Edellinen luku esitteli kattavasti \u201devankeliumi\u201d-nimell\u00e4 kulkeneita tekstej\u00e4 kristinuskon alkuaikoina. Oli siis kilpailua, mitk\u00e4 tekstit olivat oikeita, aitoja, ja parhaita Jeesuksen toiminnan kuvaajia. N\u00e4it\u00e4 tutkittiin, arvioitiin ja tuomittiin aikalaisten parhaan kyvyn mukaan. Siit\u00e4 saimme viitteit\u00e4 edellisess\u00e4 luvussa, jossa oli paljon mainintoja alkuaikojen kirkkoisien teksteist\u00e4 ja arvioista. Jaksossa 11 \u201dHistorialliset todisteet\u201d k\u00e4sittelen kirkkoisi\u00e4 tarkemmin. Kaanoniin hyv\u00e4ksytyt tekstit ovat UT:ssa, ja sen ulkopuolelle j\u00e4\u00e4neet n\u00e4it\u00e4 apokryfisi\u00e4 evankeliumeja. N\u00e4it\u00e4 ulkopuolelle j\u00e4\u00e4neit\u00e4 oli ehk\u00e4 jopa 40 eri nimist\u00e4, joskin suurin osa niist\u00e4 ei ole s\u00e4ilynyt, joten niist\u00e4 ei voi mit\u00e4\u00e4n sanoa. S\u00e4ilyneit\u00e4 ja varteenotettavia, riitt\u00e4v\u00e4n varhain kirjoitettuja (kahdella ensimm\u00e4isell\u00e4 vuosisadalla) saatiin seulottua esiin kymmenen. Nyt analysoimme ja tutkimme, onko ne jotenkin erilaisia, ristiriitaisia tai uutta tietoa esitt\u00e4vi\u00e4. Vertaamme niit\u00e4 UT:n nelj\u00e4\u00e4n evankeliumiin.<\/p>\n\n\n\n
Viime luvussa asetin seuraavat kysymykset n\u00e4ille ulkopuolisille evankeliumi-teksteille:<\/p>\n\n\n\n
Kolme ensimm\u00e4ist\u00e4 kohtaa k\u00e4siteltiin edellisess\u00e4 luvussa. Nyt paneudumme kolmeen muuhun kohtaan. Ja siis n\u00e4m\u00e4 seulotut kaanonin ulkopuolelle j\u00e4\u00e4neet olivat:<\/p>\n\n\n\n
Kun viel\u00e4 paneudumme itse teksteihin tarkemmin ja vertaamme UT:n evankeliumeja ulkopuolelle j\u00e4\u00e4neisiin, k\u00e4sittelyyn tulee vain s\u00e4ilyneet tekstit, luonnollisesti. Toinen rajaus on ajoitus: 300-luvulle ja my\u00f6hemm\u00e4ksi ajoitetut ovat niin my\u00f6h\u00e4\u00e4n kirjoitettu, ett\u00e4 silloin oli jo kaanon vakiintunut, eik\u00e4 tekstit voineet olla aitoja kilpailijoita \u201dalkuper\u00e4isiin ja arvokkaimpiin\u201d teksteihin verrattuna. Itse asiassa juuri sama joukko nousee esiin, kuin mit\u00e4 R\u00e4is\u00e4nen oli p\u00e4\u00e4tynyt k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n (R\u00e4is\u00e4nen (1), 2010). N\u00e4ist\u00e4 Pietarin ja Heprealaisten evankeliumit ovat vain osittain s\u00e4ilyneet, jopa vain fragmentteja. Sama koskee Egyptil\u00e4isten evankeliumia. Lis\u00e4ksi lapsuusevankeliumien merkitys on melko rajattu, kun ne yritt\u00e4v\u00e4t t\u00e4ydent\u00e4\u00e4 Jeesuksen el\u00e4m\u00e4\u00e4 lapsuuden osalta \u2013 Tuomaan lapsuusevankeliumi ja Jaakobin protoevankeliumi. N\u00e4in seuloutuu tarkemmasta analyysista viel\u00e4 viisi pois.
<\/p>\n\n\n\n
Siis t\u00e4m\u00e4n seulonnan j\u00e4lkeen vakavasti otettavat apokryfiset evankeliumit ovat: Marian, Tuomaan, Juudaksen, Totuuden ja Filippuksen evankeliumit<\/strong>. Yhteens\u00e4 5. Juuri n\u00e4ihin viiteen viittaa R\u00e4is\u00e4nenkin eniten. Tuomaan evankeliumi saa eniten lainauksia, sitten Totuuden ja Filippuksen evankeliumit. Nelj\u00e4nten\u00e4 Marian evankeliumi ja v\u00e4hiten Juudaksen, vain kaksi. Pietarin evankeliumiin viitataan 6 kertaa, vaikka siit\u00e4 on vain katkelmia s\u00e4ilynyt.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4n tutkimuksen yksi keskeinen tavoite on vertailla n\u00e4iden tekstien sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 UT:n nelj\u00e4n evankeliumin kanssa. Siihen p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n nyt, kun olemme analysoineet ulkopuolelle j\u00e4\u00e4neet evankeliumit ja seuloneet esiin vakavimmin otettavat tekstit. Olen saanut kaikkiaan n\u00e4ist\u00e4 apokryfisist\u00e4 evankeliumeista 10 suomenkielisin\u00e4 luettavaksi. Joukossa mainitut 5 t\u00e4rkeint\u00e4 ja niiden lis\u00e4ksi 4 lapsuusevankeliumia ja Nikodeemuksen evankeliumin. Lukeminen on ollut avartavaa, on mukava n\u00e4hd\u00e4 omin silmin, mit\u00e4 on kirjoitettu.<\/p>\n\n\n\n Vertailussa keskityn viiteen t\u00e4rkeimp\u00e4\u00e4n tekstiin, mutta ensin esit\u00e4n lyhyesti nuo muut. Esittelen aivan lyhyesti my\u00f6s nuo muutamat suomennetut ylim\u00e4\u00e4r\u00e4iset \u201devankeliumit\u201d, vaikka ne eiv\u00e4t edes olleet karsitun kymmenen joukossa. Nuo nelj\u00e4 lapsuusevankeliumia (kaksi ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4) eiv\u00e4t juurikaan ole teemoiltaan p\u00e4\u00e4llekk\u00e4isi\u00e4 UT:n evankeliumien kanssa. Ne kertovat Jeesuksen lapsuusajoista 12 ik\u00e4vuoteen asti, mutta my\u00f6s Marian ja Joosefin el\u00e4m\u00e4st\u00e4, jopa heid\u00e4n vanhempiensa el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Vain ne muutamat kohdat, joissa UT:n evankeliumit kertovat Jeesuksen lapsuudesta ovat p\u00e4\u00e4llekk\u00e4isi\u00e4 (vain Matt 