T\u00e4ss\u00e4 tutkimuksessa, kun on eroteltu uskonto ja usko toisistaan, pidet\u00e4\u00e4n uskon sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 uskon ytimen\u00e4. T\u00e4h\u00e4n kohdistuva kritiikki on siis hyvin keskeist\u00e4, ja siksi sit\u00e4 k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n useamman luvun verran. Ei kuitenkaan ole helppoa rajata, mit\u00e4 uskon sis\u00e4lt\u00f6 tarkkaan ottaen on. Helposti tulee k\u00e4sitys, ett\u00e4 vain oppi, kirkon dogma on uskon sis\u00e4lt\u00f6\u00e4, mutta t\u00e4t\u00e4 en ehdota. Valitsen mieluummin laajemman katsontakannan, jota kuvaa mainiosti kirja \u201dSis\u00e4\u00e4nk\u00e4yntej\u00e4 Raamattuun \u2013 Tulkitsijan kirja\u201d, jossa on per\u00e4ti 12 kirjoittajaa, melkein kaikki yliopiston eri teht\u00e4viss\u00e4 toimivia (Luomanen, Huttunen & Virtanen 2017). Siin\u00e4 esitet\u00e4\u00e4n teltta kristillisen uskon ja identiteetin metaforana eli vertauksena, ja teltan eri kulmat edustavat l\u00e4hestymistapaa uskoon. Ne ovat kertomus, dogma, etiikka ja rituaali (s.27). T\u00e4llainen l\u00e4hestyminen sallii laajan ja sis\u00e4\u00e4n kutsuvan, rajoja kevent\u00e4v\u00e4n otteen. Asiat eiv\u00e4t ole tarkkarajaisia, emmek\u00e4 siihen pyri t\u00e4ss\u00e4. Etiikka on jo kertaalleen ollut esill\u00e4, mutta osin samoja asioita voi nousta t\u00e4ss\u00e4kin luvussa esiin. Etiikkaa verrataan my\u00f6s eetokseen (s.30), joka syntyi Jeesuksen opetuksista ja el\u00e4m\u00e4st\u00e4, ja sit\u00e4 kautta etiikka on my\u00f6s n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 hiukan erilaisessa merkityksess\u00e4. Sek\u00e4 dogma, ett\u00e4 rituaali ovat sanoina helposti vahvasti ladattuja, mutta t\u00e4ss\u00e4 yrit\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ne mahdollisimman neutraaleina.<\/p>\n\n\n\n
Laajimman uskon sis\u00e4lt\u00f6\u00f6n kohdistuvan kritiikin esitt\u00e4\u00e4 Cantell. H\u00e4nen kritiikist\u00e4\u00e4n 19 aihetta 24:st\u00e4 liittyy uskon sis\u00e4lt\u00f6\u00f6n. Mielest\u00e4ni t\u00e4m\u00e4 on tarkkan\u00e4k\u00f6isyytt\u00e4, h\u00e4n ei vaivaudu kaivelemaan ulkonaisia asioita, \u201dcircumstancial evidence\u201d eli aihetodisteita, vaan keskittyy itse asiaan, ongelmiin uskon sis\u00e4ll\u00f6ss\u00e4. H\u00e4nell\u00e4 onkin oman taustansa takia ja perehtyneisyydenkin takia mahdollisuus t\u00e4h\u00e4n. Toki uskon ja tieteen peruskeskustelu on Cantellillakin ollut erikseen, mutta aihe k\u00e4siteltiin jo aikaisemmin.<\/p>\n\n\n\n
Cantellin kirjan kritiikki seuraa p\u00e4\u00e4osin perinteist\u00e4 uskontunnustusta, jonka kohdat h\u00e4n k\u00e4y l\u00e4pi. Ensimm\u00e4inen kohta on uskon ja tieteen liittym\u00e4kohdasta, josta h\u00e4n sanoo: \u201dTiedett\u00e4 ja uskontoa ei mielest\u00e4ni pid\u00e4 sekoittaa kesken\u00e4\u00e4n. Ne edustavat eri maailmoita, joilla ei ole mit\u00e4\u00e4n tekemist\u00e4 toistensa kanssa<\/em>\u201d (s.38). T\u00e4h\u00e4n voi yhty\u00e4, ja lainaan sen t\u00e4h\u00e4n, vaikka se onkin sit\u00e4 tieteen ja uskon peruskeskustelua.<\/p>\n\n\n\n Raamatun kertomus luomisesta ja tieteellinen selitys eiv\u00e4t ole h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n ristiriidassa. Tutkiessaan merkkej\u00e4 Jumalan mahdollisesta olemassaolosta, h\u00e4n mainitsee Raamatun, ihmisten kokemuksen ja ns. yleisen ilmoituksen luonnossa olevan etsimisen paikkoja. Ja jo pian h\u00e4n toteaa, ettei yleinen ilmoitus luonnossa mitenk\u00e4\u00e4n saa h\u00e4nt\u00e4 vakuuttumaan Jumalasta (s.34,44\u201345). My\u00f6hemmin h\u00e4n lis\u00e4\u00e4 my\u00f6s ns. erityisen ilmoituksen, eli Jeesuksen l\u00e4hett\u00e4misen maailmaan mahdollisena tiedon l\u00e4hteen\u00e4 (s.58).