Olemme jo useammassa luvussa maininneet tai muuten sivunneet kaanonia. Se tarkoittaa Raamattuun hyv\u00e4ksyttyjen, ohjeellisiksi ja sitoviksi ymm\u00e4rrettyjen kirjojen kokoelmaa.<\/p>\n\n\n\n
Siis kirjoituksia, joiden auktoriteetti ja pyhyys tunnustettiin. N\u00e4m\u00e4 kirjat hyv\u00e4ksyttiin osaksi kristillist\u00e4 Raamattua.<\/p>\n\n\n\n
Varhaisin tunnettu luettelo UT:n kirjoista eli varhaisin Uuden testamentin kirjojen kaanon on Wikipedian mukaan ns. Muratorin kaanon<\/strong><\/a> noin vuodelta 170 jaa (tieteellisempi l\u00e4hde sijoittaa t\u00e4m\u00e4n n. vuoteen 200, Kiilunen & Huhtala, 2008 s.53). Se ei kuitenkaan ole lopullisen kaanonin kanssa yhtenev\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Yhtenev\u00e4\u00e4 lopullisen kaanonin kanssa olivat:<\/p>\n\n\n\n Erilainen lopullisen kaanonin kanssa:<\/p>\n\n\n\n Uuden testamentin kaanonin, sellaisena kuin se nykyisin tunnetaan, luetteli ensimm\u00e4isen\u00e4 Aleksandrian piispa Pyh\u00e4 Athanasios<\/a> kirkolleen osoitetussa kirjeess\u00e4 vuonna 367<\/a> jaa.<\/p>\n\n\n\n Itse kaanonin syntyprosessista ei ole j\u00e4\u00e4nyt dokumentaatiota, joten siit\u00e4 ei ole oikein hyv\u00e4\u00e4 tietoa. Tekstej\u00e4 oli syntynyt valtavasti, jotkut arvioineet syntyneen jopa yli 800 kirjoitusta alkuseurakunnan, eli kahden ensimm\u00e4isen vuosisadan aikana (ks. luku 10.2.). Kuitenkin suurin osa niist\u00e4 on kadonnut.<\/p>\n\n\n\n Kilpailevien tekstien suuri m\u00e4\u00e4r\u00e4 synnytti tarpeen kirkolle ohjeellisten kirjojen kokoelmaan, eli kaanoniin. Valintaan vaikuttivat seuraavat syyt (Kuula ym., 2008, s.183\u2013184): 1. Tekstin piti liitty\u00e4 tavalla tai toisella apostoleihin. 2. Mieluiten valittiin sellaisia tekstej\u00e4, jotka olivat syntyneet tunnetussa kristillisess\u00e4 keskuksessa, kuten Efeso tai Rooma. 3. Tekstien tuli olla laajalle levinneit\u00e4, siis useiden seurakuntien suosio osoitti tekstin arvon. 4. Valittuja tekstej\u00e4 arvioitiin my\u00f6s oikeaoppisuuden valossa.<\/p>\n\n\n\n Nykytiedon valossa ja tieteellisen tutkimuksen my\u00f6t\u00e4 jotkut valinnat n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t aika kevyilt\u00e4. Lukuisat teokset ovat pseudonyymej\u00e4, eli toisten nimiin laitettuja kirjoituksia (ks. luvut 9.3. ja 9.10.). Toki niit\u00e4 my\u00f6s ep\u00e4iltiin varhaisessakin kirkossa. Valintaprosessi ja kaanon tuottivat my\u00f6s k\u00e4\u00e4nteist\u00e4 logiikkaa. Jotta vaatimukset t\u00e4yttyisiv\u00e4t, annettiin j\u00e4lkik\u00e4teen (n.180-luvulla) kirjoittajien nimi\u00e4 esim. evankeliumeille, n\u00e4in Matteus, Johannes (opetuslapsia) ja Markus (Pietarin ty\u00f6toveri) ja Luukaskin (Paavalin ty\u00f6toveri). Nykytutkimuksen mukaan kukaan n\u00e4ist\u00e4 ei ollut se henkil\u00f6, jonka kirjoittajan luultiin olevan, paitsi ehk\u00e4 Markus.<\/p>\n\n\n\n Valintaprosessissa 20 vakiintunutta teksti\u00e4 oli helppo valita pyhiksi kirjoituksiksi. Loput 7 kohtasivat vastustusta ja ep\u00e4r\u00f6inti\u00e4: 2.Piet., 2.&3.Joh., Jaakob, Juudas, Hepr. ja Joh.ilmestys (ks. luku 9.10. Muut UT:n tekstit). Edes 300-luvulla ei viel\u00e4 asia ollut ratkennut. Pisimp\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4nt\u00f6 oli Joh.ilm. ja Hepr. kohdalla. Ne hyv\u00e4ksyttiin lopulta kompromissina id\u00e4n ja l\u00e4nnen kirkon v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n 2. Piet.kirjeen syntyaikoina 130\u2013150 jaa, UT oli v\u00e4hitellen syntym\u00e4ss\u00e4, ja siksi pyh\u00e4t kirjoitukset, inspiraatio ja tulkinta olivat aiheina. Kirjoittaja puolustaa Paavalin tekstej\u00e4 ja varoittaa niiden v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 tulkinnasta (gnostilaiset). Silloin Paavalin kirjeiden kokoelma oli jo olemassa ja tunnettu (Aejmelaeus, 2007, s.352). Kuula tarkentaa, ett\u00e4 jo ensimm\u00e4isen vuosisadan lopulla Paavalin kirjeiden kokoelma olisi ollut olemassa (Kuula ym., 2008, s.182).