Edellinen luku v\u00e4itti, ett\u00e4 ateistikin uskoo johonkin. H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n Jumalaa ei ole. Tieteellist\u00e4 tietoa t\u00e4st\u00e4 ei ole, joten tieteellinen maailmankuva se ei ole.
Esitin edellisess\u00e4 luvussa, ett\u00e4 koska luonnontieteellist\u00e4 tietoa Jumalasta ei ole, niin se tarkoittaa ett\u00e4, tietoa ei ole. Tiedon puutetta ei voi muuttaa tiedoksi mill\u00e4\u00e4n tieteellisell\u00e4 tavalla.<\/p>\n\n\n\n
Luonnontiede oman m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4ns\u00e4 mukaan ei tutki muuta kuin materiaalista todellisuutta. Joten se ei voi sanoa mit\u00e4\u00e4n materiaalisen todellisuuden ulkopuolella olevasta. V\u00e4itt\u00e4m\u00e4, ettei ole muuta kuin materiaalinen todellisuus, on metafyysinen, ei tieteellinen. Tieteellinen maailmankuva ei siis ole sama asia kuin materialistinen maailmakuva. Henkil\u00f6ll\u00e4 voi olla tieteellinen maailmankuva ja samalla my\u00f6s uskonnollinen maailmankuva.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4ss\u00e4 luvussa halusin antaa oman tilan my\u00f6s agnostikon k\u00e4sittelyyn, siis \u201dei voi tiet\u00e4\u00e4\u201d-ajatukselle.<\/p>\n\n\n\n
Koen olevani itse my\u00f6s agnostikko, sill\u00e4 en tied\u00e4 varmasti, onko Jumala olemassa. Joudun operoimaan todenn\u00e4k\u00f6isyyksill\u00e4. Mutta olen p\u00e4\u00e4tynyt pohdinnoissani siihen, ett\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isyys Jumalalle on riitt\u00e4v\u00e4n suuri ja siksi uskon Jumalaan. T\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 olen my\u00f6s uskonnoton, agnostikothan olivat uskonnottomia.<\/p>\n\n\n\n
Kuka on siis agnostikko? Koska kukaan ei voi tiet\u00e4\u00e4, onko Jumalaa, kaikki ovat agnostikkoja. Mutta agnostikko on ik\u00e4\u00e4n kuin j\u00e4\u00e4nyt matkalla puoliv\u00e4liin, tien risteykseen, josta voi k\u00e4\u00e4nty\u00e4 vain kahteen suuntaan, joko uskon suuntaan tai uskon hylk\u00e4\u00e4misen suuntaan. Voiko tuossa risteyksess\u00e4 odotella koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4? Kyll\u00e4 kai. Mutta aika ep\u00e4loogista se mielest\u00e4ni on, jos katsoo t\u00e4t\u00e4 esitt\u00e4m\u00e4ni ajatuspolun n\u00e4k\u00f6kulmasta.<\/p>\n\n\n\n
Ehk\u00e4 useimmat agnostikot k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t t\u00e4t\u00e4 termi\u00e4 vain siksi, ett\u00e4 ateistin katsotaan v\u00e4itt\u00e4v\u00e4n mahdotonta, eli tiet\u00e4v\u00e4n, ettei Jumalaa ole. Ehdotin edellisess\u00e4 luvussa sanalle ateisti arvon palautusta. Ateisti on ei-teisti, ei-jumalaa. Ateisti ei merkitse sit\u00e4, ett\u00e4 on tyhm\u00e4, ja \u201dtiet\u00e4\u00e4\u201d ettei Jumalaa ole. H\u00e4n on vain sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 Jumalaa ei ole. Se on h\u00e4nen valintansa maailmankuvaksi.<\/p>\n\n\n\n
Loogisena jatkona t\u00e4lle ehdotan, ett\u00e4 agnostikko on vasta puoliv\u00e4liss\u00e4 pohdintaa, eik\u00e4 ole oikein ajattelun todellinen p\u00e4\u00e4tepiste. Kesken pohdinnan se on varmaan hyv\u00e4 termi, mutta ehk\u00e4 pit\u00e4isi pohtia edemm\u00e4s ja ratkaista omalla kohdalla, kuinka uskoo \u2013 uskooko ateistina vai uskooko Jumalaan.<\/p>\n\n\n\n
Uskonnottomuus, mit\u00e4 se siis on? T\u00e4ss\u00e4 on esitetty vakiintuneesta k\u00e4sityksest\u00e4 poikkeava n\u00e4k\u00f6kulma. Uskonnottomuutta on monenlaista \u2013 voi olla ateisti, agnostikko tai Jumalaan uskova – mutta niiss\u00e4 usko on aina jollain tavalla mukana. Uskonnottomuus on siis nykyk\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 melko harhaan johtava termi.<\/p>\n\n\n\n
Ja jos viel\u00e4 k\u00e4rjist\u00e4\u00e4 v\u00e4itt\u00e4m\u00e4\u00e4, voisi sanoa, ett\u00e4 ei ole uskonnottomia, jotka eiv\u00e4t usko johonkin. T\u00e4ydellist\u00e4 tietoahan ei ole, tiedon loppuessa alkaa usko. Jumalan olemassaolo on kaikilla uskon asia, my\u00f6s sen kielt\u00e4minen.<\/p>\n\n\n\n
Agnostikko on viel\u00e4 tienhaarassa.<\/p>\n\n\n\n