Olemme jo useamman luvun verran py\u00f6rineet evankeliumien ymp\u00e4rill\u00e4. Evankeliumien runsaus kertoo Jeesuksen t\u00e4rkeydest\u00e4. Toisella vuosisadalla niit\u00e4 putkahteli esiin sielt\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4. Kuitenkin nelj\u00e4 erottui selv\u00e4sti muiden yl\u00e4puolelle, mm. ajoituksen perusteella, ne olivat varhaisia. Ne olivat my\u00f6s suosittuja ja arvostettuja sanomansa puolesta. V\u00e4hitellen ne saivat pyhien tekstien aseman, ei kuitenkaan syntytavan, vaan niille annetun aseman perusteella.<\/p>\n\n\n\n
Luvussa 9.5. k\u00e4sittelimme UT:n evankeliumien synty\u00e4 ja niiden keskeist\u00e4 sanomaa. Esille tuli my\u00f6s tekstien eroavaisuuksia ja ristiriitojakin. Markusta l\u00e4hteen\u00e4\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4neet Matteus ja Luukas muuttivat ja korjailivat Markuksen teksti\u00e4. Johannes taas esitti aivan toisenlaisen kuvan Jeesuksesta. Erehtym\u00e4tt\u00f6myyden vaatimus todettiin ep\u00e4uskottavaksi ja evankeliumien moninaisuuden kielt\u00e4v\u00e4ksi stigmaksi. Silminn\u00e4kij\u00e4t eiv\u00e4t olleet kirjoittajina, vaan heill\u00e4 oli lukuisia l\u00e4hteit\u00e4. Suullinen traditio oli alun perin silminn\u00e4kij\u00f6ilt\u00e4 l\u00e4ht\u00f6isin, joka sekin muuttui, kun Jeesuksen yl\u00f6snousemuksen merkitys ymm\u00e4rrettiin ja tulkittiin. Evankeliumeissa sekoittuu muistettu historia ja metaforisoitu historia. P\u00e4\u00e4si\u00e4isen j\u00e4lkeisen ajan ymm\u00e4rrys ja ajattelu projisoitiin metaforina Jeesuksen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Eron tekeminen n\u00e4iden kahden tekstisis\u00e4ll\u00f6n v\u00e4lill\u00e4 on hyvin vaikeaa. Toisaalta ei siit\u00e4 lopullinen tieto ehk\u00e4 niin pakollista olekaan, jos keskitymme etsim\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 teksti merkitsee.
Kuinka siis k\u00e4sittelemme evankeliumeja?<\/p>\n\n\n\n
Ensin esittelen tarinan avulla, mit\u00e4 ei pit\u00e4isi tehd\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Min\u00e4 rakastan hyvi\u00e4 dekkarikertomuksia. Usein niiss\u00e4 on tyhm\u00e4 poliisi, joka hakee nopeaa ja yksinkertaista ratkaisua. Mutta viisas etsiv\u00e4, olkoon sitten Hercule Poirot tai Miss Marple, osoittaa, ettei helppo ratkaisu olekaan oikea, ja tyhm\u00e4 poliisi joutuu h\u00e4pe\u00e4kseen my\u00f6nt\u00e4m\u00e4\u00e4n olleensa v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4. Tyypillisesti v\u00e4\u00e4r\u00e4n ratkaisun syyt ovat siin\u00e4, ett\u00e4 poliisi harmonisoi todisteet ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 mitk\u00e4 todisteet otetaan todesta, ja mitk\u00e4 pyyhit\u00e4\u00e4n p\u00f6yd\u00e4lt\u00e4. Kun harmillisen vaikeat ja ennalta p\u00e4\u00e4tettyyn logiikkaan sopimattomat todisteet on pyyhk\u00e4isty p\u00f6yd\u00e4lt\u00e4, l\u00f6ytyy syyllinen, mutta v\u00e4\u00e4r\u00e4. Mutta juuri n\u00e4m\u00e4 kuvioon sopimattomat todisteet saavat Poirotin harmaat aivosolut