Edellinen luku 4.5. Uskon sis\u00e4ll\u00f6n kritiikki tuotti meille runsaasti pohdittavaa. Yksi suuri kokonaisuus kritiikki\u00e4 liittyi Raamattuun. Olen yhdist\u00e4nyt 4 tiedemiehen kritiikin t\u00e4h\u00e4n:<\/p>\n\n\n\n
Olen pyrkinyt antamaan kriitikoiden puhua omilla sanoillaan ja t\u00e4ss\u00e4 koonnut ne kokonaisuuksiksi. Teemat ovat suuria ja laajoja, mutta pyrin k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n ne tiivistetysti. Tutkimuksen seuraavassa osassa tuotan sitten \u201duudelleen sanoitettua kristinuskoa\u201d, joka pyrkii ottamaan my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n laajan kritiikin huomioon.<\/p>\n\n\n\n
Kaikilla kriitikoilla on Raamatussa paljon kritisoitavaa. Kritiikin k\u00e4rki osuu v\u00e4itteeseen, ett\u00e4 Raamattu on Jumalan sanaa, erehtym\u00e4t\u00f6nt\u00e4, historiallisesti kaikessa paikkansa pit\u00e4v\u00e4\u00e4, ja sit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 lukea ja tulkita kirjaimellisesti. T\u00e4t\u00e4 kutsutaan usein sanainspiraatioksi. Inspiraation variaatioita on useita. Inspiraation ajatusta my\u00f6s kritisoidaan, ja siin\u00e4kin k\u00e4rki on ajatuksessa, ett\u00e4 se tarkoittaa tekstin tulleen suoraan Jumalan suusta (Tarkempia kuvauksia, ks. Kuula, 2012, s.19\u201321 ja Kuula, Nissinen & Riekkinen, 2008, s.312\u2013319).<\/p>\n\n\n\n
P\u00e4\u00e4osin yhdyn t\u00e4h\u00e4n kritiikkiin. Mutta Jumalan olemassaolo ei edellyt\u00e4 erehtym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 Raamattua. Inspiraatiosta voi ajatella, ett\u00e4 Jumala innoitti kirjoittajia, ei itse teksti\u00e4 sanasta sanaan. Raamattu on pyh\u00e4 kirja, mutta ei sen yliluonnollisen syntytavan takia, vaan sille annetun statuksen takia. Uuden Testamentin evankeliumit ja kirjeet on koeteltu ensimm\u00e4isin\u00e4 vuosisatoina ja koettu sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4n viisautta siit\u00e4, kuinka Jumala toimi Jeesuksen kautta ja h\u00e4nen seuraajiensa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, ja siksi ne ovat kanonisoitu, parhaat saivat statuksen.<\/p>\n\n\n\n
Raamattu on siis ihmisten kirjoittamia tekstej\u00e4. Siell\u00e4 on virheit\u00e4 ja ristiriitoja, eik\u00e4 kaikki ole tarkkaa historian kirjoitusta, niin kuin kriitikot edellytt\u00e4v\u00e4t. Toki n\u00e4in ovat v\u00e4itt\u00e4neet kristityt itsekin ja siksi kritiikki on paikallaan. Kritiikki on siis aivan aiheellista, mutta sen mukana ei katoa Raamatun relevanttius ja merkitys uskon asioita pohdittaessa. Kritiikin hyv\u00e4ksyminen, ett\u00e4 Raamattu on inhimillinen kirja, ei tuhoa sen luotettavuutta. Ei yliluonnollinen synty ole ainoa luotettavuuden peruste. T\u00e4m\u00e4n yrit\u00e4n perustella seuraavaksi.<\/p>\n\n\n\n
