Kristillist\u00e4 etiikkaa kaikki valitsemani ateistit tai uskonnottomat kirjoittajat k\u00e4sittelev\u00e4t laajasti ja kriittisesti. Tosin kukaan ei varsinaisesti etsi teoriaa ja kirjattuja hyvi\u00e4 periaatteita, vaan v\u00e4\u00e4rink\u00e4yt\u00f6ksi\u00e4, huonoja k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 ja nykyisen ajan ja tiedon valossa h\u00f6lm\u00f6j\u00e4 s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4. Kyll\u00e4 my\u00f6s periaatteellisia eettisi\u00e4 ohjeita l\u00f6ytyisi Raamatusta, kuten vaikkapa rakkauden kaksoisk\u00e4sky, jota meille suomalaisille voisi ehk\u00e4 kutsua kolmoisk\u00e4skyksi \u2013 ett\u00e4 rakastaa Jumalaa, rakastaa l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4 ja rakastaa my\u00f6s itse\u00e4\u00e4n. Kultainen s\u00e4\u00e4nt\u00f6 l\u00f6ytyy my\u00f6s Raamatusta, ett\u00e4 tekee toiselle, niin kuin tahtoisi itselleen teht\u00e4v\u00e4n. Esimerkiksi viel\u00e4, Cantell pit\u00e4\u00e4 kristinuskon yhten\u00e4 jaloimmista piirteist\u00e4 anteeksiantamuksen korostamista.<\/p>\n\n\n\n
Cantellin etiikka-painotteinen kritiikki liittyy pariin asiaan: Ensimm\u00e4inen osuu naulan kantaan: seksuaalikielteisyys. H\u00e4n esittelee kirkkois\u00e4 Augustinuksen 400-luvulta, joka kamppaili oman seksuaalisuutensa kanssa (Cantell, 1996 s.106\u2013109, ks. my\u00f6s Halldorf, 2000 s.141\u2013170). Jalkavaimo, avioton lapsi, jalkavaimon l\u00e4hett\u00e4minen Afrikkaan, ja lapsen ottaminen pois \u00e4idilt\u00e4, uuden naisen ottaminen, vaikka avioon p\u00e4\u00e4sy olisi siihen aikaan vaatinut kaksi vuotta rauhoitusaikaa, eiv\u00e4t todellakaan mairittele ansioluettelona (Halldorf, 2000 s.149\u2013153). Mutta sen sijaan, ett\u00e4 h\u00e4n olisi ymm\u00e4rt\u00e4nyt seksuaalisuuden voimaa ja ollut ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4inen, Augustinus kehitteli oppeja, jotka k\u00e4\u00e4nsiv\u00e4t kieroon kristillisyyden suhtautumisen seksuaalisuuteen. \u201dKuinka paljon t\u00e4ysin aiheetonta syyllisyytt\u00e4, ahdistusta, pelkoa, h\u00e4pe\u00e4\u00e4 ja onnettomuutta kirkkois\u00e4 Augustinuksen seksuaalikielteisyys onkaan aiheuttanut ihmiskunnalle yli 1500 vuoden ajan\u201d (Cantell, 1996 s.107).<\/p>\n\n\n\n
Kondomikielto, lasten seksuaalinen hyv\u00e4ksik\u00e4ytt\u00f6, n\u00e4m\u00e4 Cantell nostaa esiin my\u00f6s, sek\u00e4 katolisten pappien selibaattivaatimuksen. Eik\u00e4 taida lasten seksuaalinen hyv\u00e4ksik\u00e4ytt\u00f6 edes rajoittua vain katolisten piiriin, my\u00f6s Suomessa on t\u00e4llaisia uutisia er\u00e4\u00e4n pohjoisen Suomen her\u00e4tysliikkeen piirist\u00e4 kuulunut.