py\u00f6rim\u00e4\u00e4n vinhasti ja yll\u00e4tt\u00e4en oivalluksien j\u00e4lkeen palaset loksahtavat kohdalleen ja oikea syyllinen l\u00f6ytyy. Todisteet, kuinka harmillisen pieni\u00e4 ja ep\u00e4sopivia hyv\u00e4ns\u00e4, piti kaikki ottaa huomioon. Tietenkin kaikki me pid\u00e4mme Poirotista ja Marplesta, emme niist\u00e4 tyhmist\u00e4 poliiseista. Mutta ent\u00e4 jos itse sorrun samaan? Olen huomannut vuosien tutkimisen j\u00e4lkeen, ett\u00e4 min\u00e4 olen tehnyt ihan samaa, eli putsannut p\u00f6yd\u00e4n hankalista todisteista ja harmonisoinut todisteet ennalta valitsemani n\u00e4k\u00f6kulman vahvistamiseksi.<\/p>\n\n\n\n
Miss\u00e4 olen t\u00e4llaiseen sortunut? No, lukiessani Uutta Testamenttia. Vuosikymmeni\u00e4 Raamatun tutkimuksessa minulla oli harmonisointikytkin p\u00e4\u00e4ll\u00e4. En n\u00e4hnyt ep\u00e4loogisuuksia, erilaisia n\u00e4kemyksi\u00e4 ja jopa ristiriitoja, joita eri kirjoittajat UT:ssa esittiv\u00e4t. Minulla oli valmis malli p\u00e4\u00e4ss\u00e4, kuinka asiat ovat, ja lukeminen vahvisti t\u00e4t\u00e4, ja siihen sopimattomat todisteet pyyhkiytyiv\u00e4t p\u00f6yd\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4llaista harmonisointia lukiessa tekee moni. Se on konservatiivisen kristillisyyden tulkinnan malli. Esittelin t\u00e4t\u00e4 lyhyesti jo luvussa 9.4. Borg esitt\u00e4\u00e4 yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4, konservatiivi teologi Tom Wrightin metodista, ett\u00e4: \u201dTyydytt\u00e4vin hypoteesi on se, joka yhdist\u00e4\u00e4 suurimman m\u00e4\u00e4r\u00e4n dataa yhteen (esim. evankeliumeista), hypoteesin tueksi\u201d. T\u00e4t\u00e4 Borg kutsuu harmonisoinniksi, poimitaan paras kokonaisuus, ja pyyhit\u00e4\u00e4n siihen sopimaton aineisto pois. Taustalla on tietenkin l\u00e4ht\u00f6oletuksia, joista t\u00e4rkein on se, onko Raamattu Jumalan kirjoittama vai ihmisten tuottama. (Borg, Wright, 1999, s.235\u2013238. ks. my\u00f6s Borg (2) 2001 s.26). J\u00e4lleen korostan, ettei ole syyt\u00e4 leimata toinen v\u00e4\u00e4r\u00e4ksi, mutta ero on hyv\u00e4 havaita, se on merkitt\u00e4v\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Borg esittelee my\u00f6s oman historialliskriittisen kolmen vaiheen metodin:<\/p>\n\n\n\n
Evankeliumien kohdalla t\u00e4m\u00e4 merkitsee seuraavia asioita. Ensinn\u00e4kin olemme jo asettaneet evankeliumit aikaj\u00e4rjestykseen. Toiseksi Markus on ensimm\u00e4isen\u00e4 kirjoitettuna t\u00e4rkein, kun hypoteeseja siis v\u00e4itt\u00e4mi\u00e4 jostain asetetaan. Jos on ristiriitoja, ensisijaisesti pidet\u00e4\u00e4n varhaisinta teksti\u00e4 p\u00e4tev\u00e4n\u00e4. Eri evankeliumien tekstej\u00e4 ei tule sekoittaa kesken\u00e4\u00e4n, eik\u00e4 luoda tapahtumista kuvaa poimimalla eri evankeliumeista palasia, vaan pysyt\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4 tekstiss\u00e4 kerrallaan.<\/p>\n\n\n\n