Monet kristityt v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 Raamattu on yht\u00e4 aikaa ihmisten ja Jumalan kirjoittama. T\u00e4t\u00e4 paradoksia ei tietenk\u00e4\u00e4n pysty perustelemaan aukottomasti j\u00e4rkeen perustuen, joten hyl\u00e4t\u00e4\u00e4n sekin, ainakin toistaiseksi. Raamattu on arvokas kirja Jumalasta t\u00e4ysin inhimillisen\u00e4kin kirjana. Se on kahden uskonyhteis\u00f6n kokemus Jumalasta, Israelin kansan ja kristillisen alkuseurakunnan.<\/p>\n\n\n\n
Kritiikin mukaan historiallisuuden puute on my\u00f6s relevantin sis\u00e4ll\u00f6n ja merkityksellisyyden tuhoaja. Onko kaiken historiallisuus niin ratkaisevan t\u00e4rke\u00e4\u00e4? Ja mit\u00e4 tarkalla historiallisuudella oikein tarkoitetaan? Jeesus oli l\u00e4hes alimman yhteiskuntaluokan edustaja, ei siis ihme, ettei h\u00e4nen syntym\u00e4\u00e4ns\u00e4 juuri noteerattu, eik\u00e4 siit\u00e4 kirjoitettu. Kuollessaan ristill\u00e4 h\u00e4n oli jo hyvin tunnettu hahmo. Vaikka historiankirjoittajat eiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 suuremmin noteeranneet ensimm\u00e4isell\u00e4 vuosisadalla, sekin lienee siksi, ettei kukaan uskonut t\u00e4m\u00e4n puusep\u00e4n pojan synnytt\u00e4v\u00e4n maailmanlaajaa uskoa. Kuitenkin historialliset yksityiskohdat kulkevat jatkuvasti rinnalla, ja Uuden Testamentin kirjeiden lis\u00e4ksi on jopa l\u00e4hes kaksi sataa muuta uskonnollista l\u00e4hdett\u00e4, jotka tuolta parin ensimm\u00e4isen vuosisadan ajalta ovat s\u00e4ilyneet. Lis\u00e4ksi tutkijoiden arvio on, ett\u00e4 jopa 85 % kirjoituksista ei ole edes s\u00e4ilynyt (R\u00e4is\u00e4nen (1), 2010, s. xxi-xxiii ja s.5). Ja kirjoitusten m\u00e4\u00e4r\u00e4 seuraavina vuosisatoina suorastaan r\u00e4j\u00e4hti, jos tutkii varhaisia kirkkoisi\u00e4 ja heid\u00e4n tuottamiaan tekstej\u00e4. Ja n\u00e4ilt\u00e4 ajoilta luettavaa l\u00f6ytyy k\u00e4\u00e4nnettyn\u00e4 ihan suomeksikin (esim. Halldorf 2000, Tertullianus 2010, Kyrillos 2013, Gregorios Nyssalainen 2006, Augustinus 2016, ja Huttunen, Salminen & Tervahauta 2020). Osassa B tulee esiin ei-kristilliset historioitsijat, jotka ovat Jeesuksesta kirjoittaneet.<\/p>\n\n\n\n
Kun pohditaan lis\u00e4\u00e4 historiallisuutta, eiv\u00e4t evankeliumit olleet mit\u00e4\u00e4n tarkkoja el\u00e4m\u00e4nkertoja, eik\u00e4 niit\u00e4 pid\u00e4 sellaisina arvioida, niin kuin kriitikot tekev\u00e4t. On hyv\u00e4 havaita, ettei Jeesus itse kirjoittanut rivi\u00e4k\u00e4\u00e4n. Kuitenkin Jeesuksen puheista on ollut alkuun suullisesta tiedosta ker\u00e4tty kirjallinen l\u00e4hde, ns. Q-evankeliumi. Se ei ole s\u00e4ilynyt, mutta se on rekonstruoitu k\u00e4ytt\u00e4en Luukkaan ja Matteuksen evankeliumeja, joissa hyvin samat Jeesuksen puheet esiintyv\u00e4t l\u00e4hes samanlaisina mutta eri j\u00e4rjestyksess\u00e4 (Esim. Molari 2005). Niill\u00e4 on siis ollut yhteinen l\u00e4hde. My\u00f6s Tuomaan evankeliumi sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 Jeesuksen puheita, ilman UT:ssa esiintyvi\u00e4 fyysisi\u00e4 tapahtumia (Crossan, 1994, s. XV). Crossan mainitsee my\u00f6s Tuomaan evankeliumin ja Q-l\u00e4hteen samankaltaisuuden. Kummassakaan ei esim. ole yht\u00e4\u00e4n ihmett\u00e4 mainittu.<\/p>\n\n\n\n