1\u20132 ja Luuk.1\u20132). My\u00f6s Jeesuksen syntym\u00e4 ja pako Egyptiin ovat p\u00e4\u00e4llekk\u00e4isi\u00e4. Mutta ne eiv\u00e4t ole aivan yhtenevi\u00e4. <\/p>\n\n\n\n Tuomaan lapsuusevankeliumi <\/strong>ja Jaakobin protoevankeliumi<\/strong> ajoitetaan aivan vuoden 150 jaa tienoille. Ne ovat silti vahvasti vain sepitetty\u00e4 legendaa. Tuomaan teksti varsinkin, jossa Jeesuksella oli jo lapsena yliluonnollisia voimia ja h\u00e4n teki ihmeit\u00e4 \u2013 eik\u00e4 suinkaan vain hyvist\u00e4 motiiveista, vaan lapsellisesti ja vahinkoa aiheuttaen. Jaakobin nimiin laitettu teksti puolestaan keskittyy kertomaan l\u00e4hinn\u00e4 Neitsyt Marian syntym\u00e4st\u00e4, lapsuudesta ja nuoruudesta. Se p\u00e4\u00e4ttyy Jeesuksen syntym\u00e4\u00e4n. Teksti pyrkii osoittamaan Marian neitseellisyyden, sek\u00e4 ennen Jeesuksen syntym\u00e4\u00e4, ett\u00e4 my\u00f6s sen j\u00e4lkeen, loppuun asti. My\u00f6s Jeesuksen syntym\u00e4 on erikoinen, se ei tapahdu luonnollisesti, vaan ilman fyysisi\u00e4 merkkej\u00e4, kuten kipu tai verenvuoto.<\/p>\n\n\n\n Varhaiskirkossa Jaakobin protoevankeliumi oli hyvin kunnioitettu. Sit\u00e4 on k\u00e4ytetty varhaiskirkossa kuin se olisi ollut kanoninen kirjoitus. Katolinen ja ortodoksinen kirkko hyv\u00e4ksyv\u00e4t tekstiss\u00e4 esitetyist\u00e4 asioista esimerkiksi tiedot Marian vanhemmista Annasta ja Joakimista.<\/p>\n\n\n\n My\u00f6s suomennettu Pseudo-Matteuksen evankeliumi on kirjoitettu latinankielisen\u00e4 L\u00e4nnen kirkon tarpeisiin 600-luvulla, nykyisen Ranskan alueella. Se my\u00f6t\u00e4ilee Jaakobin protoevankeliumia. Marian ikuista neitseytt\u00e4 koskevat osat on kuitenkin j\u00e4tetty pois. <\/p>\n\n\n\n Kertomus rakentaja Joosefista<\/strong> on alun perin koptinkielinen, ehk\u00e4 vasta 600-luvulla kirjoitettu. Siin\u00e4 Jeesus muistelee is\u00e4ns\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja kuolinkamppailua opetuslapsilleen \u00d6ljym\u00e4ell\u00e4. Lienee turha mainita, ett\u00e4 tarina on fiktiivinen. Teksti painottaa Marian neitseellist\u00e4 syntym\u00e4\u00e4, Joosef oli ollut 2 vuotta ty\u00f6matkalla tuolloin, eik\u00e4 mitenk\u00e4\u00e4n siis voinut olla lapsen is\u00e4. My\u00f6s Jeesuksen veljet ja sisaret olivat Joosefin aikaisemmasta avioliitosta, eiv\u00e4t siis Marian lapsia. Kuolinkamppailun kuvaus on pitk\u00e4 ja v\u00e4rik\u00e4s (kuvaukset ks. Marjanen, Tervahauta & Vuolanto, 2020).<\/p>\n\n\n\n Nikodeemuksen evankeliumin<\/strong> j\u00e4lkimm\u00e4inen osa (kirjoitettu 300-luvulla), \u201dKristuksen laskeutuminen tuonelaan\u201d on t\u00e4rke\u00e4 teksti ortodoksikirkolle, jotka ovat my\u00f6s suomentaneet tekstin (Sepp\u00e4l\u00e4 J. 1979, s.4\u20135, 20\u201326). Teksti ei ole p\u00e4\u00e4llekk\u00e4inen UT:n evankeliumien kanssa, se vain laajentaa Matteuksen lyhytt\u00e4 mainintaa: \u201dhaudat aukenivat, ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat yl\u00f6s. He l\u00e4htiv\u00e4t haudoistaan, ja Jeesuksen yl\u00f6snousemuksen j\u00e4lkeen he tulivat pyh\u00e4\u00e4n kaupunkiin ja n\u00e4ytt\u00e4ytyiv\u00e4t siell\u00e4 monille.\u201d (Matt.27:52\u201353).<\/p>\n\n\n\n Teksti kertookin Jeesuksesta, kuinka ristinkuoleman j\u00e4lkeen h\u00e4n \u201dastui alas tuonelaan\u201d (uskontunnustus) ja mit\u00e4 h\u00e4n siell\u00e4 teki. Todistuksen antaa 3 miest\u00e4, jotka tarinan mukaan oikeasti nousivat my\u00f6s kuolleista, kuten Jeesus ja kertoivat, mit\u00e4 tuonelassa tapahtui. Tarinassa esiintyy niin Aadam, kuin jokunen muukin kuuluisuus VT:n ajalta, mutta my\u00f6s ristin ry\u00f6v\u00e4ri, joka lupauksen mukaan oli p\u00e4\u00e4sev\u00e4 paratiisiin (Sepp\u00e4l\u00e4 J., 1979, s.20\u201326).<\/p>\n\n\n\n Yhteenvetona voidaan todeta, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 apokryfiset evankeliumit eiv\u00e4t juurikaan haasta UT:n evankeliumeja. Ennemminkin ne yritt\u00e4v\u00e4t t\u00e4ydent\u00e4\u00e4 aukkoja. Mutta tarinat ovat sepitetty\u00e4 legendaa, jo siit\u00e4kin syyst\u00e4, ett\u00e4 ne on kirjoitettu selv\u00e4sti my\u00f6hemmin, kuin teksteiss\u00e4 esiintyneet ovat el\u00e4neet. Kaikki kyseiset tekstit luettuani, on minulle selv\u00e4\u00e4, ettei n\u00e4ill\u00e4 tarinoilla ole paikkaa kaanonin tekstien rinnalla. Hauskaa viihdett\u00e4 kyll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Mainittakoon ensimm\u00e4iseksi, ett\u00e4 en ole saanut k\u00e4siini Pietarin evankeliumia, josta on vain katkelmia s\u00e4ilynyt. Siksi se ei ole n\u00e4iden viiden joukossa. Viidest\u00e4 t\u00e4rke\u00e4st\u00e4 tekstist\u00e4 nelj\u00e4 l\u00f6ytyy Nag Hammadin kokoelman suomennoksesta (Dunderberg & Marjanen, 2006) Tosin Marian evankeliumi ei ollut osa l\u00f6yt\u00f6\u00e4, mutta on silti otettu k\u00e4\u00e4nn\u00f6kseen. Se