<\/p>\n\n\n\n Raamatun h\u00e4n sanoo ihmisten kirjoittamaksi (s.50), ja erehtym\u00e4tt\u00f6myyteen h\u00e4n ei usko. Raamattuun palataan useasti, ja se on yksi keskeist\u00e4 kritiikki\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Selitys Jumalan kaipuulle on yksinkertainen, ihminen on luonut kaipuussaan Jumalan. T\u00e4ss\u00e4 h\u00e4n yhtyy muihin ateisteihin.<\/p>\n\n\n\n Jumalan olemuksesta Cantell rajaa ulos ne teoriat, jotka ovat vain kohteliasta ateismia tai eroavat siit\u00e4 mit\u00e4tt\u00f6m\u00e4n v\u00e4h\u00e4n. N\u00e4in h\u00e4n k\u00e4sittelee deismin ja panteismin. Vain ns. yliluonnollinen teismi l\u00e4p\u00e4isee Cantellin seulan Jumalan teorioista, ja t\u00e4m\u00e4n h\u00e4n v\u00e4itt\u00e4\u00e4 olevan kaikkien monoteististen uskontojen Jumala (s.56). On kuitenkin lukuisia kristittyj\u00e4 teologeja, jotka eiv\u00e4t ole t\u00e4st\u00e4 samaa mielt\u00e4. Yksi teorioista ns. panenteistinen (pan-en-teismi) teoria Jumalasta puuttuu h\u00e4nelt\u00e4. Kritiikiss\u00e4\u00e4n h\u00e4n ilmoittaa k\u00e4sittelev\u00e4ns\u00e4 tuota yliluonnollista teismi\u00e4, vain sellaista Jumalaa.<\/p>\n\n\n\n Cantell harmittelee, kuinka tutkimus eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n ihmisen ajattelu voi koskaan saada riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 tietoa Jumalasta. Niinp\u00e4 asia ei koskaan ratkea. On vain kaksi vaihtoehtoa, Jumala on tai sitten ei ole. Tiedon saannissa ollaan t\u00e4ysin t\u00e4m\u00e4n Jumalan varassa. H\u00e4n ihmettelee, miksi Jumala on antanut niin v\u00e4h\u00e4n ja niin ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 tietoa itsest\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4 tiedotusstrategia on keskeinen ongelma Cantellille ja yksi t\u00e4rkeimpi\u00e4 syit\u00e4 olla ateisti (s.57\u201359 ja 142\u2013147). Selv\u00e4sti h\u00e4n ei halua j\u00e4\u00e4d\u00e4 uskon varaan, pit\u00e4\u00e4 olla varmaa tietoa.<\/p>\n\n\n\n Raamattu, sen ristiriitaisuudet, inhimillisyys ja sit\u00e4 koskevien v\u00e4itteiden ep\u00e4uskottavuus on my\u00f6s keskeinen Cantellin kritiikin l\u00e4hde. H\u00e4nell\u00e4 on my\u00f6s laaja ymm\u00e4rrys aiheesta. Ker\u00e4\u00e4n t\u00e4h\u00e4n h\u00e4nen Raamattu-kritiikkins\u00e4, jota esiintyy useassa kohdassa kirjaa (s.50, 60\u201364, 114\u2013115). Erikseen on sitten muu uskon sis\u00e4ll\u00f6llinen kritiikki, sen otan aiheittain esiin.<\/p>\n\n\n\n Historiallisuus Jeesuksesta on l\u00e4hes vain Raamatun varassa, Cantell aloittaa, vain Josefus ja Tacitus antiikin historioitsijoista mainitsee Jeesuksen. Raamattu on ihmisten kirjoittama. Se on ristiriitainen, Cantell k\u00e4sittelee evankeliumeja. Evankeliumien historiallisuus ei voi olla kovin tarkkaa, koska ne on kirjoitettu vuosina 70\u201390 jaa, ja Johannes ehk\u00e4 my\u00f6hemminkin (ja Jeesus kuoli nykytiedon mukaan 30 jaa). Kirjoittajien henkil\u00f6llisyydet eiv\u00e4t ole selvi\u00e4. Yksik\u00e4\u00e4n heist\u00e4 ei ollut Jeesuksen el\u00e4m\u00e4nvaiheiden silminn\u00e4kij\u00e4. Uuden Testamentin sis\u00e4lt\u00f6 hyv\u00e4ksyttiin vasta 300 vuotta Jeesuksen kuoleman j\u00e4lkeen, tarkka vuosi taitaa olla 367 jaa (Cantell, 1996, s.60\u201361, vuosiluku ks. esim. Borg (2), 2001, s.29).<\/p>\n\n\n\n Tuomaan evankeliumi vilahtaa my\u00f6s Cantellilla, jota h\u00e4n ei pid\u00e4 muuta kuin ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isen\u00e4 ja moniselkoisena. Nyky\u00e4\u00e4n kuka tahansa voi lukea Tuomas-kirjallisuuden suomeksi kirjasta \u201dNag Hammadin k\u00e4tketty viisaus\u201d, josta Tuomaan evankeliumi l\u00f6ytyy (Dunderberg & Marjanen, 2006, s.289\u2013371).<\/p>\n\n\n\n Kritisoidessaan Jeesuksen ajan, antiikin ajan tutkimuksia, h\u00e4n tulee paljastaneeksi v\u00e4h\u00e4isen arvostuksen historian tutkimukseen. H\u00e4n my\u00f6nt\u00e4\u00e4kin olevansa luonnontieteen tutkija, tosin hienoista ylemmyytt\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 erilaisen tieteen teon v\u00e4lill\u00e4 n\u00e4kee v\u00e4kisinkin.