Historiallinen kritiikki viittaa menneisyyteen, millaisia virheit\u00e4 ja kauheuksia on tehty kaukana historiassa. Cantell ei t\u00e4h\u00e4n juuri l\u00e4hde. H\u00e4n mainitsee lyhyesti: \u201dUskontojen nimiss\u00e4 on tehty kauheita asioita mennein\u00e4 vuosisatoina ja tehd\u00e4\u00e4n edelleen\u201d (Cantell 1996, s.164\u2013165). Toki h\u00e4n heti my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 muistakin syist\u00e4, esim. is\u00e4nmaallisuuden nimiss\u00e4 on tehty ihan yht\u00e4 lailla kauheuksia.<\/p>\n\n\n\n
Dawkins esitt\u00e4\u00e4, kuinka voimakkaasti jakava voima uskonto on. Ja h\u00e4n tuo esiin Pohjois-Irlannin konfliktin. Tosin h\u00e4n pian my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 \u201dkyll\u00e4, kyll\u00e4, totta kai ongelmat ovat poliittisia\u201d (Dawkins, 2016, s.294). My\u00f6s muita uskontoon liittyvi\u00e4 konflikteja h\u00e4n tuo esiin.<\/p>\n\n\n\n
Yhten\u00e4 isona teemana nousee Hitler ja Stalin, ikuiselta tuntuva v\u00e4ittely, olivatko he ateisteja vai jotain muuta. Luther ja h\u00e4nen juutalaisvastaiset kommenttinsa 1500-luvulta tulevat j\u00e4lleen esiin. Dawkins pohtii, ottiko Hitler \u201dte k\u00e4\u00e4rmeitten siki\u00f6t\u201d -termin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n Lutherilta vai suoraan Uuden Testamentin Matteus 3:7:st\u00e4 (s.312). Tosin tuon sanoo Johannes Kastaja, eik\u00e4 Jeesus, niin kuin ehk\u00e4 olisi olettanut. Dawkins ei kuitenkaan pitk\u00e4\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 teemassa viivy, vain 9 sivua.<\/p>\n\n\n\n
H\u00e4n sanoo j\u00e4tt\u00e4neens\u00e4 tietoisesti pois Ristiretkel\u00e4isten kauheudet, Konkistadorit ja Espanjalaisten Inkvisition. H\u00e4n my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 raakoja ja pahoja ihmisi\u00e4 l\u00f6ytyy kaikilta vuosisadoilta ja jokaisen suuren tarkoitusper\u00e4n tai vision takaa (s.351). Mutta italialaisten inkvisitiota h\u00e4n ei voinut j\u00e4tt\u00e4\u00e4 pois ja kertoo tarinan vuodelta 1858. Lapsi otettiin laillisin perustein inkvisition p\u00e4\u00e4t\u00f6ksell\u00e4 pois juutalaisilta vanhemmilta, koska lapsi oli kastettu kristilliseen uskoon. T\u00e4m\u00e4 ilmensi Dawkinsin mielest\u00e4 erityisesti uskonnon pahuutta, kun lapsen etu nykyajan valossa ei ollut ensisijainen.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4h\u00e4n aiheeseen, historialliset v\u00e4\u00e4ryydet, l\u00f6ytyy selv\u00e4sti eniten materiaalia Enqvistilt\u00e4. Ensimm\u00e4iseksi Enqvist ottaa esiin gnostilaiset, jotka \u201dIdols-hengess\u00e4 \u00e4\u00e4nestettiin pois jo v\u00e4lier\u00e4vaiheessa\u201d (Enqvist (2), 2012 s.63). T\u00e4ll\u00e4 h\u00e4n tarkoitti sit\u00e4, etteiv\u00e4t heid\u00e4n kirjoituksensa p\u00e4\u00e4sseet Uuteen Testamenttiin, vaan ne j\u00e4iv\u00e4t ulkopuolelle. N\u00e4ist\u00e4 gnostilaisista ja muistakin kirjoituksista tehtiin 1945 l\u00f6yt\u00f6 Egyptiss\u00e4, ja nyt ne saa jopa suomennettuna kuka tahansa luettavakseen (Dunderberg & Marjanen 2006).<\/p>\n\n\n\n
Gnostilaishenkisi\u00e4 kristittyj\u00e4 vainottiin viel\u00e4 1200-luvulla, Enqvist muistuttaa.
