Raamatun k\u00e4sikirjoitukset ovat k\u00e4sin kirjoitettuja kopioita Raamatun tai sen osien varhaisimmista s\u00e4ilyneist\u00e4 teksteist\u00e4. Vanhan ja Uuden testamentin varhaisimmat k\u00e4sikirjoitukset on kirjoitettu papyrukselle sek\u00e4 pergamentteihin. Papyrus ja pergamentti eiv\u00e4t s\u00e4ily hyvin ja yht\u00e4\u00e4n alkuper\u00e4ist\u00e4 Raamatun k\u00e4sikirjoitusta ei olekaan s\u00e4ilynyt.<\/p>\n\n\n\n
Varhaisimmat Vanhan testamentin k\u00e4sikirjoitukset ovat l\u00f6ytyneet Kuolleenmeren k\u00e4\u00e4r\u00f6jen (200 eaa \u2013 100 jaa) joukosta ja ne ovat s\u00e4ilyneet huonossa kunnossa k\u00e4sikirjoituspalasina (Ks. luku 8.3. Qumran). Uuden testamentin varhaisimmat k\u00e4sikirjoitukset ovat 100-luvulta jaa per\u00e4isin olevia papyruskatkelmia.<\/p>\n\n\n\n
Suurin osa Raamatun k\u00e4sikirjoituksista on per\u00e4isin keskiajalta. K\u00e4sikirjoitukset voidaan jakaa papyrus- ja pergamenttik\u00e4sikirjoituksiin. T\u00e4ss\u00e4 luvussa tutkimme papyruksia, varhaisimpia k\u00e4sikirjoituksia.<\/p>\n\n\n\n
Papyrus tehtiin kaislasta oli yleisin kirjoitusmateriaali Rooman valtakunnassa ajanlaskumme alun molemmin puolin. Papyrus oli materiaalina hyvin hauras, murentui k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4, eik\u00e4 kest\u00e4nyt kosteutta ja oli ep\u00e4k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen kirjamuodossa. Siksip\u00e4 kaikki s\u00e4ilyneet k\u00e4sikirjoitukset ovatkin s\u00e4ilyneet hautautuneena paikoissa, joissa on \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen kuivaa – esimerkiksi Egyptiss\u00e4 (Wikipedia: \u201dRaamatun k\u00e4sikirjoitukset\u201d).<\/p>\n\n\n\n
Ei siis ole mitenk\u00e4\u00e4n ihmeellist\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4it\u00e4 varhaisimpia papyruksia on niin v\u00e4h\u00e4n s\u00e4ilynyt, vaikka olemme jo todenneet, ett\u00e4 tekstej\u00e4 ja niiden kopioita tuotettiin valtavasti kristinuskon syntyvaiheissa.<\/p>\n\n\n\n
Toisaalla Wikipediassa (\u201dList of New Testament papyri\u201d) l\u00f6ytyy virallinen rekister\u00f6ityjen papyrusten luettelo, tietoineen. Niist\u00e4 k\u00e4y ilmi, ett\u00e4 varhaisia papyrusfragmentteja on luetteloitu yhteens\u00e4 140, vuonna 2019. Niist\u00e4 yli 130 on UT:sta.<\/p>\n\n\n\n
Varhaisin papyrus on ajoitettu paleografisesti eli k\u00e4sialojen perusteella, mik\u00e4 j\u00e4tt\u00e4\u00e4 aina v\u00e4hint\u00e4\u00e4n 50 vuoden aikav\u00e4lin. Se on ajoitettu aikaan 125\u2013175 jaa. T\u00e4m\u00e4 on P52 luettelossa ja sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 p\u00e4tki\u00e4 Joh.evank 18 luvusta. T\u00e4t\u00e4 kutsutaan Rylandin papyrukseksi (M\u00e4kipelto, Huotari 2023, s.35). My\u00f6s P103 ja P104 on ajoitettu 100-luvulle, ja sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t p\u00e4tki\u00e4 Matt.evank. Ajoitus 200-luvulle onkin jo yleist\u00e4 – niit\u00e4 on luetteloitu jo kymmeni\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