<\/p>\n\n\n\n R\u00e4is\u00e4nenkin toteaa, ett\u00e4 kesti vuosisatoja, ennen kuin mm. Ilm.kirja, Hepr.kirje ja 2 Piet.kirje hyv\u00e4ksyttiin, ja vastaavasti kesti vuosisatoja Barnabaan kirjeen ja Hermaan Paimenen ulos j\u00e4\u00e4minen kaanonista (R\u00e4is\u00e4nen (4), 1989, s.37). <\/p>\n\n\n\n Kuten olen jo maininnut, viel\u00e4 1500-luvulla Lutherkin esitti kritiikki\u00e4 siirt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 4 n\u00e4ist\u00e4 teksteist\u00e4 ensimm\u00e4isen saksankielisen UT:n loppuun apokryfisiksi, eli kaanonin ulkopuolelle. H\u00e4n arvosteli jyrk\u00e4sti Jaakobin kirjett\u00e4 \u201dolkikirjeen\u00e4\u201d, joka opettaa v\u00e4\u00e4rin uskon ja tekojen suhteesta. Heprealaiskirje ja Juudaksen kirje j\u00e4iv\u00e4t my\u00f6s pois Lutherin Raamatusta, sek\u00e4 Ilmestyskirja, joka \u201dtuskin lainkaan on kristillinen kirja\u201d, sanoi Luther (R\u00e4is\u00e4nen (3), 1984, s.150). T\u00e4m\u00e4n kahden kaanonin j\u00e4nnitteen ja samat Lutherin hylkim\u00e4t tekstit esitt\u00e4\u00e4 yksityiskohtaisesti my\u00f6s kaksi muuta tutkijaa melko tuoreessa teoksessa (Kiilunen & Huhtala, 2008, s.58\u201359 ja 78\u201379).<\/p>\n\n\n\n Mit\u00e4 siis sanoa kaanonista? On pakko todeta, ett\u00e4 se ei ollut tarkkarajainen, ei vuosisatoihin. Mutta t\u00e4m\u00e4k\u00e4\u00e4n ei ole j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4 ajatus, mik\u00e4li Raamatun n\u00e4kee inhimilliseksi kirjakokoelmaksi. Ja niinh\u00e4n t\u00e4m\u00e4 tutkimus on p\u00e4\u00e4tynyt ehdottamaan. Se on kuin kaukoputki, jolla voi katsoa Jumalaa.<\/p>\n\n\n\n R\u00e4is\u00e4nen siteeraa Ernst K\u00e4semannin teesi\u00e4: \u201dUT:n kaanon ei luo pohjaa kirkon yhten\u00e4isyydelle vaan tunnustuskuntien moninaisuudelle\u201d (R\u00e4is\u00e4nen (4), 1989, s.63, 65). T\u00e4m\u00e4n perusteluna on jo useissa aikaisemmissa luvuissa esiin tuotu UT:n tekstien erilaisuus ja ristiriitaisuus (ks. 9.11 Ristiriitaiset tekstit). T\u00e4m\u00e4n allekirjoittaa my\u00f6s konservatiivi teologi, James Dunn, jonka ajatuksia R\u00e4is\u00e4nen esittelee laajasti (R\u00e4is\u00e4nen (4), 1989, s.63\u201366). Dunnin p\u00e4\u00e4telmi\u00e4 ovat: <\/a><\/p>\n\n\n\n On tietenkin hienoa, ett\u00e4 ensimm\u00e4isin\u00e4 vuosisatoina kristityt tekiv\u00e4t t\u00e4rkeit\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 ja antoivat erikoisaseman UT:n sis\u00e4lt\u00e4mille teksteille. Muutenhan olisimme ilman n\u00e4it\u00e4 ainutlaatuisia ja arvokkaita tekstej\u00e4. T\u00e4m\u00e4n osan B lopussa m\u00e4\u00e4rittelemme Raamattun\u00e4kemyksen ja n\u00e4kemyksen Uuteen testamenttiin t\u00e4m\u00e4nkin luvun pohjalta.<\/p>\n\n\n\n\n
\n
\n
L\u00e4hdeluettelo<\/strong><\/h3>\n\n\n\n
Aejmelaeus Lars<\/td> Kristinuskon Synty \u2013 Johdatus Uuden testamentin taustaan ja sanomaan<\/td> Kirjapaja, Helsinki 2007<\/td><\/tr> Kiilunen Jarmo, Huhtala Aarne (toim.)<\/td> Urhea Judit, Viisas Sirak<\/td> Kirjapaja, Helsinki 2008<\/td><\/tr> Kuula Kari, Nissinen Martti & Riekkinen Wille<\/td> Johdatus Raamattuun<\/td> Kirjapaja, Helsinki 2008<\/td><\/tr> Riekkinen Wille<\/td> Kirjain vai Henki<\/td> Teos, Helsinki 2023<\/td><\/tr> R\u00e4is\u00e4nen Heikki (3)<\/td> Raamattun\u00e4kemyst\u00e4 etsim\u00e4ss\u00e4<\/td> Gaudeamus, Helsinki 1984<\/td><\/tr> R\u00e4is\u00e4nen Heikki (4)<\/td> Tuhat ja yksi tulkintaa – Luova n\u00e4k\u00f6kulma Raamattuun<\/td> Yliopistopaino, Helsinki 1989<\/td><\/tr> R\u00e4is\u00e4nen Heikki (5)<\/td> Rosoinen Raamattu<\/td> WSOY, Helsinki 2006<\/td><\/tr> Wikipedia<\/td> Hakusana: \u201dMuratorin kaanon\u201d<\/td> <\/td><\/tr><\/tbody><\/table><\/figure>\n\n\n\n