Vaikka kuinka yrit\u00e4n pysy\u00e4 neutraalina, on se Enqvistin kohdalla v\u00e4lill\u00e4 hyvin vaikeaa. H\u00e4nen tekstins\u00e4 on v\u00e4lill\u00e4 hyvin provosoivaa, tarkoitushakuista ja ehk\u00e4 tarkoituksella v\u00e4\u00e4rin ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4\u00e4. Samaa, josta poliitikoita toisinaan syytet\u00e4\u00e4n. Hyv\u00e4\u00e4n kirjaan tarvitaan vastav\u00e4itt\u00e4ji\u00e4, jotta r\u00e4ikeimm\u00e4t mauttomuudet j\u00e4isiv\u00e4t pois. T\u00e4llainen olisi ollut tarpeen.<\/p>\n\n\n\n
Aikaisemmin jo mainittu vaino 1200-luvulla, Giardano Bruno ja Galileo Galilei, ristiretket ja inkvisiittorit Enqvist ottaa esiin kappaleessaan, jossa h\u00e4n kritisoi Katolista kirkkoa laajasti. Enqvist nostaa my\u00f6s natsismin ja kommunismin esiin, ja antaa kuvan, ett\u00e4 piispat sen keskustelun ovat aloittaneet. K\u00e4sittely on perusteellinen, 17 sivua (s.122\u2013138) puolet lyhyemm\u00e4ss\u00e4 kirjassa kuin Dawkinsilla. Siis arviolta nelinkertainen perusteellisuus, niinp\u00e4 juuri Enqvistin kirjassa on t\u00e4st\u00e4 laajin kritiikki. Neuvostoliiton ja kommunistit h\u00e4n hyv\u00e4ksyy ateisteiksi, mutta natsit eiv\u00e4t sit\u00e4 olleet, siit\u00e4 todistaa vaikkapa sotilaiden vy\u00f6nsoljet \u201dJumala kanssamme\u201d. Edelleen luterilainen teologi kirjoitti positiivisesti (paljon ennen kuin natsien hirmuteot alkoivat) vuoden 1933 vallananastuksesta Jumalan lahjana ja ihmeen\u00e4. Monin tavoin Enqvist pyrkii osoittamaan, kuinka natsi-ideologia ei olisi ollut ateistista. My\u00f6s Dietrich Bonhoeffer mainitaan, natsien kova vastustaja, Tunnustuskirkon perustajia, vankilassa virunut ja sodan lopussa viime hetkell\u00e4 natsien teloittamana teologi. Kun lukee Bonhoefferin el\u00e4m\u00e4st\u00e4, k\u00e4y ilmi millainen manipulaatiokoneisto ja v\u00e4kivallalla vastustuksen tukahduttavaa natsismi oli, jonka juuri Bonhoeffer sai kokea, kuolemaan asti vastustettuaan Hitleri\u00e4 ja natsismia (Haynes & Hale 2009). Luther saa erityisesti palstatilaa, olihan h\u00e4n 1500-luvulla ilmaissut juutalaisvastaisuutensa hyvin selv\u00e4sanaisesti, sen ajan hengess\u00e4. Laajan analyysin j\u00e4lkeen Hitleri\u00e4 ei voi pit\u00e4\u00e4 ateistina, sanoo Enqvist. Yksi asia useiden teosten esittelyss\u00e4 pist\u00e4\u00e4 silm\u00e4\u00e4n. Natsien p\u00e4\u00e4ideologian tausta on Friedrich Nietschen rotuopissa, ja Nietschen kuuluisa sanonta on: \u201dJumala on kuollut\u201d. Kuitenkaan Nietsche\u00e4 ei mainita kertaakaan. Ihmetelless\u00e4\u00e4n ohi puhumisen suurta m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, sit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n ei ymm\u00e4rr\u00e4 kristittyjen perusteluja, h\u00e4n p\u00e4\u00e4tyy ep\u00e4ilem\u00e4\u00e4n n\u00e4it\u00e4 kristittyj\u00e4 valehtelijoiksi, arkkipiispa Vikstr\u00f6mi\u00e4 my\u00f6ten. Eih\u00e4n heihin voi luottaa (s.137\u2013138).<\/p>\n\n\n\n