N\u00e4it\u00e4 kirjattuja puheita on sitten yhdistelty fyysisiin tapahtumiin, eik\u00e4 tapahtumien historiallisuus ole aina keskeisint\u00e4, vaan evankeliumin kirjoittajan teema ja sanoman merkitys. Markuksen evankeliumi oli ensimm\u00e4inen UT:n evankeliumi ja kirjoitettiin noin vuonna 70 jaa. T\u00e4m\u00e4n Cantell ajoittaa oikein, kuten my\u00f6s Matteuksen ja Luukkaan. On v\u00e4\u00e4rin kritisoida evankeliumeja siit\u00e4, mit\u00e4 ne eiv\u00e4t edes ole pyrkineet tekem\u00e4\u00e4n, olemaan eksakteja historiallisia kuvauksia. T\u00e4m\u00e4 ei tietenk\u00e4\u00e4n h\u00e4vit\u00e4 keskeist\u00e4 historiallista todellisuutta, ett\u00e4 Jeesus syntyi, liittyi Johannes Kastajan liikkeeseen, aloitti oman profeetallisen toimintansa, liikkui ymp\u00e4ri Galileaa ja Jerusalemin ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4, ja vangittiin juutalaisten p\u00e4\u00e4si\u00e4isen\u00e4, tuomittiin kuolemaan ja ristiinnaulittiin. Juuri mik\u00e4\u00e4n muu antiikin tapahtumasarja ei ole yht\u00e4 dokumentoitu kuin kristinuskon historian alkutapahtumat. Pelk\u00e4n \u201dlegendan\u201d ja eksaktin historian v\u00e4liin mahtuu paljon s\u00e4vyj\u00e4, joita evankeliumit edustavat ja kertovat todellisista tapahtumista, ei paikalla videoidun tarkasti, mutta oleellisesti oikein.<\/p>\n\n\n\n
Kritiikki\u00e4 on my\u00f6s siit\u00e4, ett\u00e4 niin paljon kirjoituksia j\u00e4i Uuden Testamentin kaanonin ulkopuolelle, kuten evankeliumeiksi nimettyj\u00e4 tekstej\u00e4. Kaanon syntyi pikkuhiljaa ja vasta vuonna 367 jaa on ensimm\u00e4inen maininta juuri nykyisist\u00e4 27 tekstist\u00e4, jotka kuuluvat UT:iin. On t\u00e4ysin luonnollista, ett\u00e4 parhaat tekstit saivat vankan tukijajoukon ja ne valikoituivat UT:iin. Ulkopuolelle j\u00e4i paljon tekstej\u00e4. Osassa B k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n laajasti UT:n ulkopuolelle j\u00e4\u00e4neit\u00e4 evankeliumeja ja muita tekstej\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
On siis paljon enemm\u00e4n kirjoituksia Jeesuksesta, kuin vain UT. Ja seh\u00e4n osoittaa Cantellin kritiikin v\u00e4\u00e4r\u00e4ksi, ett\u00e4 historiallisuus Jeesuksesta olisi l\u00e4hes vain Raamatun varassa. L\u00f6yd\u00f6kset kuten Qumran ja Naq Hammad ovat vahvistaneet kokonaiskuvaa merkitt\u00e4v\u00e4sti, ja molemmista on viime vuosina ilmestynyt my\u00f6s suomenkielisi\u00e4 laitoksia (Jokiranta 2009, Dunderberg & Marjanen 2006).<\/p>\n\n\n\n