on osa koodeksia \u201dBerlin Gospel Codex\u201d (R\u00e4is\u00e4nen (1), 2010 s.468). Viides, Juudaksen evankeliumi on osa koodeksia \u201dCodex Tchacos\u201d niin kuin aiemmin on jo mainittu. N\u00e4iden tekstien kuntoa ja laajuutta voi kuvata n\u00e4in:<\/p>\n\n\n\n Tuomaan evankeliumi Tekstist\u00e4 l\u00f6ytyy my\u00f6s erikoisia lausahduksia, joita ei voi UT:n tekstien perusteella ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 tai ovat ristiriitaisia:<\/p>\n\n\n\n Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Jumaluudesta l\u00f6ytyy seuraavia lauseita: Teksti antaa my\u00f6s kuvan, ett\u00e4 Tuomas sai tiet\u00e4\u00e4 jotain, mit\u00e4 muille ei kerrottu (j.13). My\u00f6s Maria Magdalena sai naisena pit\u00e4\u00e4 asemansa Jeesuksen seuraajana, tosin hyvin erikoisella tavalla (j.114), muuttumalla miesten kaltaiseksi.<\/p>\n\n\n\n Marian evankeliumi Pietari pyyt\u00e4\u00e4 Mariaa kertomaan Vapahtajan sanoja, joita miehet eiv\u00e4t olleet kuulleet. H\u00e4n my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Vapahtaja rakasti Mariaa enemm\u00e4n kuin muita naisia (s.10). Maria lupaa kertoa. Kuitenkin tekstin lopussa Andreas sanoo, ettei usko Vapahtajan puhuneen n\u00e4in, ja pit\u00e4\u00e4 sit\u00e4 outona opetuksena (s.17). Pietari yhtyy t\u00e4h\u00e4n, ja ep\u00e4ili, ettei Vapahtaja salaa voinut puhua naisen kanssa ja pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 miehi\u00e4 parempana. Totuuden evankeliumi Totuuden evankeliumi puhuu ennen muuta Is\u00e4st\u00e4. H\u00e4nest\u00e4 Kristus paljastaa tiedon, ja opastaa tuntemaan h\u00e4net, Is\u00e4n. My\u00f6s \u00c4iti on olemassa. Kaikkeus, joka on erehdyksen luoma, palautetaan Is\u00e4n, \u00c4idin ja Jeesuksen luokse (s.24). Pyh\u00e4 Henki toimii my\u00f6s, ja paljastaa mik\u00e4 Is\u00e4ss\u00e4 on salattua. \u201dHenki antoi ihmisten ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 tiedon Is\u00e4st\u00e4 ja ilmoituksen t\u00e4m\u00e4n Pojasta\u201d (s.30).<\/p>\n\n\n\n Sanat tieto, totuus, ymm\u00e4rrys ovat esill\u00e4, samoin niiden vastakohtia: erehdys, unohdus, vajavaisuus ja tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys.<\/p>\n\n\n\n Poika ilmoittaa Is\u00e4n, Is\u00e4n voi n\u00e4hd\u00e4 vain Poika, ja Is\u00e4n paljastaa Poika. (s.38\u201339). T\u00e4yteys voidaan l\u00f6yt\u00e4\u00e4, sit\u00e4 on k\u00e4\u00e4ntymys (s.35). Autuaat saavuttavat eheyden h\u00e4ness\u00e4, lepopaikan, jossa voi keskitty\u00e4 kaikkeuden Is\u00e4\u00e4n ja todellisiin sisaruksiin (s.42).<\/p>\n\n\n\n Filippuksen evankeliumi Teksti torjuu Marian neitseest\u00e4 synnyn (j.17). Edelleen teksti torjuu ruumiin yl\u00f6snousemuksen (j.23). Samassa jakeessa kuitenkin torjutaan my\u00f6s v\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 se, ett\u00e4 lihallinen ruumis ei nouse yl\u00f6s. Ep\u00e4selv\u00e4ksi j\u00e4\u00e4, mik\u00e4 on kirjoittajan kanta. Sitten Jeesus, siis Herra, nousi yl\u00f6s ennen kuolemaansa, siis irtosi ruumiista ennen kuolemaa (j.21). Yl\u00f6snousemuksen tulee tapahtua t\u00e4ss\u00e4 maailmassa: \u201dMeid\u00e4n tulee saavuttaa yl\u00f6snousemus ollessamme maailmassa, jotta p\u00e4\u00e4sisimme lepoon riisuttuamme lihallisen ruumiimme emmek\u00e4 joutuisi vaeltamaan v\u00e4lipaikassa\u201d (j.63). T\u00e4t\u00e4 ennen kirjoittaja sanoi: \u201dSit\u00e4 kutsutaan \u201dv\u00e4lipaikaksi\u201d; se on kuolema<\/em>\u201d. T\u00e4m\u00e4 teksti viittaa mahdollisesti kiirastulen kaltaiseen tilaan. Kuten tied\u00e4mme, gnostilaisuuteen kuuluu tiedon korostus ja ruumiillisuuden v\u00e4h\u00e4ttely, ehk\u00e4 t\u00e4t\u00e4 taustaa vasten edell\u00e4 olevakin on tulkittavissa.<\/p>\n\n\n\n Erikoisuuksistaan ja monista vaikeaselkoisista metaforista huolimatta, teksti ei ole j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4n erilaista, kuin UT:n tekstit. Selv\u00e4sti siell\u00e4 on erilaisia k\u00e4sityksi\u00e4 ja joitakin asioita pyrit\u00e4\u00e4n haastamaan vahvastikin. T\u00e4m\u00e4 oli esitellyist\u00e4 viidest\u00e4 t\u00e4rkeimm\u00e4st\u00e4 UT:n evankeliumien ulkopuolelle j\u00e4\u00e4neist\u00e4 teksteist\u00e4 toinen Totuuden evankeliumin lis\u00e4ksi, joka ei ollut pseudonyyminen, eli ei yritetty sijoittaa eri aikaan, kuin se on kirjoitettu eik\u00e4 t\u00e4rkeiden ihmisten suuhun, jotka eiv\u00e4t oikeasti ole voineet asioita sanoa. Virkist\u00e4v\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Juudaksen evankeliumi Se iso olevinaan uutinen oli, ett\u00e4 Juudas olikin Jeesuksen l\u00e4heisin opetuslapsi ja siksi v\u00e4\u00e4rin kohdeltu sankari. Marjanen & Dunderberg k\u00e4ykin ansiokkaasti l\u00e4pi, kuinka tosiaankin UT:n tekstien antama kuva Juudaksesta pahenee kirjoitusten syntyess\u00e4 toinen toisensa j\u00e4lkeen. Ensin Markus antaa viel\u00e4 kuvan, josta kavaltajaa ei viel\u00e4 voi p\u00e4\u00e4tell\u00e4. Paavalikaan ei tuntunut tiet\u00e4v\u00e4n perim\u00e4tiedosta, ett\u00e4 Juudas olisi ollut kavaltaja. Sitten kuitenkin my\u00f6hemm\u00e4t evankeliumit, Matteus Luukas ja Johannes pit\u00e4v\u00e4t Juudasta jo kavaltajana. Kuitenkin n\u00e4iden kertomukset poikkeavat toisistaan merkitt\u00e4v\u00e4sti (Marjanen & Dunderberg, 2006, s. 61\u201368). Voiko siis Juudasta pit\u00e4\u00e4 kavaltajana, on hyv\u00e4 kysymys.