Joudun heti alkuun vaikeiden k\u00e4sitteiden selvittelyyn. Kansantajuisesti asian voi ilmaista yll\u00e4 olevan otsikon tavoin: meill\u00e4 kaikilla on silm\u00e4lasit, joiden l\u00e4pi n\u00e4emme todellisuuden. Punaisista silm\u00e4laseista taisi ensimm\u00e4isen\u00e4 puhua jo Immanuel Kant (1724\u20131804). Katsomme todellisuutta silm\u00e4lasiemme l\u00e4pi, emme siis objektiivisesti vaan subjektiivisesti. H\u00e4nen aikansa j\u00e4lkeen t\u00e4st\u00e4 on toki menty paljon eteenp\u00e4in. Mutta p\u00e4\u00e4v\u00e4itt\u00e4m\u00e4 on, ett\u00e4 meill\u00e4 kaikilla on joku totuusk\u00e4sitys, joka m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 tied\u00e4mme ja uskomme.
<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4t\u00e4 v\u00e4itt\u00e4m\u00e4\u00e4 selvitell\u00e4ksemme tutkimme valistuksen aikaa ja modernin sek\u00e4 postmodernin tiedon k\u00e4sityst\u00e4. Vastaan tulevat tieteen teorian k\u00e4sitteet ja niiden esitt\u00e4minen yksinkertaisesti tai kansantajuisesti ei ole helppoa. Yrit\u00e4n m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 kansantajuisesti, mit\u00e4 ontologia, epistemologia ja positivismi tarkoittavat. Edelleen hahmotan mit\u00e4 postmoderni aika tarkoittaa. Itse t\u00f6rm\u00e4sin tieteen parissa postmodernin tutkimuksen ajatukseen Helsingin yliopiston 350-vuotisjuhlapuheen my\u00f6t\u00e4. Siin\u00e4 Georg H. von Wright esitti, ett\u00e4 tiede on k\u00e4\u00e4ntym\u00e4ss\u00e4 modernista ajasta postmoderniin aikaan. T\u00e4m\u00e4 on ollut hyvin kiistelty aihe vuosikymmeni\u00e4. Erityisesti luonnontieteilij\u00e4t vastustavat sit\u00e4, ja varsinkin uusateistit1<\/sup>. Ja kuinka ollakaan, kriittisi\u00e4 ovat my\u00f6s monet konservatiiviset kristityt, jotka pit\u00e4v\u00e4t Raamattua erehtym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 Jumalan sanana. Modernin ajan tutkimusote on ollut positivistinen, voisiko sanoa \u201dyhden totuuden paradigma\u201d, jota taas postmoderni tutkimusote kritisoi. Wikipedia m\u00e4\u00e4rittelee esiin otettuja termej\u00e4 seuraavasti2<\/sup>:<\/p>\n\n\n\n \u201dEpistemologia eli tietoteoria on filosofian osa-alue, joka pyrkii selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n mit\u00e4 voidaan tiet\u00e4\u00e4 ja millainen tieto on oikeaa tietoa ja onko tieto ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n mahdollista\u2026. Epistemologiaan liittyy keskeisen\u00e4 my\u00f6s kysymys totuudesta ja totuuden m\u00e4\u00e4rittelyst\u00e4.\u201d Yksinkertainen kuvaus on: Kuinka voidaan tiet\u00e4\u00e4?<\/p>\n\n\n\n \u201dOntologia eli oppi olevaisesta on filosofian osa-alue, jossa pohditaan millainen todellisuus perimilt\u00e4\u00e4n on. Ontologia esitt\u00e4\u00e4 kysymyksi\u00e4 todellisuuden luonteesta ja siit\u00e4, mik\u00e4 on todellista. Ontologia luetaan usein metafysiikan osa-alueeksi niin sanottuna yleisen\u00e4 metafysiikkana. Se tutkii olemisen ja olemassaolon k\u00e4sitteit\u00e4 ja olevaisen perimm\u00e4ist\u00e4 laatua, kuten sit\u00e4, mit\u00e4 tyyppi\u00e4 olevia asioita on olemassa ja mink\u00e4laisia suhteita niiden v\u00e4lill\u00e4 on.\u201d J\u00e4lleen yksikertaisimmillaan: Mit\u00e4 voi tiet\u00e4\u00e4, mik\u00e4 on tietoa?