Kristinuskon sis\u00e4lt\u00f6 on valtavan laaja kokonaisuus, sen esittely ei k\u00e4y lyhyesti. Siksi tutkimuksen osat B ja C esittelev\u00e4t uudelleen sanoitettuna uskon perusteita ja sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 laajasti. T\u00e4ss\u00e4 vain lyhyesti. Yrit\u00e4n k\u00e4sitell\u00e4 niit\u00e4 keskeisi\u00e4 asioita, joihin on kohdistunut kritiikki\u00e4, ja t\u00e4rkeit\u00e4 aiheita, kun olen hakenut j\u00e4rkeenk\u00e4yv\u00e4\u00e4 uskoa.<\/p>\n\n\n\n
Usko on ensisijaisesti luottamusta, ei joidenkin asioiden totena pit\u00e4mist\u00e4. T\u00e4t\u00e4 ovat monet tahot korostaneet viime aikoina (esim. Borg (3), 2016, s.47\u201364 ja Kuula, 2012, s.65\u201373). Usko on my\u00f6s yhteytt\u00e4, vastaanottamista ja uskollisuutta suhteessa Jumalaan, syd\u00e4men sitoutumista suhteeseen. \u201dUsko on Jumalan rakastamista\u201d (Borg (3), 2016, s.63). Uskoon kuuluu joidenkin asioiden hyv\u00e4ksyminen tosina. Mutta t\u00e4m\u00e4 tiedollinen my\u00f6ntyminen ei ole aivan keskeisint\u00e4. T\u00e4m\u00e4kin kirja siis tavallaan keskittyy uskon sivuseikkoihin. Mutta olen pyrkinyt kuuntelemaan uskoon kohdistuvaa kritiikki\u00e4, siksi t\u00e4m\u00e4 k\u00e4sittelytapa on perusteltu. Olen my\u00f6s pyrkinyt \u00e4lykk\u00e4\u00e4n uskon olemassaolon esittelyyn, siksikin tutkimus on t\u00e4llainen.<\/p>\n\n\n\n
Usko on my\u00f6s ennen muuta el\u00e4m\u00e4\u00e4, arkiel\u00e4m\u00e4\u00e4. Ei se ole filosofisia pohdintoja, \u00e4lykk\u00e4it\u00e4 ajatus- ja oppirakennelmia, vaan tavallista el\u00e4m\u00e4\u00e4. Borg ilmaisee sen n\u00e4in: \u201dN\u00e4in yksinkertaista ja samalla n\u00e4in haastavaa on el\u00e4\u00e4 kristittyn\u00e4: Rakastaa Jumalaa ja sit\u00e4, mit\u00e4 Jumala rakastaa\u201d (Borg (3), 2016, s.64). Ja Jumala rakastaa sinua, muita ihmisi\u00e4 ja koko luontoa. Kuula sanoo asian kolmella virkkeell\u00e4: \u201dJumalalle annetaan kunnia ja kiitos. L\u00e4himm\u00e4iselle osoitetaan palvelevaa rakkautta. El\u00e4m\u00e4st\u00e4 nautitaan ja yritet\u00e4\u00e4n kasvaa hyv\u00e4ksi ihmiseksi.\u201d (Kuula, 2012, s.287). T\u00e4t\u00e4 on kristinusko.<\/p>\n\n\n\n
Haastavaa se on – el\u00e4\u00e4 kristittyn\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 – siit\u00e4 todistaa vaikkapa kritiikki uskovia kohtaan USA:ssa tehdyss\u00e4 tutkimuksessa, (Kinnaman & Lyons, 2007). Esille nousi kristittyjen tekopyhyys, joka n\u00e4kyy oman paremmuuden esitt\u00e4misen\u00e4, ja jopa ep\u00e4realistisen kuvan antamisena omasta moraalisesta ylemmyydest\u00e4. Toisena ik\u00e4v\u00e4n\u00e4 piirteen\u00e4 kuuden k\u00e4rkeen p\u00e4\u00e4si my\u00f6s tuomitsevuus. Vaikka synti ei k\u00e4sitteen\u00e4 ole ollut kovin suosittu termi t\u00e4ss\u00e4 tutkimuksessa, nyt se sopii kuvaan. Kristityt eiv\u00e4t ole mit\u00e4\u00e4n pyhimyksi\u00e4, vain anteeksi saaneita \u201dsyntisi\u00e4\u201d (voit korvata tuon vaikka sanoilla \u201dhuonosti k\u00e4ytt\u00e4ytyvi\u00e4 inhimillisi\u00e4 ihmisi\u00e4\u201d). Psykologiasta tiedet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 kaikkien ihmisten haasteena on sopiva kuva itsest\u00e4. Ei liian korkea kuva itsest\u00e4, mutta ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n