Septuaginta – se kreikankielinen juutalaisten pyh\u00e4 kirjakokoelma – oli varhaisten kristittyjen k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 laajasti. Olivathan Jeesus ja opetuslapset ja alussa liki kaikki juutalaisia taustaltaan, ja kristillisyyskin oli Nasaretilaisten lahko juutalaisuudessa. Oli siis luonnollista, ett\u00e4 Septuaginta oli t\u00e4rke\u00e4. Tosin sit\u00e4 k\u00e4ytettiin ja siteerattiin hyvin huolettomasti meid\u00e4n nykytapaan verrattuna. Paavali saattoi muotoilla tekstin uusiksi jopa 50 % (Nissinen, V\u00e4h\u00e4kyl\u00e4, 2018, s.44\u201345). Allegorinen tulkinta \u2013 siis ei-kirjaimellisen merkityksen antaminen tekstille – sek\u00e4 tekstin irrottaminen t\u00e4ysin asiayhteydest\u00e4\u00e4n oli helppoa ja yleist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kristinusko irtaantui hyvin nopeasti juutalaisuudesta, mik\u00e4 ei tapahtunut kivuttomasti, siit\u00e4 kertoo sek\u00e4 Uuden testamentin tekstit, ett\u00e4 alkuseurakunnan historia. Paneudumme syvemmin jatkossa UT:n k\u00e4sittelyss\u00e4 juutalaisuuden ja uuden kristinuskon v\u00e4lisiin j\u00e4nnitteisiin, jotka ovat n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 UT:n sivuilla. Kyseess\u00e4 on juutalaiskristillinen ja hellenistikristillinen painotus, niiden kilpailu ja ristiriidat UT:ssa.
Kuitenkin Vanha testamentti pidettiin mukana kristittyjen pyh\u00e4ss\u00e4 kirjassa Raamatussa. Sille oli ehk\u00e4 hyv\u00e4t perustelut alkuseurakunnassa, kun Uusi testamentti oli vasta muotoutumassa. Mutta nyky\u00e4\u00e4n tuntuu vaikeammalta perustella VT:n arvoa kristitylle. Tekisi mieli sanoa, ett\u00e4 Heprealainen Raamattu on juutalaisten pyh\u00e4 kirja. Piste. Kristityille se on hy\u00f6dyllist\u00e4 ja opettavaista luettavaa, mutta ei pyh\u00e4n kirjan arvossa.
Mik\u00e4 on pyh\u00e4 kirja? Joidenkin mielest\u00e4 se on syntynyt ihmeellisell\u00e4 tavalla, Jumalan antamana ja innoittamana. Kirjoittajat ovat kirjoittaneet sen, mink\u00e4 ovat saaneet Jumalalta. Erehtym\u00e4t\u00f6nkin se on, joka sana Jumalan innoittamaa ja siksi pyh\u00e4 kirja. Aikaisempien lukujen perusteella on pakko sanoa, ett\u00e4 VT ei kest\u00e4 tarkastelua, eik\u00e4 ole uskottavaa v\u00e4itt\u00e4\u00e4 t\u00e4llaista VT:sta. Sit\u00e4 ei ole kirjoitettu kerralla, vaan tekstit ovat syntyneet monien kirjurien k\u00e4siss\u00e4, muuttuneet ja kehittyneet. Historiallisia tekstit eiv\u00e4t my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole. Suuri osa on kirjoitettu vuosisatojakin my\u00f6hemmin, kuin tapahtumat, joita teksteiss\u00e4 on esill\u00e4. Siis \u201dYht\u00e4 ainoaa alkuper\u00e4ist\u00e4 Raamattua (VT) ei ole koskaan ollut olemassa\u201d.<\/p>\n\n\n\n
Mutta jos m\u00e4\u00e4rittelemme pyh\u00e4n k\u00e4sitteen uusiksi, saamme uskottavamman kuvan. Teksti on pyh\u00e4 sille annetun statuksen vuoksi. Juutalaiset kanonisoivat oman Heprealaisen Raamatun 100-luvulla jaa, ja valitsivat suuresta joukosta tekstej\u00e4 ne, jotka he halusivat nostaa pyhiksi kirjoiksi.<\/p>\n\n\n\n
Jos pyhyys on kirjoille annetun statuksen synnytt\u00e4m\u00e4\u00e4, ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole ongelma, ett\u00e4 kristittyjen VT on vaihdellut Septuagintasta Masoreettiseen tekstiin ja viime aikoina taas takaisin l\u00e4hemm\u00e4s Septuagintaa Qumranin tekstien l\u00f6ydytty\u00e4.