<\/p>\n\n\n\n \u201dPositivismi on varsinaisesti 1800-luvulla syntynyt filosofinen suuntaus, jonka mukaan todellista tietoa on vain tieteellinen tieto, jollaista voidaan synnytt\u00e4\u00e4 ainoastaan p\u00e4\u00e4tym\u00e4ll\u00e4 positiiviseen lopputulokseen \u2026 tiukkaa tieteellist\u00e4 menetelm\u00e4\u00e4 hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4ll\u00e4. T\u00e4m\u00e4n vuoksi positivismi pyrki rajoittumaan v\u00e4litt\u00f6miin havaintoihin, tehden mahdollisimman v\u00e4h\u00e4n k\u00e4sitteellisi\u00e4 oletuksia\u2026 1950-luvun j\u00e4lkeisen positivismin perusperiaatteita ovat: Nykyaikainen positivismi liittyy l\u00e4heisesti reduktionismiin, koska kummatkin katsovat, ett\u00e4 ”yhden lajin oliot ovat redusoitavissa [palautettavissa] toisen lajin olioiksi” \u2014 prosessit voidaan palauttaa fysiologisiksi, fysikaalisiksi tai kemiallisiksi tapahtumiksi; yhteiskunnalliset prosessit voidaan palauttaa ihmisten v\u00e4lisiksi suhteiksi ja toiminnaksi; ja biologiset organismit voidaan palauttaa fysikaalisiksi j\u00e4rjestelmiksi. T\u00e4llaisen n\u00e4kemyksen mukaan siis esimerkiksi yhteiskunnalliset asiat voidaan palauttaa lopulta luvuiksi tai mielen tapahtumat kemiallisiksi tapahtumiksi.\u201d \u201dPostmodernismi (my\u00f6s j\u00e4lki- tai my\u00f6h\u00e4ismodernismi): Postmodernismi on monimerkityksinen ja kiistelty k\u00e4site. Etuliitteen post- tai j\u00e4lki- sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4 k\u00e4site postmodernismi tarkoittaa modernismin j\u00e4lkeen tulevaa aikakautta tai tyyli\u00e4. Keskeist\u00e4 on siis k\u00e4sitys, ett\u00e4 modernismista on siirretty uuteen kauteen. Postmodernista filosofiasta alettiin keskustella 1970- ja 80-luvuilla.\u201d Marcus J. Borg kiteytt\u00e4\u00e4 k\u00e4sityksens\u00e4 postmodernismista kolmeen ajatukseen3<\/sup>: Se on havainto, ett\u00e4 moderni aikakin on suhteellista historian rakennelmaa. Moderni maailmankuva ei ole viimeinen sana todellisuudesta. Toiseksi postmodernismi on k\u00e4\u00e4ntymist\u00e4 kokemuksen arvostamiseen. Luottamus on siihen, mit\u00e4 itse on kokenut. Ja viel\u00e4, postmodernismi on nousua \u201dfakta fundamentalismin\u201d yl\u00e4puolelle. Yksinkertaistettuna voi sanoa, ett\u00e4 kaksi totuusk\u00e4sityst\u00e4 k\u00e4yv\u00e4t kamppailua, kumpi omistaa totuuden, kumpi on oikeassa. Ja taustalla vaikuttavat tiedon teoria ja tutkimuksen filosofia. Modernin totuusk\u00e4sityksen edustajat – t\u00e4h\u00e4n on valittu uskonnottomat luonnontietieteiden edustajat – kritisoivat voimakkaasti filosofian esiin ottamista. Seh\u00e4n ei oikeastaan ole tiedett\u00e4 lainkaan, tuntuvat luonnontieteen edustajat ajattelevan4<\/sup>. Positivismi, sen yll\u00e4 oleva m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4 kuvaa hyvin luonnontieteilij\u00e4n tutkimusotetta. Enqvist kirjoittaa: \u201dTieteen ja \u201dtoisenlaisen tiedon\u201d esitt\u00e4minen tasavertaisina kumppaneina on kristillinen strategia, jolla uskonnon hiipuvaa merkityst\u00e4 tiedonhankinnan menetelm\u00e4n\u00e4 ylikorostetaan.5<\/sup>\u201d Tuo \u201dtoisenlainen tieto\u201d on muuta kuin mit\u00e4 luonnontieteellisell\u00e4 tavalla voidaan tiet\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Marcus J. Borg toteaa kirjassaan, ett\u00e4 epistemologiasta (kuinka voidaan tiet\u00e4\u00e4) on tullut ontologiaa (mit\u00e4 voi tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 on olemassa), ja tarkoitti t\u00e4ll\u00e4 juuri positivismin tuottamaa tulkintaa. Vain se, joka voidaan tiet\u00e4\u00e4 luonnontieteellisell\u00e4 tavalla, voidaan ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n tiet\u00e4\u00e46<\/sup>. Er\u00e4s hauska vertaus kuvaa t\u00e4t\u00e4 hyvin: \u201dmetallinpaljastimet ovat ylivoimaisen hyvi\u00e4 metallin l\u00f6yt\u00e4misess\u00e4; n\u00e4in ollen muuta kuin metallia ei ole olemassa.