liian alhainen. Liian korkea kuva johtaa ylimielisyyteen, toisten halveksimiseen, ja tuomitsevuuteen. Liian alhainen taas itsens\u00e4 aliarvioimiseen ja heikkoon itsetuntoon. Tasapainoinen min\u00e4kuva on kaikkien ihmisten haaste, eik\u00e4 se poistu kristityilt\u00e4k\u00e4\u00e4n. Kristityt eiv\u00e4t siis automaattisesti ole yht\u00e4\u00e4n parempia ihmisi\u00e4 kuin ketk\u00e4\u00e4n muutkaan. Haastetta siin\u00e4 on kaikille, kuten Kuula ilmaisi – yritt\u00e4\u00e4 kasvaa hyv\u00e4ksi ihmiseksi.<\/p>\n\n\n\n
Muistissa on yh\u00e4 laaja kokonaisuus kritiikki\u00e4, jonka ateistit, uskonnottomat ja agnostikot luonnontieteilij\u00e4t ovat esitt\u00e4neet. Vastasin niist\u00e4 moniin, monesta olin aivan samaa mielt\u00e4. Jotkut olivat hiukan heppoisia. Kaikkiin en suinkaan pystynyt vastaamaan tyydytt\u00e4v\u00e4sti, osa oli suuria, vuosituhansia jatkuneita filosofisia ongelmia. T\u00e4m\u00e4 kritiikki muistaen, kokoan t\u00e4h\u00e4n asioita, joihin kristittyn\u00e4 voi sitoutua. Ei totuuksina, vaan mahdollisuuksina sanoittaa kristillist\u00e4 uskoa. En toista jo esitettyj\u00e4 argumentteja, vaan esit\u00e4n mahdollisimman lyhyesti keskeisi\u00e4 ajatuksia uskosta, uudelleen sanoitettuna. Esit\u00e4n ensimm\u00e4iseksi selvemm\u00e4t asiat, jotka voi ilmaista lyhyesti:<\/p>\n\n\n\n
Eiv\u00e4t n\u00e4m\u00e4k\u00e4\u00e4n ajatukset olleet kovin yksinkertaisia. Ja olen joutunut t\u00e4ss\u00e4 yksinkertaistamaan vastauksia aika paljon. Mutta my\u00f6s n\u00e4in voi uskoakseni kristitty ajatella, lukuisia teologeja luettuani. Seuraavaksi tulee vaikeammat ja haastavammat kysymykset k\u00e4sittelyyn.<\/p>\n\n\n\n
Raamattu oli kritiikin kovimmassa tulituksessa. Eik\u00e4 syytt\u00e4. Kritiikin ydin oli Raamatun alkuper\u00e4ss\u00e4, v\u00e4itetyss\u00e4 jumalallisessa alkuper\u00e4ss\u00e4. T\u00e4t\u00e4 pohdittiin jo aika laajasti luvussa 4.5.1., mutta nyt esit\u00e4n positiivisen kuvan, kuinka Raamattu on arvokas ja uskon kannalta oleellinen kirja. Raamattu on kokonaan ihmisten kirjoittama, mutta silti t\u00e4rke\u00e4 ja arvokas kirja. Niin Israelin kansa kuin varhaiskristillinen yhteis\u00f6 kuvaavat, kuinka he kokivat Jumalan ja uskonsa.<\/p>\n\n\n\n
Koska Raamattua ei tarvitse pit\u00e4\u00e4 erehtym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 ja joka sanaa Jumalalta tulleena, eiv\u00e4t virheet, ristiriidat ja eri ep\u00e4selvyydet vanhoissa kopioissa ole kovin oleellisia. Niiden vaikutus itse tekstin merkitykseen on v\u00e4h\u00e4inen.<\/p>\n\n\n\n
Se on pyh\u00e4 kirja, mutta ei syntytavan perusteella, vaan sille annetun statuksen perusteella. T\u00e4m\u00e4 kanonisointi tapahtui Uuden Testamentin osalta 300-luvulla (367 jaa).<\/p>\n\n\n\n
Paavali kirjoitti UT:n ensimm\u00e4iset kirjeet, joita on seitsem\u00e4n: 1 Tessalonikalaiskirje, 1 Korinttilaiskirje, Galatalaiskirje, Filippil\u00e4iskirje, kirje Filemonille, 2 Korinttilaiskirje sek\u00e4 viimeisen\u00e4 Roomalaiskirje. N\u00e4m\u00e4 on kirjoitettu noin 50\u201356 jaa. Muut Paavalin nimiss\u00e4 esiintyv\u00e4t kirjeet ovat h\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4 kirjoittaneet muut (Aejmelaeus, 2018, s.2\u20134, 6, 13, 16). N\u00e4m\u00e4 