Kuten jo totesin, v\u00e4ittelyt konservatiivisen ja liberaalin teologian v\u00e4lill\u00e4 ovat jatkuneet yli 200 vuotta n\u00e4ihin p\u00e4iviin asti. Voidaanko konservatiivisen ja liberaalin teologian v\u00e4list\u00e4 skismaa mitenk\u00e4\u00e4n ratkaista? Onko olemassa synteesi\u00e4? Voisiko totuusk\u00e4sityksen tuoman uuden vapauden ja liikkumatilan avulla saada aikaan synteesin, joka lievent\u00e4isi ristiriitoja?
<\/p>\n\n\n\n
Kolmas tie, postmodernin ajattelun ja kriittisyyden yhdistelm\u00e4n\u00e4<\/strong> Tyypillisesti teologiassa n\u00e4hd\u00e4\u00e4n tulkintojen jatkumo konservatiivisesta liberaaliin tulkintaan. Mutta n\u00e4ill\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4isi usein olevan sama totuusk\u00e4sitys1<\/sup>. Postmoderni totuusk\u00e4sitys avaa kolmannen tien, joka ei ole liberaali eik\u00e4 konservatiivinen uskon tulkinnassaan. Borg kutsuu sit\u00e4 \u201dkritiikin j\u00e4lkeiseksi naiiviudeksi\u201d2<\/sup>. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa, ett\u00e4 kritiikki ja historiallinen tutkimus otetaan vakavasti, mutta tunnustetaan, ett\u00e4 uskon voi ottaa sen j\u00e4lkeenkin todesta, kritiikin tuomien muutosten ja korjausten j\u00e4lkeen. Borg kuvaa t\u00e4t\u00e4 erilaista todellisuuden hahmotusta n\u00e4in: \u201dkertoessaan oman heimonsa tarinaa Amerikan alkuper\u00e4iskansan edustaja sanoi: En tied\u00e4 tapahtuiko t\u00e4m\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 tavalla vai ei, mutta tied\u00e4n ett\u00e4 tarina on tosi\u201d.3<\/sup> Tekstin ja tarinan arvo ei ole siin\u00e4, onko se historiallisesti tapahtunut. Se voi silti v\u00e4litt\u00e4\u00e4 syv\u00e4llisen merkityksen, vaikka olisi metaforaa. Historiallisen kritiikin rinnalle tarvitaan siis metaforinen n\u00e4k\u00f6kulma, ja n\u00e4m\u00e4 tukevat ja t\u00e4ydent\u00e4v\u00e4t toisiaan. Metaforinen n\u00e4k\u00f6kulma esitt\u00e4\u00e4 kysymyksen, mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kertomus tarkoittaa kertomuksena riippumatta siit\u00e4, onko se historiallisesti tapahtunut4<\/sup>. N\u00e4in minulla on uudet tulkinnan silm\u00e4lasit p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni, jotka auttavat n\u00e4kem\u00e4\u00e4n Raamattua uudella tavalla. Kyseess\u00e4 on historiallis-metaforinen tulkintatapa, jota Borg esittelee laajasti useissa kirjoissaan5<\/sup>. T\u00e4m\u00e4 tulkintatapa sallii kritiikin ja kriittisen tutkimuksen ottamisen vakavasti. Sit\u00e4 ei tarvitse yritt\u00e4\u00e4 kumota pel\u00e4ten sen viev\u00e4n pohjan koko kristinuskolta. Raamatun kriittinen tutkimus tuottaa hyv\u00e4\u00e4 ja arvokasta tietoa, jonka pohjalta voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 entist\u00e4 paremmin monia uskon sis\u00e4ll\u00f6n vaikeita kohtia ja t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n huonosti sopivia uskomuksia, jotka eiv\u00e4t kest\u00e4 kriittist\u00e4 tarkastelua. T\u00e4llaista kritiikki\u00e4 tulen esittelem\u00e4\u00e4n