Evankeliumit ovat erilaisia, niill\u00e4 on kullakin oma teemansa, tarkoituksensa ja korostuksensa. Lukemalla kutakin t\u00e4ysin omanaan, voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kunkin evankelistan n\u00e4kemyksen, mik\u00e4 oli kaikista keskeisint\u00e4 Jeesuksessa.<\/p>\n\n\n\n
Vaikka evankeliumit kertovatkin Jeesuksen toiminnan tapahtumat eri tavalla, osin jopa ristiriitaisesti, ei se ole vaarallista. Kukin kertoo ilosanoman omista l\u00e4ht\u00f6kohdistaan. Kullakin oli omat l\u00e4hteet k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4, eik\u00e4 historiallisesti tarkkaa kuvaa ollut j\u00e4ljell\u00e4. Oli vain erillisi\u00e4 kertomuksia ja Jeesuksen puheista suullisia traditioita, ja pari kirjallistakin \u2013 Q-l\u00e4hde ja ehk\u00e4 Tuomaan evankeliumi.<\/p>\n\n\n\n
Moninaisuus oli todellisuutta jo heti alussa evankeliumien syntyvaiheessa, ja se on todellisuutta nyky\u00e4\u00e4nkin. Sit\u00e4 ei tule torjua tai tukahduttaa. Se ei tuhoa sanoman merkityst\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Sanoma on my\u00f6s muuttunut ja sen tuleekin muuttua kuhunkin aikaan sopivaksi. Ei ole tarkoitus, ett\u00e4 evankelistojen mukana pit\u00e4\u00e4 omaksua antiikin aikainen maailmankuva. T\u00e4m\u00e4 johtaa tietenkin siihen, ett\u00e4 evankeliumeja luettaessa pit\u00e4\u00e4 ottaa huomioon se aikakausi, jossa tekstit syntyiv\u00e4t. Kaikkea ei pid\u00e4 ottaa muuttumattomana totuutena, sen ajan ihmiset tiesiv\u00e4t ja ajattelivat eri tavoin kuin me nyky\u00e4\u00e4n. Ydin sanoma on kuitenkin edelleen l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4, ja se onkin t\u00e4rkeint\u00e4. Siit\u00e4 seuraavassa luvussa.<\/p>\n\n\n\n
Tavallinen Raamatun lukija ei tietenk\u00e4\u00e4n mitenk\u00e4\u00e4n pysty hallitsemaan kaikkea monimutkaista metodiikkaa, joka kahden vuosisadan historialliskriittisen tutkimuksen j\u00e4lkeen on k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Suuria linjoja, jotka haastavat lukijaa ovat esimerkiksi seuraavat:<\/p>\n\n\n\n
Yksi yritys vastata tuohon ensimm\u00e4iseen haasteeseen oli ns. Jeesus-seminaari. Siin\u00e4 joukko Jeesus-tutkijoita pyrki l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n Jeesuksen aidot sanat evankeliumeista. T\u00e4st\u00e4 R\u00e4is\u00e4nen sanoo, ett\u00e4 se on vain yksi mielipide muiden joukossa. H\u00e4n kuitenkin esittelee tuloksia kirjassaan Rosoinen Raamattu (2006, s.42\u201349), erityisesti siit\u00e4 syyst\u00e4, ett\u00e4 tutkimus antaa erilaisen kuvan Jeesuksesta, kuin R\u00e4is\u00e4sen oma n\u00e4kemys.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4m\u00e4 Jeesus-seminaari julkaisi kirjan \u201dThe Five Gospels, jossa Tuomaan evankeliumi oli se viides. Tutkijat antoivat Jeesuksen lausumille v\u00e4rin sen mukaan, pitiv\u00e4tk\u00f6 aitona vai ei. Yksinkertaistettuna, musta merkitsi, ettei lausuma ollut aitoa Jeesuksen puhetta, ja muut v\u00e4rit aitoja tai ainakin l\u00e4hell\u00e4 Jeesuksen ajatuksia.
\u2022 Aitoja tai l\u00e4hell\u00e4 Jeesuksen ajatuksia oli Markuksessa 40 % ja Luukkaassa 50 %.
