapaja 2007<\/td><\/tr><tr><td>Augustinus<\/td><td>Kaikki rakkaudesta<\/td><td>Kirjapaja 2016<\/td><\/tr><tr><td>Borg Marcus J. (1)<\/td><td>Speaking Christian<\/td><td>HarperCollins 2011<\/td><\/tr><tr><td>Borg Marcus J. (2)<\/td><td>Reading The Bible AGAIN For The First Time<\/td><td>HarperCollins 2001<\/td><\/tr><tr><td>Hagman Patrik<\/td><td>Vastarintausko<\/td><td>Kirjapaja 2016<\/td><\/tr><tr><td>Halldorf Peter<\/td><td>21 Kirkkois\u00e4\u00e4<\/td><td>Barents Publishers-Fin 2000<\/td><\/tr><tr><td>Heinim\u00e4ki Jaakko<\/td><td>Kerettil\u00e4isen k\u00e4sikirja<\/td><td>Kirjapaja 2015<\/td><\/tr><tr><td>Kyrillos<\/td><td>Jerusalemin uskontunnustus<\/td><td>Perussanoma Oy 2013<\/td><\/tr><tr><td>Nyssalainen Gregorios<\/td><td>Sielusta ja yl\u00f6snousemuksesta<\/td><td>Kirjapaja 2006<\/td><\/tr><tr><td>R\u00e4is\u00e4nen Heikki (1)<\/td><td>The Rise of Christian Beliefs<\/td><td>Forest Press 2010<\/td><\/tr><tr><td>R\u00e4is\u00e4nen Heikki (2)<\/td><td>Mit\u00e4 Varhaiset Kristityt Uskoivat<\/td><td>WSOY, Helsinki 2011<\/td><\/tr><tr><td>R\u00e4is\u00e4nen Heikki (3)<\/td><td>Raamattun\u00e4kemyst\u00e4 etsim\u00e4ss\u00e4<\/td><td>Gaudeamus, Helsinki 1984<\/td><\/tr><tr><td>Tertullianus<\/td><td>Apologeticum kristinuskon puolustus<\/td><td>Kirjapaja 2010<\/td><\/tr><\/tbody><\/table><\/figure>\n\n\n\n<div class=\"wp-block-buttons alasivu is-layout-flex wp-block-buttons-is-layout-flex\">\n<div class=\"wp-block-button\"><a class=\"wp-block-button__link wp-element-button\" href=\"https:\/\/avaraauskoa.fi\/index.php\/b-uskottava-usko\/\">paluu<\/a><\/div>\n\n\n\n<div class=\"wp-block-button\"><a class=\"wp-block-button__link wp-element-button\" href=\"https:\/\/avaraauskoa.fi\/index.php\/11-4-kirkkoisia-livena\/\">seuraava<\/a><\/div>\n<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>11.3. Kirkkois\u00e4t Alkukirkossa vallitsivat moninaiset k\u00e4sitykset uskon sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4. Ensimm\u00e4iset vuosisadat, niiden historia paljastaa, kuinka monimutkaista, vaativaa ja riitaista sis\u00e4ll\u00f6n muotoutuminen oli. Pyrkimys vain yhteen totuuteen oli hajottavaa, ja t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 uskon kirjon todellisuudesta voi p\u00e4\u00e4tell\u00e4, ett\u00e4 yhteen totuuteen ei ole loppujen lopuksi koskaan p\u00e4\u00e4sty. Mit\u00e4 voimme t\u00e4st\u00e4 oppia t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n? Koska k\u00e4sittelemme kirkkoisi\u00e4 \u201dHistorialliset todisteet\u201d-p\u00e4\u00e4otsikon &hellip; <a href=\"https:\/\/avaraauskoa.fi\/index.php\/11-3-kirkkoisat\/\" class=\"more-link\">Jatka artikkeliin <span class=\"screen-reader-text\">11.3. Kirkkois\u00e4t<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-722","page","type-page","status-publish","hentry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/avaraauskoa.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/722","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/avaraauskoa.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/avaraauskoa.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/avaraauskoa.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/avaraauskoa.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=722"}],"version-history":[{"count":12,"href":"https:\/\/avaraauskoa.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/722\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":971,"href":"https:\/\/avaraauskoa.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/722\/revisions\/971"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/avaraauskoa.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=722"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}