\u201d7<\/sup> Jos t\u00e4m\u00e4n kirjoittaa auki tieteen osalta, se menisi n\u00e4in: Luonnontieteellisen tutkimuksen menetelm\u00e4t ovat ylivoimaisia materiaalisen maailman tutkimisessa; n\u00e4in ollen muuta kuin materiaalinen maailma ei ole olemassa. Kyse n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 siis olevan siit\u00e4, millaisen tieteen filosofian tai tiedon teorian edustaja kukin on. Luonnontiede ja sen perusl\u00e4ht\u00f6kohdat ovat luonnollisuus, kokeellisuus, testattavuus ja falsifioitavuus. Kun siis luonnontiede tutkii vain materiaalista todellisuutta, kuinka se voi antaa vastauksia ei-materiaaliseen todellisuuteen? Jos joku tieteeseen vedoten v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ei-materiaalista todellisuutta ei ole olemassa – siis alue, jota tiede ei edes tutki \u2013 on se hyvin ep\u00e4loogista. Eik\u00f6 luonnontieteen tulisi verifioida t\u00e4m\u00e4 v\u00e4ite kokeellisesti ja toistettavasti, ollakseen luonnontiedett\u00e4? On t\u00e4ysin hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4\u00e4 uskoa, ettei muuta kuin materiaalinen todellisuus ole olemassa. Mutta v\u00e4itt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 luonnontieteelliseksi tiedoksi, on todistamaton v\u00e4ite. Ja mit\u00e4 luonnontieteen tekemisen lainalaisuuksista on t\u00e4ss\u00e4 selvitetty, ei sit\u00e4 luonnontieteen keinoin voi todeksi osoittaa. Millaiset silm\u00e4lasit sinulla on? Sit\u00e4 on hyv\u00e4 pohtia. Ehk\u00e4 moderni ja postmoderni totuusk\u00e4sitys eiv\u00e4t ole ainoita maailmassa, mutta ne hallitsevat meid\u00e4n maailmamme todellisuutta t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4. Toinen niist\u00e4 on ehdoton, ja kutsun sit\u00e4 \u201dyhden totuuden paradigmaksi\u201d, ja se on kyll\u00e4 toimiva tapa ajatella, jos on tekemisiss\u00e4 eksaktien tieteiden kanssa, kuten matematiikka ja fysiikka. Sen sijaan humanististen tieteiden ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 postmoderni ajattelu toimii paremmin, ett\u00e4 ei ole yht\u00e4 totuutta useinkaan olemassa. Rakentavan dialogin ja v\u00e4ittelyn pohjaksi kaikkien osapuolien tulisi my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kell\u00e4\u00e4n ei ole t\u00e4ysin objektiivista n\u00e4k\u00f6kulmaa todellisuuteen. Kaikilla on jonkinlaiset silm\u00e4lasit, siis joku n\u00e4k\u00f6kulma totuuteen.<\/p>\n\n\n\n 1<\/sup>McGrath (1), s.188
<\/p>\n\n\n\n
\u2022 Keskittyminen tieteeseen tuotteena, joukkona kielellisi\u00e4 tai numeerisia v\u00e4itt\u00e4mi\u00e4.
\u2022 Kiinnostus aksiomatisointiin n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 toteen n\u00e4iden v\u00e4itt\u00e4mien looginen rakenne ja johdonmukaisuus.
\u2022 Kiinni pit\u00e4minen siit\u00e4, ett\u00e4 ainakin joidenkin n\u00e4ist\u00e4 v\u00e4itteist\u00e4 tulee olla koeteltavissa, verifioitavissa, vahvistettavissa tai falsifioitavissa havainnoimalla todellisuutta empiirisesti.<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
Juuri t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 kritisoidaan paljon \u201dtotuuden j\u00e4lkeist\u00e4 aikaa\u201d ja \u201dvaihtoehtoisia totuuksia\u201d ja t\u00e4m\u00e4 pistet\u00e4\u00e4n usein postmodernin ajan syyksi. Edelleen, relativismi ly\u00f6d\u00e4\u00e4n leimakirveen tavoin postmoderniin ajatteluun. On kuitenkin sanottava, ett\u00e4 vakavasti otettava postmoderni tieteen tekeminen ja tiedon teoria ei ole syyp\u00e4\u00e4 nykyp\u00e4iv\u00e4n valehteluun, populismiin ja tiedon tahalliseen v\u00e4\u00e4rist\u00e4miseen. Niit\u00e4 on ollut olemassa kaikkina aikoina. Internetin aikakaudella trollaus, valeuutiset ja r\u00e4ike\u00e4 valheilla vaikuttaminen ovat lis\u00e4\u00e4ntyneet valtavasti.
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n\n
2<\/sup>Ks. my\u00f6s Sanasto kirjan lopussa.
3<\/sup>Borg (2), s.17-18
4<\/sup>Esim. Valtaoja s.7-25, ensimm\u00e4inen luku on pitk\u00e4lti filosofian ja metafysiikan kritiikki\u00e4.
5<\/sup>Enqvist (2) s.148
6<\/sup>Borg (2), s.15
7<\/sup>Stenmark, s.242<\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n