Jos Uuden Testamentin tekstit ja vain ne ovat puhtaasti Jumalan kirjoittamia, jyrkk\u00e4 ero muihin sen ajan teksteihin muuttuu ongelmaksi. Jos sen sijaan hyv\u00e4ksyy tekstien pikku hiljaa syntyneen arvostuksen ja statuksen, ovat muut saman ajan kirjoitukset luonnollinen lis\u00e4 arvokkaimpien ymp\u00e4rill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Vanha Testamentti, tai Heprealainen Raamattu, kuten tutkijat nyky\u00e4\u00e4n mieluummin sit\u00e4 kutsuvat, sai kovaa kritiikki\u00e4. Suuri osa kritiikist\u00e4 on aivan aiheellista. Se on kirjoitettu pitk\u00e4n ajan kuluessa, sit\u00e4 on muokattu vuosisatojen aikana, redaktoreja (toimittajia) ja kopioijia on ollut paljon. Tekstej\u00e4 on my\u00f6s vuosisatojen kuluessa yhdistelty kansan uskonnolliseen tilanteeseen sopivaksi (Ks. Nissinen & V\u00e4h\u00e4kyl\u00e4 2018, Kuula, Nissinen & Riekkinen 2008, Pesonen & Valkama 2010). Tietenkin kritiikki olisi murskaavaa, jos ajattelee, ett\u00e4 Heprealainen Raamattu kirjoitettiin kerralla Jumalan ohjauksessa. Mutta n\u00e4in ei ole. Sen synty on todella niin monipolvinen kuin kriitikot esitt\u00e4v\u00e4t, mutta se ei nollaa t\u00e4m\u00e4n vanhan kirjan merkityst\u00e4. \u201dVaikka pyh\u00e4 teksti on muuttunut, se ei v\u00e4henn\u00e4 sen uskonnollista merkityst\u00e4\u201d, sanovat tutkijat, jotka kaivavat esiin n\u00e4it\u00e4 tietoja Heprealaisen Raamatun synnyst\u00e4 (Nissinen & V\u00e4h\u00e4kyl\u00e4 s.15). T\u00e4m\u00e4 lainattu kirja on muuten Suomen Akatemian rahoittaman tieteen huippuyksik\u00f6n yksi tuotos. T\u00e4m\u00e4n my\u00f6t\u00e4 Helsingin yliopistossa on yksi maailman suurimmista Raamatun tutkimuksen keskuksista. Toinen tutkimuksen huippuyksikk\u00f6 oli aikaisemminkin teologiassa, jota johti Heikki R\u00e4is\u00e4nen (R\u00e4is\u00e4nen (3) s.333). Jossain arvostetaan tieteen tekoa teologian alalla ja se on saanut rahoitusta, vaikka kriitikkomme p\u00e4\u00e4osin pit\u00e4v\u00e4t sit\u00e4 turhana ajan hukkana.<\/p>\n\n\n\n
Yksi t\u00e4rke\u00e4, yleisesti hyv\u00e4ksytty tieto puuttuu kriitikoilta. Heprealainen Raamattu on my\u00f6s sekoitus historiaa ja kertomuksia. Erityisesti sen ensimm\u00e4iset 11 lukua 1. Mooseksen kirjasta ovat ei-historiallista syntytarinaa (Junkkaala (1) 2020, s.68, Borg (2), 2001, s.60). Niit\u00e4 ei kuulu arvioida historiallisesti, vaan kertomuksina, joilla voi silti olla syv\u00e4llinen merkitys. Ei siis Jumalan liikuskelu Mamren tammistossa ole historiallinen fakta, jota Valtaoja ihmetteli, eik\u00e4 liioin vedenpaisumus, jota Edmund Halley pohti luonnontieteellisen\u00e4 mahdottomuutena Olli Jalosen kirjassa (Jalonen, 2019, (1), s.249).<\/p>\n\n\n\n
Yhdyn molempien kritiikkiin, mutta l\u00e4ht\u00f6oletus on kummassakin v\u00e4\u00e4r\u00e4.