ns. pseudepigrafiset kirjeet ovat kenties kirjoitettu selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja ohjaamaan seuraajien mielest\u00e4 oikeita tulkintoja Paavalin hengess\u00e4. On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 erottaa aidot kirjeet, jotta Paavalista saa aidon kuvan (Borg (2), 2001, s.227\u2013229). Mutta my\u00f6s nuo kuusi Paavalin nimiss\u00e4 kirjoitettua kirjett\u00e4, nekin ovat sis\u00e4ll\u00f6lt\u00e4\u00e4n arvokkaita. Niille oli my\u00f6s tarvetta Paavalin kuoleman j\u00e4lkeen (Kuula, Nissinen & Riekkinen, 2008 s. 269\u2013273).<\/p>\n\n\n\n
Evankeliumien ajoitus on my\u00f6s t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Markus on varhaisin, kirjoitettu noin vuonna 70 jaa, Matteus ja Luukas noin 80\u201390 jaa, joilla l\u00e4htein\u00e4 olivat niin Markus kuin ns. Q-evankeliumi. Johannes on viimeiseksi syntynyt 90\u2013110-luvulla jaa. Ajoituksella on merkityst\u00e4 tulkinnassa, jota sivuttiin luvussa 2.5. Tekstin merkitys ei ole riippuvainen tapahtuman historiallisesta tarkkuudesta. Tarina voi olla tosi ja sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 syv\u00e4n merkityksen aivan tarinana. Historiallisuuden vaatimus on modernin ajan tuote.<\/p>\n\n\n\n
Jeesuksen yl\u00f6snousemus on aivan keskeisin teema kristinuskossa. Jos Jeesus ei noussut kuolleista, on seuraajien usko turha, sanoo Paavali (Kuula, 2012, s.172, ks. 1. Korinttilaiskirje 15:17). Niinp\u00e4 asia on ratkaisevan t\u00e4rke\u00e4. Aiheesta on paljon keskusteltu, ja vahvimmin esill\u00e4 on ollut nelj\u00e4 vaihtoehtoa. N\u00e4ist\u00e4 se, ett\u00e4 koko juttu on keksitty, ei ole en\u00e4\u00e4 kristillisyytt\u00e4, tikka menee taulusta ohi, joten sen j\u00e4t\u00e4n pois. Lopuista n\u00e4m\u00e4 seuraavat kaksi saavat eniten kannatusta:<\/p>\n\n\n\n
Yl\u00f6snousemus on vahvasti perusteltu, ainakin seuraajien usko yl\u00f6snousemukseen on kiistatonta (Kuula, 2012, s.172, Wright, 2003, s.476). Jotkut puolustavat \u201druumiillista\u201d yl\u00f6snousemusta. Voi sanoa, ett\u00e4 seuraajat todellakin p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t uskomaan Jeesuksen ruumiin yl\u00f6snousemiseen (Wright, 2003). Tietenkin voi kysy\u00e4, tulkitsivatko he oikein n\u00e4kem\u00e4ns\u00e4 tai kokemansa.<\/p>\n\n\n\n
Toinen kanta on samaa mielt\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 Jeesus her\u00e4tettiin kuolleista. Mutta ei ruumiillisesti, vaan \u201dh\u00e4n muuttui aineettomaksi hengeksi\u201d (Kuula, 2012, s.178. Samalla kannalla on my\u00f6s Borg, ks. esim. Borg & Wright, 2001, s.129\u2013135). T\u00e4m\u00e4 kanta tarjoaa mahdollisuuden sanoittaa yl\u00f6snousemus ilman fyysist\u00e4 ihmett\u00e4. Jeesus ilmestyi seuraajilleen, he kokivat h\u00e4nen l\u00e4sn\u00e4olonsa, saivat n\u00e4kyj\u00e4. He vakuuttuivat h\u00e4nen yl\u00f6snousemuksestaan, jopa siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 uskoivat h\u00e4nen ruumiillisesti nousseen kuolleista \u2013 tai ainakin evankelistat, jotka siit\u00e4 kirjoittivat. My\u00f6s Paavali kertoo samanlaisesta kokemuksestaan Damaskoksen tiell\u00e4, muutamaa vuotta my\u00f6hemmin (Esim. 1. Korinttilaiskirje 15:3\u20138 ja Galatalaiskirje 1:16). Mutta t\u00e4ll\u00f6in ainakin kyseess\u00e4 oli ilmestys, niin kuin Paavalikin asian selv\u00e4sti ilmaisee. Paavali tuntuu pit\u00e4v\u00e4n omaa kokemustaan samanlaisena, kuin Jeesuksen yl\u00f6snousemuksen aikoihin koettuja.<\/p>\n\n\n\n