<\/p>\n\n\n\n Se v\u00e4ite, ett\u00e4 Juudas olisi ollut suosituin oppilas ja saanut erikoiskohtelua, on ep\u00e4uskottava ja n\u00e4iss\u00e4 UT:n evankeliumien ulkopuolisissa teksteiss\u00e4 yleinen tehokeino saada huomiota tekstille. N\u00e4in oli my\u00f6s mm. Tuomaksen sek\u00e4 Marian evankeliumeissa (ks. laajemmin, Marjanen & Dunderberg, 2006 s.73\u201379).<\/p>\n\n\n\n Juudaksen evankeliumin teksti on arvioitu selke\u00e4sti setil\u00e4isen gnostilaisuuden edustajaksi. Marjanen ja Dunderberg kirjoittavatkin hyvin: \u201dJuudaksen evankeliumi on t\u00e4rke\u00e4 kirjoitus siksi, ett\u00e4 se antaa \u00e4\u00e4nen historian kuluessa vaiennetuille ja vainotuille gnostilaisille kristityille. Yritys markkinoida sit\u00e4 uutena l\u00e4hteen\u00e4 historiallisen Jeesuksen el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ei tee oikeutta t\u00e4lle tekstille. Se ansaitsee tulla kuulluksi sellaisena kuin se on, gnostilaisena evankeliumina.\u201d (Marjanen & Dunderberg, 2006 s. 15).<\/p>\n\n\n\n Juudaksen evankeliumi hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 rajusti apostolien arvovaltaa kohtaan. Kristilliset n\u00e4kemykset sek\u00e4 maailman luomisesta ett\u00e4 apostoleista k\u00e4\u00e4nnet\u00e4\u00e4n yl\u00f6salaisin. T\u00e4m\u00e4 teksti sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kritiikki\u00e4 my\u00f6s monia muita kristillisyyden opetuksia vastaan: kaste ja ehtoollinen, sakramentit saavat kritiikki\u00e4, Jeesuksen yl\u00f6snousemukselle ei laiteta mit\u00e4\u00e4n painoa, apostolit palvovat v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 jumalaa jne (ks. laajemmin, Marjanen & Dunderberg, 2006 s.71\u2013110). T\u00e4m\u00e4 lyhyt esitys kaipaa tuekseen l\u00e4hteen\u00e4 k\u00e4ytettyyn kirjaan tutustumista.<\/p>\n\n\n\n Keskitymme vertaamaan viitt\u00e4 keskeisint\u00e4 UT:n ulkopuolista evankeliumia kanonisiin.<\/p>\n\n\n\n Marian evankeliumi on lyhyt ja sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 yhden keskeisen v\u00e4itt\u00e4m\u00e4n, naisen asemaan seurakunnissa. On totta, ett\u00e4 alkuseurakunnan j\u00e4lkeen, mm. Paavalin naismy\u00f6nteisen asenteen j\u00e4lkeen (ks. Lehtinen, 2021 s.133\u2013134) sen ajan patriarkaalinen asenneilmasto sai vahvan sijan seurakunnissakin. T\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 voi siis yhty\u00e4 Marian evankeliumin viestiin naisen yht\u00e4l\u00e4isest\u00e4 arvosta. Sen sijaan esim. Da Vinci-koodin kaltaiset villit historiaan t\u00e4ysin perustumattomat teoriat Jeesuksen ja Marian avioliitosta ja yhteisest\u00e4 j\u00e4lkel\u00e4isest\u00e4 voi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 huoletta sivuun (Dunderberg & Marjanen, 2006 k\u00e4sittelee Da Vinci-koodin fiktion perusteellisesti, ks. s. 469\u2013476).<\/p>\n\n\n\n Tuomaan evankeliumi puolestaan on hyvin l\u00e4hell\u00e4 UT:n evankeliumien sis\u00e4lt\u00f6\u00e4, jopa puolet samoja tekstej\u00e4. John D. Crossan jopa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Tuomaan evankeliumia yhten\u00e4 riippumattomana tekstin\u00e4 UT:n evankeliumien rinnalla (Crossan, 1994, s.119\u2013121, vertailussa Tuomaan evank., Q-evank. ja Markus, jotka eiv\u00e4t kesken\u00e4\u00e4n riippuvaisia). Tutkimuksen laajuus ei salli laajempaa k\u00e4sittely\u00e4, kuin todeta, ettei merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 ristiriitaa ole kanonisten ja Tuomaan evankeliumin v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Totuuden evankeliumi ja Filippuksen evankeliumi ovat selke\u00e4sti gnostilaisia korostuksiltaan. Niiss\u00e4 on paljon samaa, kuin UT:n evankeliumeissa, mutta my\u00f6s selke\u00e4sti vastakkaisia, kriittisi\u00e4 v\u00e4itt\u00e4mi\u00e4. Yleisimm\u00e4t koskevat alempaa luojajumalaa (demiurgi) ja luomista erehdyksest\u00e4, Jeesuksen merkityst\u00e4 tiedon (gnosis) tuojana Jumalasta, ruumiin yl\u00f6snousemuksen kritiikki\u00e4 ym. T\u00e4ll\u00e4 tavoin gnostilaiset tekstit tarjosivat kilpailevaa tulkintaa kristinuskosta.