Edellinen p\u00e4\u00e4luku 4.5. Uskon sis\u00e4ll\u00f6n kritiikki tuotti meille runsaasti pohdittavaa. Yksi suuri kokonaisuus kritiikki\u00e4 liittyi ihmeiden ongelmaan Raamatussa. Olen yhdist\u00e4nyt 4 tiedemiehen kritiikin t\u00e4h\u00e4n. Ihmeet ja luonnonlakien rikkominen:<\/p>\n\n\n\n
My\u00f6nn\u00e4n heti, ett\u00e4 ihmeet ovat minullekin vaikea asia. Jos kerran luonnonlait olivat jatkuvasti kumottavissa Uuden Testamentin aikana, miksi nyt t\u00e4n\u00e4\u00e4n n\u00e4in ei ole? L\u00e4hdenkin kysym\u00e4\u00e4n, eik\u00f6 ihmeet voisi selitt\u00e4\u00e4 my\u00f6s luonnonlakeja kunnioittaen. Voisiko kristinuskon sanoittaa ilman kirjaimellista tulkintaa jokaisesta evankeliumien kertomuksesta ja muissakin UT:n kirjeiss\u00e4? Oliko viestin vakuuttava esitys kirjoittajalle t\u00e4rke\u00e4mpi kuin kaiken tarkka historiallinen kuvaus? T\u00e4m\u00e4 oli ainakin hyvin tyypillist\u00e4 antiikin ajan mentaliteetissa ja kirjallisuudessa. T\u00e4h\u00e4n suuntaan esitt\u00e4\u00e4 esim. Rodney Stark kirjassaan (Stark,1997 s.5). Samansuuntaisesti k\u00e4sittelee Uutta Testamenttia Marcus J. Borg kirjoissaan. Merkitys oli avainasemassa viestin perille saamisessa. Sen sijaan kirjaimellinen, vain historiallinen esitys ei ollut edes tavoitteena (ks. Borg, yhteens\u00e4 6 kirjaa koko A-osan l\u00e4hdeluettelossa). Samalla tavalla kuvaa Lars Aejmelaeus kirjassaan Apostolien Tekoja, merkitys ja asioiden sopivassa valossa esitt\u00e4minen oli t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4, kuin eksakti historiallinen totuus (Aejmelaeus 2018). T\u00e4t\u00e4 listaa voisi jatkaa pitk\u00e4\u00e4n – Enns (1) ja (2), R\u00e4is\u00e4nen (1) ja (2), Kuula, jne. Jos sitten kuitenkin kirjaimellinen ja historiallinen tarkkuus asetetaan ainoaksi mittariksi, syntyy juuri sellaista kritiikki\u00e4, mit\u00e4 muiden alojen tiedemiehet ovat t\u00e4ss\u00e4 analyysissa esitt\u00e4neet.<\/p>\n\n\n\n
L\u00e4hden siit\u00e4, ett\u00e4 kristinusko voidaan sanoittaa p\u00e4\u00e4osin ilman luonnonlakien jatkuvaa rikkomista. Ymm\u00e4rr\u00e4n my\u00f6s kannan, joka sanoo, ett\u00e4 ihmeet ovat uskon asia. Jos usko Jumalaan on syntynyt, my\u00f6s usko ihmeisiin voi seurata luonnollisesti (Junkkaala (1), 2020, 87\u201392). T\u00e4h\u00e4n liit\u00e4n my\u00f6s sen ajatuksen, ett\u00e4 voi olla ihmeit\u00e4, jotka eiv\u00e4t riko luonnonlakeja, vaikkapa parantumiset, jotka voivat tapahtua psykosomaattisista syist\u00e4 tai muuten tuntemattomalla tavalla, ilman luonnonlakien vastaisuutta. Er\u00e4s hyv\u00e4 pappisyst\u00e4v\u00e4ni kerran tokaisi lounaalla, ett\u00e4 onhan se melkoinen ihme, ett\u00e4 Jeesus sai ihmiset jakamaan ev\u00e4\u00e4ns\u00e4 toisten kanssa, viitaten ruokkimisihmeisiin. Ehk\u00e4 ne muutamat leiv\u00e4t ja kalat eiv\u00e4t olleet ainoat sy\u00f6t\u00e4v\u00e4t, kun pariinkin kertaan suuri ihmisjoukko ruokittiin syrj\u00e4isiss\u00e4 kokoontumispaikoissa.<\/p>\n\n\n\n