<\/p>\n\n\n\n Cantellin mukaan eksegetiikka (raamatunselitysoppi) osoittaa Uuden Testamentin huomattavan ep\u00e4luotettavuuden tietol\u00e4hteen\u00e4 Jeesuksesta (s.63). Inspiraatioon h\u00e4n toteaa, ett\u00e4 vaikka uskoisi Pyh\u00e4n Hengen inspiroineen, ohjailleen kirjoittajien kyn\u00e4\u00e4, \u201deiv\u00e4t evankeliumit suinkaan edusta suoraan ja puhtaina Jumalalta tulleita ajatuksia\u201d(63). Viel\u00e4 h\u00e4n kritisoi sit\u00e4, ett\u00e4 jotkut suojautuvat kritiikilt\u00e4 v\u00e4itt\u00e4m\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 Raamattua voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 vain Pyh\u00e4n Hengen avulla. Sanon jo t\u00e4ss\u00e4 heti, ett\u00e4 yhdyn suurimpaan osaan t\u00e4st\u00e4 kritiikist\u00e4, vaikka johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kseni on eri kuin Cantellilla. Palaan n\u00e4ihin kritiikin k\u00e4sittelyss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Sitten alkaa Cantellin muun uskon sis\u00e4ll\u00f6n kritiikki, ja se on laajaa. Yl\u00f6snousemus ensimm\u00e4iseksi. Cantellia h\u00e4iritsee, ettei ole vain yht\u00e4 tulkintaa, kuinka t\u00e4m\u00e4 tapahtui, vaan erilaisia, \u00e4\u00e4rip\u00e4\u00e4t hyvinkin kaukana toisistaan. Eik\u00e4 kristinuskoa voi puolustaa sill\u00e4, ett\u00e4 se on s\u00e4ilynyt hengiss\u00e4 2000 vuotta, kun moni muukin uskonto on s\u00e4ilynyt.<\/p>\n\n\n\n Evankeliumien luonnonlakien vastaisuus, siis mahdottomalta tuntuvat ihmeet, ovat Cantellille t\u00e4ysin k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, niin kuin luonnontieteilij\u00e4lle voi vain olettaakin olevan. T\u00e4llaisia ovat esimerkiksi neitseest\u00e4 syntym\u00e4, jotkut parantamiset, kuten \u201dsokeiden, mykkien, kuurojen ja rampojen pikaparantaminen sylkem\u00e4ll\u00e4\u201d ja Lasaruksen kuolleista her\u00e4tt\u00e4minen, kun ruumis oli jo m\u00e4t\u00e4nev\u00e4 ja haiseva (s.66\u201368). Tai hopearahan l\u00f6ytyminen ensimm\u00e4isen saaliskalan suusta, millainen sattuma se olisikaan. H\u00e4n p\u00e4\u00e4ttelee, ett\u00e4 Jumala voi siis halutessaan toimia luonnonlakien vastaisesti. T\u00e4h\u00e4n voi sitten uskoa tai olla uskomatta.<\/p>\n\n\n\n Jeesuksen opetuksen ydint\u00e4, kuten kultainen s\u00e4\u00e4nt\u00f6, h\u00e4n kiittelee. Mutta ep\u00e4ilee sitten, ett\u00e4 onko Jeesus edes sanonut n\u00e4it\u00e4, vai onko ne lis\u00e4tty j\u00e4lkiviisaasti tai valikoitu j\u00e4tt\u00e4en huonot lausahdukset pois. Sitten Jeesuksen sanomisten ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isyys ja vaikeaselkoisuus ja tahallaan vertauksilla puhuminen, jotta kuulijat (tai osa heist\u00e4) eiv\u00e4t ymm\u00e4rt\u00e4isi, ihmetytt\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4. Miksi ei \u201dsuoraan, yksinkertaisesti ja yksiselitteisesti?\u201d (s.71). Ongelmaa Cantell esittelee lukuisten hankalien evankeliumien tapahtumien ja vertausten kautta. Tarina Martasta ja Mariasta, jossa kehuja saa se, joka ei osallistu palvelemiseen, nostaa erityisesti kierroksia. Vuorisaarnan omituiset ohjeet my\u00f6s nousevat esiin, kuten \u201dtoisen posken k\u00e4\u00e4nt\u00e4minen\u201d.<\/p>\n\n\n\n Viel\u00e4 esiin tulee virheeksi osoittautunut k\u00e4sitys ja ennustus, ett\u00e4 maailmanloppu jossain muodossa tulee t\u00e4m\u00e4n sukupolven aikana, siis hyvin kauan sitten. \u201dJeesuksen \u201dsuoria sitaatteja\u201d ei voida ottaa ehdottomina totuuksina\u201d (s.76).<\/p>\n\n\n\n Iso kysymys, jota on pohdittu jo vuosituhannet, on kuinka Jeesus voi olla yht\u00e4 aikaa tosi Jumala ja tosi ihminen? (s.76). Eik\u00e4 siihen kukaan ole pystynyt tuottamaan j\u00e4rjellist\u00e4, yksiselitteist\u00e4 ratkaisua. Kautta aikojen on noussut ryhmi\u00e4 ja tulkintoja, jotka ovat kallellaan jompaankumpaan suuntaan. Cantell pohtii, pystyik\u00f6 Jeesus kunnolla edes samaistumaan ihmisiin, jos h\u00e4n oli Jumalan Poika. H\u00e4n kun n\u00e4ytti olevan tietoinen omasta erityisyydest\u00e4\u00e4n evankeliumien mukaan.