\u2022 Johanneksen evankeliumissa oli 99 % mustaa, eli ei historiallisesti aitoa Jeesuksen puhetta. Tulos ei ole yll\u00e4tys, Johanneshan esitti yl\u00f6snousseen Kristuksen sanomaa, ei Jeesuksen.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4rke\u00e4\u00e4 on huomata, ett\u00e4 Tuomaan evankeliumi (oli esill\u00e4 luvussa 9.6. ja 9.7.) ei sis\u00e4ll\u00e4 lainkaan eskatologista lopun odotusta. T\u00e4m\u00e4 tukee Jeesus-seminaarin enemmist\u00f6n (my\u00f6s Crossan ja Borg) k\u00e4sityst\u00e4, ettei lopun odotus \u2013 siis puheet l\u00e4hell\u00e4 olevasta Jumalan valtakunnasta – kuulunut Jeesuksen omaan sanomaa. R\u00e4is\u00e4nen kritisoi t\u00e4t\u00e4, sill\u00e4 kaikki Jeesuksen lopun odotuksen kohdat oli painettu mustalla (voi siis p\u00e4\u00e4tell\u00e4, ett\u00e4 ennakkon\u00e4kemys puski l\u00e4pi). T\u00e4m\u00e4 keskustelu liittyy kolmeen eri n\u00e4kemykseen Jeesuksen p\u00e4\u00e4asiallisesta julistuksesta, josta t\u00e4ss\u00e4 tutkimuksessa paljon siteeratut R\u00e4is\u00e4nen ja Borg ovat eri puolilla. Jos n\u00e4m\u00e4 huipputeologitkin ovat eri mielt\u00e4, eip\u00e4 meill\u00e4 tavallisilla lukijoillakaan taida olla t\u00e4h\u00e4n parempaa sanomista. Pit\u00e4\u00e4 hyv\u00e4ksy\u00e4, ettei lopullista tietoa ole.<\/p>\n\n\n\n
Evankeliumit ovat arvokkaita ja merkityksellisi\u00e4 tekstej\u00e4. Ne ovat kristinuskon ydinsanoman v\u00e4litt\u00e4ji\u00e4. Jos niit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 Jumalan sanasta sanaan antamina, erehtym\u00e4tt\u00f6min\u00e4 ja historiallisesti kokonaan paikkansa pit\u00e4vin\u00e4, tulee niist\u00e4 \u00e4lykk\u00e4\u00e4lle lukijalle naurettavia, jopa satua. Tarvitsemme t\u00e4h\u00e4n aikaan ja uskottavaan uskoon eri n\u00e4k\u00f6kulman, jota t\u00e4ss\u00e4 on pitk\u00e4\u00e4n tavoiteltu.<\/p>\n\n\n\n
Tunnustetaan, ett\u00e4 metaforat ovat keskeinen osa evankeliumeja. Yl\u00f6snousseen Kristuksen sanoma, se, jonka varhaiset kristityt kokivat saaneensa vasta p\u00e4\u00e4si\u00e4isen tapahtumien j\u00e4lkeen, on aivan yht\u00e4 t\u00e4rke\u00e4\u00e4, kuin aidot Jeesuksen sanat. Siksi tavalliselle lukijalle ei ole olennaista, pystyyk\u00f6 h\u00e4n ne erottamaan lukiessaan. Evankeliumien v\u00e4litt\u00e4m\u00e4 sanoma, sen merkitys, on olennaista. Ja se l\u00f6ytyy kyll\u00e4, vaikka ei olisikaan teologi. Siit\u00e4 seuraavassa luvussa.<\/p>\n\n\n\n
| Borg Marcus J. (2)<\/td> | Reading the Bible again for The First Time<\/td> | HarperCollins, USA 2001<\/td><\/tr> |
| Borg Marcus J. & Wright N.T.<\/td> | The Meaning of Jesus – Two Visions<\/td> | HarperCollins, USA 2001<\/td><\/tr> |
| Borg Marcus J. & Crossan John D.<\/td> | The Last Week \u2013 What the Gospels really teach about Jesus\u2019s Final Days in Jerusalem<\/td> | HarperCollins USA 2006<\/td><\/tr> |
| R\u00e4is\u00e4nen Heikki (5)<\/td> | Rosoinen Raamattu<\/td> | WSOY, Helsinki 2006<\/td><\/tr><\/tbody><\/table><\/figure>\n\n\n\n |