n\u00e4iss\u00e4 tutkimuksissa hyvin laajasti. Nyt kysymys kuuluukin: voiko kristinuskoa sanoittaa niin, ett\u00e4 se k\u00e4y j\u00e4rkeen, t\u00e4ss\u00e4 ajassa? No, vastaus j\u00e4\u00e4 tietenkin lukijan p\u00e4\u00e4tett\u00e4v\u00e4ksi. Mutta t\u00e4ss\u00e4 osassa ja jatkossa pyrin esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, kuinka minulle usko k\u00e4y j\u00e4rkeen, uudelleen sanoitettuna. Haluan esitell\u00e4 yhden tulkinnan kristillisyydest\u00e4, joka kiteytyisi n\u00e4ihin kuvauksiin: avara, iloinen, \u00e4lyk\u00e4s ja suvaitsevainen. T\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n laajemmin osassa C, n\u00e4it\u00e4 tekstej\u00e4. Moninaisuus uskon keskeisen\u00e4 ominaisuutena Moninaisuus ja diversiteetti on ollut keskell\u00e4 kristinuskoa aina, sen alkuhetkist\u00e4 asti. N\u00e4kemykset olivat hyvin moninaisia siit\u00e4, kuinka kristinuskoa tulisi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ja sanoittaa. Jopa Uuden Testamentin kirjoittajat muuttivat k\u00e4sityksi\u00e4\u00e4n, kuten Paavali.6<\/sup> Lis\u00e4ksi eri UT:n kirjoittajat olivat erimielisi\u00e4, kuinka asioita pit\u00e4isi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Niinp\u00e4 Uuden Testamentin sis\u00e4ll\u00e4 on ristiriitaisia n\u00e4kemyksi\u00e4. Mutta ei se ole paha asia, vaan hyv\u00e4 asia, jos n\u00e4kee moninaisuuden positiivisesti. Ongelmia tulee vasta, kun otat yhden totuuden silm\u00e4lasit p\u00e4\u00e4h\u00e4si ja katsot niiden l\u00e4pi. Otan yhden esimerkin evankeliumista, jota voisi soveltaa moninaisuuden kunnioituksessa.7<\/sup> Opetuslapsi sanoi Jeesukselle: \u201dOpettaja, me n\u00e4imme er\u00e4\u00e4n miehen ajavan pahoja henki\u00e4 ulos sinun nimess\u00e4si. Me yritimme est\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4, koska h\u00e4n ei kuulu meihin.\u201d Jeesus vastasi, ettei pid\u00e4 est\u00e4\u00e4 sellaista, sill\u00e4 eih\u00e4n yksik\u00e4\u00e4n, joka h\u00e4nen nimess\u00e4\u00e4n toimii, voi heti per\u00e4\u00e4n puhua pahaa. \u201dJoka ei ole meit\u00e4 vastaan, on meid\u00e4n puolellamme\u201d. T\u00e4m\u00e4 hyvin usein unohtuu kristittyjen v\u00e4lill\u00e4. Vain ne, jotka kuuluvat \u201dmeihin\u201d, niill\u00e4 on oikeus, muilla ei. Mit\u00e4 olisi avara kristillisyys? Ei sit\u00e4, ett\u00e4 vain oma totuus kelpaa, vaan sit\u00e4, ett\u00e4 tikkataulussa on paljon tilaa erilaisille osumille, vaikka ne eiv\u00e4t olekaan juuri samassa kohtaa omani kanssa. T\u00e4ss\u00e4 on kristityill\u00e4 viel\u00e4 paljon teht\u00e4v\u00e4\u00e4. Avara ajattelu, n\u00f6yr\u00e4 suhtautuminen omiin totuuksiin ja erilaisuuden kunnioitus. Juuri t\u00e4t\u00e4 pyrit\u00e4\u00e4n n\u00e4iss\u00e4 teksteiss\u00e4 toteuttamaan, ja vaikka esit\u00e4n erilaisia n\u00e4kemyksi\u00e4, en v\u00e4it\u00e4, ett\u00e4 muut ovat v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4. Eiv\u00e4t ole, ne ovat eri n\u00e4k\u00f6kulmasta esitettyj\u00e4 