Heprealaisen Raamatun tekstit ovat usein kansan kertomusta, ei l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n aina historiaa. Kansanmurhat ovat j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4\u00e4 luettavaa, mutta esimerkiksi Kanaalilaisten kansanmurha (5. Mooseksen kirja 20:10\u201320, Joosua 1\u201312), sit\u00e4 ei koskaan tapahtunut. Arkeologit eiv\u00e4t ole l\u00f6yt\u00e4neet todisteita t\u00e4st\u00e4 hurjasta tapahtumasta.<\/p>\n\n\n\n
Siisp\u00e4 Jumala ei koskaan k\u00e4skenyt Israelilaisia surmaamaan Kanaanilaisia (Enns (1), 2014, s.36\u201360). K\u00e4sky\u00e4 ei ole annettu, eik\u00e4 kansanmurhaa my\u00f6sk\u00e4\u00e4n koskaan ole tapahtunut . Jos t\u00e4m\u00e4 tarina kirjoitettiin Israelin pakkosiirtolaisuuden aikana, jolloin heit\u00e4 sorrettiin rajusti ja v\u00e4kivaltaisesti, l\u00f6ytyy sille aika luonnollinen, inhimillinen, kansallistunnetta p\u00f6nkitt\u00e4v\u00e4 selitys, \u201dkyll\u00e4 mekin oltiin vahvoja, joskus muinoin\u201d. Kirjoittajat siirsiv\u00e4t omat tunteensa Jumalan sanoiksi, ja uskoivat Jumalan olevan omien vihan tunteidensa mukainen. He edustivat samanlaista mentaliteettia kuin muutkin kansat tuona aikana.<\/p>\n\n\n\n
On silti totta, ett\u00e4 eih\u00e4n t\u00e4llainen teksti kelpaa moraalin perustaksi, niin kuin kritiikki kuuluu. Kristinuskon perusajatus onkin, ett\u00e4 kaikki mik\u00e4 on Heprealaisessa Raamatussa, tulee tulkita Uuden Testamentin l\u00e4pi, ja t\u00e4llaiset murhatarinat j\u00e4\u00e4v\u00e4t arvottomiksi. Onhan toki tuossa teoksessa my\u00f6s viisasta, arvokasta moraaliopetusta ja el\u00e4m\u00e4n viisautta. Lis\u00e4ksi Paavali, UT:n ensimm\u00e4inen ja ainoa henkil\u00f6n\u00e4 varmasti tunnettu kirjoittaja, arvostelee juutalaista lakia kovin sanoin ja keskittyy kamppailemaan sit\u00e4 vastaan, kun kristityilt\u00e4 vaaditaan lain m\u00e4\u00e4r\u00e4yksien noudattamista (Aejmelaeus 2018, erinomainen kokonaiskuva Paavalin el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja kirjeist\u00e4).<\/p>\n\n\n\n
Uuden Testamentin kirjoittajat eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4osin ole tiedossa. Kritiikki on siis oikeaa. Monille kirjeille kirjoittajan nimet on annettu j\u00e4lkik\u00e4teen, ja viitattu arvokkaisiin, usein apostolien nimiin (Kuula, Nissinen & Riekkinen, s.180, 200, ym.) Luultavasti kirjoittajat olivatkin yhteis\u00f6ist\u00e4, jotka olivat syntyneet n\u00e4iden henkil\u00f6iden ymp\u00e4rille. <\/p>\n\n\n\n
Silminn\u00e4kij\u00f6it\u00e4 he eiv\u00e4t olleet, mutta todenn\u00e4k\u00f6isesti olivat olleet tekemisiss\u00e4 sellaisten kanssa. Mutta ei t\u00e4m\u00e4 murenna Raamatun arvoa, sik\u00e4li kuin sen n\u00e4kee ihmisten kokemuksina siit\u00e4, miten he ovat kokeneet Jumalan kristillisess\u00e4 alkuseurakunnassa.<\/p>\n\n\n\n