Kolmas selitys on, ett\u00e4 Jeesus virkosi eloon \u201dresuscitation\u201d, joka eroaa yl\u00f6snousemuksesta \u201dresurrection\u201d. T\u00e4m\u00e4 eloon virkoaminen ei saa kannatusta, enk\u00e4 sit\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 esit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Jeesuksen yl\u00f6snousemuksesta ollaan pitk\u00e4lle yht\u00e4 mielt\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 ajassa helpommin vastaanotettava \u201daineettoman hengen\u201d yl\u00f6snousemus sanoittaa yl\u00f6snousemuksen ilman fyysist\u00e4 ihmett\u00e4. Tosin t\u00e4t\u00e4 voivat ateistikriitikot syytt\u00e4\u00e4 dualismiksi. Totta, n\u00e4in on. Kysymys palautuu siten maailmankuvaan, onko se uskonnollinen vai materialistinen. Tiede ei tutki muuta kuin materiaalista todellisuutta, joten muusta se ei voi tuottaa todisteita. On pakko tehd\u00e4 maailmankuvallinen v\u00e4ite, metafyysinen v\u00e4ite, ett\u00e4 on vain materiaalinen maailma. Ja silloin ollaan skientismin l\u00e4hteill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Ruumiin yl\u00f6snousemus ei liity vain Jeesuksen yl\u00f6snousemukseen, vaan my\u00f6s uskoon, ett\u00e4 kaikki uskovat joskus her\u00e4tet\u00e4\u00e4n kuolleista, ruumiilliseen yl\u00f6snousemukseen. N\u00e4in sanoo uskontunnustuskin. Jeesus oli ensimm\u00e4inen ja h\u00e4nt\u00e4 seuraavat joskus kaikki uskovat yl\u00f6snousemukseen (1. Korinttilaiskirje 15:20\u201358).<\/p>\n\n\n\n
Ruumis ei ole kuitenkaan sama vanha ruumis, vaan yl\u00f6snousemusruumis, joka on taivaallinen, katoamaton, hengellinen, ei maallinen, ajallinen ja katoava ruumis, Paavalin mukaan. T\u00e4st\u00e4 teologit ovat sitten keskustelleet vuosisatoja ja enemm\u00e4nkin, mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tarkoittaa.<\/p>\n\n\n\n
R\u00e4is\u00e4nen k\u00e4sittelee kahta erillist\u00e4 konseptia: lopun aikoina odotetaan maanp\u00e4\u00e4llist\u00e4 valtakuntaa ja lopullista taivasta, jotka n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t olevan kaksi eri asiaa. H\u00e4n esitt\u00e4\u00e4 n\u00e4iden johtavan kahteen erilaiseen yl\u00f6snousemusodotukseen, joka johti sekaannukseen \u201dlihan yl\u00f6snousemuksesta\u201d. Milleniaalin odotus \u2013 siis maanp\u00e4\u00e4llisen tuhatvuotisen valtakunnan, jota uskollisten oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 hallita \u2013 hiipui 400-luvulla, erityisesti Augustinuksen vaikutuksesta (R\u00e4is\u00e4nen (1), 2010, s.98). T\u00e4h\u00e4n my\u00f6s liittyi ajatus ruumiin yl\u00f6snousemuksesta (R\u00e4is\u00e4nen (1), 2010, s.96). Sen sijaan taivasten valtakunta n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 aivan eri asialta, se on aikojen lopulla tapahtuva uskovien yl\u00f6snousemus.<\/p>\n\n\n\n