Lienee my\u00f6s jo ilmeist\u00e4, ett\u00e4 niin Vanha testamentti kuin Heprealainen Raamattu ovat ihmisten tuottamia tekstej\u00e4, ei Jumalan. Jo Paavalin tapa muutella tekstej\u00e4 oman mielens\u00e4 mukaan todistaa t\u00e4st\u00e4. N\u00e4in ollen Jumala ei ole inspiroinut n\u00e4it\u00e4 tekstej\u00e4, vaan ihmiset ovat kirjoittaneet ne niin kuin ovat Jumalan kokeneet. Voihan viel\u00e4 ajatella, ett\u00e4 Jumala inspiroi ihmisi\u00e4, jotka kirjoittivat ja muokkasivat tekstej\u00e4. Palaamme t\u00e4h\u00e4n inspiraatiokysymykseen viel\u00e4 uudestaan UT:n kohdalla, ja tarkemmin siell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Nyt ei sek\u00e4\u00e4n ole ongelma, ett\u00e4 eri kirkkokuntien VT:n kirjakokoelma poikkeaa toisistaan. Katolisen ja Ortodoksisen kirkon kaanon ovat olleet hiukan erilaiset jo pitk\u00e4\u00e4n, mutta protestanttien kaanon poikkesi sitten viel\u00e4 uudella, eri tavalla. VT:sta otettiin erilleen ns. apokryfiset kirjat. Apokryfikirjat tai deuterokanoniset (katoliset kutsuvat n\u00e4in) kirjat sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t 15\u201317 teksti\u00e4, riippuen siit\u00e4, mink\u00e4 kirkkokunnan kantaa kysyt\u00e4\u00e4n. Nimitys apokryfikirjat tuli Lutherilta, koska ne eiv\u00e4t olleet samanarvoisia kuin muut VT:n tekstit. N\u00e4iden ajoitus on VT:n ja UT:n v\u00e4linen aika. Apokryfinen tarkoitti alun perin \u201dsalaista\u201d (Kiilunen, Huhtala, 2008, s.12\u201313).<\/p>\n\n\n\n
Esit\u00e4n viel\u00e4 varhaisia eroja, jotka ovat vaikea selitt\u00e4\u00e4, jos Jumala on VT:n kirjoittaja. Aiemmin mainitut kolme kirjan muotoista koodeksia, Codex Sinaiticus, Codex Vaticanus, ja Codex Alexandrius (kaksi ensimm\u00e4ist\u00e4 300-luvulta ja viimeinen 400-luvulta jaa) ovat varhaisimpia s\u00e4ilyneit\u00e4 kokonaisuuksia. N\u00e4iden koodeksien v\u00e4lill\u00e4 on eroja, sill\u00e4 8 eri apokryfisen kirjan esiintyminen vaihtelee. Yhdess\u00e4 on 9, toisessa 10 ja kolmannessa 15 apokryfikirjaa. Eik\u00e4 erot t\u00e4h\u00e4n lopu, my\u00f6s muita tekstej\u00e4 on eri tavoin mukana. T\u00e4st\u00e4 antaa hyv\u00e4n selostuksen Raija Sollamo kirjassa \u201dUrhea Judit, Viisas Sirak\u201d (Kiilunen, Huhtala, 2008, s.21\u201325).<\/p>\n\n\n\n
M\u00e4\u00e4ritelless\u00e4mme VT:n arvoa, ei meill\u00e4k\u00e4\u00e4n ole totuutta muille jakaa. Jotkut pit\u00e4v\u00e4t VT:a pyh\u00e4n\u00e4 eri perustein, kuin mihin me t\u00e4ss\u00e4 p\u00e4\u00e4dyimme. Heill\u00e4 on oikeus siihen, eik\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 kohtaa eri tavoilla ajattelu aiheuta suurta \u00e4l\u00e4m\u00f6l\u00f6\u00e4 \u2013 ei ainakaan pit\u00e4isi aiheuttaa.<\/p>\n\n\n\n