P45 on yksi suurista papyruskokonaisuuksista ja sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 30 kokonaista papyrusk\u00e4\u00e4r\u00f6\u00e4. Se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 osia kaikista evankeliumeista (Mk., Matt., Luuk. ja Joh.) sek\u00e4 ja Apostolien teoista. Ajoitus on my\u00f6s varhainen, 200-luvulle.<\/p>\n\n\n\n
P46 on viel\u00e4 suurempi kokonaisuus ja jopa 200-luvun alkupuolelta, sis\u00e4lt\u00e4en per\u00e4ti 86 kokonaista papyrusta. Siin\u00e4 on laajasti Paavalin kirjeit\u00e4 ja my\u00f6s niit\u00e4, joita pidettiin Paavalin kirjoittamina. Gal., Fil., Ef., Kol. kirjeet olivat kokonaisina s\u00e4ilyneet. 2.Kor. kirje oli kokonaan s\u00e4ilynyt \u201dsovintokirjeen\u201d osalta, siis luvut 1\u20139. Muistamme luvusta 9.2., ett\u00e4 Paavalin toinen kirje Korinttilaisille koostui todenn\u00e4k\u00f6isesti 2 erillisest\u00e4 kirjeest\u00e4, Kyynelkirje (luvut 10\u201313) ja Sovintokirje (luvut 1\u20139). T\u00e4ss\u00e4 yksi vahva todiste siit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Edelleen t\u00e4ss\u00e4 P46:ssa olivat viel\u00e4 Room., 1.Kor., 1.Tess. ja Hepr. mukana vaikkakin vain p\u00e4tkin\u00e4. Todenn\u00e4k\u00f6isesti papyruksia on tuhoutunut osittain ja siksi osia teksteist\u00e4 puuttuu. Aidoista Paavalin kirjeist\u00e4 ovat mukana kaikki paitsi kirje Filemonille. Lis\u00e4ksi t\u00e4ss\u00e4 on Paavalin nimiss\u00e4 kirjoitettuja kaksi, Ef. ja Kol. sek\u00e4 viel\u00e4 Hepr., jota alkuun pidettiin Paavalin kirjoittamana sit\u00e4kin, vaikka itse kirjeess\u00e4 ei ole mainintaa t\u00e4st\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
P47 on sekin laajahko kokonaisuus ja 200-luvulta, tosin vain 10, nekin fragmentteja. Siin\u00e4 on Ilmestyskirjasta otteita. P66 on mainitsemisen arvoinen my\u00f6s, ajoitus 200-luvun alkuun, ja sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 laajasti Joh.evank. lukuja. P72, on ajoitettu 200\u2013400 v\u00e4lille, sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kokonaan 1.&2. Piet. sek\u00e4 Juud. kirjeet.<\/p>\n\n\n\n
Viel\u00e4 puuttuvista UT:n kirjeist\u00e4kin l\u00f6ytyy pieni\u00e4 fragmentteja ja varhaisia, siis 200-luvulta:
Filem. (P87), 1.Joh.kirje (P9), Jaakob (P20, P23) ja Tiitus (P32), 1.Tim. (P133) ja 2.Tess. (P92).<\/p>\n\n\n\n
Vasta 600\u2013700 luvun ajoituksella l\u00f6ytyy puuttuvat tekstit, kuten 2.&3.Joh. ( P74). Mutta 2. Tim. kirjeest\u00e4 ei l\u00f6ydy yht\u00e4\u00e4n fragmenttiakaan. Lis\u00e4\u00e4n viel\u00e4, ett\u00e4 kyll\u00e4 my\u00f6s 2.Kor:10\u201313 tekstist\u00e4, siit\u00e4 kyynelkirjeest\u00e4kin l\u00f6ytyi fragmentteja.<\/p>\n\n\n\n