n\u00e4kemyksi\u00e4, voivat olla parempiakin kuin t\u00e4ss\u00e4 esitetyt. Mutta t\u00e4h\u00e4n ajatteluun olen itse p\u00e4\u00e4tynyt pyrkiess\u00e4ni seuraamaan uutta sanoitusta kristinuskosta, ja uutta paradigmaa, jonka keskeisi\u00e4 ajatuksia jatkossa esit\u00e4n. Haluan esitell\u00e4 avaran, iloisen, \u00e4lykk\u00e4\u00e4n ja suvaitsevaisen kristillisyyden n\u00e4k\u00f6kulmaa, yhden tulkinnan sellaisesta. Jos se jollakin resonoi ja tuntuu kolahtavan omaan ajatteluun, uskallan n\u00f6yr\u00e4sti ehdottaa, ett\u00e4 n\u00e4inkin voi kristittyn\u00e4 ajatella. T\u00e4llaistakin erilaisuutta voi pit\u00e4\u00e4 kristinuskon sis\u00e4ll\u00e4 hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4n\u00e4. Valitettavasti kristityt eiv\u00e4t ole onnistuneet historian aikana kovin hyvin moninaisuuden yll\u00e4pit\u00e4misess\u00e4. Toki se on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4, sill\u00e4 uskon sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 piti m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 ensimm\u00e4isin\u00e4 vuosisatoina laajasti. Eih\u00e4n Jeesus antanut paljoakaan valmiina, vaan h\u00e4n viestitti el\u00e4ess\u00e4\u00e4n, etteiv\u00e4t seuraajat olleet valmiit siihen. H\u00e4nen teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 oli huipentuva kuolemaan ja yl\u00f6snousemukseen, ja niinp\u00e4 seuraajille t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen j\u00e4i koko uskon sis\u00e4ll\u00f6n m\u00e4\u00e4rittely. Uskon piti olla jossain m\u00e4\u00e4rin yhdenmukainen, ja ehk\u00e4 monet tikoista tuolloin osuivat koko tikkataulusta ohikin. Kaikki ei voinut olla yht\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 sis\u00e4lt\u00f6\u00e4. Dialogia, v\u00e4ittely\u00e4 ja kovia riitojakin k\u00e4ytiin, mutta ehk\u00e4p\u00e4 t\u00e4m\u00e4 my\u00f6s jalosti lopputulosta, vaikka hyvin inhimilliselt\u00e4 ja hapuilevaltakin kehitys n\u00e4ytti. T\u00e4m\u00e4 kuva syntyy niin Uuden Testamentin kirjoituksista, kuin ns. kirkkoisien ajasta ensimm\u00e4isin\u00e4 vuosisatoina. My\u00f6s koko kirkkokunnan kirkolliskokoukset olivat t\u00e4ss\u00e4 keskeisin\u00e4. Uskon n\u00e4kemyksi\u00e4 arvioitiin, arvosteltiin ja toisia julistettiin harhaoppisiksi, toiset n\u00e4kemykset taas saivat hyv\u00e4ksynn\u00e4n. T\u00e4ss\u00e4 kului vuosisatoja. Erilaisista syist\u00e4 oikeaoppisuus nousi p\u00e4\u00e4asialliseksi pyrkimykseksi, ja moninaisuus kohtasi tukahduttamisen aallon. N\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 tikkatauluun osuminenkaan ei riitt\u00e4nyt, vain h\u00e4r\u00e4nsilm\u00e4 kelpasi. Harhaoppisia putosi milloin oikealle, milloin vasemmalle.8<\/sup> Ei ehk\u00e4 ole t\u00e4ysin tuulesta temmattua sanoa, ett\u00e4 islamilaisuus syntyi juuri suurten erimielisyyksien aikoihin, samoilla maantieteellisill\u00e4 alueilla, joissa areiolaisuus oli vahvasti edustettuna.9<\/sup> Ehk\u00e4 riitojen my\u00f6t\u00e4vaikutuksella? Kaikesta rajojen vet\u00e4misest\u00e4 