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4ss\u00e4 ei voi olla kuin samaa mielt\u00e4. Selibaattivaatimus on luonnoton vaatimus papeille, joka muuten astui voimaan vasta 1100-luvulla. Paavi Pyh\u00e4 Gregorius VII kielsi pappien avioliitot vuonna 1075 jaa, ja t\u00e4m\u00e4 virallistettiin 1100-luvulla. Se on sek\u00e4 j\u00e4rjenvastainen, ett\u00e4 Paavalin ohjeidenkin Uudessa Testamentissa. Lasten hyv\u00e4ksik\u00e4ytt\u00f6, vaikka sit\u00e4 tapahtuu hyvin monenlaisissa piireiss\u00e4, on siet\u00e4m\u00e4t\u00f6n ajatus kirkon piiriss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kondomikielto on tosiaan r\u00e4j\u00e4hdysm\u00e4isen v\u00e4est\u00f6n kasvun ja AIDSin aikana v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin vanhentunut, suorastaan j\u00e4rjet\u00f6n. Katolisen kirkon logiikka lienee, ett\u00e4 n\u00e4in v\u00e4ltet\u00e4\u00e4n aviollisen seksin ulkopuoliset suhteet, jos lapsen saamisen pelko on l\u00e4sn\u00e4. Mutta eih\u00e4n t\u00e4m\u00e4 logiikka ole toiminut en\u00e4\u00e4 vuosikymmeniin, jos oikein milloinkaan. Eik\u00e4 kondomeja sallita edes avioparille, joten viel\u00e4 synkempi on se logiikka, jota kirkko yritt\u00e4\u00e4 yll\u00e4pit\u00e4\u00e4. J\u00e4lleen Katolisen kirkon vaikeus perua aikaisempia p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 on n\u00e4kyviss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Viimeisen Cantellin esiin nostaman aiheen voisi k\u00e4sitell\u00e4 yht\u00e4 hyvin uskon sis\u00e4ll\u00f6n kritiikiss\u00e4, se on kritiikki ajatusta kohtaan, ett\u00e4 taivaaseen p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n yksin armosta ilman omia ansioita. Ei se n\u00e4in pit\u00e4isi olla, vaan hedelmist\u00e4\u00e4n puu tunnetaan. Kristityn el\u00e4m\u00e4n pit\u00e4isi tuottaa hyvi\u00e4 hedelmi\u00e4. Kristittyjen pit\u00e4isi olla hitusen parempia kuin muut, mutta eiv\u00e4t he ole (s.83). T\u00e4ss\u00e4 h\u00e4n on oikeassa, eiv\u00e4t kristityt ole parempia. Ja varovaisesti my\u00f6nn\u00e4n my\u00f6s tuon toisen v\u00e4itteen.<\/p>\n\n\n\n
Dawkins aloittaa etiikkaan liittyv\u00e4n kritiikkins\u00e4 tuomalla esiin Vanhan Testamentin kauheudet. On todella moraalitonta, ett\u00e4 Jumala kehottaa esimerkiksi kansanmurhiin. Aabraham ja Mooses, suuret kantais\u00e4t ja johtajat ovat kaikkea muuta kuin hyv\u00e4n moraalin esikuvia. Aabraham valehteli vaimonsa olevan sisarensa ja ongelmia seurasi (Dawkins, 2016 s. 274, jossa h\u00e4n lainaa teksti\u00e4 1. Mooseksen kirja 12:12\u201320.). Samoin h\u00e4n oli sokeasti valmis uhraamaan poikansa Iisakin, vaikka v\u00e4lttyikin t\u00e4lt\u00e4 viime hetkell\u00e4. Ja Mooses, h\u00e4n esimerkiksi k\u00e4ski tappaa naiset ja lapset, vaikka h\u00e4nen sotilaansa olivat heid\u00e4t s\u00e4\u00e4st\u00e4neet (Dawkins, 2016 s.278, jossa h\u00e4n lainaa teksti\u00e4 4. Mooseksen kirja 31:14\u201318). Paljon muutakin kauhistuttavaa Dawkins esittelee Vanhasta Testamentista, perustellakseen, kuinka kauhea Jumala on ja kuinka huonoa moraalia VT edustaa. T\u00e4t\u00e4 k\u00e4sittelen lis\u00e4\u00e4 uskon sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 koskevassa osiossa, ja my\u00f6s laajasti osassa B.<\/p>\n\n\n\n