<\/p>\n\n\n\n Juudaksen evankeliumi oli t\u00e4st\u00e4kin viel\u00e4 kriittisempi, toistaen samoja teemoja kuin edell\u00e4, mutta my\u00f6s muita teemoja. Sakramenttien v\u00e4\u00e4r\u00e4 tulkinta, apostolien v\u00e4\u00e4r\u00e4n jumalan palvonta, Jeesuksen yl\u00f6snousemuksen merkityksett\u00f6myys nousivat esille. My\u00f6s lis\u00e4ksi on mainittava se, ett\u00e4 pelastus ei kytkeydy Jeesuksen tekoihin, vaan n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 liittyv\u00e4n siihen, ett\u00e4 sielu on jo alusta alkaen kuulunut \u201dpyh\u00e4\u00e4n sukukuntaan\u201d (Marjanen & Dunderberg, 2006, s. 95).<\/p>\n\n\n\n Tarkempi selvitys edellytt\u00e4isi gnostilaisuuteen paneutumista (ks. luku 10.3.). Se on kuitenkin tullut selv\u00e4ksi, ett\u00e4 yksi keskeinen osa UT:n ulkopuolisia evankeliumeja olivat juuri gnostilaiset tekstit, ja niiden oma tulkinta kristinuskon sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Mit\u00e4\u00e4n \u201dsalaista\u201d, piiloteltua ja yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 UT:n sis\u00e4ll\u00f6n kyseenalaiseksi asettavaa en l\u00f6yd\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 teksteist\u00e4. L\u00f6yd\u00e4n samanlaisia kilpailevia k\u00e4sityksi\u00e4 joistakin uskon sis\u00e4ll\u00f6n kohdista, mit\u00e4 alkuseurakunnan aika oli pullollaan. Ensimm\u00e4iset vuosisadat kuluivat sen selvitt\u00e4miseen, miten Kristuksen el\u00e4m\u00e4\u00e4, kuolemaa ja yl\u00f6snousemusta tuli ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ja tulkita. T\u00e4h\u00e4n osallistui selv\u00e4sti suuri joukko erilaisia suuntauksia. Palaamme n\u00e4ihin teemoihin seuraavissa luvuissa.<\/p>\n\n\n\n Alkuseurakunta on pitk\u00e4n prosessin seurauksena valikoinut parhaat tekstit ja antanut niille statuksen, osana UT:a, ja niin ne kanonisoitiin. Muiden kirjoitusten runsaus ei ole ongelma, eik\u00e4 se v\u00e4henn\u00e4 UT:n arvoa. Mutta se kertoo, ett\u00e4 Jeesuksesta kirjoitettiin paljon. Tekstej\u00e4 vertaamalla voi itse todeta, miksi kaanonin tekstit on sinne valittu. N\u00e4in olen t\u00e4ss\u00e4 omalta kohdaltani nyt tehnyt.<\/p>\n\n\n\n Kaikkiaan tekstien runsaus kertoo asian suosiosta. Papyrus-tekstien kirjoittaminen oli ty\u00f6l\u00e4st\u00e4, hidasta ja my\u00f6s kallista (esim. Roomalaiskirjeen pelkk\u00e4 tekninen suoritus on arvioitu 99 tunnin mittaiseksi kirjurilta. ks. Aejmelaeus, 2018 s.97\u201398). Silti niit\u00e4 kirjoitettiin satoja kahden ensimm\u00e4isen vuosisadan aikana. Ja kopioitiin viel\u00e4 enemm\u00e4n. Se tarkoittaa, ett\u00e4 aihe oli t\u00e4rke\u00e4, siihen satsattiin aikaa ja rahaa.<\/p>\n\n\n\n Joidenkin tekstien harvinaisuus \u2013 se ett\u00e4 niit\u00e4 ei ole juurikaan s\u00e4ilynyt – kertoo puolestaan suosion puutteesta. Oli n\u00e4et niin, ett\u00e4 suosittuja tekstej\u00e4 kopioitiin ahkerasti. V\u00e4hemm\u00e4n suosittuja taas ei. Voi kuitenkin olla, ett\u00e4 my\u00f6s tekstien tuomion my\u00f6t\u00e4 tapahtunut h\u00e4vitt\u00e4minen on vaikuttanut asiaan. Harhaoppiset tekstit h\u00e4visiv\u00e4t. On onni, ett\u00e4 useita on l\u00f6ytynyt, vaikka ainoina s\u00e4ilynein\u00e4, jotta tekstien sis\u00e4lt\u00f6\u00f6n on voitu perehty\u00e4. Jos v\u00e4\u00e4r\u00e4ksi tuomitun tekstin kannattajia olisi ollut runsaasti, olisi tekstikin s\u00e4ilynyt paremmin.<\/p>\n\n\n\n Kaksi keskeist\u00e4 \u201dkilpailevaa\u201d tulkintaa nousee esiin: yksi on juutalais-kristilliset evankeliumit, joita on nimetty kolmekin, mutta yksik\u00e4\u00e4n ei ole s\u00e4ilynyt, paitsi pieni\u00e4 katkelmia. Ne vaipuivat unholaan liikkeen mukana, kuten k\u00e4vi ebioniiteille. Jatkossa kuitenkin palaamme siihen, ett\u00e4 my\u00f6s UT:ssa on juutalaiskristillisen painotuksen sis\u00e4lt\u00e4vi\u00e4 tekstej\u00e4. Toinen merkitt\u00e4v\u00e4 kokonaisuus on gnostilaiset tekstit, joita onkin onneksi s\u00e4ilynyt useita. N\u00e4m\u00e4 tekstit ovat kuitenkin l\u00f6ytyneet vasta viimeisten reilun sadan vuoden aikana 1800\u20131900-lukujen vaihteessa (Maria, Tuomas) sek\u00e4 sitten vuonna 1945 (Totuus ja Filippus) ja 1970-luvulla (Juudas). N\u00e4ist\u00e4 eiv\u00e4t Marian ja Tuomaan evankeliumit ole puhtaasti gnostilaisia. N\u00e4idenkin tekstien harvinaisuuteen on voinut vaikuttaa pyrkimys h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 ne. Tosin esim. Tuomaan evankeliumi oli suosittu alkuseurakunnassa.