<\/p>\n\n\n\n Yl\u00f6snousemus, sovitus ja Jeesus Jumalan Poika yl\u00f6snousseena ovat kristinuskon kulmakivi\u00e4. Niit\u00e4 ei Cantell pid\u00e4 uskottavina. H\u00e4n ei usko Is\u00e4\u00e4n Jumalaan, viel\u00e4 vaikeampaa on uskoa Poikaan, eik\u00e4 Pyh\u00e4\u00e4n Henkeen sen enemp\u00e4\u00e4. Tietenkin jo ensimm\u00e4inen, eli ett\u00e4 ei usko Jumalaan, nollaa kaksi muutakin automaattisesti.<\/p>\n\n\n\n Cantell kritisoi my\u00f6s sit\u00e4, ett\u00e4 voisi pelastua, siis saada uskonnollisen palkinnon yksin uskosta, ilman tekoja. Eih\u00e4n se voi niin olla. Hedelmist\u00e4 puu tunnetaan, esitti my\u00f6s Jeesus, joten uskonnon pit\u00e4\u00e4 vaatia tekoja, muutenhan se on ihan turha. Ja kristittyjen tulisi olla hitusen parempia kuin muiden, mutta eiv\u00e4t he ole ja se johtaa vain huonoihin vaihtoehtoihin uskonnon kannalta.<\/p>\n\n\n\n Taivas ja helvetti ovat oman luvun, parinkin arvoinen aihe. Ilmestyskirjan omituisuus, viimeinen tuomio, kiirastuli, ja muutama muukin v\u00e4itt\u00e4m\u00e4 nousee esiin. Helvetill\u00e4 pelottelu saa erityist\u00e4 kritiikki\u00e4. Ja yht\u00e4l\u00f6 rakastavasta Jumalasta ja helvetist\u00e4 ei sovi yhteen Cantellin mielest\u00e4. Annihilaatio (ihmiset lakkaavat olemasta) helvetin sijaan olisi edes hiukan inhimillisempi ajatus. Samaan teemaan kuuluu jako vuohiin ja lampaisiin, joka n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ep\u00e4oikeudenmukaiselta kahtia jaolta. Danten 9 tasoa helvetiss\u00e4 ei juuri helpota t\u00e4t\u00e4. Cantell vaatii uskonpuhdistusta ja helvetin pois ottamista opetuksesta, mutta samalla h\u00e4nen mukaansa kristinuskosta romahtaa muitakin asioita, joten t\u00e4m\u00e4 on \u201dpirullinen ongelma\u201d (s.89\u201392).<\/p>\n\n\n\n Ruumiin yl\u00f6snouseminen on ongelmallinen uskomus. Min\u00e4 uskon \u2026 \u201druumiin yl\u00f6snousemisen\u201d, n\u00e4in uskontunnustus ensimm\u00e4isilt\u00e4 vuosisadoilta sanoo. Ihmisen sielu yhdistyy yl\u00f6snousemuksessa \u201dhengelliseen ruumiiseen\u201d. Mutta mik\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on? Cantell pohtii niin abortin siki\u00f6it\u00e4 kuin Arvo Ylp\u00f6n 100-vuotiasta ruumista yl\u00f6snousemuksessa. Ja kritisoi sit\u00e4, ett\u00e4 kristityt puolustautuvat sill\u00e4, ettei tarvitsekaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 Jumalan aivoituksia. Ymm\u00e4rryksen \u00e4\u00e4rirajoille on ment\u00e4v\u00e4, sanoo Cantell (s.92\u201395). Itse yhdyn t\u00e4h\u00e4n. Niin kuin hyvin moneen muuhunkin h\u00e4nen kritiikist\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Predestinaatio, Saatana, k\u00e4rsimys, Job, synti, Juudas, hyvyys ja pahuus, sovituksen ongelma sek\u00e4 usko-ep\u00e4usko-taikausko trilogia, viel\u00e4p\u00e4 Jumala surkeana informaatikkona ovat Cantellin kritiikin listalla j\u00e4ljell\u00e4. Aiheita riitt\u00e4\u00e4. Yrit\u00e4n tiivistetysti k\u00e4yd\u00e4 l\u00e4pi keskittyen t\u00e4rke\u00e4mpiin enemm\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Ennalta m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4minen eli predestinaatio on vaikea kysymys, joka nousee joistakin muista teologian teorioista. Se nivoutuu vapaaseen tahtoon, voiko kukaan omasta tahdostaan pelastua, vai vainko jos Jumala on valinnut. Kysymys on todella laaja, eik\u00e4 se ratkea ottamalla ennalta tiet\u00e4minen lievemp\u00e4n\u00e4 termin\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, kuten Cantell my\u00f6s kritisoi (s.109\u2013110).