Varmaankin on tullut jo selv\u00e4ksi, kumman totuusk\u00e4sityksen valitsen. Valitsen asioiden tarkasteluun postmodernin totuusk\u00e4sityksen, ja se vaikuttaa paljon lopputulokseen, ajatuksiin, joihin p\u00e4\u00e4dyt\u00e4\u00e4n1<\/sup>. Siihen liittyy keskeisesti ajatus, ettei ole yht\u00e4 totuutta, vaan kuten tieteiden maailmassa, my\u00f6s uskon maailma on moniulotteinen ja t\u00e4m\u00e4 diversiteetti on – ei vain hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4\u00e4, vaan jopa toivottavaa. Ollaan siis hyvin l\u00e4hell\u00e4 Janne Saarikiven ajatuksia tiedon luonteesta, jotka olivat esill\u00e4 edellisess\u00e4 tekstiss\u00e4. T\u00e4m\u00e4 ei ole relativismia. Olen kuvannut t\u00e4llaista totuusk\u00e4sityst\u00e4 tikkataululla. T\u00e4ss\u00e4 tikkataulussa ei ole h\u00e4r\u00e4nsilm\u00e4\u00e4 (bull\u2019s eye), sit\u00e4 napakymppi\u00e4. Eik\u00e4 muuten numeroitakaan, vain tyhj\u00e4 tikkataulu, ja takana levy, johon j\u00e4\u00e4 ohi heitetyt tikat, ettei tarvitse l\u00e4hte\u00e4 m\u00f6kkimets\u00e4st\u00e4 tikkoja haravoimaan. Riitt\u00e4\u00e4, kun saa osuman tikkatauluun, ja on kartalla. Siis kuten Saarikivi sanoi, on vain erilaista tietoa, toinen ei ole toista perustavampaa tai parempaa. Toki ohikin voi heitt\u00e4\u00e4, silloin taitaa olla syyt\u00e4 koettaa uudelleen. Ohi heitto kuvaa sit\u00e4, ettei ajatus ollut en\u00e4\u00e4 kohdillaan ja vaatii uudelleen pohdintaa, uutta yrityst\u00e4. T\u00e4m\u00e4 vertaus tarkoittaa, ettei t\u00e4ss\u00e4 nyt esitet\u00e4 totuuksia, mutta ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n j\u00e4hmetyt\u00e4 auktoriteettien alle. T\u00e4ss\u00e4 pohditaan uskalluksella, mik\u00e4 on j\u00e4rkev\u00e4\u00e4, mik\u00e4 ei, pyrkien pysym\u00e4\u00e4n uskon tikkataulussa. Mik\u00e4\u00e4n asia ei voi olla tabu tai pyh\u00e4, jota ei saa k\u00e4sitell\u00e4, toki edelleen kunnioitus s\u00e4ilytt\u00e4en. Asioita pit\u00e4\u00e4 asettaa kyseenalaiseksi, sit\u00e4h\u00e4n uusien ajatusten synnytt\u00e4minen vaatii. Minulla ei siis ole universaaleja, ajattomia ja objektiivisia totuuksia, korkeintaan paikallisia, ajallisia ja subjektiivisia2<\/sup>, joskus vain ajatuksia, ilman yrityst\u00e4 m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n totuusarvoa. Siis keskustelua ja pohdintaa. En pyri osoittamaan toisten n\u00e4kemyksi\u00e4 v\u00e4\u00e4riksi, hyv\u00e4ksyn mielipiteet ja toisten uskon n\u00e4kemykset. Mutta pid\u00e4n luvallisena esitt\u00e4\u00e4 rinnalle toisia n\u00e4kemyksi\u00e4, vaikka ne ehk\u00e4 haastavat vanhempia ja laajemmin hyv\u00e4ksyttyj\u00e4. Ja uskon vakaasti, ett\u00e4 rinnakkain voi el\u00e4\u00e4, vaikka kaikesta ei olla samaa mielt\u00e4. En l\u00e4hesty asioita positivistisesti, yhteen totuuteen pyrkien. En my\u00f6sk\u00e4\u00e4n pid\u00e4 positivistisia tai ylidogmaattisia, ainoan totuuden v\u00e4itteit\u00e4 haastamattomina totuuksina.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n Totuusk\u00e4sitys on teemana t\u00e4ss\u00e4 tekstiss\u00e4. Se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan hyvin usein taustalla ja pohjalla, kun asioista ollaan eri mielt\u00e4. Jotkut tahot v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 heid\u00e4n totuusk\u00e4sityksens\u00e4 on ainoa oikea. T\u00e4m\u00e4 tutkimus on eri tavoin v\u00e4itt\u00e4nyt, ettei ole olemassa yht\u00e4 oikeaa totuusk\u00e4sityst\u00e4. On erilaisia totuusk\u00e4sityksi\u00e4, jotka toimivat eri tilanteissa paremmin kuin joku toinen. Luonnontieteiss\u00e4 positivistinen ote toimii ehk\u00e4 parhaiten. Se kuitenkin kohtaa ongelmia, kun siirryt\u00e4\u00e4n ihmistieteiden, humanististen tieteiden alueelle. Positivismi nousee modernin totuusk\u00e4sityksen pohjalta. Postmoderni totuusk\u00e4sitys tarjoaa erilaisen kuvan todellisuudesta3<\/sup>. Vastustajat leimaavat sen relativismiksi ja \u201dkaikki k\u00e4y\u201d -ajatteluksi ja mahdollisuudeksi ajatella aivan mit\u00e4 haluaa, koska jokaisella voi olla oma