<\/p>\n\n\n\n Se, ett\u00e4 apokryfiset evankeliumit olisivat salaisia, on selv\u00e4sti perusteeton v\u00e4ite. Ei niit\u00e4 ole salailtu, ainakaan t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ei niin voi en\u00e4\u00e4 sanoa. Se lienee totta, ett\u00e4 alkuseurakunnan aikana niit\u00e4 pyrittiin tuhoamaan, koska niit\u00e4 pidettiin v\u00e4\u00e4ristelevin\u00e4 ja vahingollisina. Mutta nyt, kun tekstej\u00e4 on l\u00f6ydetty, voi kuka tahansa perehty\u00e4 niihin, ja todeta, ett\u00e4 niiss\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n mullistavaa, joka asettaisi UT:n tekstit huonoon valoon ja ep\u00e4uskottaviksi. Toki pit\u00e4\u00e4 my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on subjektiivinen arvio, mutta ainakin itselleni aika selv\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Tarkempi analyysi esim. gnostilaisesta kristillisyyden tulkinnasta vaatisi siihen laajempaa perehtymist\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 luetut tekstit kuitenkin ovat selv\u00e4sti kilpailevia ja pyrkiv\u00e4t haastamaan joitakin kristillisyyden keskeisi\u00e4 k\u00e4sityksi\u00e4. Voi olla, ett\u00e4 haaste sai my\u00f6s kristillisen p\u00e4\u00e4uoman m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4\u00e4n omia oppejaan tiukemmin juuri gnostilaisuuden vastaisiksi, kuin olisi ollut tarve. Esim. \u201druumiin yl\u00f6snousemus\u201d on t\u00e4llainen. Se naulattiin uskontunnustukseen tiukasti, ehk\u00e4 juuri siksi, ett\u00e4 gnostilaisuus kritisoi sit\u00e4 voimakkaasti. Pohdinta jatkuu seuraavissa luvuissa.<\/p>\n\n\n\n On hyv\u00e4 huomata, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 haasteita esitt\u00e4v\u00e4t tekstit, my\u00f6s monet kokonaan kadonneet, ovat selv\u00e4sti kirjoitettu haastamaan jo silloin olemassa olevia kristillisi\u00e4 k\u00e4sityksi\u00e4. Tekstit ajoittuvat l\u00e4hes t\u00e4ysin kaanoniin hyv\u00e4ksyttyjen tekstien j\u00e4lkeen, ja hyvin usein niihin viitattiin, osin hyv\u00e4ksyv\u00e4sti ja osin haastaen. Oma k\u00e4sitys pyrittiin saamaan esiin.<\/p>\n\n\n\n Tekstien runsauden voi tulkita haastavan UT:n tiukan inspiraation k\u00e4sitteen, siis sen, ett\u00e4 tekstit ovat Jumalan sanasta sanaan innoittamia ja siten erehtym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4. Noina aikoina tekstej\u00e4 oli runsaasti, ja olisi aika vaikea perustella, ett\u00e4 vain tietyt Jumala inspiroi, ja muut olivat vain sattumalta syntyneit\u00e4 tekstej\u00e4. Esim. Paavalin tekstej\u00e4 on tunnetusti kateissa. Ja kaikki UT:n tekstit Paavalin nimiss\u00e4 eiv\u00e4t ole Paavalin sanelemia. Inspiraation on t\u00e4ytynyt vaikuttaa my\u00f6s niihin henkil\u00f6ihin, jotka valikoivat suuresta tekstijoukosta juuri UT:iin p\u00e4\u00e4tyneet. T\u00e4m\u00e4 joukko on ollut todella suuri ja prosessi vei vuosisatoja. Mutta sen prosessin vahvuutena onkin juuri pitk\u00e4 aika ja suuri joukko ihmisi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Pohtiessani n\u00e4it\u00e4 UT:n ulkopuolelle j\u00e4\u00e4neit\u00e4 tekstej\u00e4, ajattelen Gaussin k\u00e4yr\u00e4\u00e4. Ik\u00e4\u00e4n kuin parhaat tekstit ovat k\u00e4yr\u00e4n huipulla, ja sitten jossain kohtaa tekstit sis\u00e4lt\u00f6ineen eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 riit\u00e4 parhaaseen A-luokkaan, ja ne sijoittuvat k\u00e4yr\u00e4n jompaankumpaan pitk\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4\u00e4n. Niinp\u00e4 ne ovat pudonneet pois. Valintaprosessi on ollut aikaan sidottua – vain tietyn aikakauden kirjoitukset olivat ehdolla – sek\u00e4 my\u00f6s sis\u00e4ll\u00f6n merkitys on ollut suuri. Viime k\u00e4dess\u00e4 toisen ja kolmannen vuosisadan kristityt toimivat suodattimina teksteille, ja parhaat saavuttivat arvostuksen ja statuksen. Niit\u00e4 tietenkin kopioitiin my\u00f6s ahkerasti. Kuten Wikipediastakin l\u00f6ytyy, Uuden testamentin kaanonin m\u00e4\u00e4ritteli ensimm\u00e4isen\u00e4 Athanasius vuonna 367 jaa. H\u00e4n siis luetteli kaikki nykyiset UT:n 27 teksti\u00e4 osaksi pyhi\u00e4 kirjoituksia. T\u00e4m\u00e4 kaanon sai yh\u00e4 suuremman ja suuremman suosion, kunnes se hyv\u00e4ksyttiin lopulta Karthagon kolmannessa kirkolliskokouksessa vuonna 397 jaa. Toki kaanon on ollut pitk\u00e4\u00e4n my\u00f6s kiistanalainen, kuten tutkimuksessa kaanonin synnyst\u00e4 tulemme huomaamaan. Esim. Luther ei hyv\u00e4ksynyt t\u00e4t\u00e4. Ensimm\u00e4iseen saksankieliseen Raamattuun, jonka h\u00e4n itse oli k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt, h\u00e4n sijoitti UT:n loppuun erikseen Apokryfisiksi teksteiksi heprealaiskirjeen, Jaakobin ja Juudaksen kirjeen sek\u00e4 Ilmestyskirjan, joita h\u00e4n ei pit\u00e4nyt kaanoniin kuuluvina (Kiilunen & Huhtala,2008 s.78\u201379).