<\/p>\n\n\n\n K\u00e4rsimys maailmassa on yksi vaikeimpia ja useimmin esiin nostettuja ongelmia. Cantell nivoo t\u00e4h\u00e4n Saatanan, Jobin tarinan, Juudaksen kohtalon, synnin ja vapaan tahdon ongelman. Usein ongelmaa nimet\u00e4\u00e4n Teodikean kolmioksi ja kuvataan n\u00e4in: kuinka Jumala voi olla hyv\u00e4 ja kaikkivaltias, ja silti maailmassa on paljon k\u00e4rsimyst\u00e4? Cantellin mukaan se ei ratkaise mit\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 pist\u00e4\u00e4 ongelmat Saatanan tiliin. Synti ja erityisesti perisynti ovat alkeellisia ja ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4 k\u00e4sitteit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Job (Job on Hebrealaisen Raamatun henkil\u00f6, ja h\u00e4nen nimiss\u00e4\u00e4n on yksi kokonainen kirja) joutui ilman omaa syyt\u00e4\u00e4n suuriin k\u00e4rsimyksiin. V\u00e4itetty opetus oli, ett\u00e4 Job lopulta ymm\u00e4rsi, ettei Jumalaa voi syytt\u00e4\u00e4 k\u00e4rsimyksist\u00e4. Cantell ei taas lainkaan ymm\u00e4rr\u00e4, miksi ei voisi, tarina kyll\u00e4 antaa siihen aihetta. Palkkioajattelu nousee my\u00f6s Cantellin mieleen. My\u00f6s Juudas Iskariot, joka kavalsi Jeesuksen, joutui k\u00e4rsimyksiin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 Jeesuksen yllytt\u00e4m\u00e4n\u00e4. Kadotukseen joutuminen on silloin suurta v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4, sanoo Cantell ja pit\u00e4\u00e4 Juudaksen kohtaloa s\u00e4\u00e4litt\u00e4v\u00e4mp\u00e4n\u00e4 kuin Jeesuksen.<\/p>\n\n\n\n Onko Jumala pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n hyv\u00e4? Ent\u00e4 jos Jumaluudessa onkin my\u00f6s pahuutta? Tai jopa, ett\u00e4 demiurgi olisi totta, erillinen paha luojajumala (Gnostilaisten k\u00e4sitys luojajumalasta). Cantell v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 jos uskoo Jumalaan, on pakko uskoa my\u00f6s Saatanaan (s.134). Ja vastaavasti ihmisen t\u00e4ydellinen kelvottomuus, onko se uskottavaa? Edelleen koko oppi sovituksesta on h\u00e4nelle outo ja vieras. T\u00e4m\u00e4n kieron, jotkut sanovat jopa masokistisen, ajattelun takana Cantell arvelee olevan uhraamisen ikivanhat perinteet, uhreillahan on jumalia lepytetty ammoisista ajoista saakka (s.135\u2013136).<\/p>\n\n\n\n Jumala on kehno informaatikko. T\u00e4m\u00e4 on yksi t\u00e4rkeimmist\u00e4 syist\u00e4, miksi h\u00e4n ei pysty uskomaan Jumalaan. Tieto on annettu kerta kaikkiaan kelvottoman puutteellisella tavalla. Miksi Jeesus tuli juuri tuona ajankohtana 2000 vuotta sitten. H\u00e4n ei l\u00f6yd\u00e4 syyt\u00e4 t\u00e4h\u00e4n. J\u00e4lleen luonnonlakien rikkominen tai rikkomattomuus pohdituttaa. Jos kerran Raamatun tapahtumat rikkovat luonnonlakeja, miksi nyt ei? Yksikin vakuuttava ihmeteko riitt\u00e4isi. Jeesuksen antama informaatio, se oli ep\u00e4selv\u00e4\u00e4 ja jopa tarkoituksella annettu sellaisena, ett\u00e4 kuulijat eiv\u00e4t ymm\u00e4rr\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Usko on sokeaa, sanoo Cantell. Ilman varmaa tietoa, usko on h\u00e4nelle mysteeri. Ep\u00e4varmuus ja kriittinen suhtautuminen ovat arvokkaampaa kuin sokea usko. Taikausko ja usko taitavat olla sama asia h\u00e4nelle, samantapainen aivoissa tapahtuva ilmi\u00f6 (s.148\u2013156). H\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ajattelevan, ett\u00e4 oma j\u00e4rki, arviointi ja havainnot ovat arvottomia uskon asioissa (s.156). Ja h\u00e4n toivoo, ett\u00e4 joskus p\u00e4\u00e4sisi lukemaan \u201dvilpitt\u00f6m\u00e4n avomielist\u00e4 pohdiskelua uskomisen vaikeuksista, uskontunnustukseen liittyvist\u00e4 ongelmista ja monenlaisista mieleen nousevista ep\u00e4ilyksist\u00e4.