Vanha testamentti on siis hy\u00f6dyllist\u00e4 ja opettavaista luettavaa. Toistan viel\u00e4 arvokkaita asioita, joita VT tarjoaa, luvusta 8.1.<\/p>\n\n\n\n
Ensin uudelleen t\u00e4rke\u00e4 Martti Nissisen toteamus, ett\u00e4 \u201dtekstin pyhyys ei edellyt\u00e4 ehdotonta muuttumattomuutta\u201d. Tekstit muuttuivat koska maailma muuttui. T\u00e4t\u00e4 on pidett\u00e4v\u00e4 hyv\u00e4n\u00e4 asiana, ja jopa pohdittava, pit\u00e4isik\u00f6 sit\u00e4 periaatetta edelleenkin soveltaa – tulkinnan muuttumisena. \u201dVaikka pyh\u00e4 teksti on muuttunut, se ei v\u00e4henn\u00e4 sen uskonnollista merkityst\u00e4.\u201d (Nissinen, V\u00e4h\u00e4kyl\u00e4 2018, s.15)
Kristinusko syntyi juutalaisuuden sis\u00e4ll\u00e4. Jeesus oli syntyj\u00e4\u00e4n juutalainen. Kaikki apostolit olivat my\u00f6s juutalaisia. Ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4kseen tapahtumien taustoja, pit\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 juutalaisuutta.<\/p>\n\n\n\n
Kristinusko esitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Jeesus oli juutalaisten odottama ja ennustama Messias. Jeesus oli kuitenkin hyvin erilainen Messias, kuin oli odotettu, ja t\u00e4m\u00e4 selvi\u00e4\u00e4 paremmin, kun my\u00f6hemmin tutkitaan Uutta Testamenttia.<\/p>\n\n\n\n
Varhaiset kristityt lukivat, tulkitsivat ja siteerasivat Vanhaa Testamenttia laajasti, ja n\u00e4in ollen my\u00f6s Uusi Testamentti on pullollaan lainauksia VT:sta. Niit\u00e4 voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, jos ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 VT:n kirjoituksia.<\/p>\n\n\n\n
Kun kristityt kirjoittajat, esim. Paavali kehitti uskon ydint\u00e4, oli yhten\u00e4 suurena teemana suhde juutalaisuuteen, sen k\u00e4sitykseen Jumalan hyv\u00e4ksym\u00e4ksi tulemisesta. Siksi VT:n kuva juutalaisuudesta ja suhteesta Jumalaan on t\u00e4rke\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, jotta voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 kristinuskon vastausta Jumalan yhteyteen p\u00e4\u00e4semisest\u00e4.<\/p>\n\n\n\nKiilunen Jarmo, Huhtala Aarre (toim.)<\/td> Urhea Juudit, Viisas Siirak – Johdatus Vanhan testamentin apokryfikirjoihin.<\/td> Kirjapaja, Helsinki 2008<\/td><\/tr> Nissinen Martti, V\u00e4h\u00e4kyl\u00e4 Leena (toim.)<\/td> Kiveen Hakattu? Pyh\u00e4t tekstit ja perinteet muutoksessa<\/td> Gaudeamus, Tallinna 2018<\/td><\/tr><\/tbody><\/table><\/figure>\n\n\n\n