Viel\u00e4 yrit\u00e4n pohtia surkean informaation ongelmaa. Ajatus on erikoinen ja l\u00e4htee kai siit\u00e4, ett\u00e4 Jumala olisi voinut valita paremmankin ajankohdan, vaikka t\u00e4m\u00e4n meid\u00e4n digitaalisen aikamme, jolloin tieto olisi parempaa ja nopeasti levi\u00e4v\u00e4\u00e4. Lis\u00e4ksi Jeesus n\u00e4ytti tahallaan pimitt\u00e4v\u00e4n tietoaan ja kertoi vertauksin monet asiat. Miksi n\u00e4in? Kritiikki on kovin spekulatiivista, ja siksi oikein mit\u00e4\u00e4n selke\u00e4\u00e4 vastausta ei ole. Ehk\u00e4 Jumalan suunnitelma oli toteuttaa monoteistisen juutalaisuuden kautta koko ihmiskuntaa koskeva esiin tulo. Jerusalem tuhottiin vuonna 70 jaa, ja juutalaiset ajettiin hajaannukseen. Historiallisesti siis Jeesuksen toiminta osui melko viime hetkiin, kun juutalaisuus viel\u00e4 oli ns. toisen temppelin ajassa. T\u00e4m\u00e4 on ihan yht\u00e4 spekulatiivista kuin itse kritiikkikin. Kritiikiss\u00e4 paistaa my\u00f6s sellainen ongelma, ett\u00e4 ihminen voisi asettaa rationaalisuuden rajat ja edellytt\u00e4\u00e4 Jumalaa ne t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Jos Jumala on olemassa, h\u00e4n tuntee iankaikkisuuden, ei yksik\u00e4\u00e4n ihminen.<\/p>\n\n\n\n
Ehk\u00e4 my\u00f6s Jeesuksen tahallinen tiedon pimitt\u00e4minen on selitett\u00e4viss\u00e4. Yksi sellainen on, ett\u00e4 eiv\u00e4t edes Jeesuksen l\u00e4himm\u00e4t ymm\u00e4rt\u00e4neet, mit\u00e4 oli tapahtumassa, joten asian selitt\u00e4minen etuk\u00e4teen oli mahdotonta. Siit\u00e4kin keskustellaan, tiesik\u00f6 Jeesus itsek\u00e4\u00e4n t\u00e4ysin, mit\u00e4 tulee tapahtumaan (Borg & Crossan 2006). On j\u00e4lkiviisautta v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 olisi pit\u00e4nyt paremmin antaa tietoa. Tieto tuli ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4ksi vasta Jeesuksen kuoleman j\u00e4lkeen, ja tiedon rakentaminen j\u00e4i h\u00e4nen seuraajiensa teht\u00e4v\u00e4ksi. He my\u00f6s kirjoittivat evankeliumit, joissa on mukana heid\u00e4n uutta ymm\u00e4rryst\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4si\u00e4isen tapahtumien j\u00e4lkeen, jotka olivat heille alkuun t\u00e4ydellinen katastrofi.<\/p>\n\n\n\n
Tiivistettyn\u00e4, Jeesuksen el\u00e4m\u00e4, opetukset, kuolema ja yl\u00f6snousemus oli v\u00e4litett\u00e4v\u00e4n tiedon ydin, mutta sit\u00e4 ei voinut ensin selostaa teoreettisesti ja sitten toteuttaa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4, joten Jeesuksen oli j\u00e4tett\u00e4v\u00e4 asian sis\u00e4ll\u00f6n rakentaminen seuraajilleen.<\/p>\n\n\n\n