Oma lukunsa on my\u00f6s paavien virheist\u00e4, joita historiassa riitt\u00e4\u00e4. Lista alkaa vuoden 1277 paavin m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4m\u00e4st\u00e4 tutkimuksesta yliopiston harhaoppisuudesta (s.140). Giordano Bruno, vuonna 1600 roviolla poltettu munkki, saa taas paljon palstatilaa, Enqvistin lukeneisuus on laajaa. Asiaa puidaan aina vuoteen 1889 asti, jolloin Brunolle pystytettiin muistopatsas. Enqvist p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 siihen, ettei Katolinen kirkko edelleenk\u00e4\u00e4n ole pyyt\u00e4nyt t\u00e4t\u00e4 anteeksi. My\u00f6s Galileo Galilei otetaan taas esiin. Kuitenkin Helsingin Sanomat uutisoi jo 23.3.2000 \u201dAnteeksi munkki Bruno, sanoi lopulta Vatikaani.\u201d T\u00e4ll\u00e4 viitattiin kardinaali Angelo Sodan lausuntoon. Anteeksipyynt\u00f6 Galileon tuomiosta tuli jo vuonna 1992.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4m\u00e4n lukunsa viimeiseksi Enqvist nostaa esiin viel\u00e4 paavi Benedictus XVI:n, Ratzingerin yrityksen p\u00e4\u00e4st\u00e4 puhumaan italialaisen yliopiston avajaisissa. Syntynyt riita, paavin poisj\u00e4\u00e4nti ja sen seuraukset ovat Enqvistin mukaan todistus tieteen ja uskonnon jatkuvasta ristiriidasta ja tieteenvastaisuudesta paavin puolella. Kun itse luin Ratzingerin puheen, jonka h\u00e4n, entinen yliopistoprofessori, piti paavina omassa entisess\u00e4 yliopistossaan Regensburgissa syksyll\u00e4 2006, en havainnut siin\u00e4 tieteen vastaisuutta lainkaan (Benedictus XVI (1), 2019, s.23\u201349).<\/p>\n\n\n\n
Viel\u00e4 on Valtaojan kritiikki vuorossa. Valitussa kirjassa, \u201dKaiken k\u00e4sikirja\u201d, h\u00e4n ei k\u00e4sittele lainkaan historiallisia v\u00e4\u00e4ryyksi\u00e4 uskonnon kritisoimiseksi. Aikaisemmassa teoksessa niit\u00e4 kyll\u00e4 on, mutta siell\u00e4kin hyvin kohtuullisesti ja ajatuksella (Pihkala &Valtaoja (2), 2010, s.13\u201334).<\/p>\n\n\n\n
Jos yritt\u00e4\u00e4 pient\u00e4 yhteenvetoa t\u00e4m\u00e4n kritiikin p\u00e4\u00e4kohdista, nousevat esiin: Bruno ja Galilei, roviolla polttamiset, inkvisitio, natsismi ja liiallinen valta kirkolla historiassa. Kauheuksia on tehty kauheasti, ja varsinkin kun katsoo niit\u00e4 t\u00e4st\u00e4 meid\u00e4n ajastamme k\u00e4sin, kaikki n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 suhteettoman hirve\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kritiikki osoittaa kiistatta, ett\u00e4 erityisesti keskiajalla kirkolla oli liikaa valtaa, ja se oli my\u00f6s maallista valtaa, ja sis\u00e4lsi oikeuden fyysisiin rangaistuksiin. T\u00e4t\u00e4 my\u00f6s vastustivat monet kristilliset suuntaukset, kuten fransiskaanimunkit. Heihin liittyen TV-sarja \u201dRuusun Aika\u201d, kuvaa hienosti 1200-luvun uskonnollisia riitoja, paavin ja inkvisiittorien h\u00e4ijyytt\u00e4, my\u00f6s kristittyjen kohtelussa. Kuuluisa lausahdus on laitettu TV-sarjan vastenmielisen inkvisiittorin suuhun \u201dtappakaa kaikki, kyll\u00e4 Jumala tuntee omansa\u201d. Lainaus on my\u00f6s Enqvistill\u00e4 (s.66).