Useimmat ihmein\u00e4 esitetyt tarinat voi lukea metaforana evankeliumeissa. Esimerkiksi Markus kehysti t\u00e4rke\u00e4n viestin molemmin puolin kertomuksilla, jotka viittasivat t\u00e4rke\u00e4\u00e4n opetukseen (Borg & Crossan, 2006, s.32\u201333). Kehyst\u00e4v\u00e4 tarina on tarkoitus ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 keskell\u00e4 olevan ajatuksen kautta. Kirjaimellinen tulkinta johtaa silloin helposti v\u00e4\u00e4rille urille, metaforinen siis vertauksellinen tulkinta on parempi. Palaan historiallis-metaforiseen Raamatun tulkintaan my\u00f6hemmin.<\/p>\n\n\n\n
Borg esittelee kaksi konseptia, joilla h\u00e4n pyrkii vastaamaan tulkinnan ongelmaan: \u201dhistory remembered\u201d ja \u201chistory metaphorized\u201d, siis muistettu historia ja metaforinen historia (Borg (2), 2001, s.44\u201345) J\u00e4lkimm\u00e4inen tarkoittaa, ett\u00e4 vertausta, siis kertomusta, k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n jonkun asian kuvaamiseen. Kertomus ei muutu vain \u201dlegendaksi\u201d, vaikka se ei ole kirjaimellisesti tapahtunut. Palaan t\u00e4h\u00e4n jatkossa tarkemmin. T\u00e4ss\u00e4 lyhyesti kuvatulla tulkinnan mallilla tulee Uusi Testamentti j\u00e4rki-ihmisellekin luettavaksi ja uskottavaksi.<\/p>\n\n\n\n
No, vaikka n\u00e4in voin katsoa suurta osaa \u201dihmeist\u00e4\u201d yrityksen\u00e4 antaa merkitys, esim. Jeesuksen herruudelle luonnossa, ym. j\u00e4\u00e4 j\u00e4ljelle muutama todella kiper\u00e4 kysymys. Miten suhtautua neitseest\u00e4 syntymiseen? Toinen kova p\u00e4hkin\u00e4 on ruumiin yl\u00f6snousemus? Ja t\u00e4rkein, suurin kysymys on Jeesuksen yl\u00f6snousemus. Voiko senkin sanoittaa rikkomatta luonnonlakeja? Aion yritt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 kirjan seuraavassa osassa. Vaikka kyll\u00e4 voi my\u00f6s p\u00e4\u00e4ty\u00e4 \u201dyhden ihmeen kristityksi\u201d, sill\u00e4 jos Jumala on, on h\u00e4nelle luonnonlain hetkellinen, poikkeuksellinen ja ainutkertainen taivuttaminen aivan mahdollista. Sen voi katsoa tulevan mukana \u201dpaketissa\u201d, siis kokonaisuudessa, jossa Jumala on l\u00e4hett\u00e4nyt Poikansa maailmaan, voidakseen tulla l\u00e4helle ihmist\u00e4, ja luoda todellisen kommunikaation kahden \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n kaukaisen persoonan v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Neitseest\u00e4 syntyminen on vain kahdessa evankeliumissa mainittu. Esim. Uuden Testamentin ensimm\u00e4inen kirjoittaja Paavali, ei mainitse t\u00e4t\u00e4 lainkaan. Eik\u00e4 Markus, ensimm\u00e4inen evankelista. Lyhyesti, t\u00e4h\u00e4n uskominen ei ole kristinuskon ytimess\u00e4 sellaisella tavalla, ett\u00e4 siihen on pakko uskoa. On totta, ett\u00e4 se sanotaan uskontunnustuksessa, mutta siihen voi suhtautua metaforana. N\u00e4in ehk\u00e4 my\u00f6s tarina on todellisuudessakin syntynyt. Kun uskon sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 pohdittiin Jeesuksen kuoleman ja yl\u00f6snousemuksen kokemuksen j\u00e4lkeen, loogisena seurauksena tuli ajatus, ett\u00e4 Jeesuksen syntym\u00e4nkin on t\u00e4ytynyt olla ihmeellinen. Ja niinp\u00e4 neitseest\u00e4 syntymisen teoria oli k\u00e4siss\u00e4. Aihe on toki paljon monimutkaisempi. T\u00e4m\u00e4nkin voi katsoa osaksi \u201dpakettia\u201d, jos niin haluaa ja pystyy.<\/p>\n\n\n\n