Ent\u00e4 uusi tieto, uusi ilmoitus nyt, jota kaipailtiin. Usko on kehittynyt merkitt\u00e4v\u00e4sti alkup\u00e4ivist\u00e4, vaikka perusasiat ovatkin s\u00e4ilyneet. Ei ole tarvetta uudelle \u201dRaamatulle\u201d, uudelle ilmoitukselle. Ensiksikin varsinainen ilmoitus oli Kristus. Toiseksi kristityt kykenev\u00e4t kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n uskon sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 parempaan kaiken aikaa. Tosiasia on, ettei kenenk\u00e4\u00e4n kristillinen usko perustu pelkk\u00e4\u00e4n Raamattuun, vaikka niin v\u00e4itt\u00e4vi\u00e4 kristittyj\u00e4 on. Uuden Testamentin kirjoitukset kiersiv\u00e4t ensimm\u00e4iset vuosisadat seurakunnissa erillisin\u00e4 k\u00e4\u00e4r\u00f6in\u00e4 ja uskon sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 kehitettiin kaiken aikaa. Kirkkois\u00e4t olivat kehitysty\u00f6ss\u00e4 isossa roolissa ja heid\u00e4n historiallisia tekstej\u00e4\u00e4n on valtavasti tarjolla, monia my\u00f6s k\u00e4\u00e4nnetty suomeksi. Jossain vaiheessa 300-luvulla kristinusko, vainojen j\u00e4lkeen, ensin sallittiin ja sitten nimettiin Rooman valtakunnan uskonnoksi. Siit\u00e4 alkoivat suuret kirkolliskokoukset, joissa pohdittiin isoja teologisia kysymyksi\u00e4, ensimm\u00e4inen Nikeassa vuonna 325 jaa, ja viimeinen kaikkien yhteinen 787 jaa (Halldorf, 2000). Kaikki ei suinkaan mennyt hyvin ja kivuttomasti. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n kaikki kysymykset eiv\u00e4t ratkenneet koskaan, vaikka pakottavia p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 kyll\u00e4 tehtiin. My\u00f6s politiikka oli tullut kuvaan mukaan, mik\u00e4 vaikutti paineena saada yksi ratkaisu kuhunkin ongelmaan, jotta kansan yhten\u00e4isyys vahvistuisi Rooman valtakunnan agendan mukaisesti.<\/p>\n\n\n\n
Useaan otteeseen on tullut esiin yhden totuuden vaatimus relevantin tiedon hyv\u00e4ksymisen ehdoksi. Olen jo useasti vastannut t\u00e4h\u00e4n, nyt viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n eri kulmasta: Historiallisiin l\u00e4hteisiin ei voi soveltaa positivistista, yhden totuuden vaatimusta. Muutenkin humanismi ja ihmistieteet ovat luonteeltaan muuta kuin eksakteja tieteit\u00e4. Tosin eksakteissa tieteiss\u00e4kin kuulee usein sanottavan: Aikaisempi k\u00e4sitys on muuttunut, uusi tieteellinen teoria kumoaa vanhan. Esimerkiksi maailmankaikkeuden ikuinen olemassaolo, johon Einsteinkin uskoi, muuttui ajallisen alkupisteen olemassaoloon, eli alkur\u00e4j\u00e4hdykseen. Ei eri totuusk\u00e4sityksiss\u00e4 ehk\u00e4 sittenk\u00e4\u00e4n ole kovin suurta eroa.<\/p>\n\n\n\n
Uskon asioihin paneutuessa parempi olisi hyv\u00e4ksy\u00e4 totuusk\u00e4sitys, jossa moninaisuus sallitaan ja riitt\u00e4\u00e4, kun osuu tikkatauluun. Ei ole h\u00e4r\u00e4nsilm\u00e4\u00e4, johon voisi edes t\u00e4hd\u00e4t\u00e4. Tai ainakin sen pisteluku on liki sama kuin muuallakin taulussa. Tavallinen suomalainen ja ns. pubitikkataulu poikkeavat toisistaan. J\u00e4lkimm\u00e4isess\u00e4 ei ole onnistuminen ja pisteytys keh\u00e4ss\u00e4, vaan s\u00e4teitt\u00e4in. Ja keskipisteen tavoittelu ei olekaan paras valinta. On vain ajallisia, paikallisia ja subjektiivisia totuuksia. Silti vakavasti otettavia ja ihan totta, minulle. Muut p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4t omasta puolestaan, punnittuaan perusteluja ja argumentteja.<\/p>\n\n\n\n
