Miten usko sitten n\u00e4kyy arkiel\u00e4m\u00e4ss\u00e4? Vai n\u00e4kyyk\u00f6 mitenk\u00e4\u00e4n? Luin juuri suuresti arvostamani piispa Mari Lepp\u00e4sen kolumnin Kotimaa-lehdest\u00e4 otsikolla \u201dHengelliset portaat\u201d tai Hengellisen kasvun kolmekymment\u00e4 porrasta (Kotimaa, 12\/2025, s.42). Tuli heti ahdistus, ett\u00e4 samanlaiset raskaat kuntoportaat kuin fyysisen kunnon yll\u00e4pit\u00e4miseksi olivat edess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kolumnin taustalla on taidemuseon kuvasarja nimelt\u00e4\u00e4n Portaat, ja se viittaa Johannes Siinailaisen 600-luvulla kirjoittamaan teokseen Portaat. Kirja kuvaa ihmisen hengellist\u00e4 kasvua kohti Jumalaa 30 portaan kautta ja oli tarkoitettu munkkien hengelliseksi ohjeeksi.<\/p>\n\n\n\n
S\u00e4ik\u00e4hdin, ett\u00e4 n\u00e4it\u00e4k\u00f6 Mari Lepp\u00e4nen alkaa esitell\u00e4. No ei! H\u00e4n j\u00e4tt\u00e4\u00e4 ilmaan, millainen tuo munkkien ohjeistus oli, ja sanoo vain, ett\u00e4 kasvussa kyse on sis\u00e4isest\u00e4 muutoksesta ja n\u00f6yryyden ja rakkauden tiest\u00e4. H\u00e4n my\u00f6s sanoo, kuinka helposti kristittyjen yhteis\u00f6 muuttuu \u201dsyntisten sairaalasta hengelliseksi punttisaliksi\u201d. N\u00e4in ei tulisi k\u00e4yd\u00e4. H\u00e4n ei v\u00e4it\u00e4 munkkien ohjeen olleen sellainen, mutta omien lukukokemusten perusteella uskallan ep\u00e4ill\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4in oli. N\u00e4inkin on siis ajateltu jo kauan sitten, ja edelleen usein ajatellaan. Itsekin olen nuoruudessani ollut yhteis\u00f6ss\u00e4, joka oli todella hengellinen punttisali.<\/p>\n\n\n\n
Mari jatkaa, kuinka ongelmallista on, jos hengellisest\u00e4 kasvusta tulee suoritus. Usko ei ole suoritus, eik\u00e4 projekti, jossa tavoite on parempi versio itsest\u00e4. T\u00e4m\u00e4 siksi, ett\u00e4 uskon syntyminen ja siin\u00e4 kasvaminen eiv\u00e4t ole ihmisen itsens\u00e4 varassa vaan Jumalan ty\u00f6t\u00e4. Uskon kasvussa on kyse luottamuksen syvenemisest\u00e4, ihmisen itsens\u00e4 pienenemisest\u00e4 ja Jumalan suurenemisesta omassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Tarkoittaako t\u00e4m\u00e4, ett\u00e4 usko ei sitten n\u00e4y mitenk\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4ss\u00e4? Palaan t\u00e4h\u00e4n pian, mutta kuvaillaan uskoa viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n laajemmin.<\/p>\n\n\n\n
