T\u00e4m\u00e4 on johdanto osaan C, joka vet\u00e4\u00e4 yhteen osien A ja B keskeisi\u00e4 ajatuksia. Osa C tavoittelee k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n n\u00e4k\u00f6kulmaa siihen, miten uudelleen sanoitettu usko n\u00e4kyy ja vaikuttaa arkisessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Osissa A ja B on esitetty tarve sanoittaa uskoa uusiksi ja t\u00e4h\u00e4n aikaan sopivaksi. Jos yrit\u00e4n esitt\u00e4\u00e4 keskeisen laajan kaaren p\u00e4\u00e4kohdista, tulee ensimm\u00e4isen\u00e4 totuusk\u00e4sitys. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4ihin tutkimuksiin valittu Postmoderni n\u00e4k\u00f6kulma vapauttaa yhden totuuden paradigmasta ja oikeassa olemisen pakosta. Se my\u00f6nt\u00e4\u00e4 ajattelun subjektiivisuuden, ajallisuuden ja paikallisuuden, eik\u00e4 v\u00e4it\u00e4 omaavansa objektiivista, ajatonta ja universaalia totuutta. T\u00e4ll\u00f6in my\u00f6s eri\u00e4v\u00e4n mielipiteen kunnioitus on mahdollista, samoin aito dialogi. Tikkatauluvertaus on kulkenut jatkuvasti mukana, joka kuvaa, kuinka hyvi\u00e4 osumia on useampia kuin yksi, koska t\u00e4ss\u00e4 taulussa ei ole \u201dh\u00e4r\u00e4n silm\u00e4\u00e4\u201d tai napakymppi\u00e4. Emme siis tied\u00e4, mik\u00e4 on paras osuma. Osan A jakso 2, luvut 2.1. ja 2.3. erityisesti k\u00e4sittelev\u00e4t laajemmin totuusk\u00e4sityst\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Toinen keskeinen teema on ollut kuunnella t\u00e4t\u00e4 aikaamme ja sen keskeisi\u00e4 ajattelijoita. Osassa A kuuntelimme tarkkaan joidenkin ateisteiksi ja agnostikoiksi katsottavien tiedemiesten n\u00e4kemyksi\u00e4 ja kritiikki\u00e4 uskosta. Niist\u00e4 pyrittiin oppimaan opiksi ja sanoittamaan uskoa sen mukaan. Toisaalta tutkimusty\u00f6 on perustunut viimeisimpien teologien ja uusimpien tutkimusl\u00f6yt\u00f6jen vakavasti ottamiseen. T\u00e4ss\u00e4kin taustalla on ollut pitkin tutkimuksia vahvasti perusteltu ajatus, ett\u00e4 usko t\u00e4ytyy tulkita uudelleen t\u00e4h\u00e4n aikaan sopivaksi. T\u00e4st\u00e4 aiheesta l\u00f6ytyy laajemmin esim. luvuissa 5.1. (osa A) ja 10.5. (osa B)<\/p>\n\n\n\n
Edelleen l\u00e4pi tutkimusty\u00f6n on keskeisen\u00e4 ollut ajatus, ett\u00e4 uskon t\u00e4ytyy k\u00e4yd\u00e4 j\u00e4rkeen. Jos j\u00e4rjen k\u00e4ytt\u00f6 on kielletty, milloin vastaan tulee ristiriita tai ongelma, tullaan vaaralliselle alueelle. T\u00e4ll\u00f6in helposti alistetaan ihmiset auktoriteeteille, jotka ohjaavat j\u00e4rjenvastaisiin uskomuksiin. T\u00e4llaiseen eiv\u00e4t nykyajan ihmiset suostu, paitsi diktatuureissa ja pelosta, jos niiss\u00e4k\u00e4\u00e4n. J\u00e4rke\u00e4 ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n pid\u00e4 yksin asettaa jalustalle, kun uskon asiat ovat kyseess\u00e4. T\u00e4st\u00e4 kaikesta l\u00f6ytyy tutkimusten teksteiss\u00e4 laajasti, vaikkapa luvuissa 4.1. (osa A) ja 9.11. (osa B).<\/p>\n\n\n\n
Osa B on p\u00e4\u00e4osin Raamattuun uppoutumista. Raamattun\u00e4kemyst\u00e4 rakennetaan pala palalta, ja p\u00e4\u00e4dyt\u00e4\u00e4n siihen, ett\u00e4 Uusi testamentti on paras kirja kristittyjen Jumalasta. Samalla p\u00e4\u00e4dyt\u00e4\u00e4n siihen, ett\u00e4 Jumala on uskomme kohde, ei Raamattu. Kristus on Jumalan Sana, ei kirjoitukset. Raamattua on parempi pit\u00e4\u00e4 ihmisten kirjoittamana tekstin\u00e4. T\u00e4st\u00e4 huolimatta Uusi testamentti on uskon l\u00e4hde ja ymm\u00e4rryksen tuoja uskon kysymyksiin. Raamattun\u00e4kemys vaikuttaa kuitenkin voimakkaasti siihen, miten uskomme. T\u00e4m\u00e4 tulee esiin, kun alamme sanoittaa uudelleen uskoa t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n ja selvitell\u00e4, kuinka se vaikuttaa arkiel\u00e4m\u00e4\u00e4n. Toki paljon on aivan samoja viisauksia kuin jo kristinuskon alkup\u00e4ivist\u00e4 asti on uskottu ja eletty.<\/p>\n\n\n\n
Paneudumme seuraavaksi avaran uskon k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n sis\u00e4lt\u00f6\u00f6n, millaista avara usko on.<\/p>\n\n\n\n