huolimatta kristillinen kirkko ei pystynyt yhteen totuuteen, vaan erilaisia kristillisi\u00e4 tulkintoja eli ja voi hyvin vuosisatoja. Ensimm\u00e4inen suuren luokan jako tapahtui, kun id\u00e4n ja l\u00e4nnen kirkko jakaantuivat kahdeksi kirkkokunnaksi, v. 1054 jaa.10<\/sup> Uskaltaisiko huudahtaa \u2013 el\u00e4k\u00f6\u00f6n moninaisuus! No, ei ero ehk\u00e4 ollut hieno asia, mutta ei se my\u00f6sk\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n lopullisesti tuhonnut. Samanlaisten jakaantumisten sarja on jatkunut, ja nyt kristillisyys on \u201dtilkkut\u00e4kki\u201d, niin kuin Enqvist asiaa kuvasi. T\u00e4rke\u00e4 kysymys onkin, onko t\u00e4m\u00e4 hyv\u00e4 asia, vai huono? Moninaisuus ja diversiteetti ei saanut tilaa, joten ainoa reitti oli jakaantumisten tie. Loppupeleiss\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on ehk\u00e4 kuitenkin ollut hyv\u00e4 tie. Moninaisuus ja diversiteetti on s\u00e4ilynyt ja kehittynyt. Yhden totuuden silm\u00e4lasien l\u00e4pi t\u00e4m\u00e4 ei ehk\u00e4 n\u00e4yt\u00e4 ihan yht\u00e4 hyv\u00e4lt\u00e4. Ekumenia ja uskontojen dialogi ovat hyvi\u00e4 asioita. My\u00f6s positiivista kehityst\u00e4 on n\u00e4hty. Ehk\u00e4 suuri harppaus voisi tapahtua, jos yhden totuuden silm\u00e4lasien sijaan tilalla olisivat yh\u00e4 useammilla moninaisuuden arvostamisen silm\u00e4lasit. T\u00e4t\u00e4 voisi sanoa olevan tapahtumassakin. Heikki R\u00e4is\u00e4nen nousee monimuotoisuuden ehk\u00e4 suurimmaksi puolestapuhujaksi n\u00e4iden tutkimusten l\u00e4hdeluettelossa. Siksi on syyt\u00e4 tutustua tarkemmin h\u00e4nen ajatteluunsa.11<\/sup> Erityisesti viimeinen luku ja kirjan johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kset vet\u00e4v\u00e4t t\u00e4m\u00e4n teeman yhteen. R\u00e4is\u00e4nen kirjoittaa: \u201dKristinusko kehittyi (juutalaisuutta) opillisempaan suuntaan. Alussa vallinnut monimuotoisuus koettiin my\u00f6hemmin ongelmaksi. Toisella vuosisadalla eri ryhm\u00e4t julistautuivat ainoiksi oikean, opillisesti ymm\u00e4rretyn uskon edustajiksi. Seuranneissa kiistoissa vedottiin kolmeen auktoriteettiin: kirjoituksiin, traditioon ja henkil\u00f6ihin. Kaikki kolme kietoutuivat l\u00e4heisesti toisiinsa. Traditio perustui pyhiin kirjoituksiin, mutta se my\u00f6s saneli, miten niit\u00e4 oli tulkittava. Tradition luotettavuus taas riippui sit\u00e4 v\u00e4litt\u00e4neiden ja sit\u00e4 my\u00f6hemmin vaalivien henkil\u00f6iden luotettavuudesta.\u201d12<\/sup> Jos UT:n teksteiss\u00e4 n\u00e4kyneet riidat olivat p\u00e4\u00e4asiassa juutalaisiin ja pakanauskontoihin liittyvi\u00e4, niin my\u00f6hemmin riidat olivat yh\u00e4 useammin sis\u00e4isi\u00e4, eli kristittyjen v\u00e4lisi\u00e4. Joitakin t\u00e4llaisia alkoi n\u00e4ky\u00e4 viimeisiss\u00e4 UT:n kirjeiss\u00e4kin. Ensin olivat arvovaltaiset kirjoitukset. N\u00e4it\u00e4 syntyi 50-luvun alusta asti, v\u00e4hitellen. Paavalin kirjeet olivat t\u00e4rke\u00e4ss\u00e4 roolissa. Vuosisatoja kest\u00e4nyt