Lihan yl\u00f6snousemus on vaikea uskon kohta, my\u00f6s R\u00e4is\u00e4selle. \u201dLukuisat kristityt tulkitsivat yl\u00f6snousemuksen sielun kuolemattomuuden ajatuksen pohjalta ja hylk\u00e4siv\u00e4t k\u00e4sityksen lihan yl\u00f6snousemuksesta, joka kuitenkin l\u00f6i lopulta l\u00e4pi \u201doikeaoppisessa\u201d teologiassa. Paavalinkin n\u00e4kemykset tuntuvat olevan melko kaukana siit\u00e4, mist\u00e4 tuli kirkon virallinen oppi\u201d, sanoo R\u00e4is\u00e4nen, ja jatkaa: \u201dRuumiillinen yl\u00f6snousemus kuuluu loogisesti konkreettiseen maanp\u00e4\u00e4lliseen valtakuntaan. Sielun kuolemattomuus sen sijaan merkitsee, ett\u00e4 yksil\u00f6 siirtyy kuollessaan suoraan uuteen olomuotoon. Kahden erilaisen k\u00e4sityksen sulautuminen yhteen \u2026 on tuottanut hankalia ajatusrakennelmia\u201d (R\u00e4is\u00e4nen (2), 2011, s.82).<\/p>\n\n\n\n
Paruusia, eli Kristuksen paluu liittyy t\u00e4h\u00e4n teemaan kiinte\u00e4sti, ja k\u00e4sittelen sen hyvin lyhyesti. Borg ei usko siihen erillisen\u00e4 tulevaisuuden tapahtumana lainkaan, vaan se on jatkuvaa Kristuksen paluuta eri tavoin, t\u00e4ss\u00e4 ja nyt (Borg & Wright, 2001, s.195\u2013196). My\u00f6s Wright on samoilla linjoilla, \u201dodotettu suuren luokan tapaus aikojen lopulla, onkin tapahtunut pienin askelin keskell\u00e4 t\u00e4t\u00e4 aikaa<\/em>\u201d (s.203).<\/p>\n\n\n\n P\u00e4\u00e4t\u00e4n siis, ett\u00e4 ristiriitaiset ja vaikeat keskustelut lihan yl\u00f6snousemuksesta voi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 pois. Jonkinlainen yl\u00f6snousemus kuuluu kristinuskoon, mutta yksityiskohdat ovat h\u00e4m\u00e4r\u00e4n peitossa, ja sinne ne on ehk\u00e4 hyv\u00e4 j\u00e4tt\u00e4\u00e4kin. Voi yhty\u00e4 Borgin yksinkertaiseen ajatukseen. Mit\u00e4 tapahtuu kuoleman j\u00e4lkeen? \u201dMinulla ei ole hajuakaan siit\u00e4 mit\u00e4 tapahtuu kuoleman j\u00e4lkeen<\/em> (Borg (3), s.208\u2013209).\u201d<\/p>\n\n\n\n Lupasin sovituksen kieron logiikan k\u00e4sittelyst\u00e4 laajemman kuvauksen ja uutta sanoitusta. Onko sovitus inkarnaation, siis ihmiseksi tulemisen syy? Oliko ristin kuolema Jeesuksen p\u00e4\u00e4asiallinen tarkoitus? Tukeudun paljolti Kari Kuulan kirjoittaman suosikkikirjani ajatuksiin.<\/p>\n\n\n\n Risti on hullutus, totta tosiaan. Ei kuitenkaan positiivisella tavalla, vaan monille se on paras osoitus kristinuskon typeryydest\u00e4. Monille \u201dviattoman miehen k\u00e4rsimyksen nostaminen uskonnon keskussymboliksi on \u00e4lyllisesti, moraalisesti ja esteettisesti perverssi\u00e4<\/em>\u201d (Kuula, 2012, s.215). My\u00f6sk\u00e4\u00e4n ajatusta Jumalasta, jonka itse t\u00e4ytyi k\u00e4rsi\u00e4 ja kuolla, itsens\u00e4 vaatimuksesta, sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 masokistisen kieroutuman, jota ei ole helppo niell\u00e4. Millaisen kuvan se antaa t\u00e4st\u00e4 Jumalasta?<\/p>\n\n\n\n Oliko ristinkuolema sittenk\u00e4\u00e4n kaiken ydin ja se pelastustapahtuma, joka kaiken ratkaisi. Ehk\u00e4 ei sittenk\u00e4\u00e4n. On aloitettava kysym\u00e4ll\u00e4, miksi Poika tuli ihmiseksi, ja miten se koitui kaikkien ihmisten autuudeksi? (s.202) T\u00e4m\u00e4 kysymys vie ajatuksen kristinuskon ytimeen \u2013 mit\u00e4 varten Jumalan Pojan ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n piti tulla ihmiseksi?