\u201d Juuri t\u00e4t\u00e4 yrit\u00e4n parhaillaan, jo ilmestyneen kirjani ja t\u00e4m\u00e4n tutkimuksen kirjoittamisen motiivini on t\u00e4m\u00e4. Muut arvioivat, onko t\u00e4m\u00e4 avomielist\u00e4 ja vilpit\u00f6nt\u00e4, sit\u00e4 kuitenkin yrit\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Seuraava kriitikko on Dawkins, uskon sis\u00e4lt\u00f6 saa h\u00e4nelt\u00e4kin paljon kritiikki\u00e4, monet ovat samoja teemoja kuin Cantell esitti. Ensimm\u00e4isen\u00e4 Raamattu, joskin Dawkins viittaa Vanhaan Testamenttiin t\u00e4ss\u00e4: kaoottisuus, osien irrallisuus, tekstit moneen kertaan editoituja, kirjoittajat tuntemattomia, ja aikav\u00e4li jopa 900 vuotta (s.268). T\u00e4t\u00e4 sitten uskonnolliset fanaatikot pit\u00e4v\u00e4t erehtym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4. Dawkins jatkaa VT:n moukarointia tuomalla esiin sen j\u00e4rkytt\u00e4vi\u00e4 tarinoita sodista, joukkoraiskauksista ja kansanmurhista, jopa Jumalan itsens\u00e4 k\u00e4skemin\u00e4. Raamattu ei siis voi olla moraalin l\u00e4hde, h\u00e4n p\u00e4\u00e4ttelee VT:n perusteella (s.280, 283). Tosin h\u00e4n my\u00f6nt\u00e4\u00e4 Jeesuksen kumonneen VT:n moraalik\u00e4sityksen ja ylitt\u00e4neen sen.<\/p>\n\n\n\n Syntikeskeisyys on kuitenkin sitten Uuden Testamentin uusi kauheus, erityisesti sovitus perisynnin t\u00e4hden. T\u00e4m\u00e4 v\u00e4\u00e4ryys, sado-masokistinen logiikka, teloitusv\u00e4line uskon symbolina on uskomatonta h\u00e4nelle. Perisynti vastasyntyneiden kiroukseksi, jonka kehitti Augustinus 400-luvulla on osoitus siit\u00e4, kuinka syntikeskeist\u00e4 kristillisyys on. T\u00e4ysin ep\u00e4tervett\u00e4 \u2013 synti, synti, synti – kristillisyyden keski\u00f6ss\u00e4 (s.284\u2013285). Sado-masokistisen kuvauksen Dawkins tarkentaa siihen, kuinka Jumala kidutti ja teloitti itsens\u00e4 inkarnoituneena Jeesuksena, voidakseen antaa kaikki synnit anteeksi. H\u00e4n jatkaa viel\u00e4 asian k\u00e4sittely\u00e4 uhrivaatimuksen j\u00e4rjett\u00f6myyden kuvailuna. Muitakin, j\u00e4rkev\u00e4mpi\u00e4 tapoja voisi ajatella.<\/p>\n\n\n\n Juudas otetaan esiin seuraavaksi ja Juudaksen evankeliumi, ja ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n ei-kanoniset evankeliumit, joita on useita, h\u00e4nen mukaansa. H\u00e4n asettuu Juudaksen puolelle, niin kuin jo edellinenkin kriitikko.<\/p>\n\n\n\n L\u00e4himm\u00e4isen rakastamista kristillisyyden ansiona Dawkins pit\u00e4\u00e4 huiputuksena, koska sek\u00e4 VT ett\u00e4 UT liitt\u00e4\u00e4 sen vain juutalaisiin. Jeesuksenkin opetuksessa l\u00e4himm\u00e4inen oli vain toinen juutalainen, ei muut (s.287\u2013288). Tosin hiukan ihmetytt\u00e4\u00e4, kun ei l\u00f6ydy mainintaa Laupiaasta Samarialaisesta, tarinasta, jossa Jeesus kertoo, kuka on l\u00e4himm\u00e4iseni. Samarialainen, siis ei juutalainen, pelasti ry\u00f6stetyn miehen, jonka kansallisuutta ei kerrota (Luukkaan evank. 10:29\u201337). L\u00e4himm\u00e4inen ei t\u00e4ss\u00e4 n\u00e4yt\u00e4 katsovan kansallisuutta.<\/p>\n\n\n\n Onpa Dawkins antanut sellaisenkin v\u00e4itteen p\u00e4\u00e4st\u00e4 kirjaansa, ett\u00e4 Jeesus olisi kauhuissaan, jos tiet\u00e4isi, ett\u00e4 evankeliumia kerrotaan sioille, siis muille kuin juutalaisille. Tosin h\u00e4n esitt\u00e4\u00e4 sen lainauksena, ei omana ajatuksenaan. Mutta silti esitt\u00e4\u00e4 sen.<\/p>\n\n\n\n Dawkins nosti esille orjat, naiset ja homoseksuaalit, joita k\u00e4siteltiin jo hieman etiikan osiossa. Mutta n\u00e4m\u00e4 ryhm\u00e4t tosiaan esiintyv\u00e4t Raamatussa tavalla, joka synnytt\u00e4\u00e4 kiihke\u00e4\u00e4 keskustelua edelleen, eik\u00e4 niist\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 t\u00e4ysin yksimielisyyteen kristittyjenk\u00e4\u00e4n v\u00e4lill\u00e4. Nekin ansaitsevat tulla siis kritiikkin\u00e4 esiin t\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n J\u00e4ljell\u00e4 on Enqvistin ja Valtaojan uskon sis\u00e4ll\u00f6n kritiikki. Heill\u00e4 ei ole sit\u00e4 kovin paljon, ja ne menev\u00e4t paljolti p\u00e4\u00e4llekk\u00e4in aikaisempien kriitikoiden kohtien kanssa. Enqvist aloittaa my\u00f6s Raamatun kritisoinnilla. Historiallisuus, se on ensimm\u00e4inen kohde: \u201dLienee kuitenkin selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 valtaosa evankeliumien tapahtumista on legendaa<\/em>\u201d(s.55). H\u00e4n tosin toteaa, ettei \u201dvahva sepitteellisyys<\/em>\u201d sin\u00e4ns\u00e4 vie pohjaa kristinuskolta, mutta riippumattomaksi historialliseksi todistusaineistoksi siit\u00e4 ei ole. Ei taida antiikin ajan historioitsijoista yksik\u00e4\u00e4n l\u00e4p\u00e4ist\u00e4 Enqvistin seulaa.