prosessi tuotti erityisen arvovaltaiset kirjoitukset, jotka kanonisoitiin (vuosi 367 yleens\u00e4 mainitaan). Mutta kaanoninkaan synty ei poistanut riitoja, sill\u00e4 tekstit j\u00e4ttiv\u00e4t tilaa tulkinnoille. My\u00f6s harhaoppisiksi tuomitut areiolaiset ja pelagiolaisetkin vetosivat pyhiin kirjoituksiin. T\u00e4rke\u00e4ksi tuli siis paitsi pyh\u00e4t kirjoitukset, my\u00f6s niiden oikea tulkinta. T\u00e4ss\u00e4 m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4ksi tekij\u00e4ksi tuli ns. \u201duskon s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u201d. Avuksi tarvittiin siis arvovaltaista traditiota. R\u00e4is\u00e4nen edelleen: \u201dTraditioon vetoaminen ei ratkaissut ongelmia. Kristityt nojautuivat eri traditioihin tai tulkitsivat samaa traditiota erilaisin tavoin. Kenen tulkinta oli oikea? Tarvittiin luotettavia henkil\u00f6it\u00e4, jotka kykenisiv\u00e4t erottamaan aidon v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4. Irenaeus vetoaakin apostoliseen suksessioon (seuraantoon): oikean uskon takeena ovat ne papit, jotka ovat saaneet virkansa osana apostoleista alkanutta ketjua.\u201d13<\/sup> Tarvittiin siis arvovaltaisia henkil\u00f6it\u00e4! Apostolinen suksessio oli avainsana – piti olla jonkun arvovaltaisen nimitt\u00e4m\u00e4, jonka joku edellinen oli nimitt\u00e4nyt, ja ketjun piti johtaa apostoleihin. N\u00e4in R\u00e4is\u00e4nen vet\u00e4\u00e4 yhteen t\u00e4m\u00e4n kehityksen: \u201dPiispoista tuli seurakuntien suvereeneja johtajia. T\u00e4m\u00e4 ei johtanut yksimielisyyteen kirkossa \u2013 piispat saattoivat olla kesken\u00e4\u00e4n rajusti erimielisi\u00e4. Heit\u00e4 paljon mahtavamman valtiaan oli puututtava peliin, jotta 300- ja 400-lukujen riidat – joiden p\u00e4\u00e4aiheena oli kristologia, siis Kristuksen olemus – saatiin ratkaistuksi: keisarin johdolla p\u00e4\u00e4tettiin, kuka oli oikea- ja kuka harhaoppinen.\u201d14<\/sup> Ja valtiovallan my\u00f6t\u00e4 my\u00f6s v\u00e4kivalta tuli kuvaan mukaan. Jotkut olivat t\u00e4llaisesta huolissaan. Toisen Klemensin kirjeen kirjoittaja15<\/sup> esitt\u00e4\u00e4 vilpit\u00f6nt\u00e4 itsekritiikki\u00e4. H\u00e4n valittaa, ett\u00e4 kun pakanat kuulevat kristittyjen puhuvan vihollisten rakastamisesta, ”he ihailevat t\u00e4t\u00e4 ylenm\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 hyvyytt\u00e4. Mutta kun he sitten n\u00e4kev\u00e4t, ett\u00e4 me emme rakasta edes niit\u00e4, jotka meit\u00e4 rakastavat, puhumattakaan niist\u00e4, jotka meit\u00e4 vihaavat, he nauravat meille, ja Herran nimi tulee pilkatuksi.