Usko on ensisijaisesti luottamusta, ei joidenkin asioiden totena pit\u00e4mist\u00e4. T\u00e4t\u00e4 ovat monet tahot korostaneet viime aikoina (esim. Borg (3) 2016, s.47\u201364 ja Kuula 2012, s.65\u201373). Usko on my\u00f6s yhteytt\u00e4, vastaanottamista ja uskollisuutta suhteessa Jumalaan, syd\u00e4men sitoutumista suhteeseen. \u201dUsko on Jumalan rakastamista\u201d (Borg (3) 2016, s.63). Uskoon kuuluu joidenkin asioiden hyv\u00e4ksyminen tosina. Mutta t\u00e4m\u00e4 tiedollinen my\u00f6ntyminen ei ole lainkaan keskeisint\u00e4. N\u00e4m\u00e4kin tutkimukset \u2013 osat A ja B – siis tavallaan keskittyv\u00e4t uskon sivuseikkoihin. Mutta olen pyrkinyt \u00e4lykk\u00e4\u00e4n uskon olemassaolon esittelyyn, siksi tutkimukset ovat t\u00e4llaisia. Yksi l\u00e4ht\u00f6kohtani on ollut se, ett\u00e4 olen pyrkinyt poistamaan ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 painolastia, joka painaa kristinuskon uskottavuutta.<\/p>\n\n\n\n
Usko on ennen muuta el\u00e4m\u00e4\u00e4, arkiel\u00e4m\u00e4\u00e4. Ei se ole filosofisia pohdintoja, \u00e4lykk\u00e4it\u00e4 ajatus- ja oppirakennelmia, vaan tavallista el\u00e4m\u00e4\u00e4. Borg ilmaisee sen n\u00e4in: \u201dN\u00e4in yksinkertaista ja samalla n\u00e4in haastavaa on el\u00e4\u00e4 kristittyn\u00e4: Rakastaa Jumalaa ja sit\u00e4, mit\u00e4 Jumala rakastaa\u201d (Borg (3) 2016, s.64). Ja Jumala rakastaa sinua, muita ihmisi\u00e4 ja koko luontoa. Kuula sanoo asian kolmella virkkeell\u00e4: \u201dJumalalle annetaan kunnia ja kiitos. L\u00e4himm\u00e4iselle osoitetaan palvelevaa rakkautta. El\u00e4m\u00e4st\u00e4 nautitaan ja yritet\u00e4\u00e4n kasvaa hyv\u00e4ksi ihmiseksi.\u201d (Kuula, 2012, s.287) T\u00e4t\u00e4 on kristinusko.<\/p>\n\n\n\n
Jos \u201dyritet\u00e4\u00e4n kasvaa hyv\u00e4ksi ihmiseksi\u201d, kuinka se tapahtuu edell\u00e4 mainittu punttisali v\u00e4ltt\u00e4en. T\u00e4ss\u00e4 tulee Lutherin keskeisin oivallus suureen arvoon. Ja tietenkin Paavalin ajatushan se on, jonka my\u00f6s Luther oivalsi. Uskova on tullut Jumalan omaksi ja h\u00e4nen yhteyteens\u00e4 uskolla Kristukseen, ja se riitt\u00e4\u00e4 kaikkeen. Jumalalle ei tarvitse yritt\u00e4\u00e4 kelvata olemalla hyv\u00e4 ihminen tai kasvattamalla hengellist\u00e4 kuntoaan punttisalilla.<\/p>\n\n\n\n
Mik\u00e4 sitten motivoisi kasvamaan hyv\u00e4ksi ihmiseksi, jos ei pelko Jumalan tuomiosta ja hylk\u00e4\u00e4misest\u00e4? Vastaus on yksinkertainen, rakkaus Jumalaan. Me voimme rakastaa Jumalaa, koska h\u00e4n on ensin rakastanut meit\u00e4. Kun p\u00e4\u00e4see kokemaan t\u00e4m\u00e4n rakkauden, sen suuruuden, syntyy meiss\u00e4 halu rakastaa Jumalaa, joka johtaa haluun my\u00f6s rakastaa muita, l\u00e4himm\u00e4isi\u00e4 ja kaikkea, mit\u00e4 Jumalakin rakastaa. T\u00e4m\u00e4 on tietenkin el\u00e4m\u00e4n mittainen tie, jota kulkea. Eik\u00e4 se ole suinkaan helppoa, vaan ep\u00e4onnistumisia tulee kaiken aikaa. Mutta kompuroinnin j\u00e4lkeen voi aina nousta ja saada anteeksi ja jatkaa taas uudestaan. T\u00e4h\u00e4n Kristus lupasi meille syd\u00e4meen Pyh\u00e4n Hengen, joka auttaa, puolustaa ja ohjaa meit\u00e4 oikealle tielle. Emme ole siis oman voiman varassa. Suhde Jumalaan on luottamussuhde, mutta my\u00f6s rakkaussuhde! Suhde Jumalaan saa meid\u00e4t haluamaan hyv\u00e4\u00e4 my\u00f6s l\u00e4himm\u00e4isillemme.<\/p>\n\n\n\n