<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4 inkarnaation ajatus on j\u00e4rjell\u00e4 k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4ksi aika huikea, miksi se on kristinuskossa niin keskeist\u00e4? Parhaan l\u00f6yt\u00e4m\u00e4ni selityksen, joka k\u00e4y j\u00e4rkeen, antaa Kari Kuula: \u201dIhmisen tarkoitus on kasvaa todelliseksi ihmiseksi ja tulla el\u00e4v\u00e4\u00e4n yhteyteen Jumalan kanssa. Siihen tarvitaan liittymispinta Jumalan ja ihmisen v\u00e4lill\u00e4. T\u00e4t\u00e4 varten \u2026 Jumalan toinen persoona omaksui itseens\u00e4 ihmisyyden\u2026 jotta voisi asettua persoonallisuuttamme ja vapauttamme kunnioittavaan vuorovaikutussuhteeseen kanssamme<\/em>\u201d (Kuula, 2012, s.213\u2013214).<\/p>\n\n\n\n Siis Kristus on v\u00e4likappale tai kanava ja synnytt\u00e4\u00e4 yhteyden Jumalan ja ihmisen v\u00e4lill\u00e4. P\u00e4\u00e4sy el\u00e4v\u00e4\u00e4n, persoonalliseen yhteyteen Jumalan kanssa olisi mahdotonta ilman Kristuksen tuomaa kosketuspintaa. Muuten olisi yht\u00e4 v\u00e4h\u00e4n yhteist\u00e4 kuin ihmisell\u00e4 ja tiiliskivell\u00e4 tai ihmisell\u00e4 ja rautalapiolla, Kuula veistelee. \u201dAito el\u00e4vien olentojen v\u00e4linen yhteys vaatii sen, ett\u00e4 kohtaajien t\u00e4ytyy olla riitt\u00e4v\u00e4n samanlaisia. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 inkarnaatio on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n osa kristinuskoa<\/em>\u201d (s.214). Siin\u00e4 syy, miksi Jumalan Pojan piti tulla ihmiseksi.<\/p>\n\n\n\n Edell\u00e4 Kristuksen ihmiseksi tulon syyksi esitettiin yhteyden luominen. Miksi kuoleman sitten ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n piti tapahtua? Ja miksi juuri ristist\u00e4 \u2013 Jeesuksen k\u00e4rsimyksest\u00e4 ja kuolemasta \u2013 kehitettiin kaiken ydin?<\/p>\n\n\n\n Jeesuksen kuolema oli ensin shokki Jeesuksen seuraajille. Kun usko Jeesuksen yl\u00f6snousemukseen vahvistui, p\u00e4\u00e4teltiin, ett\u00e4 kuolemalla olikin syvempi tarkoitus. Shokki ja tappio k\u00e4\u00e4nnettiin voitoksi. Olihan Jeesuksen ristinkuolema niin dramaattinen tapahtuma, ett\u00e4 sille piti l\u00f6yty\u00e4 \u201dpelastustapahtuman\u201d kokonaan kattava selitys (R\u00e4\u00eds\u00e4nen (1), 2010, s.147, (2), 2011, s.122).<\/p>\n\n\n\n Kun alettiin kysy\u00e4, mit\u00e4 ristinkuolema sai aikaan, sen ajan kulttuurisesta viitekehyksest\u00e4 l\u00f6ytyi ajatuksia. Vanhan Testamentin el\u00e4inuhrit syntien sovitukseksi sopivat kuvaan, ja oli luontevaa tulkita Jeesuksen kuolema samanlaisena syntiuhrina. Edelleen ostotapahtuma sopi kuvaan, ihmiset ostettiin synnin ja kuoleman vallasta. Ja Kristuksen kuolema ymm\u00e4rrettiin sijaisk\u00e4rsimykseksi, h\u00e4nt\u00e4 rangaistiin muiden puolesta. T\u00e4t\u00e4 pidettiin my\u00f6s synnin, kuoleman ja paholaisen turmiovallan voittona. N\u00e4m\u00e4 ja muitakin tulkintoja p\u00e4\u00e4tyi Uuteen Testamenttiin (Kuula, 2012, s.219). Ensimm\u00e4isten kristittyjen mielest\u00e4 siis ristinkuolemasta saattoi ajatella monella eri tavalla.<\/p>\n\n\n\n N\u00e4it\u00e4 sovitusopillisia malleja kehittyi vuosisatojen aikana useita. Niiss\u00e4 on kuitenkin paljon puutteita ja heikkouksia, Monien vanhojen mallien taustalla on raaka kuva Jumalasta vihan ja koston Jumalana, joka vaatisi lepytysuhria. P\u00e4\u00e4ttelen Kuulan tapaan, ett\u00e4 ohut k\u00e4sitys ristist\u00e4 riitt\u00e4\u00e4. Kehitetyist\u00e4 uusista malleista paras ja merkitt\u00e4vin on yksinkertaisesti: Kristuksen ristin kautta Jumala osallistuu ihmiskunnan ja maailman k\u00e4rsimyksiin. Kristus k\u00e4rsi ja kuoli, koska nekin kuuluvat ihmisen osaan (s.226).