Moraali ei tule Raamatusta, on n\u00e4in ollen Dawkinsin v\u00e4ite. Logiikka on se, ett\u00e4 siell\u00e4 on niin paljon kauheuksia, joita Raamatun ihmiset ovat tehneet. Ja viel\u00e4p\u00e4 Jumalan k\u00e4skyst\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Orjuus ja kristittyjen pitk\u00e4\u00e4n kest\u00e4nyt kritiikitt\u00f6myys sit\u00e4 kohtaan tulee esiin. Edelleen naisten huono asema, sekin. Ja viel\u00e4 homoseksuaalit ja heid\u00e4n eritt\u00e4in huono kohtelunsa. Rotuerottelu ja syrjint\u00e4 saa my\u00f6s huomiota. Abortti, jota edelleen vastustetaan erityisesti USAssa uskonnon perusteella, sen Dawkins nostaa esiin. My\u00f6s eutanasian, jossa h\u00e4n n\u00e4kee uskontojen olevan esteen\u00e4. Kuolemantuomiokin vilahtaa.
Lasten seksuaalinen hyv\u00e4ksik\u00e4ytt\u00f6 ja lapsiin kohdistuva henkinen v\u00e4kivalta saa Dawkinsin vauhtiin. Seksuaalista hyv\u00e4ksik\u00e4ytt\u00f6\u00e4 h\u00e4n piti kerran kommentissaan jopa v\u00e4hemm\u00e4n psykologisesti vahingollisena kuin henkist\u00e4 v\u00e4kivaltaa, jonka h\u00e4n joutui my\u00f6hemmin perumaan (s.354\u2013357). Mutta v\u00e4kivalta lapsia kohtaan niin fyysinen, seksuaalinen, kuin henkinenkin on tietenkin karmaisevaa.<\/p>\n\n\n\n
Enqvist esitt\u00e4\u00e4 samoja kritiikin aiheita, joita on jo k\u00e4sitelty: pappien selibaatti ja muu seksuaalinen kielteisyys sek\u00e4 kondomikielto. Pedofiiliskandaalit ovat yhten\u00e4 huipentumana katolisen kirkon seksiongelmissa (Enqvist (2), 2012 s.79\u201380). \u201dMiss\u00e4 Vatikaani siell\u00e4 seksiongelma\u201d. Jos aikaisemmissa kritiikin teemoissa Enqvist on ollut aktiivinen, eiv\u00e4t eettiset kysymykset olleet kovin isossa roolissa h\u00e4nen kritiikiss\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Nelj\u00e4s ja viimeinen kriitikko on Valtaoja. Luvussaan \u201dOikea ja v\u00e4\u00e4r\u00e4\u201d h\u00e4n pyrkii laajasti esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, kuinka etiikka ei ole uskonnon yksinoikeus (Valtaoja, 2012 s.144\u2013166). Valtaoja kuvaakin, kuinka evoluutiossa, ihmisen kehityksen mukana kehittyi my\u00f6s etiikka, k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 toimivin malli ihmisten v\u00e4liseen toimintaan: \u201dolla yhteisty\u00f6haluinen, vastavuoroinen, luottavainen ja anteeksiantava<\/em>\u201d (s.154). H\u00e4n lainaa j\u00e4lleen piispa Juha Pihkalaa:\u201d\u2026 Uuden Testamentin kirjeiss\u00e4 olevat eettiset ohjeet ja huoneentaulut ovat usein miltei sanasta sanaan sellaisia, joita my\u00f6s sen ajan ei-kristilliset filosofiat opettivat<\/em>.