\u201d16<\/sup> Voisi sanoa, ett\u00e4 oikeaan oppiin ja yhteen \u201duskon s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00f6n\u201d kristinusko ei ole koskaan p\u00e4\u00e4ssyt. Vuosisatoja kirkko yritti tukahduttaa erimielisyyden, mutta ei arvovaltaiset kirjoitukset, eik\u00e4 traditio, eik\u00e4 lopulta henkil\u00f6tk\u00e4\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 onnistuneet. Sen sijaan syntyi verisi\u00e4 riitoja ja taisteluja, lukemattomia tuomioita harhaoppisuudesta ja keisarin vallalla toteutettuja harhaoppisten ihmisten surmaamisia. Voi kysy\u00e4, onko kenties niin, ett\u00e4 suvaitsemattomuus ja moninaisuuden ankara kielt\u00e4minen ovat kenties alkuvaiheen kristinuskon suurimpia harha-askeleita? R\u00e4is\u00e4nen sanoo, ett\u00e4 kaikkia h\u00e4nen kirjansa teemoja hallitsee suuri diversiteetti. Kristinuskon tulevaisuus oli viel\u00e4 hyvin avoin ainakin ensimm\u00e4iset kaksi vuosisataa.17<\/sup> T\u00e4t\u00e4 alkuper\u00e4ist\u00e4 diversiteetti\u00e4 h\u00e4n my\u00f6s suosittelee kannustimeksi luoville uusille tulkinnoille ja rakentaville sovelluksille kristillisess\u00e4 perinteess\u00e4, englanninkielisen kirjansa viimeiseksi sanoiksi.18<\/sup> Suomenkielisen kirjansa lopussa R\u00e4is\u00e4nen kirjoittaa: \u201dMoninaisuuden takana h\u00e4\u00e4m\u00f6tt\u00e4\u00e4 kyll\u00e4 yhteinen pohja. Erilaiset n\u00e4kemykset voi yritt\u00e4\u00e4 pelkist\u00e4\u00e4 yhteiseen periaatteeseen tai perusvakaumukseen, joka kuitenkin j\u00e4\u00e4 hyvin yleisluonteiseksi. Itse olen vaikuttuneempi varhaiskristillisen ajatusmaailman v\u00e4rikk\u00e4\u00e4st\u00e4 monimuotoisuudesta, joka on seurausta ryhmien ja yksil\u00f6iden erilaisista traditioista, el\u00e4m\u00e4ntilanteista, kokemuksista ja oivalluksista.\u201d R\u00e4is\u00e4sen siteeraamana \u201dkirkkohistorioitsija Simo Heininen toteaa, ett\u00e4 \u2019n\u00e4kemys alkukristillisyyden monimuotoisuudesta on hyvin perusteltu\u2019 ja tarjoaa \u2019selityksen sille, miksi koko kristikunta ortodoksisesta kirkosta helluntailaisuuteen on l\u00f6yt\u00e4nyt alkukirkosta mallin ja esikuvan omalle opilleen ja j\u00e4rjestykselleen.\u2019 Raamatuntutkijat Anni Pesonen ja Outi Lehtipuu p\u00e4\u00e4ttelev\u00e4t viisaasti: \u2019Meid\u00e4n mielest\u00e4mme olisi parasta n\u00e4hd\u00e4, ett\u00e4 opillinen moninaisuus kristillisiss\u00e4 kirkoissa on seurausta Raamatun itsens\u00e4 opillisesta moninaisuudesta. Eri kirkkojen ja kristillisten liikkeiden kirjavat ja kesken\u00e4\u00e4n ristiriidassa olevat teologiset n\u00e4kemykset olisi hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4 kristinuskon olemukseen kuuluvana v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 ilmi\u00f6n\u00e4. On monenlaisia raamatullisia teologioita; yht\u00e4 ainoaa oikeaa raamatullista oppia ei sen sijaan ole eik\u00e4 voikaan olla.\u2019\u201d19<\/sup> My\u00f6hemmin t\u00e4m\u00e4n tutkimuksen edetess\u00e4 paneudumme, millaisia ajatuksia ja uskon sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tulkinnan kolmas tie, siis historiallis-metaforinen tulkinta tuottaa kristillisyyteen. Ensin t\u00e4m\u00e4n osan A osiossa 5 ja my\u00f6hemmin laajemmin osassa B Onko uskottavaa uskoa.<\/p>\n\n\n\n 1<\/sup>Borg (2), s.16, h\u00e4n kutsuu molempia puolia \u201dfakta fundamentalisteiksi\u201d, t\u00e4ss\u00e4 kirjassa on k\u00e4ytetty sanaa positivismi.