<\/p>\n\n\n\n \u201dKristitylle riitt\u00e4\u00e4, kun h\u00e4n liittyy minimitulkintaan: Kristus kuoli auttaakseen meit\u00e4 vapautumaan pahasta. \u2026 Pelk\u00e4ll\u00e4 ristill\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n erityist\u00e4 pelastusfunktiota, vaan se on yksi osa Kristuksen ihmiseksi tulemisen kokonaisuutta<\/em>\u201d (s.224).<\/p>\n\n\n\n Yhteenvetona, miten ajatella aiheista inkarnaatio ja risti: \u201dIhmisen tarkoitus on kasvaa todelliseksi ihmiseksi ja tulla el\u00e4v\u00e4\u00e4n yhteyteen Jumalan kanssa. Siihen tarvitaan liittymispinta Jumalan ja ihmisen v\u00e4lill\u00e4. T\u00e4t\u00e4 varten Jumalan toinen persoona omaksui itseens\u00e4 ihmisyyden, jotta voisi asettua persoonallisuuttamme ja vapauttamme kunnioittavaan vuorovaikutussuhteeseen kanssamme.<\/em>\u201d \u201dAito el\u00e4vien olentojen v\u00e4linen yhteys vaatii sen, ett\u00e4 kohtaajien t\u00e4ytyy olla riitt\u00e4v\u00e4n samanlaisia. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 inkarnaatio on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n osa kristinuskoa<\/em>\u201d (Kuula, 2012, s.214). Siin\u00e4 syy, miksi Jumalan Pojan piti tulla ihmiseksi. Yhteys Jumalaan, yhteys Kristukseen, siin\u00e4 on kristinuskon ydin!<\/p>\n\n\n\n Jumaluus ja Jeesuksen jumaluus, olivat my\u00f6s esill\u00e4 jo kritiikin k\u00e4sittelyn osiossa. Palaamatta laajemmin ongelmiin, sanoitan kristillist\u00e4 uskoa n\u00e4in:<\/p>\n\n\n\n Jeesuksen persoonaa pohdittaessa on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 tiedostaa, ettei evankeliumeista l\u00f6ydy valmista kristinuskoa, eik\u00e4 muustakaan Uudesta Testamentista (Kuula, 2012, s.182\u2013183). Oppi syntyi pitk\u00e4n ajan kuluessa ja jonkinlainen yhteisymm\u00e4rrys Kristuksen persoonasta 300\u2013600 luvuilla. T\u00e4ss\u00e4 p\u00e4\u00e4dyttiin ajattelemaan, ett\u00e4 h\u00e4n oli tosi Jumala ja tosi ihminen, niin ristiriitaista kuin se onkin. Muuten ei saatu j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 ratkaisua, joka olisi kuvannut Kristusta kokonaisesti (Kuula, 2012, s.181\u2013193, k\u00e4sittelee t\u00e4t\u00e4 kristologian monimutkaista ongelmaa, jota en t\u00e4ss\u00e4 laajemmin esit\u00e4). J\u00e4rki ei en\u00e4\u00e4 k\u00e4ynyt ylimm\u00e4ksi tuomariksi lopputulemaan.<\/p>\n\n\n\n Yritin esitt\u00e4\u00e4 alkupaloja kristillisyyden sanoittamiseen uudella tavalla. Todella paljon j\u00e4\u00e4 pois, mutta n\u00e4ill\u00e4 oli tarkoitus esitt\u00e4\u00e4, kuinka vastustajien kritiikki toisaalta on aiheellista ja vaatii uudelleen muotoilua uskon asioissa. Ja toisaalta, ett\u00e4 kristinusko on sanoitettavissa j\u00e4rkeen k\u00e4yv\u00e4ll\u00e4 tavalla. On my\u00f6s tullut selv\u00e4ksi, ett\u00e4 t\u00e4t\u00e4 sanoitusta tehd\u00e4\u00e4n kristinuskon sis\u00e4ll\u00e4 kaiken aikaa.