| Aejmelaeus Lars<\/td> | Paavali, El\u00e4m\u00e4 ja kirjeet<\/td> | Suomen Eksegeettinen Seura, Helsinki 2018<\/td><\/tr> |
| Augustinus<\/td> | Kaikki rakkaudesta<\/td> | Kirjapaja, Helsinki 2016<\/td><\/tr> |
| Borg Marcus J. (2)<\/td> | Reading the Bible again for The First Time<\/td> | HarperCollins, USA 2001<\/td><\/tr> |
| Borg Marcus J. & Crossan John D.<\/td> | The Last Week \u2013 What the Gospels really teach about Jesus\u2019s Final Days in Jerusalem<\/td> | HarperCollins USA 2006<\/td><\/tr> |
| Crossan John D.<\/td> | Jesus \u2013 A revolutionary biography<\/td> | HarperCollins, USA 1994<\/td><\/tr> |
| Dunderberg Ismo & Marjanen Antti<\/td> | Nag Hammadin K\u00e4tketty Viisaus<\/td> | WSOY, Helsinki 2006<\/td><\/tr> |
| Enns Peter (1)<\/td> | The Bible Tells me so<\/td> | HarperCollins, USA 2014<\/td><\/tr> |
| Halldorf Peter<\/td> | 21 Kirkkois\u00e4\u00e4<\/td> | Barents Publishers-Fin, Kokkola 2000<\/td><\/tr> |
| Huttunen Niko, Salminen Joona & Tervahauta Ulla<\/td> | Apostoliset Is\u00e4t \u2013 Kokoelma varhaiskristillisi\u00e4 kirjoituksia<\/td> | Suomen Teologinen Kirj.seura, Vaasa 2000<\/td><\/tr> |
| Jalonen Olli (1)<\/td> | Merenpeitto<\/td> | Otava, Keuruu 2019<\/td><\/tr> |
| Jokiranta Jutta<\/td> | Aarre Saviastioissa, Qumranin tekstit avautuvat<\/td> | Kirjapaja, Helsinki 2009<\/td><\/tr> |
| Junkkaala Eero (1)<\/td> | Onko mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rke\u00e4 uskoa Jumalaan<\/td> | Perussanoma, EU 2020<\/td><\/tr> |
| Kuula Kari<\/td> | Kotona Kristinuskossa<\/td> | Kirjapaja, Helsinki 2012<\/td><\/tr> |
| Kuula Kari, Nissinen Martti & Riekkinen Wille<\/td> | Johdatus Raamattuun<\/td> | Kirjapaja, Helsinki 2008<\/td><\/tr> |
| Kyrillos<\/td> | Jerusalemin uskontunnustus<\/td> | Perussanoma Oy, EU 2013<\/td><\/tr> |
| Molari Juha<\/td> | Q-evankeliumi<\/td> | Nettijulkaisu 2005<\/td><\/tr> |
| Nissinen Martti & V\u00e4h\u00e4kyl\u00e4 Leena(toim.)<\/td> | Kiveen Hakattu? Pyh\u00e4t tekstit ja perinteet muutoksessa<\/td> | Gaudeamus, Tallinna 2018<\/td><\/tr> |
| Nyssalainen Gregorios<\/td> | Sielusta ja yl\u00f6snousemuksesta<\/td> | Kirjapaja, Helsinki 2006<\/td><\/tr> |
| Pesonen Anni & Valkama Kirsi<\/td> | Arkiel\u00e4m\u00e4 Raamatun Aikana<\/td> | Kirjapaja, Helsinki 2010<\/td><\/tr> |
| R\u00e4is\u00e4nen Heikki (3)<\/td> | Taistelua ja Tulkintaa<\/td> | Kirjapaja, Helsinki 2014<\/td><\/tr> |
| Tertullianus<\/td> | Apologeticum \/Kristinuskon puolustus<\/td> | Kirjapaja, Helsinki 2010<\/td><\/tr><\/tbody><\/table><\/figure>\n\n\n\n |