totuus. Vakavasti otettava postmoderni ajattelu ei kuitenkaan ole relativismia eik\u00e4 tuon kritiikin mukaista. Mutta se on rajallisuuden hyv\u00e4ksymist\u00e4. Ja totuuden pit\u00e4mist\u00e4 sellaisissa rajoissa, ettei sen varjolla voi kontrolloida muita ja pakottaa toisia omaan totuuteensa. Sen sijaan dialogi ja toisen kunnioitus sopivat siihen paremmin. Oman perustellun totuuden kanssakin voi kunnioittaa ja hyv\u00e4ksy\u00e4 toisen, joka n\u00e4kee asian eri tavalla ja pit\u00e4\u00e4 totena eri n\u00e4kemyst\u00e4. Meill\u00e4 on kaikilla vain n\u00e4k\u00f6kulma totuuteen. Totuutemme on siis paikallista ei universaalia \u2013 ajallista ei ajatonta \u2013 subjektiivista ei objektiivista. T\u00e4llainen ajattelu tekee hyv\u00e4\u00e4, kun ei voi esiinty\u00e4 kovin varmana asiastaan. Se tuo n\u00f6yryytt\u00e4, ja pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 varmoina lauotut mielipiteet. Ehdottomuus yleens\u00e4 kasvaa suuttumuksen lis\u00e4\u00e4ntyess\u00e4, jolloin ajattelu ja j\u00e4rki saavat vain toissijaisen roolin, jos sit\u00e4k\u00e4\u00e4n. Varmuuden tunteminen on vaarallinen ongelma. Aivan kuten Peter Enns on kirjansa otsikoinut, \u201dVarmuuden synti\u201d4<\/sup>. H\u00e4nen viestins\u00e4 on varmuutta ja oikeaoppisuutta vastaan, ja esitt\u00e4\u00e4 uskon keskeisimm\u00e4n olemuksen olevan luottamus Jumalaan, eik\u00e4 oikeiden asioiden uskomista. Otan t\u00e4m\u00e4n laajemmin esille seuraavissa teksteiss\u00e4. Edell\u00e4 esitettyyn tapaan k\u00e4sitell\u00e4 tietoa ja puhua totuudesta sopii hyvin jo esill\u00e4 ollut vertaus tikkatauluun. Kristinuskon tietoon ja uskontoon yleens\u00e4kin, varmuus sopii huonosti. On hyvin v\u00e4h\u00e4n t\u00e4ysin varmoja asioita. N\u00e4in on hyv\u00e4. Mihin tieto loppuu, siit\u00e4 alkaa usko. Eik\u00e4 uskon todellisuuteen sovi tikkataulun h\u00e4r\u00e4nsilm\u00e4. Koko tikkataulu maalina sallii erilaisuutta ja my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ettei varmaa tietoa ole, on vain perusteltuja k\u00e4sityksi\u00e4, joiden rinnalla on toisia perusteltuja k\u00e4sityksi\u00e4. Eih\u00e4n t\u00e4m\u00e4 tarkoita, etteik\u00f6 t\u00e4m\u00e4n ep\u00e4varmuuden takaa voisi l\u00f6yty\u00e4 todellista Jumalan olemassaoloa. Ihminen ei vain kykene sit\u00e4 saavuttamaan. Sen tiesiv\u00e4t jo ensimm\u00e4iset kristityt: \u201dJumalaa ei kukaan ole koskaan n\u00e4hnyt\u201d5<\/sup>. Dialogi, siis aito keskustelu, edellytt\u00e4\u00e4 toisen kunnioitusta ja kuuntelemista. Dialogiin postmoderni totuusk\u00e4sitys sopii erinomaisesti. Olemme aloittaneet tieteen filosofian tai tietoteorian vaikeista k\u00e4sitteist\u00e4, tutkineet tiedon k\u00e4sityst\u00e4 ja v\u00e4ittely\u00e4 tieteen maailmassa. Koko ajan on ollut pieni\u00e4 viitteit\u00e4 uskon maailmaan. Nyt on aika k\u00e4\u00e4nty\u00e4 tutkimaan uskon maailmaa, siell\u00e4 olevia haasteita postmodernin totuusk\u00e4sityksen soveltamisessa.<\/p>\n\n\n\n 1<\/sup>Postmoderni tutkimusote on ollut lukuisien kirjojen yhten\u00e4 teemana esill\u00e4, eli en ole suinkaan yksin t\u00e4ss\u00e4 asiassa. Ks. mm. Brueggeman 1993, Borg (2), (3), 2001 ja 2016, Hyt\u00f6nen 2004, Luomanen & Huttunen & Virtanen 2017, ja monet muut l\u00e4hdeluettelon kirjat k\u00e4sittelev\u00e4t aihetta.
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n\n
2<\/sup>Brueggeman, esim. s.6
3<\/sup>Vainio & Kemppainen, s. 7-9, esitt\u00e4\u00e4 nykytutkimuksen suuntauksen olevan \u201dteologia modernismin j\u00e4lkeen\u201d, jota kuvataan my\u00f6s \u201dradikaalisti muuttuneeksi tilanteeksi\u201d. Vaikka kirjoittajat eiv\u00e4t suoraan sano aikaa \u201dpostmoderniksi\u201d, heid\u00e4n kirjansa vastineeksi he esitt\u00e4v\u00e4t pari englanninkielist\u00e4 kirjaa, joissa molemmissa jo otsikko sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 sanan \u201dpostmoderni\u201d.
4<\/sup>Enns (2) 2016
5<\/sup>Johanneksen evank.1:18 ja 1. Johanneksen kirje 4:12<\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n