Toki, kun tied\u00e4mme, miten helposti tuhoutuvia papyrukset olivat, ei puuttuvien tekstien osalta t\u00e4st\u00e4 voi tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n suuria johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 \u2013 ja vain yksi 2.Tim.kirje, siit\u00e4 ei l\u00f6ytynyt yht\u00e4\u00e4n fragmenttia. Kuitenkin t\u00e4rkeimmist\u00e4 teksteist\u00e4 l\u00f6ytyi runsaasti papyruksia, mik\u00e4 on loogista, koska niist\u00e4 varmasti tehtiin suuri m\u00e4\u00e4r\u00e4 kopioitakin.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4ss\u00e4 olivat vain varhaisimmat luetteloidut papyrus k\u00e4sikirjoitukset. Kaikkiaan on s\u00e4ilynyt n. 5 000 k\u00e4sin kirjoitettua katkelmaa UT:sta (Kuula ym. 2008, s.186). Tuoreempi teos lis\u00e4\u00e4 katkelmien m\u00e4\u00e4r\u00e4ksi l\u00e4hes 6 000 (M\u00e4kipelto, Huotari 2023, s.35).<\/p>\n\n\n\n
Mit\u00e4 siis kaiken kaikkiaan voimme sanoa, kun etsimme historiallisia todisteita UT:n synnyst\u00e4. Jos uskoo tieteelliseen tutkimukseen, ovat n\u00e4m\u00e4 papyrusl\u00f6yd\u00f6t tieteellisesti p\u00e4tevi\u00e4. Ne taas kertovat meille, ett\u00e4 jo 100-luvulta on l\u00f6ytynyt todisteita UT:n teksteist\u00e4. Ja 200-luvulta on jo kymmeni\u00e4 todisteita. Itse asiassa l\u00f6ytyi liki jokaisesta UT:n tekstist\u00e4 todiste jo 200-luvulta. T\u00e4m\u00e4 on j\u00e4ttim\u00e4inen vahvistus sille, ett\u00e4 kristinusko oli laajeneva uskonto ensimm\u00e4isen kahden vuosisadan aikana, niin kuin on esitetty.<\/p>\n\n\n\n
My\u00f6s UT:sta voi sanoa paljon n\u00e4iden papyrus-l\u00f6yt\u00f6jen perusteella. T\u00e4rkeimm\u00e4t tekstit, kuten 4 evankeliumia, Apt. ja Paavalin 7 aitoa kirjett\u00e4, kaikista l\u00f6ytyy jo 200-luvulle ajoitettuja todisteita. Kaikista muistakin (paitsi kolmesta \u2013 2.&3.Joh. ja 2.Tim. ) l\u00f6ytyi todisteet samalta varhaiselta ajalta.<\/p>\n\n\n\n
Muistetaan viel\u00e4, ett\u00e4 UT:n tekstit kirjoitetiin aikav\u00e4lill\u00e4 n. 50\u2013150 jaa, joten v\u00e4liin j\u00e4\u00e4v\u00e4 aika on todella lyhyt. Mik\u00e4\u00e4n muu historiallinen todistusaineisto ei taida olla n\u00e4in vahva. Historiallisesti ei liene syyt\u00e4 ep\u00e4ill\u00e4 tapahtumien todenper\u00e4isyytt\u00e4. Se on sitten tietenkin eri asia, uskooko t\u00e4rkeimp\u00e4\u00e4n viestiin, onko Jumala olemassa ja ottiko h\u00e4n yhteytt\u00e4 ihmisiin Jeesuksen Kristuksen kautta.<\/p>\n\n\n\n
| Kuula Kari, Nissinen Martti & Riekkinen Wille<\/td> | Johdatus Raamattuun<\/td> | Kirjapaja, Helsinki 2008<\/td><\/tr> |
| M\u00e4kipelto Ville, Huotari Paavo<\/td> | Sensuroitu \u2013 Raamatun muutosten vaiettu historia<\/td> | Otava, Keuruu 2023<\/td><\/tr> |
| Wikipedia<\/td> | Hakusanat: \u201dRaamatun k\u00e4sikirjoitukset\u201d, \u201dList of New Testament papyri\u201d<\/td> | <\/td><\/tr><\/tbody><\/table><\/figure>\n\n\n\n |