Viimeksi kun katsoin yliopiston oppiaineita, oli siell\u00e4 viel\u00e4 muutakin kuin luonnontieteet – kuten fysiikka, kemia, biologia, matematiikka ja niiden soveltavat tieteet, esim. kosmologia – tieteiden listalla. Silti k\u00e4ynniss\u00e4 on ollut ns. luonnontieteen ekspansio, jossa muut tieteet pyrit\u00e4\u00e4n alistamaan osaksi luonnontieteit\u00e4 ja ett\u00e4 vain matemaattisilla aksioomilla on merkityst\u00e41<\/sup>. T\u00e4m\u00e4 on merkitt\u00e4v\u00e4 kysymys ja ongelma, onko tiede kapenemassa vain luonnontieteiksi? K\u00e4yk\u00f6 vain positivismi tieteen tutkimusotteeksi? Itse asiassa kyse on tieteiden v\u00e4lisest\u00e4 ristiriidasta, ei vain uskon ja tiedon v\u00e4lisest\u00e4. Humanistiset tieteet on haastettu olemassaolon perusteluun. Vainko numeeriset tieteet tai tutkimusmenetelm\u00e4t ovat tiedett\u00e4? Tai vain evoluutiopsykologia ja humanistiset tieteet numeerisin menetelmin tiedett\u00e4? Luonnontieteen ekspansio tai hegemoniapyrkimykset, kuten sosiologi emeritus Eskola sit\u00e4 kutsuu, on ilmeist\u00e4. T\u00e4m\u00e4 liittyy l\u00e4heisesti siihen, mit\u00e4 jotkut tahot haluavat pit\u00e4\u00e4 tieteen\u00e4, siis tieteellisen tiedon synnytt\u00e4j\u00e4n\u00e4. Kysymys on epistemologiasta ja ontologiasta. V\u00e4kisinkin t\u00e4ss\u00e4 kohtaa tekstiin ty\u00f6ntyv\u00e4t my\u00f6s hankalat sanat kuten relativismi, reduktionismi, skientismi jne. Ehk\u00e4 paras tapa sukeltaa viel\u00e4 n\u00e4ihin aiheisiin, on paneutua keskustelukirjaan luonnontieteilij\u00e4n ja ateistin sek\u00e4 ihmistieteilij\u00e4n ja kristityn v\u00e4lill\u00e4, \u201dAinoa Mik\u00e4 J\u00e4\u00e4\u201d. Kirjoittajat olivat kirjoitushetkell\u00e4 professoreja kumpikin, Kari Enqvist ja Janne Saarikivi2<\/sup>, Kari kosmologi ja Janne kielitieteilij\u00e4. Kirja on varsinaista kielellist\u00e4 ilotulitusta ja tiedon, kulttuurin, historian ja maailman ilmi\u00f6iden tykityst\u00e4. Ei ole aivan helppoa kaiken keskelt\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 niit\u00e4 aiheita ja j\u00e4nnitteit\u00e4, joita t\u00e4m\u00e4n luvun aiheena etsit\u00e4\u00e4n, mutta kyll\u00e4 ne sielt\u00e4 l\u00f6ytyv\u00e4t: V\u00e4lill\u00e4 kohteliaina ja ep\u00e4suorina kielikuvina tai metaforina, v\u00e4lill\u00e4 suorina v\u00e4ittein\u00e4kin. Kirjoittajat k\u00e4yv\u00e4t keskustelua sivistyneesti ja suurta tietom\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4ns\u00e4 esitellen. My\u00f6s Jumalaa k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n hiukan, josta he ovat eri mielt\u00e4. Enemm\u00e4n esill\u00e4 ovat kuitenkin erot tieteen tekemisess\u00e4, tiedon luonteen ymm\u00e4rt\u00e4misess\u00e4, olemassaolon kuvailussa ja arkikokemuksen ja tieteen suhteen m\u00e4\u00e4rittelyss\u00e4. Aiheet kiert\u00e4v\u00e4t luku luvulta ja kirje kirjeelt\u00e4, kun keskustelijat kirjoittavat toisilleen. Janne Saarikivi kielitieteilij\u00e4n\u00e4 kritisoi matematiikan ja fysiikan nostamista ainoiksi universaaleiksi kieliksi3<\/sup>. Ja t\u00e4m\u00e4n h\u00e4n toistaa eri tavoin pitkin kirjaa. H\u00e4n nostaa kielen merkityksen antajana keskeiseksi. Enqvist vastaa tietenkin, ett\u00e4 luontoa tutkiessa kieli on karkeaa, ja vain matematiikkaan voi luottaa4<\/sup>. Kielen merkitys todellisuuden kuvaajana ja m\u00e4\u00e4ritt\u00e4j\u00e4n\u00e4 on erimielisyyden aihe. Ei riit\u00e4 Saarikiven mielest\u00e4, ett\u00e4 kieli vain yksinkertaisesti heijastaa ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4 todellisuutta, vaan se tekee sit\u00e4 hyvin monimutkaisesti5<\/sup>. Edelleen maailmankuvien erilaisuus erottaa miehet. Saarikivi edustaa kantaa, ett\u00e4 moninaisuus on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys, ja h\u00e4n kritisoi Enqvistin pyrkimyst\u00e4 yleist\u00e4\u00e4 luonnontieteen maailmankuva kaikkien maailmankuvaksi, mik\u00e4 ei toimi6<\/sup>. Saarikivi nostaa esiin my\u00f6s joidenkin luonnontieteilij\u00f6iden reduktionismin heid\u00e4n pyrkiess\u00e4\u00e4n selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kaikki asiat kapeasta hiukkasfysiikan ja evoluution n\u00e4k\u00f6kulmasta7<\/sup>. Saarikivi korostaa tiedon lajien erilaisuutta, ne eiv\u00e4t aina ole ristiriidattomia, vaan ovat moni\u00e4\u00e4nisi\u00e4 ja monikerroksisia. Todellisuus on monitasoinen. Voisi todeta, ett\u00e4 Saarikivi on my\u00f6nteisess\u00e4 mieless\u00e4 postmoderni ajattelija ja edustaa sen tieteen filosofiaa. Sanon t\u00e4m\u00e4n varovaisesti, sill\u00e4 h\u00e4n ei itse kutsu itse\u00e4\u00e4n n\u00e4in. H\u00e4n sanoutuu irti relativismista, joka on eri asia kuin maailman moninaisuus, ja t\u00e4t\u00e4 voi pit\u00e4\u00e4 kehittyneen\u00e4 postmodernina tutkimusotteena. Aikaisemmin h\u00e4n jopa viittasi kuulostavansa liikaakin ranskalaisen postmodernin filosofian edustajalta8<\/sup>. Enqvist puolestaan v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ettei ole reduktionisti. Mutta h\u00e4n jatkaa perustelujaan, kuinka luonnontieteen tuottama tieto on arvokkaampaa, t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuin joku muu tieto9<\/sup>. Olemassaolon Enqvist haluaa m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 materian kautta ja kvanttimekaniikan perusteella10<\/sup>, ja t\u00e4st\u00e4 he ovat aivan eri mielt\u00e4. H\u00e4n my\u00f6s toteaa, ettei \u201dole paikkaa, jonne matematiikkaa voisi paeta\u201d11<\/sup>. Juuri t\u00e4llaisia v\u00e4itteit\u00e4 voi pit\u00e4\u00e4 luonnontieteen ekspansionismina, mutta Enqvistille se ei n\u00e4yt\u00e4 sit\u00e4 olevan. Olemassaolo saa hauskoja k\u00e4\u00e4nteit\u00e4 keskustelussa, kun Pokemonit tulevat keskusteluun. Ne eiv\u00e4t ole olemassa, mutta silti ne aiheuttavat paljon inhimillist\u00e4 liikett\u00e4 ja ovat siis \u201dolemassa\u201d. Saarikivi jatkaa kysym\u00e4ll\u00e4, onko rakkaus, vapaus ja onni, mit\u00e4\u00e4n niist\u00e4 olemassa tai raha?12<\/sup> H\u00e4n pit\u00e4\u00e4 Enqvistin materialistista olemassaolon rajausta reduktiona. Saarikiven kysymys kertoo oleellisen: \u201dEtk\u00f6 voisi my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 luonnontieteellinen tieto on yksinkertaisesti vain erilaista tietoa kuin humanistinen, ei sen perustavampaa?\u201d<\/strong>13<\/sup> Enqvist n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan positivisti tieteen tutkimusotteessaan, ja my\u00f6s ep\u00e4suorasti skientisti, sill\u00e4 h\u00e4nelle vain se mist\u00e4 on luonnontieteellist\u00e4 todistusaineistoa, on olemassa. Sit\u00e4 mit\u00e4 ei voi todistaa, ei ole olemassa. Epistemologiasta on tullut ontologiaa, jota olen jo toistanut. Saarikivi sen sijaan n\u00e4kee maailman moninaisena, ja siit\u00e4 saatavan tiedon vajavaisena. Siksi erilaiset totuusk\u00e4sitykset ovat tarpeen ja jopa v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4. Ekspansionismi, skientismi, reduktionismi, relativismi, n\u00e4m\u00e4 