<\/p>\n\n\n\n UT:n kaanonin tekstien alkuper\u00e4 voi her\u00e4tt\u00e4\u00e4 kysymyksi\u00e4. Onko todella alkuper\u00e4inen teksti s\u00e4ilynyt? No, t\u00e4h\u00e4n huoleen liittyy se kapea k\u00e4sitys, ett\u00e4 itse teksti on inspiroitu, eik\u00e4 vain kirjoittajat. Jos siis teksti onkin muuttunut, eih\u00e4n se en\u00e4\u00e4 ole inspiroitu. Selke\u00e4sti uskottavampi ajatus on, ett\u00e4 Jumala inspiroi kirjoittajia. Tekstien s\u00e4ilymisest\u00e4 voidaan viel\u00e4 sen verran todeta, ett\u00e4 ne ovat s\u00e4ilyneet aivan ylivoimaisesti paremmin, kuin mik\u00e4\u00e4n muu sen ajan historiallinen tieto. Esim. Caesar (100\u201344 eaa), tiedot hallitsijasta, sen vanhin kopio on per\u00e4isin vuodelta n. 800 jaa. Ja niit\u00e4 l\u00f6ytyy vain 12 kpl. Sen sijaan UT:n teksteist\u00e4 (kirjoitettu n. 50\u2013140 jaa) l\u00f6ytyy ensimm\u00e4inen papyrus jo n. 120 jaa. Ja vuoteen 350 menness\u00e4 on jo satoja k\u00e4sin kirjoitettuja kopioita s\u00e4ilynyt (Junkkaala, 2020 s. 99). Voidaan siis sanoa, ett\u00e4 muutokset, joita kiistatta l\u00f6ytyy UT:n eri k\u00e4sin kirjoitetuista kopioista, eiv\u00e4t aiheuta ongelmia, paitsi niille, jotka yritt\u00e4v\u00e4t pit\u00e4\u00e4 kiinni liian tiukasta inspiraatiosta, kuten sanainspiraatiosta. T\u00e4st\u00e4 lis\u00e4\u00e4 seuraavissa luvuissa.<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\nVertailu UT:n evankeliumien ja ulkopuolelle j\u00e4\u00e4neiden v\u00e4lill\u00e4<\/h3>\n\n\n\n
1. Ensin v\u00e4hemm\u00e4n t\u00e4rke\u00e4t tekstit<\/strong><\/h3>\n\n\n\n
2. T\u00e4rkeimm\u00e4t viisi apokryfist\u00e4 evankeliumia<\/h3>\n\n\n\n
\n
N\u00e4ist\u00e4 viidest\u00e4 UT:n ulkopuolisesta evankeliumista selvimmin gnostilaisia ovat Totuuden evankeliumi, sek\u00e4 Filippuksen ja Juudaksen evankeliumit (Gnostilaisuus oli kilpaileva kristinuskon tulkinta erityisesti toisella vuosisadalla jaa. Se tuomittiin my\u00f6hemmin harhaopiksi). Sen sijaan Tuomaan ja Marian evankeliumit ovat vain joissain kohdin l\u00e4hell\u00e4 gnostilaisuutta. Esimerkiksi Marian evankeliumi ei sis\u00e4ll\u00e4 tyypillisimpi\u00e4 gnostilaisen ajattelun piirteit\u00e4, kuten Sofia-myytti ja demiurgi eli alempi luojajumala (Dunderberg & Marjanen, 2006 s.437). Muita gnostilaisuuden suuntaan viittavia elementtej\u00e4 kyll\u00e4 l\u00f6ytyy, mutta ne eiv\u00e4t olleet pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n heid\u00e4n n\u00e4kemyksi\u00e4\u00e4n. Esittelen seuraavaksi n\u00e4m\u00e4 viisi evankeliumia niiden arvostuksen mukaisessa j\u00e4rjestyksess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
<\/strong>Kirkkois\u00e4t ovat viitanneet usein Tuomaan evankeliumiin, eli se on ollut laajasti k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 varhaiskristillisyydess\u00e4. Tuomaan evankeliumi on samankaltainen kuin Q-evankeliumi, ja sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 monia yhteisi\u00e4 lauselmia. My\u00f6s l\u00e4hes puolet aineistosta muistuttaa Jeesuksen opetusta kolmessa synoptisessa evankeliumissa. Ei siis ihme, ett\u00e4 t\u00e4st\u00e4 on enemm\u00e4n kirjoitettu, kuin mist\u00e4\u00e4n muusta Nag Hammadin kirjaston tekstist\u00e4.
Tuomaan evankeliumi ei sis\u00e4ll\u00e4 kertomusta Jeesuksen kuolemasta ja yl\u00f6snousemuksesta, kuten ei Q-evankeliumikaan. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n ihmeit\u00e4 ei ole lainkaan Tuomaan evankeliumissa (Crossan, 1994 s. xv (johdanto)). Se on siis Jeesuksen ja h\u00e4nen oppilaidensa keskusteluja. Teksti on vahvasti vertauksellista kerrontaa ja metaforaa. Monet Jeesuksen UT:n vertaukset l\u00f6ytyv\u00e4t Tuomaan evankeliumista. Tutkijat eiv\u00e4t ole p\u00e4\u00e4sseet ratkaisuun, mihin l\u00e4hteisiin tekstit perustuvat, ja my\u00f6s ajoitus (n. 90\u2013150 jaa) riippuu siit\u00e4, ovatko UT:n evankeliumit olleet l\u00e4htein\u00e4.<\/p>\n\n\n\n\n
\u201d\u2026Valtakunta on sek\u00e4 teid\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4nne ett\u00e4 teid\u00e4n ulkopuolellanne\u201d (j.3)
\u201dMin\u00e4 olen syntynyt h\u00e4nest\u00e4, joka on yksi ja muuttumaton. Minulle uskottiin asioita, jotka kuuluvat Is\u00e4lleni\u201d (j.61)
\u201dMin\u00e4 olen kaikki. Minusta kaikki on l\u00e4htenyt, ja minun luokseni kaikki on palannut. Halkaiskaa halko, ja min\u00e4 olen siell\u00e4\u2026\u201d (j.77)
\u201dIs\u00e4n valtakunta on levinnyt kaikkialle maailmaan, mutta ihmiset eiv\u00e4t sit\u00e4 n\u00e4e.\u201d (j.113)<\/em><\/p>\n\n\n\n
<\/strong>Naisen seurakunnallinen asema on tekstin keskeinen aihe. Kirjoittaja haluaa puolustaa naismy\u00f6nteist\u00e4 tulkintaa. Pietari ja Andreas edustavat naiskielteist\u00e4 kristillist\u00e4 valtauomaa, ja Magdalan Maria naismy\u00f6nteist\u00e4. T\u00e4t\u00e4 keskustelua k\u00e4ytiin toisella vuosisadalla ja osin t\u00e4h\u00e4n ajoituskin perustuu. Eiv\u00e4t siis oikeasti n\u00e4m\u00e4 henkil\u00f6t, vaan tekstit on laitettu heid\u00e4n suuhunsa.<\/p>\n\n\n\n
Leevi puuttuu keskusteluun ja toruu Pietaria. (s.18) H\u00e4n puolustaa Mariaa, ja vahvistaa, ett\u00e4 Vapahtaja rakasti h\u00e4nt\u00e4 enemm\u00e4n kuin heit\u00e4 (miesoppilaita). K\u00e4sky oli saarnata evankeliumia ja sit\u00e4 he l\u00e4htiv\u00e4t tekem\u00e4\u00e4n. Teksti on ajoitettu toiselle vuosisadalle jaa.<\/p>\n\n\n\n