<\/p>\n\n\n\n
Vastustus oli yh\u00e4 voimakkaampaa reformaatiossa, Luther ja luterilaiset eturintamassa. Silti, eritt\u00e4in keskitetty johto, siis paavi ja absoluuttinen valta, korruptoivat kirkon absoluuttisesti. Mutta ei koko kirkkokansaa, siis kaikkia kristittyj\u00e4. Mutta valtarakenne, kirkon omat v\u00e4kivallan k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4t, sotilaat, takasivat vastustajille kuumat paikat, my\u00f6s kristityille.<\/p>\n\n\n\n
Keskustelussa Dawkinsin ja Enqvistin kritiikin osalta vaivaa erityisesti yksi piirre: historiattomuus. Siin\u00e4 mieless\u00e4, ett\u00e4 historia on menneisyytt\u00e4, eik\u00e4 t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n uskon edustajia eik\u00e4 uskoa voi suoraan syytt\u00e4\u00e4 menneist\u00e4. L\u00e4hes joka viikko joku valtionjohtaja esiintyy julkisuudessa ja pyyt\u00e4\u00e4 anteeksi joskus menneisyydess\u00e4 tapahtunutta v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4. Anteeksi pyyt\u00e4minen on hyv\u00e4 asia, kun sen ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 siten, ett\u00e4 my\u00f6nnet\u00e4\u00e4n menneet v\u00e4\u00e4ryydeksi, kun niit\u00e4 t\u00e4st\u00e4 ajasta k\u00e4sin arvioidaan. Kaikki sen yli l\u00e4hestyy j\u00e4lkiviisautta, joka ei ole viisauden ylevimpi\u00e4 lajeja. Mutta nyt t\u00e4ss\u00e4 esiin otetussa kritiikiss\u00e4 ja syyttelyss\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin vanhat virheet korruptoivat koko uskomusj\u00e4rjestelm\u00e4n pysyv\u00e4sti, eik\u00e4 sille sallita kehityst\u00e4. Ulosp\u00e4\u00e4sy\u00e4 vanhoista virheist\u00e4 ei ole.<\/p>\n\n\n\n
Toinen asia, jota pid\u00e4n ajatteluvirheen\u00e4, on se, ett\u00e4 vertaus tehd\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n arvoihin ja yhteiskunnan periaatteisiin, eik\u00e4 verrata sen ajan k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 kesken\u00e4\u00e4n. Siis jos esim. otetaan roviolla polttaminen kirkon toteuttamana ja verrataan sit\u00e4 esim. Iivanan Julman k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n roviolla polttamiseen, kumpi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 pahemmalta? Molemmat ovat tietenkin yht\u00e4 kauhistuttavaa, meid\u00e4n ajastamme katsottuna. Mutta t\u00e4ss\u00e4 esiin kaivettu kritiikki litist\u00e4\u00e4 kaiken ajattomaksi pannukakuksi ja kauhistelee