teemat eiv\u00e4t ratkenneet t\u00e4ss\u00e4k\u00e4\u00e4n kirjassa. Kumpikaan ei suostu my\u00f6nt\u00e4m\u00e4\u00e4n toisen n\u00e4k\u00f6kulmaa. Kenties paradigma – siis perusoletukset joita tutkijalla on – tekee aivan toisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta tulevat v\u00e4itteet vain liian vaikeiksi k\u00e4sitt\u00e4\u00e4. Ne eiv\u00e4t sovi omaan paradigmaan. Tosin Saarikivi sent\u00e4\u00e4n ehdottaa molempien tietoa yht\u00e4 perustavaksi. Pienen my\u00f6nnytyksen tekee Enqvistkin: \u201dmik\u00e4 min\u00e4 olen sanomaan, kumpi on parempi, suffiksi vai kvarkki.\u201d14<\/sup> Siis my\u00f6s tieteen tekij\u00e4t ovat j\u00e4nnitteess\u00e4 kesken\u00e4\u00e4n, ja tiedon teoreettiset kysymykset ovat monimutkaisia, eik\u00e4 niist\u00e4 ole yht\u00e4 totuutta. Ja on my\u00f6s n\u00e4ytetty toteen, ett\u00e4 tieteen parissa on tieteen tekemisest\u00e4 syv\u00e4sti erilaisia n\u00e4kemyksi\u00e4. Vaikka positivistit pyrkiv\u00e4tkin yhteen ainoaan totuuteen, on kilpailevia totuuksia jatkuvasti p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 uusien hypoteesien ja teorioiden muodossa. Luonnontieteeseen sopii ehk\u00e4 parhaiten pyrkimys kohti yht\u00e4 totuutta, se on eksaktien tieteiden luonne. Tosin aikaisempi eksakti tieto usein kumotaan uudella eksaktilla tiedolla, joten sopii kysy\u00e4, onko se sittenk\u00e4\u00e4n eksakti totuus. Sen sijaan moniin muihin tieteisiin yksi totuus ei sovi, j\u00e4\u00e4 aina useampia kilpailemaan parhaan tiedon tittelist\u00e4. N\u00e4k\u00f6kulmat jopa t\u00e4ydent\u00e4v\u00e4t toisiaan. Humanistisiin tieteisiin sopii paremmin postmoderni tutkimusote. T\u00e4st\u00e4 varmaan v\u00e4itell\u00e4\u00e4n maailman tappiin, saavatko useammat tieteellisen tiedon lajit pit\u00e4\u00e4 \u201dtiedon\u201d k\u00e4sitteen. Lopuksi voidaan todeta, ett\u00e4 samat tiedon teoreettiset kysymykset ovat mukana my\u00f6s tieteen ja uskon v\u00e4lisess\u00e4 dialogissa.<\/p>\n\n\n\n Laajempi keskustelu t\u00e4st\u00e4 aiheesta ja sen ymp\u00e4rilt\u00e4 l\u00f6ytyy kirjasta \u201dVoiko uskonnoton uskoa\u201d (Jyri Lehtinen, 2021) 1<\/sup>Esim. Eskola s.201\u2013206 ja Stenmark s.51. Stenmark keskittyy kirjassaan juuri mm. tieteellisesti todistamaan ekspansionismin p\u00e4\u00e4v\u00e4itt\u00e4m\u00e4n v\u00e4\u00e4r\u00e4ksi, siis sen, ett\u00e4 \u201dsaamme tietoa todellisuudesta <\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
Kirjasta l\u00f6ytyy juuri niit\u00e4 j\u00e4nnitteit\u00e4, joita t\u00e4ss\u00e4 nyt tutkitaan:<\/p>\n\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n\n
ainoastaan luonnontieteen avulla\u201d.
2<\/sup>Enqvist & Saarikivi, 2017
3<\/sup>Enqvist & Saarikivi s.29
4<\/sup>Enqvist & Saarikivi s.39
5<\/sup>Enqvist & Saarikivi s.48\u201349
6<\/sup>Enqvist & Saarikivi s.52
7<\/sup>Enqvist & Saarikivi s.56, Saarikivi mainitsee: Dawkins ja Dennett, my\u00f6s Valtaoja ja Enqvist.
8<\/sup>Enqvist & Saarikivi s.233, 190
9<\/sup>Enqvist & Saarikivi esim. s.78
10<\/sup>Enqvist & Saarikivi s.70, 109,
11<\/sup>Enqvist & Saarikivi s.113
12<\/sup>Enqvist & Saarikivi s.83, 138
13<\/sup>Enqvist & Saarikivi s.139\u2013140
14<\/sup>Enqvist & Saarikivi s.228. Suffiksi ja kvarkki ovat termej\u00e4 kielitieteest\u00e4 ja hiukkasfysiikasta. Suffiksi on
sanan loppuun tuleva osa, jolla on eri merkitys, ja kvarkit ovat alkeishiukkasia, joita pidet\u00e4\u00e4n jakamattomina.<\/p>\n\n\n\n