\u201d (Valtaoja s.149\u2013150, lainattu kirjasta Pihkala & Valtaoja (2), 2010). T\u00e4h\u00e4n voi kyll\u00e4 my\u00f6s yhty\u00e4. Ei ole tarvetta v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 vain uskonto tuottaa hyv\u00e4\u00e4 moraalia.<\/p>\n\n\n\n H\u00e4n kritisoi ruokarajoituksia sanomalla: ”onko v\u00e4li\u00e4 sy\u00f6mmek\u00f6 sipulia”. H\u00e4n kai viittaa juutalaisuuteen, mutta ei kristinuskoon, jossa ruokarajoituksia ei ole. Seksi, \u201donko v\u00e4li\u00e4 kenen kanssa sit\u00e4 harjoittaa\u201d, onkin jo v\u00e4h\u00e4n erikoisempi v\u00e4ite, kun yhteiskunta ilman kristillisi\u00e4 arvojakin ei nielem\u00e4tt\u00e4 sulata t\u00e4t\u00e4. Avoin avioliitto -ajatuksen kannattajat ehk\u00e4, mutta hyvin erilaisen kuvan voisi antaa kysely petetyilt\u00e4 kumppaneilta.<\/p>\n\n\n\n Valtaojan testaa uskontoja hyvien moraalisten periaatteiden listalla (s.180). Siin\u00e4 naisten asema, ihmisen erilaisuuden kunnioitus, v\u00e4kivallattomuus, homojen oikeudet, henkisen sorron ja painostuksen torjuminen, inhimillisen kehityksen ja onnellisuuden lis\u00e4ys ovat muiden muassa esill\u00e4. Kaikki hyvi\u00e4 ja arvostettavia pyrkimyksi\u00e4. Jos uskonto vie n\u00e4it\u00e4 kohti, voi vaikutusta pit\u00e4\u00e4 hyv\u00e4n\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Totesin jo, ett\u00e4 kritiikki kohdistuu enemm\u00e4n yksil\u00f6iden ep\u00e4onnistuneisiin yrityksiin olla moraalinen kuin moraaliopetukseen Raamatussa tai kristillisyydess\u00e4. Mainitsin my\u00f6s jo, kuinka positiivistakin tuli esiin. Ja my\u00f6s Enqvist esitt\u00e4\u00e4 positiivisia kommentteja, kuten \u201dpyyteett\u00f6m\u00e4n rakkauden ideaali\u201d ja ihailtava kirkollinen \u201dhyv\u00e4ntekev\u00e4isyys\u201d l\u00e4hetysty\u00f6ss\u00e4 (s.197).<\/p>\n\n\n\n Seksuaalivastaisuus, kondomikielto, lasten hyv\u00e4ksik\u00e4ytt\u00f6, naisten v\u00e4\u00e4r\u00e4 kohtelu, homojen oikeuksien polkeminen, abortin vastustus monilta osin, ovat oikeaa kritiikki\u00e4, ja niihin on pakko yhty\u00e4. Eutanasia, rotusorto tai rasismi, abortista v\u00e4ittely USA:ssa ja kuolemantuomiokin ovat aiheellisia, mutta monimutkaisempia tai kaukaisempia aiheita ottaa t\u00e4ss\u00e4 laajemmin k\u00e4sittelyyn.