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/strong><\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n\n
2<\/sup>Borg (2), s.49\u201351. \u201cPrecritical naivete\u201d ja \u201ccritical\u201d ovat kaksi muuta, joita voi pit\u00e4\u00e4 konservatiivisen ja liberaalin kristillisyyden ilmaisuina.
3<\/sup>Borg (2) s.50
4<\/sup>Borg (2) s.38
5<\/sup>Borg (1) s.21\u201333, (2) s.3\u201353, (3) s.23-44 ja Borg & Wright s.3-14, jota voi siis hyvin pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen yhten\u00e4 keskeisimmist\u00e4 viesteist\u00e4\u00e4n.
6<\/sup>Aejmelaeus s.1\u201314, jossa monitulkintaisuus, ristiriitaisuus, ep\u00e4johdonmukaisuus Paavalin kirjeiss\u00e4 laajasti kuvattu.
7<\/sup>Markuksen evank. 9:38\u201341
8<\/sup>Heinim\u00e4ki 2015, esittelee 7 harhaoppia ensimm\u00e4isilt\u00e4 vuosisadoilta.
9<\/sup>Areiolaisuus piti Jeesuksen Jumaluutta yhdess\u00e4 sanassa yhden kirjaimen verran pienemp\u00e4n\u00e4, ja tuomittiin harhaopiksi. Islamilaisuus on l\u00e4hell\u00e4 areiolaisuutta, kun Jeesus on heille vain profeetta.
10<\/sup>Borg (1), s.214\u2013215
1<\/sup>1R\u00e4is\u00e4nen (1) ja (2). Kyseess\u00e4 ovat kaksi p\u00e4\u00e4osin samaa teosta, toinen (1) laajempi englanninkielinen kirja ja suppeampi suomenkielinen (2), jossa on osin eri sis\u00e4lt\u00f6\u00e4.
12<\/sup>R\u00e4is\u00e4nen (2) s.223
13<\/sup>R\u00e4is\u00e4nen (2) s.227
14<\/sup>R\u00e4is\u00e4nen (2) s.235, ks. my\u00f6s Heinim\u00e4ki s.97\u201399, jossa kuvataan patriarkkojen ja piispojen erimielisyytt\u00e4 ja kyseenalaisia keinoja, jotta oma kanta voittaisi, kuten \u00e4\u00e4nestyksen aikaistaminen.
15<\/sup>Kirjeest\u00e4 on uusi suomennos, ks. Huttunen, Salminen & Tervahauta, Apostoliset is\u00e4t 2020, s.50\u201362.
16<\/sup>R\u00e4is\u00e4nen (2) s.235
17<\/sup>R\u00e4is\u00e4nen (1), s.317. R\u00e4is\u00e4sen kirjan teema on juuri kristillisen uskon ja ajattelun kehittyminen ensimm\u00e4isten 2 vuosisadan aikana.
18<\/sup>R\u00e4is\u00e4nen (1), s.318
19<\/sup>R\u00e4is\u00e4nen (2) s.240\u2013244<\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n