<\/p>\n\n\n\n Uudelleen on syyt\u00e4 korostaa, ett\u00e4 uskon n\u00e4kyminen ja vaikutus el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on kuitenkin t\u00e4rkeint\u00e4, eiv\u00e4t n\u00e4m\u00e4 kaikki ajatusrakennelmat uskosta. Usko voisi n\u00e4ky\u00e4 l\u00e4himm\u00e4isen rakastamisena, kaikkien ihmisten kunnioittamisena, itsest\u00e4 v\u00e4litt\u00e4misen\u00e4, luonnon arvostamisena ja siit\u00e4 huolehtimisena. Tietenkin my\u00f6s Jumalan rakastamisena, joka voi antaa sis\u00e4st\u00e4 rauhaa, iloa ja turvallisuutta el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Ja auttaa my\u00f6s kohtaamaan el\u00e4m\u00e4n vaikeuksia ja haasteita. Hedelmist\u00e4\u00e4n puu tunnetaan, toistivat kriitikot, ja osoittivat sormellaan kristittyjen usein heikkoon tulokseen el\u00e4\u00e4 todeksi uskoaan. N\u00e4in usein onkin, kaikki ovat vajavaisia ja ep\u00e4t\u00e4ydellisi\u00e4. Pit\u00e4\u00e4k\u00f6 kristityn pysty\u00e4 hyviin tekoihin ollakseen hyv\u00e4ksytty ja aito kristitty. T\u00e4t\u00e4 on vuosituhannet pohdittu. Luterilaisuus antaa armollisen ja inhimillisen vastauksen: ihminen p\u00e4\u00e4see Kristuksessa armosta Jumalan yhteyteen, ei tekojen kautta. Hyv\u00e4t teot ovat rakkaudesta nousevaa ja syntyv\u00e4t ilman pakkoa, siis vain halusta tehd\u00e4 hyv\u00e4\u00e4. Ep\u00e4t\u00e4ydellisyys ja ep\u00e4onnistuminen eiv\u00e4t johda katastrofiin. Ihmisel\u00e4m\u00e4 on kasvua, halu kasvaa paremmaksi ihmiseksi on hyv\u00e4 tavoite, matka kest\u00e4\u00e4 koko ihmisel\u00e4m\u00e4n.<\/p>\n\n\n\nSovitus kevyemmin sanoitettuna<\/h3>\n\n\n\n
Jumaluus ja Jeesuksen Jumaluus<\/h3>\n\n\n\n
\n
T\u00e4ss\u00e4 oli aivan alkupaloja<\/h3>\n\n\n\n
L\u00e4hdeluettelo<\/h3>\n\n\n\n
Aejmelaeus Lars<\/td> Paavali, El\u00e4m\u00e4 ja kirjeet<\/td> Suomen Eksegeettinen Seura, Helsinki 2018<\/td><\/tr> Borg Marcus J. (1)<\/td> Speaking Christian<\/td> HarperCollins, USA 2011<\/td><\/tr> Borg Marcus J. (2)<\/td> Reading the Bible again for The First Time<\/td> HarperCollins, USA 2001<\/td><\/tr> Borg Marcus J. (3)<\/td> Kristinuskon Syd\u00e4n – Uudelleen l\u00f6ydetty usko<\/td> Thomas von Martens, Helsinki 2016<\/td><\/tr> Borg Marcus J. & Wright N.T.<\/td> The Meaning of Jesus – Two Visions<\/td> HarperCollins, USA 2001<\/td><\/tr> Borg Marcus J. & Crossan John D.<\/td> The Last Week \u2013 What the Gospels really teach about Jesus\u2019s Final Days in Jerusalem<\/td> HarperCollins USA 2006<\/td><\/tr> Kinnaman David & Lyons Gabe<\/td> Unchristian \u2013 What a new generation really thinks about Christianity \u2026 and why it matters<\/td> Baker Books, USA 2007<\/td><\/tr> Kuula Kari<\/td> Kotona Kristinuskossa<\/td> Kirjapaja, Helsinki 2012<\/td><\/tr> Kuula Kari, Nissinen Martti & Riekkinen Wille<\/td> Johdatus Raamattuun<\/td> Kirjapaja, Helsinki 2008<\/td><\/tr> Lehtinen Jyri<\/td> Voiko uskonnoton uskoa<\/td> Jyri Lehtinen, Espoo 2021<\/td><\/tr> R\u00e4is\u00e4nen Heikki (1)<\/td> The Rise of Christian Beliefs<\/td> Forest Press,
Minneapolis 2010<\/td><\/tr>R\u00e4is\u00e4nen Heikki (2)<\/td> Mit\u00e4 Varhaiset Kristityt Uskoivat<\/td> WSOY, Helsinki 2011<\/td><\/tr> Wright N.T.<\/td> The Resurrection of The Son of God – Christian origins and the question of God<\/td> SPCK, Great Britain 2003<\/td><\/tr><\/tbody><\/table><\/figure>\n\n\n\n