<\/p>\n\n\n\n Enqvist my\u00f6s toteaa, ett\u00e4 kristinusko on uskoa Raamattuun enemm\u00e4n, kuin uskoa Jumalaan. Mielenkiintoinen v\u00e4ite. Mist\u00e4 tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Raamattuun kannattaa luottaa? Yht\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4 vastausta h\u00e4n ei saanut, huonoja roppakaupalla. Paraskaan kirja ei ole h\u00e4nelle pyh\u00e4, merkityksellinen joku kirja voi olla. Eik\u00e4 Raamattukaan ole pyh\u00e4, h\u00e4n ei n\u00e4e siin\u00e4 Jumalan ilmoitusta. Sitten h\u00e4n siteeraa teologia, joka sanoo, ettei Raamattua voi lukea ilman tulkintaa. Tosin Enqvist lainaa tavalla, joka saattaa antaa kuvan, ettei Raamattu sano mit\u00e4\u00e4n. Tuskin aivan sit\u00e4 teologi on tarkoittanut (s.59, viittaus Outi Lehtipuun tekstiin).<\/p>\n\n\n\n Edelleen erilaisia versioita Raamatuista ihmetell\u00e4\u00e4n, my\u00f6s sit\u00e4, miksi kaikki tekstit eiv\u00e4t k\u00e4yneetk\u00e4\u00e4n Uuteen Testamenttiin, vaan ulkopuolellekin j\u00e4i tekstej\u00e4. Ja miksei voisi olla odotettavissa uutta, parempaa teksti\u00e4, jumalallista ilmoitusta. Lienee Enqvistill\u00e4 kaiken takana se, ett\u00e4 eih\u00e4n Jumalan ilmoitus voi olla n\u00e4in sekavaa, ep\u00e4tarkkaa ja ajallisesti h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4. Kysymykset ovat oikein hyvi\u00e4, niiden hiukan ivallinen muoto vain peitt\u00e4\u00e4 aidon kritiikin helposti. Enqvistin mielest\u00e4 Jeesuksen suuhun on pantu sanoja evankeliumeissa. Siksi h\u00e4n ihmettelee, miksi niist\u00e4 alkuper\u00e4isimpi\u00e4 pit\u00e4\u00e4 etsi\u00e4, kun eih\u00e4n inspiraation ajanhetkell\u00e4 ole v\u00e4li\u00e4, jos uskoo Raamatun olevan Jumalan inspiroima. Hyv\u00e4 oivallus, joskin vastauskin l\u00f6ytynee, kunhan p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n kritiikin k\u00e4sittelyn puolelle.<\/p>\n\n\n\n Raamattu on uskovien mielest\u00e4 Jumalan totuus. Mutta t\u00e4st\u00e4 ei olla yht\u00e4 mielt\u00e4, joten ep\u00e4tietoisuus saa h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n aikaan uskontoriitely\u00e4. Mik\u00e4 tarkkaan ottaen on Raamatun totuus, kysyy Enqvist. T\u00e4h\u00e4n ei ole vastausta, ja koko kysymys on mielet\u00f6n. Ja t\u00e4m\u00e4 on kuin sy\u00f6p\u00e4, joka pala palalta nakertaa uskonvarmuutta (s.196).<\/p>\n\n\n\n Muuten Enqvistin kritiikki uskon sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4 j\u00e4\u00e4 pariin muuhun aiheeseen: Helvetti ja kadotuksella uhkailu, l\u00e4hetysty\u00f6 ja halu k\u00e4\u00e4nnytt\u00e4\u00e4 sek\u00e4 kristillinen l\u00e4himm\u00e4isen rakkaus ja hyv\u00e4ntekev\u00e4isyys. K\u00e4\u00e4nnytt\u00e4mist\u00e4 Enqvist pit\u00e4\u00e4 moraalittomana. H\u00e4n ei ymm\u00e4rr\u00e4, miksi se on niin t\u00e4rke\u00e4\u00e4, eih\u00e4n sill\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n omaan uskoon ole merkityst\u00e4 (s.185). H\u00e4n my\u00f6s ep\u00e4ilee, ett\u00e4 nuo ainoat muutamat lauseet, jotka Uudessa Testamentissa tai evankeliumeissa kehottavat l\u00e4hetysty\u00f6h\u00f6n, ovat kenties lipsahtaneet sinne vahingossa (s.195, tosin h\u00e4n ei huomaa, ett\u00e4 UT:n kirjeet ovat pullollaan ajatuksia uskon jakamisesta eteenp\u00e4in, jos evankeliumeissa onkin vain muutamia).