Kuitenkin on haastavaa el\u00e4\u00e4 kristittyn\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4, siit\u00e4 todistaa vaikkapa kritiikki uskovia kohtaan USA:ssa tehdyss\u00e4 tutkimuksessa v. 2007, johon jo viittasin (ks. Osa A, luku 5.1., Kinnaman & Lyons, 2007, laajemmin my\u00f6s Lehtinen, 2021). Tutkimus selvitti markkinatutkimuksen menetelmin, kuinka uskonnon ulkopuolella olevat n\u00e4kiv\u00e4t kristillisyyden. Eik\u00e4 tulokset olleet mairittelevia. Esille nousi kristittyjen tekopyhyys, joka n\u00e4kyy oman paremmuuden esitt\u00e4misen\u00e4, ja jopa ep\u00e4realistisen kuvan antamisena omasta moraalisesta ylemmyydest\u00e4. Toisena ik\u00e4v\u00e4n\u00e4 piirteen\u00e4 kuuden k\u00e4rkeen p\u00e4\u00e4si my\u00f6s tuomitsevuus. Vaikka synti ei k\u00e4sitteen\u00e4 ole ollut kovin suosittu n\u00e4iss\u00e4 tutkimuksissa, nyt se sopii kuvaan. Kristityt eiv\u00e4t ole mit\u00e4\u00e4n pyhimyksi\u00e4, vain anteeksi saaneita \u201dsyntisi\u00e4\u201d (voit korvata tuon esimerkiksi sanoilla \u201dhuonosti k\u00e4ytt\u00e4ytyvi\u00e4 inhimillisi\u00e4 ihmisi\u00e4\u201d). Kristityt eiv\u00e4t siis automaattisesti ole yht\u00e4\u00e4n parempia ihmisi\u00e4 kuin ketk\u00e4\u00e4n muutkaan. Haastetta siin\u00e4 on kaikille, kuten Kuula ilmaisi – yritt\u00e4\u00e4 kasvaa hyv\u00e4ksi ihmiseksi.<\/p>\n\n\n\n
Uudessa testamentissa on kaksi ajatusta, jotka kiteytt\u00e4v\u00e4t uskon ytimen: \u201dRakasta Jumalaa yli kaiken ja l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4si, niin kuin itse\u00e4si\u201d. Suomalaisille t\u00e4t\u00e4 voisi kutsua rakkauden kolmoisk\u00e4skyksi, koska niin helposti olemme ankaria itse\u00e4mme kohtaan. Toinen, kultaiseksi s\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi kutsuttu ajatus on: \u201dTee l\u00e4himm\u00e4isellesi, niin kuin haluaisit itsellesi teht\u00e4v\u00e4n\u201d. T\u00e4ss\u00e4 uskon ydin on kaikessa yksinkertaisuudessaan. N\u00e4iden toteuttaminen arkiel\u00e4m\u00e4ss\u00e4 saisi valtavan muutoksen aikaan.<\/p>\n\n\n\n
| Borg Marcus J. (3)<\/td> | Kristinuskon Syd\u00e4n – Uudelleen l\u00f6ydetty usko<\/td> | Thomas von Martens, Helsinki 2016<\/td><\/tr> |
| Kinnaman David & Lyons Gabe<\/td> | Unchristian \u2013 What a new generation really thinks about Christianity \u2026 and why it matters<\/td> | Baker Books, USA 2007<\/td><\/tr> |
| Kuula Kari<\/td> | Kotona Kristinuskossa<\/td> | Kirjapaja, Helsinki 2012<\/td><\/tr> |
| Lehtinen Jyri<\/td> | Voiko uskonnoton uskoa<\/td> | Jyri Lehtinen, Espoo 2021<\/td><\/tr><\/tbody><\/table><\/figure>\n\n\n\n |