tekoja m\u00e4\u00e4r\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti. Uskonto on kauheaa, todetaan, vaikka v\u00e4lill\u00e4 ohi mennen my\u00f6nnet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 kaikki ideologiat ja vallank\u00e4ytt\u00e4j\u00e4t ovat sotkeutuneet inhimillisiin kauheuksiin. Totta, uskonnon nimiss\u00e4 on toteutettu kauheuksia, samalla tavalla kauheuksia kuin todella monen muunkin syyn nimiss\u00e4. Kauheudet ovat kuitenkin suhteessa kesken\u00e4\u00e4n, kullakin aikakaudella. Voiko kristinuskoa syytt\u00e4\u00e4 sen varhaisempien seuraajien tekemist\u00e4 j\u00e4rkytt\u00e4vist\u00e4 virheist\u00e4. Tai syytt\u00e4\u00e4 kristinuskon t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n edustajia, jotka sanoutuvat irti moisista kauheuksista, ja toteuttavat aivan erilaista kristillisyytt\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 ajassa. Raamatun sanomaa eiv\u00e4t n\u00e4iden kauheuksien tekij\u00e4t noudattaneet.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4m\u00e4 historiallinen kritiikki on mielest\u00e4ni heikohko yritys tehd\u00e4 tyhj\u00e4ksi usko. Se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 valitettavasti enemm\u00e4nkin yritykselt\u00e4 mustamaalata uskonnot, valikoivasti ja j\u00e4tt\u00e4en muut ideologiat rauhaan. T\u00e4ytyy silti sanoa, ett\u00e4 onhan se pettymys, etteiv\u00e4t uskonnon valtaa keskiajalla pit\u00e4neet t\u00e4m\u00e4n parempaan pystyneet. Olisi pit\u00e4nyt. Mutta hekin olivat aikansa lapsia. Eiv\u00e4t sen parempia kuin muutkaan niihin aikoihin. Ja t\u00e4h\u00e4n ajatukseen tulen viel\u00e4 syvemmin: ei kristitty ole sen parempi ihminen kuin muutkaan.<\/p>\n\n\n\n
| Benedictus XVI (1)<\/td> | Kirkko ja moniarvoinen maailma<\/td> | Katolinen Tiedotuskeskus, Turenki 2019<\/td><\/tr> |
| Cantell Kari<\/td> | Tiedemiehen mietteit\u00e4 uskosta<\/td> | WSOY, Juva 1996<\/td><\/tr> |
| Dawkins Richard<\/td> | The God Delusion<\/td> | Penquin Random House, UK 2016<\/td><\/tr> |
| Dunderberg Ismo & Marjanen Antti<\/td> | Nag Hammadin K\u00e4tketty Viisaus<\/td> | WSOY, Helsinki 2006<\/td><\/tr> |
| Enqvist Kari (2)<\/td> | Uskomaton matka uskovien maailmaan<\/td> | WSOY, Helsinki 2012<\/td><\/tr> |
| Haynes Stephen R. & Hale Lori Brandt<\/td> | Bonhoeffer for Armchair Theologians<\/td> | Westminster John Knox Press, USA 2009<\/td><\/tr> |
| Lehtinen Jyri <\/td> | Lehtinen Jyri Voiko uskonnoton uskoa <\/td> | Jyri Lehtinen, Espoo 2021<\/td><\/tr> |
| Pihkala Juha & Valtaoja Esko (2) <\/td> | Tied\u00e4n uskovani, uskon tiet\u00e4v\u00e4ni – keskustelukirjeit\u00e4<\/td> | Minerva Kustannus Oy, Juva 2010<\/td><\/tr> |
| Valtaoja Esko<\/td> | Kaiken k\u00e4sikirja<\/td> | URSA, Keuruu 2012<\/td><\/tr><\/tbody><\/table><\/figure>\n\n\n\n |