<\/p>\n\n\n\n Helvetti saakin sitten kierrokset p\u00e4\u00e4lle, eik\u00e4 ehk\u00e4 syytt\u00e4. Kadotuksella uhkailu on h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n inhottavaa, luotaanty\u00f6nt\u00e4v\u00e4\u00e4, moraalitonta psykologista suostuttelua ja monta muutakin rumaa adjektiivia l\u00f6ytynee. Enqvist ei yht\u00e4\u00e4n saa apua teologeista, jotka ovat asiaan hakeneet parempaa ja oikeampaa kuvaa, kuten Kari Kuula ja piispa Spong, jotka h\u00e4n mainitsee. Eik\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ajatus annihilaatiosta yht\u00e4\u00e4n helpota, seh\u00e4n on vain akateemista norsunluutornissa n\u00e4pertely\u00e4 (s.189\u2013194).<\/p>\n\n\n\n Mutta jotain positiivistakin h\u00e4n sanoo. H\u00e4n kehuu kristillisyyteen kuuluvaa pyyteet\u00f6nt\u00e4 l\u00e4himm\u00e4isenrakkauden ideaalia. Samoin kirkollinen hyv\u00e4ntekev\u00e4isyys saa kiitosta. Ja yksil\u00f6tasolla jotkut kristityt voivat tehd\u00e4 arvokasta auttamisty\u00f6t\u00e4 (s.197).<\/p>\n\n\n\n Valtaojan kritiikki alkaa uskontojen m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4. H\u00e4n aloittaa kysym\u00e4ll\u00e4 itselt\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 mik\u00e4 on uskonnon sis\u00e4lt\u00f6 (s.170)? H\u00e4n vastaa t\u00e4h\u00e4n, ett\u00e4 mink\u00e4 uskonnon? Kun on monta uskontoa ja monta totuutta, ei ole vain yht\u00e4 totuutta, niin ei sitten ole mit\u00e4\u00e4n uskon totuutta. Olisi vain kesken\u00e4\u00e4n ristiriitaisia ehdottomia totuuksia (s.171). Pakko sanoa jo heti, ett\u00e4 positivistin ja luonnontieteilij\u00e4n totuusk\u00e4sitys on t\u00e4ss\u00e4 kohtaa hiukan pakkopaidan tuntuinen. Toki on paljon uskonnon edustajia, joilla on sama pakkopaita, ja heid\u00e4n on pakko v\u00e4itt\u00e4\u00e4 ehdottoman totuuden olevan heill\u00e4. Mutta kun seuraavassa jaksossa esittelen tukkukaupan Jumalan ja v\u00e4hitt\u00e4iskaupan Jumalan, ehk\u00e4 pakkopaita v\u00e4h\u00e4n avautuu. Mutta Valtaojan kritiikki on siin\u00e4, ett\u00e4 koska ei ole yht\u00e4 uskon totuutta, ei mik\u00e4\u00e4n voi olla totta. Tai ainakaan sit\u00e4 ei ole kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Seuraavaksi h\u00e4n k\u00e4v\u00e4isee Vanhan Testamentin puolella, Jumala muka k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 Mamren tammistossa, ja Jumala k\u00e4skem\u00e4ss\u00e4 kansanmurhia, niit\u00e4 ei voi sulattaa mitenk\u00e4\u00e4n. My\u00f6s Jumalan ainoa Poika neitsyest\u00e4 syntyneen\u00e4 ei mahdu vakavasti otettavaan uskoon (s.173).<\/p>\n\n\n\n Tapahtuisi edes yksi oikea ihme, kiistaton, luonnonlakeja rikkova ja se auttaisi Valtaojan mukaan (s.177). Samaa pyysi Cantell. Merkki\u00e4 pyysiv\u00e4t jo kauan sitten my\u00f6s juutalaiset uskonnolliset johtajat.<\/p>\n\n\n\n Rajaamani aiheet uskon sis\u00e4ll\u00f6n kritiikist\u00e4 ovat laaja kokonaisuus, kuten t\u00e4m\u00e4 pitk\u00e4 luku paljasti. Monet kriitikoiden aiheet menev\u00e4t p\u00e4\u00e4llekk\u00e4in, joten niit\u00e4 voi k\u00e4sitell\u00e4 kokonaisuuksina. Olen yhdist\u00e4nyt laajat ja keskeisimm\u00e4t kokonaisuudet n\u00e4in:<\/p>\n\n\n\nUskon sis\u00e4ll\u00f6n kritiikkiin paneutuminen \u2013 p\u00e4\u00e4teemat<\/h3>\n\n\n\n
\n
L\u00e4hdeluettelo<\/h3>\n\n\n\n
Borg Marcus J. (2)<\/td> Reading the Bible again for The First Time<\/td> HarperCollins, USA 2001<\/td><\/tr> Cantell Kari<\/td> Tiedemiehen mietteit\u00e4 uskosta<\/td> WSOY, Juva 1996<\/td><\/tr> Dawkins Richard<\/td> The God Delusion<\/td> Penquin Random House, UK 2016<\/td><\/tr> Dunderberg Ismo & Marjanen Antti<\/td> Nag Hammadin K\u00e4tketty Viisaus<\/td> WSOY, Helsinki 2006<\/td><\/tr> Enqvist Kari (2)<\/td> Uskomaton matka uskovien maailmaan<\/td> WSOY, Helsinki 2012<\/td><\/tr> Lehtinen Jyri<\/td> Voiko uskonnoton uskoa<\/td> Jyri Lehtinen, Espoo 2021<\/td><\/tr> Luomanen Petri, Huttunen Niko & Virtanen Kalevi (toim.)<\/td> Sis\u00e4\u00e4nk\u00e4yntej\u00e4 Raamattuun \u2013 Tulkitsijan kirja<\/td> Kirjapaja, Helsinki 2017<\/td><\/tr> Valtaoja Esko<\/td> Kaiken k\u00e4sikirja<\/td> URSA, Keuruu 2012<\/td><\/tr><\/tbody><\/table><\/figure>\n\n\n\n