<\/p>\n\n\n\n Dawkinsin v\u00e4ite, ett\u00e4 moraali ei tule uskonnosta tai Raamatusta, vaatii kyll\u00e4 k\u00e4sittely\u00e4. En v\u00e4it\u00e4, ett\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n tai ensisijaisesti, mutta kyll\u00e4 kristinusko v\u00e4litt\u00e4\u00e4 moraalisia ja eettisi\u00e4 periaatteita. Vanhan Testamentin moraalittomuus, kuten Dawkins esitt\u00e4\u00e4, vaatii aivan tietty\u00e4 k\u00e4sityst\u00e4 VT:n synnyst\u00e4, johon en yhdy. Palaan t\u00e4h\u00e4n uskon sis\u00e4ll\u00f6n kritiikiss\u00e4. Edelleen kristityt eiv\u00e4t k\u00e4yt\u00e4 Vanhaa Testamenttia moraalis\u00e4\u00e4nt\u00f6jen eik\u00e4 ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n uskon sis\u00e4ll\u00f6n ainoana sanana, vaan sit\u00e4 tulkitaan aina Kristuksen kautta. Vain se, mik\u00e4 on sopusoinnussa Uuden Testamentin kanssa, on relevanttia, muu on historiaa tai kertomusta Israelin kansan vaiheista.<\/p>\n\n\n\n Etiikan kritiikki oli pitk\u00e4lti oikeaa. Yksi pieni heikkous siin\u00e4 kuitenkin on. Se ei vertaa vaakakupissa hyvi\u00e4 ja huonoja tekoja, vain huonot on kaivettu esiin. Kiistatta niit\u00e4 l\u00f6ytyy. Mutta jos vaakakuppiin toiselle puolelle laitettaisiin hyv\u00e4, mit\u00e4 uskontojen hyv\u00e4\u00e4n pyrkiv\u00e4t ihmiset tekev\u00e4t, saattaisi kuva olla erilainen. Lis\u00e4ksi kritiikki kohdistuu p\u00e4\u00e4osin tekojen tekij\u00f6ihin, ei uskon eettiseen sis\u00e4lt\u00f6\u00f6n, ja siksi my\u00f6s syntyv\u00e4 kuva on vaillinainen. T\u00e4m\u00e4kin pohdinta johtaa samaan kysymykseen, kuin aiemmin: onko kristitty sen parempi ihminen kuin uskonnotonkaan? Ei ole. Sen vahvistaa t\u00e4m\u00e4kin kappale.<\/p>\n\n\n\n Useammassa kirjassa esitettiin korjatut 10 k\u00e4sky\u00e4, tai muita moraaliohjeita tai testej\u00e4. Valtaojan testi mainittiinkin jo. Cantell esitt\u00e4\u00e4 oman uskontunnustuksen, johon h\u00e4n ei itse kyll\u00e4 edelleenk\u00e4\u00e4n usko, mutta se olisi parempi. Ja hyv\u00e4lt\u00e4 se minustakin n\u00e4ytti. Dawkins puolestaan esitteli parikin listaa uusista 10 k\u00e4skyst\u00e4 (s.298\u2013300). Ne olivat erinomaisia el\u00e4m\u00e4nohjeita, yht\u00e4\u00e4n kohtaa ei ollut vaikeaa hyv\u00e4ksy\u00e4.<\/p>\n\n\n\nMit\u00e4 etiikan kritiikist\u00e4 voi oppia<\/h3>\n\n\n\n
L\u00e4hdeluettelo<\/h3>\n\n\n\n
Cantell Kari<\/td> Tiedemiehen mietteit\u00e4 uskosta<\/td> WSOY, Juva 1996<\/td><\/tr> Dawkins Richard<\/td> The God Delusion<\/td> Penquin Random House, UK 2016 <\/td><\/tr> Enqvist Kari (2)<\/td> Uskomaton matka uskovien maailmaan<\/td> WSOY, Helsinki 2012<\/td><\/tr> Halldorf Peter<\/td> 21 Kirkkois\u00e4\u00e4<\/td> Barents Publishers-Fin,
Kokkola 2000<\/td><\/tr>Pihkala Juha & Valtaoja Esko (2)<\/td> Tied\u00e4n uskovani, uskon tiet\u00e4v\u00e4ni – Keskustelukirjeit\u00e4<\/td> Minerva Kustannus Oy, Juva 2010<\/td><\/tr> Lehtinen Jyri<\/td> Voiko uskonnoton uskoa<\/td> Jyri Lehtinen, Espoo 2021<\/td><\/tr> Valtaoja Esko<\/td> Kaiken k\u00e4sikirja<\/td> URSA, Keuruu 2012<\/td><\/tr><\/tbody><\/table><\/figure>\n\n\n\n