<\/strong>T\u00e4m\u00e4 valentinolaisen (valentinolaisuus ja setil\u00e4isyys olivat kaksi keskeisint\u00e4 gnostilaisuuden suuntausta) gnostilaisuuden kukoistusaikaan toisen vuosisadan puoliv\u00e4lin j\u00e4lkeen ajoitettu teksti on arveltu olevan jopa Valentinuksen kirjoittama. Yksimielisyytt\u00e4 t\u00e4st\u00e4 ei kuitenkaan ole. Teksti on vaikeaselkoista ja metaforaa, vertauskuvallista teksti\u00e4 on paljon.<\/p>\n\n\n\n
<\/strong>Tekstin kirjoittaja ei esittele itse\u00e4\u00e4n. Kerran kirjoittaja siteeraa apostoli Filippusta. Siit\u00e4 on tullut nimi tekstille, ja se on kirjattu tyypillisesti tekstin loppuun. Sanomalla – \u201dApostolit, jotka olivat ennen meit\u00e4<\/em>\u201d – kirjoittaja ilmaisee tekstin olevan my\u00f6hempi. T\u00e4m\u00e4kin teksti sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 valentinolaisia korostuksia, kuten ett\u00e4 \u201dmaailma syntyi hairahduksesta<\/em>\u201d (j.99).<\/p>\n\n\n\n
Parikin kertaa kirjoittaja sanoo: \u201dSanassa sanotaan\u201d, ja sitten siteeraa UT:n evankeliumia (j.123). Teksti esittelee Is\u00e4n, Pojan ja Pyh\u00e4n Hengen. Maria Magdala mainitaan pariin otteeseen, my\u00f6s se, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 Jeesus rakasti enemm\u00e4n kuin muita opetuslapsia (j.55\u201356). Sakramentteja (viisi) ja niiden oikeaa k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 ja vaikutusta esitell\u00e4\u00e4n laajasti. \u201dHerra teki kaiken salassa: kasteen, voitelun, ehtoollisen, lunastuksen ja morsiushuoneen<\/em>\u201d (j.68).<\/p>\n\n\n\n
<\/strong>T\u00e4m\u00e4 teksti nousi parrasvaloihin vasta 2006. Julkistus oli n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4, ja v\u00e4itteet poskettomia, joista jo edell\u00e4 kirjoitin. \u201dPaljon melua tyhj\u00e4st\u00e4\u201d oli er\u00e4\u00e4nkin kommentaattorin otsikko, kun sis\u00e4lt\u00f6 tuli julki (Rasimus, 2006). Ehk\u00e4 juuri National Geographic -tiedelehden asialle saama julkisuus tuotti my\u00f6s laadukkaita vastineita. N\u00e4ist\u00e4 yksi on Antti Marjasen ja Ismo Dunderbergin julkaisema \u201dJuudaksen evankeliumi\u201d heti samana vuonna 2006. Kirja paitsi tarjoaa k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen, se k\u00e4y my\u00f6s laajasti l\u00e4pi sis\u00e4ll\u00f6n ja sen painoarvon. Suositeltavaa luettavaa.<\/p>\n\n\n\n3. Evankeliumien vertailu – kanoniset ja ulkopuolelle j\u00e4\u00e4neet<\/h3>\n\n\n\n
Pohdintaa UT:n ulkopuolisten evankeliumien merkityksest\u00e4<\/h3>\n\n\n\n
L\u00e4hdeluettelo<\/h3>\n\n\n\n
Aejmelaeus Lars<\/td> Paavali El\u00e4m\u00e4 ja kirjeet<\/td> Suomen Eksegeettinen Seura, Helsinki 2018<\/td><\/tr> Crossan John D.<\/td> Jesus \u2013 A revolutionary biography<\/td> HarperCollins, USA 1994<\/td><\/tr> Dunderberg Ismo & Marjanen Antti<\/td> Nag Hammadin K\u00e4tketty Viisaus<\/td> WSOY, Helsinki 2006<\/td><\/tr> Dunderberg Ismo<\/td> Juudaksen evankeliumi Studia Gnostica -luento 15.3.2011<\/td> Nettijulkaisu 2011
<\/td><\/tr>Huttunen Niko, Salminen Joona & Tervahauta Ulla<\/td> Apostoliset Is\u00e4t \u2013 Kokoelma varhaiskristillisi\u00e4 kirjoituksia<\/td> Suomen Teologinen Kirj.seura, Vaasa 2020<\/td><\/tr> Junkkaala Eero<\/td> Onko mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rke\u00e4 uskoa Jumalaan?<\/td> Perussanoma, EU 2020<\/td><\/tr> Kiilunen Jarmo, Huhtala Aarre (toim.)<\/td> Urhea Juudit, Viisas Siirak – Johdatus Vanhan testamentin apokryfikirjoihin<\/td> Kirjapaja, Helsinki 2008<\/td><\/tr> Lehtinen Jyri<\/td> Voiko uskonnoton uskoa<\/td> Jyri Lehtinen, Espoo 2021<\/td><\/tr> Leikola Markus<\/td> Teid\u00e4n edest\u00e4nne annettu<\/td> WSOY, EU 2020<\/td><\/tr> Marjanen Antti & Dunderberg Ismo<\/td> Juudaksen evankeliumi<\/td> WSOY, 2006<\/td><\/tr> Marjanen Antti, Tervahauta Ulla & Vuolanto Ville<\/td> Varhaiskristilliset lapsuusevankeliumit<\/td> Suomen Eksegeettinen Seura, Helsinki 2020<\/td><\/tr> Molari Juha<\/td> Q-evankeliumi<\/td> Nettijulkaisu 2005<\/td><\/tr> Rasimus Tuomas<\/td> Juudaksen evankeliumi: Paljon melua tyhj\u00e4st\u00e4<\/td> Vartija 119, 2006, s.43\u201349<\/td><\/tr> R\u00e4is\u00e4nen Heikki (1)<\/td> The Rise of Christian Beliefs<\/td> Forest Press, Minneapolis
2010<\/td><\/tr>R\u00e4is\u00e4nen Heikki (2)<\/td> Mit\u00e4 Varhaiset Kristityt Uskoivat<\/td> WSOY, Helsinki 2011<\/td><\/tr> R\u00e4is\u00e4nen Heikki (3)<\/td> Taistelua ja Tulkintaa<\/td> Kirjapaja, Helsinki 2014<\/td><\/tr> Sepp\u00e4l\u00e4 Johannes<\/td> Jaakobin, Nikodemuksen ja Tuomaan Apokryfiset evankeliumit<\/td> Suomen Ortodoksisen pappisseminaarin oppilasyhdistys, Joensuu 1979<\/td><\/tr> Sepp\u00e4l\u00e4 Serafim<\/td> Tuomaan teot<\/td> Suomen Eksegeettinen Seura, Helsinki 2006<\/td><\/tr><\/tbody><\/table><\/figure>\n\n\n\n