Ruumiin yl\u00f6snousemus kirjattiin uskontunnustukseen ensimm\u00e4isin\u00e4 vuosisatoina. Silloin ei ollut muuta kuin antiikin maailmankuva tarjolla. Yl\u00f6snousemus oli melko normaali uskomus, joku kuollut saattoi siis ihmisten mielest\u00e4 ilmesty\u00e4 uudestaan (Esim. Markuksen evank. 8:28, Jeesusta veikattiin mm. Johannes Kastajaksi, joka olisi noussut kuolleista). R\u00e4is\u00e4nen kutsuu kritiikiss\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4 ongelmallista kysymyst\u00e4 lihan yl\u00f6snousemukseksi (R\u00e4is\u00e4nen (1), 2010, s.124, laajempi k\u00e4sittely s.114\u2013133). Kirjan seuraavassa osassa pyrin esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4h\u00e4n uudelleen sanoitetun ratkaisun. S\u00e4ilytt\u00e4en sek\u00e4 luonnonlakien rikkomattomuuden ett\u00e4 yl\u00f6snousemuksen mahdollisuuden.<\/p>\n\n\n\n
Tiedemiehet ovat \u2013 useampikin – pyyt\u00e4neet yht\u00e4 ihmetekoa t\u00e4ss\u00e4 ajassa, silloin todistelu olisi riitt\u00e4v\u00e4\u00e4. Samaa pyysiv\u00e4t juutalaiset johtohenkil\u00f6t Jeesukselta. Mahtaisiko usko synty\u00e4 yhden ihmeen n\u00e4kemisell\u00e4? Itse ep\u00e4ilen sit\u00e4. Aina l\u00f6ytyisi joku pienen pieni asia, joka j\u00e4tt\u00e4isi asiaan pienen ep\u00e4ilyksen, ja ep\u00e4varmuus j\u00e4isi kaivelemaan. Usko alkaa siit\u00e4, mihin varma tieto loppuu. N\u00e4in on my\u00f6s luonnontieteess\u00e4, tieto alkaa hypoteesina ja vain usko sen mahdolliseen paikkansa pit\u00e4vyyteen saa tiedemiehen paneutumaan sen todistamiseen. Sokea usko ei ole oikea kuvaus kristityn uskosta, ainakaan t\u00e4m\u00e4n ty\u00f6n ja tutkimuksen perusteella. Sokeaa se voi olla niille, jotka eiv\u00e4t ole vakavasti perehtyneet asioihin, oman mielens\u00e4 avoimena pit\u00e4en. V\u00e4h\u00e4ll\u00e4 tiedolla uskoon p\u00e4\u00e4tyneet, heit\u00e4 voi onnitella. Monen meist\u00e4 on pakko kaivaa syv\u00e4lt\u00e4, ennen kuin usko aukeaa.<\/p>\n\n\n\n
| Borg Marcus J. (2)<\/td> | Reading the Bible again for The First Time<\/td> | HarperCollins, USA 2001<\/td><\/tr> |
| Borg Marcus J. & Crossan John D.<\/td> | The Last Week \u2013 What the Gospels really teach about Jesus\u2019s Final Days in Jerusalem<\/td> | HarperCollins USA 2006<\/td><\/tr> |
| Enns Peter (1)<\/td> | The Bible Tells me so<\/td> | HarperCollins, USA 2014<\/td><\/tr> |
| Enns Peter (2)<\/td> | The Sin of Certainty<\/td> | HarperCollins, USA 2016<\/td><\/tr> |
| Kuula Kari<\/td> | Kotona Kristinuskossa<\/td> | Kirjapaja, Helsinki 2012<\/td><\/tr> |
| R\u00e4is\u00e4nen Heikki (1)<\/td> | The Rise of Christian Beliefs<\/td> | Forest Press, Minneapolis 2010<\/td><\/tr> |
| R\u00e4is\u00e4nen Heikki (2)<\/td> | Mit\u00e4 Varhaiset Kristityt Uskoivat<\/td> | WSOY, Helsinki 2011<\/td><\/tr> |
| Stark Rodney<\/td> | The Rise of Christianity<\/td> | HarperCollins, USA 1997<\/td><\/tr><\/tbody><\/table><\/figure>\n\n\n\n |